FarmKids 2007 – 2008

Farmkids (styled as FARMkids) is an Australian animated comedy series about a bunch of pampered zoo animals accidentally being shipped to a dude ranch. 13 episodes aired in Series 1 and another 13 in Series 2 (2007-2008)

A rare view: Barbara Hatley’s new book documents a career-long study of, and passion for performance in Central Java

Javanese Performances on an Indonesian Stage: Contesting Culture, Embracing Change, is Barbara Hatley’s first book about the performing arts in Indonesia, a topic that piqued her interest while undergoing a masters program at Yale University in the late 1960s. In this sense, it is a landmark study, for Hatley has since become very well known in Indonesianist circles, especially among those with an interest in matters of culture, popular and elite. Until recently, her writings on Indonesian performing arts have only been available in the form of journal articles and book chapters...

Factors influencing vulnerability and positive post-disaster response following the Mackay 2008 and Brisbane 2011 floods

This project investigated which aspects of being flooded most affected mental health outcomes. It found that stress in the aftermath of the flood, during the clean-up and rebuilding phase, including stress due to difficulties with insurance companies, was a previously overlooked risk factor, and social support and sense of belonging were the strongest protective factors. Implications for community recovery following disasters include providing effective targeting of support services throughout the lengthy rebuilding phase; the need to co-ordinate tradespeople; and training for insurance company staff aimed at minimising the incidence of insurance company staff inadvertently adding to disaster victims' stress.

Impact of a stroke unit on length of hospital stay and in-hospital case fatality

Background and Purpose Randomized trials have demonstrated reduced morbidity and mortality with stroke unit care; however, the effect on length of stay, and hence the economic benefit, is less well-defined. In 2001, a multidisciplinary stroke unit was opened at our institution. We observed whether a stroke unit reduces length of stay and in-hospital case fatality when compared to admission to a general neurology/medical ward. Methods A retrospective study of 2 cohorts in the Foothills Medical Center in Calgary was conducted using administrative databases. We compared a cohort of stroke patients managed on general neurology/medical wards before 2001, with a similar cohort of stroke patients managed on a stroke unit after 2003. The length of stay was dichotomized after being centered to 7 days and the Charlson Index was dichotomized for analysis. Multivariable logistic regression was used to compare the length of stay and case fatality in 2 cohorts, adjusted for age, gender, and patient comorbid conditions defined by the Charlson Index. Results Average length of stay for patients on a stroke unit (n=2461) was 15 days vs 19 days for patients managed on general neurology/medical wards (n=1567). The proportion of patients with length of stay >7 days on general neurology/medical wards was 53.8% vs 44.4% on the stroke unit (difference 9.4%; P<0.0001). The adjusted odds of a length of stay >7 days was reduced by 30% (P<0.0001) on a stroke unit compared to general neurology/medical wards. Overall in-hospital case fatality was reduced by 4.5% with stroke unit care. Conclusions We observed a reduced length of stay and reduced in-hospital case-fatality in a stroke unit compared to general neurology/medical wards.

Keep It Tame: Promoting respect online Safe And Well Online Pilot Study: Evaluating the design, engagement and impact of a social marketing approach aimed at 12 to 18 year olds

This report describes the Year One Pilot Study processes, and articulates findings from the major project components designed to address these challenges noted above (See Figure 1). Specifically, the pilot study tested the campaign research and development process involving participatory design with young people and sector partners, and the efficacy and practicality of conducting a longitudinal, randomised control trial online with minors, including ways oflinking survey data to campaign data. Each sub-study comprehensively considered the ethical requirements of conducting online research with minors in school settings. The theoretical and methodological framework for measuring campaign engagement and efficacy (Sub-studies 3, 4 and 5) drew on the Model of Goal-Directed Behaviour (MGB) (Perugini & Bagozzi 2001) and Nudge Theory (Thaler & Sunstein, 2008).

‘Appreciate A Mate’ Helping others to feel good about themselves. Safe and Well Online: A report on the development and evaluation of a positive messaging social marketing campaign for young people.

