Quality of Web-based information on obsessive compulsive disorder.

BACKGROUND: The Internet is increasingly used as a source of information for mental health issues. The burden of obsessive compulsive disorder (OCD) may lead persons with diagnosed or undiagnosed OCD, and their relatives, to search for good quality information on the Web. This study aimed to evaluate the quality of Web-based information on English-language sites dealing with OCD and to compare the quality of websites found through a general and a medically specialized search engine. METHODS: Keywords related to OCD were entered into Google and OmniMedicalSearch. Websites were assessed on the basis of accountability, interactivity, readability, and content quality. The "Health on the Net" (HON) quality label and the Brief DISCERN scale score were used as possible content quality indicators. Of the 235 links identified, 53 websites were analyzed. RESULTS: The content quality of the OCD websites examined was relatively good. The use of a specialized search engine did not offer an advantage in finding websites with better content quality. A score ≥16 on the Brief DISCERN scale is associated with better content quality. CONCLUSION: This study shows the acceptability of the content quality of OCD websites. There is no advantage in searching for information with a specialized search engine rather than a general one. Practical implications: The Internet offers a number of high quality OCD websites. It remains critical, however, to have a provider-patient talk about the information found on the Web.

Proteomic analysis of mononuclear cells of patients with minimal-change nephrotic syndrome of childhood.

Background/Aims. Recently, peripheral blood mononuclear cell transcriptome analysis has identified genes that are upregulated in relapsing minimal-change nephrotic syndrome (MCNS). In order to investigate protein expression in peripheral blood mononuclear cells (PBMC) from relapsing MCNS patients, we performed proteomic comparisons of PBMC from patients with MCNS in relapse and controls. METHODS: PBMC from a total of 20 patients were analysed. PBMC were taken from five patients with relapsing MCNS, four in remission, five patients with other glomerular diseases and six controls. Two dimensional electrophoresis was performed and proteome patterns were compared. RESULTS: Automatic heuristic clustering analysis allowed us to pool correctly the gels from the MCNS patients in the relapse and in the control groups. Using hierarchical population matching, nine spots were found to be increased in PBMC from MCNS patients in relapse. Four spots were identified by mass spectrometry. Three of the four proteins identified (L-plastin, alpha-tropomyosin and annexin III) were cytoskeletal-associated proteins. Using western blot and immunochemistry, L-plastin and alpha-tropomyosin 3 concentrations were found to be enhanced in PBMC from MCNS patients in relapse. Conclusions. These data indicate that a specific proteomic profile characterizes PBMC from MCNS patients in relapse. Proteins involved in PBMC cytoskeletal rearrangement are increased in relapsing MCNS. We hypothesize that T-cell cytoskeletal rearrangement may play a role in the pathogenesis of MCNS by altering the expression of cell surface receptors and by modifying the interaction of these cells with glomerular cells.

Effect of oral calcium carbonate on aortic calcification in apolipoprotein E-deficient (apoE-/-) mice with chronic renal failure.

BACKGROUND: In chronic kidney disease (CKD) patients, the intake of calcium-based phosphate binders is associated with a marked progression of coronary artery and aortic calcification, in contrast to patients receiving calcium-free phosphate binders. The aim of this study was to reexamine the role of calcium carbonate in vascular calcification and to analyse its effect on aortic calcification-related gene expression in chronic renal failure (CRF). METHODS: Mice deficient in apolipoprotein E underwent either sham operation or subtotal nephrectomy to create CRF. They were then randomly assigned to one of the three following groups: a control non-CRF group and a CRF group fed on standard diet, and a CRF group fed on calcium carbonate enriched diet, for a period of 8 weeks. Aortic atherosclerotic plaque and calcification were evaluated using quantitative morphologic image processing. Aortic gene and protein expression was examined using immunohistochemistry and Q-PCR methods. RESULTS: Calcium carbonate supplementation was effective in decreasing serum phosphorus but was associated with a higher serum calcium concentration. Compared with standard diet, calcium carbonate enriched diet unexpectedly induced a significant decrease of both plaque (p<0.05) and non-plaque-associated calcification surface (p<0.05) in CRF mice. It also increased osteopontin (OPN) protein expression in atherosclerotic lesion areas of aortic root. There was also a numerical increase in OPN and osteoprotegerin gene expression in total thoracic aorta but the difference did not reach the level of significance. Finally, calcium carbonate did not change the severity of atherosclerotic lesions. CONCLUSION: In this experimental model of CRF, calcium carbonate supplementation did not accelerate but instead decreased vascular calcification. If our observation can be extrapolated to humans, it appears to question the contention that calcium carbonate supplementation, at least when given in moderate amounts, necessarily enhances vascular calcification. It is also compatible with the hypothesis of a preponderant role of phosphorus over that of calcium in promoting vascular calcification in CRF.

Frequency and impact of autosomal dominant polycystic kidney disease in the Seychelles (Indian Ocean).