This report describes the Year Two/Campaign Two processes, and articulates findings from the major project components designed to address the challenges noted above (see Figure 1). Three major components comprise the Safe and Well Online project: 1) A participatory design (PD) process involving young people and sector partners (UWS) for; 2) campaign development (Zuni & Digital Arts Network); and 3) a cohort study (University of South Australia) to evaluate campaign effectiveness and attitude and behaviour change. Each sub-study comprehensively considered the ethical requirements of conducting online research with minors. The theoretical and methodological framework for measuring campaign engagement and efficacy (Sub-studies 3, 4 and 5) drew on the Model of Goal Directed Behaviour (MGB) (Perugini & Bagozzi 2001) and Nudge Theory (Thaler & Sunstein, 2008). This report extends the findings and conclusions of the Year One Pilot Study ‘‘Keep it Tame’’ (Spears et.al, 2015), and details the development and evaluation of the second of four Safe and Well Online Campaigns—‘‘Appreciate A Mate’: Helping others feel good about themselves’.

A Submission to the Inquiry into the Resale Royalty Right for Visual Artists Bill 2008 (Cth)

A right of resale, or droit de suite (a right to follow), is a legislative instrument under intellectual property law, which enables artists to receive a percentage of the sale price whenever artistic works are resold. A French legal scholar, Albert Vaunois, first articulated the need for a 'droit de suite' in connection with fine art back in 1893. The French Government introduced a scheme to protect the right of resale in 1920, after controversy over artists living in poverty, while public auction houses were profiting from the resale of their artistic creations. In the United States, there has been less support for a right of resale amongst legislatures. After lobbying from artists such as the king of pop art, Robert Rauschenberg, the state of California passed the Resale Royalties Act in 1977. At a Federal level, the United States Congress has shown some reluctance in providing national recognition for a right of resale in the United States. A number of other European countries have established a right of resale. In 2001, the European Council adopted the Artists' Resale directive and recognised that the 'artist's resale right forms an integral part of copyright and is an essential prerogative for authors.' In 2006, the United Kingdom promulgated regulations, giving effect to a right of resale in that jurisdiction. However, a number of Latin American and African countries have established a right of resale. The New Zealand Parliament has debated a bill on a right of resale.

The Australia-Chile free trade agreement 2008: Intellectual property and development. A submission to the Joint Standing Committee on treaties

A submission to the Joint Standing Committee on treaties

Irish Folklore Commission 1935-1970 : history, ideology, methodology

Between 1935 and 1970 the state-funded Irish Folklore Commission (Coimisiún Béaloideasa Éireann) assembled one of the great folklore collections of the world under the direction of Séamus Ó Duilearga (James Hamilton Delargy). The aim of this study is to recount and assess the work and achievement of this commission. The cultural, linguistic, political and ideological factors that had a bearing on the establishment and making permanent of the Commission and that impinged on many aspects of its work are here elucidated. The genesis of the Commission is traced and the vision and mission of Séamus Ó Duilearga are outlined. The negotiations that preceded the setting up of the Commission in 1935 as well as protracted efforts from 1940 to 1970 to place it on a permanent foundation are recounted and examined at length. All the various collecting programmes and other activities of the Commission are described in detail and many aspects of its work are assessed. This study also deals with the working methods and conditions of employment of the Commission s field and Head Office staff as well as with Séamus Ó Duilearga s direction of the Commission. In executing this work extensive use has been made of primary sources in archives and libraries in Ireland, Sweden, Finland, Estonia, and North America. This is the first major study of this world-famous institute, which has been praised in passing in numerous publications, but here for the first time its work and achievement are detailed comprehensively and subjected to scholarly scrutiny. This study should be of interest not only to students of Irish oral tradition but to folklorists everywhere. The history of the Irish Folklore Commission is a part of a wider history, that of the history of folkloristics in Europe and North America in particular. Moreover, this work has relevance for many areas of the developing world today, where conditions are not dissimilar to those that pertained in Ireland in the 1930's when this great salvage operation was funded by the young, independent Irish state. It is also hoped that this work will be of practical assistance to scholars and the general public when utilising these collections, and that furthermore it will stimulate research into the assembling of other national collections of folklore as well as into the history of folkloristics in other countries, subjects which in recent years are beginning to attract more and more scholarly attention.

Tarskin totuus : Totuuden määrittelemisen taustaehtoja ja seurauksia

Tutkielma esittelee Alfred Tarskin formalisoitujen kielien totuusmääritelmän filosofisia ja loogisia taustaehtoja ja seurauksia. Tutkimuksen keskeisimmät menetelmät ovat filosofinen analyysi ja matemaattinen logiikka. Keinona on myös aatehistoriallinen tutkimus. Keskeisin tutkimuksen kohde on Alfred Tarskin artikkeli "Der Wahrheitsbegriff in den formalisierten Sprachen", 1935 (julkaistu käännöksenä teoksessa Logic, Semantics, Metamathematics, Papers from 1923 to 1938, Clarendon Press, Oxford, 1956). Tarskin alkuperäinen totuusmääritelmä formalisoiduille kielille ja totuuden määrittelemättömyystulos ovat esitetty nykyaikaisella notaatiolla. Analyyttisen ja historiallisen lähestymisen kautta Tarskin totuusmääritelmän ja malliteorian suhteita selvennetään absoluuttisen ja suhteellisen totuuskäsityksen avulla. Ajatusta formaalisista kielistä ennalta annetusti tulkittuina kielinä esitellään ja sen historiallisia taustoja selvitetään. Tämän idean olennaisuus todetaan Tarskin 1930-luvun totuusmääritelmän muodostumiselle. Eräiden käännöksen käsitteeseen liittyvien epäselvyyksien esiin nostaminen ja aksiomaattisten totuusteorioiden ja totuusmääritelmän suhteen esitteleminen ovat osa tutkielman loogista osuutta. Näiden lisäksi tutkielma esittelee S. Shapiron ja J. Ketlandin totuusteoreettisen deationismin kritiikkiä, jossa käytetään Tarskin totuusmääritelmää vastaavaa totuusteoreettista aksiomatisointia.

Liian huono kansalaiseksi? : Kansalaisihanne sterilisaatioasiakirjoissa v. 1935-1949

Tutkimuksessa tarkastellaan moderniin kansalaisuuteen sisältyneitä normeja ja ihanteita, joita analysoidaan vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamisessa syntyneiden asiakirjojen kautta. Pyrkimyksenä on löytää asiakirjoihin implisiittisesti kirjatut hyvän elämän ja kansalaisuuden kriteerit. Työn laajemman kehyksen muodostaa suomalaisen modernisaation ja ns. uuden keskiluokan analyysi erityisesti lääketieteen ja huoltotoimen asiantuntijaviranomaisten avulla. Rotuhygienian tarkastelu avaa uuden väylän tutkia moderniin kansalaisuuteen liittyneitä määreitä. Rotuhygienia ja erityisesti sen käytäntöön soveltaminen sterilisaatiolain muodossa tarjoaa kansalaisuuden näkökulmalle konkreettisen ja fokusoidun tutkimuskohteen. Sterilisaatioasiakirjoissa kristallisoituu lääketieteellisin perustein tehty huonon kansalaisen määrittely. Tutkimus rakentuu kolmesta pääluvusta. Ensin käydään läpi vuoden 1935 sterilisaatiolain toteuttamista yleisesti aikaisemman tutkimuksen perusteella, minkä jälkeen tarkennetaan kuvaa otoksista saatujen tulosten avulla. Seuraavassa luvussa tarkastellaan hyvän elämän kriteerejä oikeanlaisen elämänkulun hahmottamisen avulla. Viimeinen pääluku keskittyy modernin kansalaisen muotokuvan rakentamiseen normeiksi määrittyvien fysionomisten ja seksuaalisten sekä luonne- ja älykkyysominaisuuksien palasilla. Normaali, terve kansalainen oli lapsesta asti sekä fyysisiltä että psyykkisiltä ominaisuuksiltaan normien mukaan kehittynyt. Hänessä ei ilmennyt diagnosoitavia häiriötiloja vaan hänen yksilöllinen elämänsä noudatti sisäsyntyistä "luonnollista" elämänkulkua. Fyysiseltä olemukseltaan ihannekansalainen oli sopusuhtainen, säännönmukainen ja mahdollisimman symmetrinen. Normaali kansalainen oli alistanut viettinsä rationaalin alle. Hän hallitsi tunteitaan ja elämäänsä järkevästi niitä itse tietoisesti ohjaillen. Seksuaaliviettinsä ihannekansalainen oli rajannut porvarillisen avioliiton alueelle, ja sielläkin sukupuolielämän tehtävänä oli reproduktio uusien kansalaisten tuottajana. Viettielämän hallitsemattomuus ja ylivalta suhteessa yksilön järjen tahtoon osoitti sisäsyntyistä rappiota, degeneraatiota, jolloin vajaan, epänormaalin yksilön elämä oli jäänyt lapsen tai lähes eläimen tasolle. Normaali kansalainen kulki jatkuvan yksilöllisen kehityksen polkua, jonka tarkoituksena oli saattaa atavistiset piirteet ja vietit järjen ja sivistyksen tuoman hallinnan alle.Ihannekansalaisen evolutionääriseen kehitykseen kuului valintojen tekeminen yhteneväisinä kansallisvaltion päämäärien kanssa. Hän kykeni elättämään itsensä ja perheensä mahdollisimman itsenäisesti muiden apuun turvautumatta. Hän eli kristillisten moraaliarvojen mukaisesti rehellisyydessä, säästäväisyydessä ja anteeksiannossa. Modernin ihannekansalaisen kasvatus alkoi kotona, jossa häntä oli hoidettu ja kasvatettu normien mukaisesti sekä oikeanlaisessa tunnesuhteessa äitiinsä. Indoktrinoiva kasvatus ja ohjaus ihannekansalaisuuteen jatkui koulussa. Tutkimukseni osoittaa kristilliseen opetukseen sisältyneiden arvojen ja moraalikäsitysten jatkumon objektiiviksi kutsutuissa moderneissa (luonnon-)tieteissä. Tieteen avulla perustellut käsitykset työnteosta, sukupuolimoraalista sekä auktoriteetin ylivallasta ovat verrattavissa luterilaisen opin sisältöihin. Avainsanat: Kansalainen, sterilisaatio, rotuhygienia, moderni keskiluokka, älykkyys

Fernando Pessoan ortonyymi ja heteronyymit modernistis-romanttisena myyttinä

Tutkimuksessani selvitän portugalilaisrunoilija Fernando Pessoan (1888-1935) heteronyymejä ja ortonyymiä modernistis-romanttisena myyttinä. Myytin piirteet paljastuivat Pessoan omia kirjoituksia ja runoja tutkimalla ja käyttämällä apuna Pessoa-tutkimusta. Tutkimusaineistonani ovat Pessoa-ortonyymin Mensagem-runoelma ja ”Autopsykografia”-runo, Álvaro de Campoksen vuonna 1917 Portugal Futurista –lehdessä julkaistu ”Ultimatum”-runomanifesti, Alberto Caeiron ”Guardador de Rebanhos”-runosikermä sekä Ricardo Reisin ”Oodit”-kokonaisuuteen kuuluvat runot: n:ro 59 ”Acima da verdade estão os deuses” (”Totuuden yläpuolella ovat jumalat”, 1914), n:ro 66 ”Olho os campos, Neera” (”Katson peltoja, Neera”, 1917), n:ro 181 ”Amo o que vejo” (”Rakastan sitä mitä näen”, 1934), n:ro 175 ”Estas só. Ninguem o sabe.” (”Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä”, 1933). Tutkimuksessani romanttisen runouden keskeisinä piirteinä pidetään uskoa taiteilijaneroon (geniukseen), mimeettiseen illuusioon (taide tavoittelee ulkoisen todellisuuden toisintamista mahdollisimman autenttisena) ja tekijän ja kokijan eli subjektin ja objektin erottamiseen toisistaan. Käsitänkin modernin runon tutkimuksessani hylänneen monia entisiä käsityksiä ja vastakkainasetteluja muun muassa tekijän ja ulkopuolisen maailman, mielen ja kielen välillä. Näitä moderneja ”rikkomuksia” identifioin ja määrittelen Pessoan heteronyymien runoudessa. Tutkimukseni apukäsitteitä ovat vilpittömyys ja autenttisuus, jotka kuvaavat runoilijan suhdetta itseensä ja muihin ja joita on pohtinut mm. Lionel Trilling teoksessaan Sincerity and authencity. Romanttisessa runoudessa suhde yhteisöön muodostui ensisijaisesti suhteessa omaan itseen, yhtenäiseen minuuteen nojaavan vilpittömyyden kautta, modernissa runoudessa hajanaisuutta ja yksilön suhdetta myös yhteisöön korostavan autenttisuuden avulla. Tutkimuksessani havaitsin, että Pessoa on jo tuotantonsa alusta lähtien kehittänyt tietoisesti modernistis-romanttista myyttiä – päätelmää tukivat niin Pessoan omat kirjoitukset kuin runoanalyysini. Pessoa ennusti ensimmäisen kerran romanttiseen nerotaiteilijaan vertautuvaa ”supra-Camõesia” ”A nova poesia Portuguesa Sociologicamente considerada” –esseessään vuonna 1912. Campoksen ”Ultimatum”-manifestissa puhuja uskoi muutaman useita kymmeniä persoonallisuuksia hallitsevan ”Synteesi-Ihmisen” tai ”supra-Camõesin” ilmestymiseen. ”Synteesi-Ihmisen” oli määrä palauttaa kukoistukseensa lamaantuneessa tilassa ollut Portugalin kirjallisuus uuteen kukoistukseensa. Eräänlaisen perustan koko myytille loi vuotta ennen Pessoan kuolemaa julkaistu Mensagem (suom. Viesti), jossa runoilija esittää saudosistisen ja sebastianistisen perustan. Teixeira de Pascoaesin kehittämä saudosismi näkyy Mensagemissa uskona Portugalin valtion perustajien ja laajentajien – löytöretkeilijöiden – edustamaan voittoisaan lusofoniseen mentaliteettiin, jonka Pessoa asettaa niin kansakunnan, runoilijan kuin ihmisen ihanteeksi. Toinen Mensagemissa esiintyvä myytin rakennusaine on sebastianismi eli usko kuningas Sebastianin (1554-1578) paluuseen. ”Synteesi-Ihminen”/”supra-Camões” oli reinkarnoitunut Sebastian, jonka piti palauttaa kansa ja kulttuuri kukoistukseensa lusofonisen valloittajamentaliteetin avulla. ”Autopsykografia”-runossaan Pessoa esittää puolestaan runoilijaa koskevan modernin poetiikan ongelmineen: esittävyyteen perustuva taide etäännyttää kokijan – taiteilijan – aina väistämättä ensimmäisestä, spontaanista ja luonnollisesta kokemuksesta ja tekee hänestä teeskentelijän ja simulakrumien (Baudrillard), toisen tason merkityksen tuottajan. ”Autopsykografian” moderni poetiikka koskee myös lukijaa, joka ei tavoita runoilijan välittämää merkitystä vaan kolmannen tason merkityksen. ”Autopsykografian” runous- ja ihmiskäsitys on moderni: runoilija on ammattimainen teeskentelijä, lähtökohtaisesti vilpillinen ja epäautenttinen. Pessoa ja Campos edustavat Pessoan objektiivisia heteronyymejä ja myytin modernia puolta. Pessoan subjektiiviset heteronyymit Reis ja Caeiro täydentävät objektiviisia, modernin ihmisen ahdistusta ja levottomuutta ilmaisseita Pessoaa ja Camposta ollen luonteeltaan romanttisia vilpittömyyden kannattajia. Caeiro arvosti näköaistia yli muiden aistien. Hänen tavoitteenaan oli katsoa aina kuin ensimmäistä kertaa, spontaanisti ja välittömästi kuin lapsi. Reis puolestaan korosti harmoniaa jumalten, ihmisten ja luonnon välillä ja uskoi kohtuullisiin aistinautintoihin. Molemmat muodostivat Pessoan myytin romanttisen puolen yhteisessä halussaan hylätä sosiaaliset roolit ja opetukset ja palata kohti yksilöllistä minää. Vilpittömyys ja autenttisuus ovat Caeiron ja Reisin ohjeita runoilijalle ja ihmiselle. Objektiiviset ja subjektiiviset heteronyymit yhdessä muodostavat modernistis-romanttisen myytin, joka kokonaisuudessaan on looginen: objektiiviset heteronyymit esittivät teeskentelyn, vilpillisyyden ja moderniuden ongelmat; subjektiiviset tarjosivat ratkaisua niihin, poisopettelua sosiaalisista rooleista ja rohkeutta mennä kohti omaa yksilöllistä minuutta.

Proceedings of the tropical fruits in human nutrition and health conference 2008

Horticultural industries are Queensland’s second largest primary producer, with a total gross value of more than $1.9 billion in 2008. Queensland’s diverse geography and climate supports the production of more than 120 horticultural products. With a growing worldwide demand for quality, nutritious food Queensland Primary Industries and Fisheries continues to focus its activities on accelerating growth within the sector. The conference, sponsored by the Organisation for Economic Cooperation and Development (OECD) and DPI&F is the first of its kind to examine the latest knowledge on the health properties of tropical fruits. Organising committee member and DPI&F science leader Dr Roger Stanley said the conference would develop international networks to accelerate research in the area.