BACKGROUND: As little such data is available in African populations, we investigated the prevalence of ADPKD and the impact of the disease in the Seychelles islands, where approximately 65% of the population is of African descent and 30% of Caucasian or mixed descent. METHODS: Prevalent cases were identified over a 3-year period by requesting all the doctors in the country (most of them are employed within a national health system) to refer all presumed or confirmed cases and by systematically examining the family members of all confirmed cases. The diagnosis was based on standard criteria including ultrasonographic findings and family history. RESULTS: Forty-two cases were identified in this population of 74,331 inhabitants, a total prevalence (per 100,000 total population) of 57 (95% CI, 41-76). All but one of the cases were of Caucasian descent so that the prevalence rates of the disease in the populations of Black and Caucasian descents were respectively 2 (0-11) and 184 (132-249). The prevalence rates of the gene(s) carriers were estimated to be 75 (45-117) in the total population respectively 6 (0-33) and 236 (140-372) in the Black and Caucasian populations. Haplotype analysis in 58 cases from three families showed a common DNA fragment in all affected individuals. Cases had significantly higher blood pressure compared to the general population and 21% had serum creatinine higher than 120 mumol/l. Among the established pedigrees, mean age of death between 1960 and 1995 (haemodialysis was introduced in 1992) was younger in subjects with than those without ADPKD (50.5 vs 67.7 years; P < 0.001). CONCLUSIONS: In the Seychelles, ADPKD clusters in the Caucasian population (possibly a founder effect), is rare in individuals of black descent, and is associated with substantial clinical and survival impact.

Postoperatiivisen kivun hoito : opas hoitohenkilökunnalle

Opinnäytetyö on osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian ja Länsi-Tallinnan Keskussairaalan StaLT yhteistyöhanketta. Yhteistyöhankkeen tarkoituksena on kehittää Länsi-Tallinnan Keskussairaalan hoitotyötä EU-maiden vaatimustason mukaiseksi ja tarjota Stadian opiskelijoille mahdollisuuksia hoitotyön kehittämiseen kansainvälisesti. Opinnäytetyön teoriaosuus on tehty kirjallisuuskatsauksena, keskittyen aiheen kannalta olennaiseen ja uusimpaan kirjallisuuteen, lehtiartikkeleihin, tutkimuksiin, opinnäytetöihin, lakeihin, oppaisiin sekä muihin keskeisiin julkaisuihin. Työ käsittelee farmakologista ja ei-farmakologista kivun hoitoa, kivun syntymekanismeja, erilaisia kiputyyppejä, kivun arviointia, seurantaa sekä kirjaamista. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda virolaiselle hoitohenkilökunnalle tutkittua tietoa postoperatiivisen kivun hoidon eri menetelmistä. Kirjallisuuskatsauksen pohjalta olemme laatineet Länsi-Tallinnan Keskussairaalan hoitohenkilökunnalle oppaan postoperatiivisesta kivunhoidosta. Oppaan tarkoituksena on tukea ja ohjata henkilökunnan itsenäistä työskentelyä heidän päivittäisessä työssään. Oppaassa käsitellään lyhyesti muutamia farmakologisia ja ei-farmakologisia kivun lievitysmenetelmiä. Nämä postoperatiivisen kivun hoidon menetelmät tukevat toisiaan ja siksi oppaassa käsitellään niitä molempia. Hoitajalla on tärkeä rooli postoperatiivisen kivun hoidossa, arvioinnissa, seurannassa sekä kirjaamisessa. Sairaanhoitajan tulee tukea ja auttaa potilasta kivun hoidossa ja näin edistää hänen hyvää oloa. Hoitajan tulee kuunnella ja havainnoida potilaan subjektiivisia kokemuksia kivusta. Tutkimusten mukaan hoitajalla tulee olla riittävästi tietoa postoperatiivisen kivun hoidosta. Hyvään kivun hoitoon kuuluu tehokas ja oikea kipulääkitys. Lisäksi on tärkeää, että hoitaja asennoituu myönteisesti tehokkaaseen kivun hoitoon. Hyvä kivun hoito on jokaisen potilaan perusoikeus.

Rutiinimenetelmillä ja Vitek2-laitteella saatujen tulosten vertailu bakteerien identifikaatio- ja antibioottiherkkyystutkimuksissa

Nykyään bakteerien identifikaatio- ja antibioottiherkkyysmääritykset tehdään kliinisen mikrobiologian laboratorioissa suurimmaksi osaksi manuaalisesti. Näytemäärät ovat lisääntyneet bakteriologian laboratorioissa, ja siksi diagnostiikan automatisointi on tullut tarpeelliseksi. BioMerieux on kehittänyt Vitek2-laitteen, jolla voidaan tehdä bakteerien ja sienien identifikaatio ja antibiootti-herkkyys-määrityksiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata rutiinimenetelmien ja Vitek2laitteen identifikaatio- ja antibioottiherkkyystuloksia. Yksittäisiä vertailtavia kohteita olivat testireaktiot, ESBL (Extended Spectrum Beta-Lactamase) -ominaisuus ja määrityksiin kulunut aika. HUSLABin toimeksiannosta Vitek2-laitteella tutkittiin ESBL-kantoja sekä rutiinimenetelmillä vaikeasti tunnistettavia nonfermenta-tiivisia sauvabakteereja ja kasvuolosuhteiltaan vaativia bakteereja. Laitetta varten on kehitetty uusia testikortteja, jotka tunnistavat näitä bakteerik antoja. Aikaisemmat identifikaatio-, reaktio- ja antibioottiherkkyystulokset kerättiin HUSLABin potilastieto-järjestelmästä. Niitä verrattiin Vitek2-laitteesta saatuihin tuloksiin. Määritysten kestoa Vitek2-laitteella verrattiin aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 183 bakteerinäytettä, joista 76 oli ESBL-kantoja, 40 nonfermentatiivisia sauvabakteereja, 41 kasvuolosuhteiltaan vaativia bakteereja sekä 26 uusia potilasnäytelöydöksiä. Vitek2 antoi 99 prosentille kaikista tutkituista ESB--kannoista saman identifikaation kuin rutiini-menetelmät. Uusista potilasnäytelöydöksistä Vitek2 tunnisti 96 Nonfermentatiivisista sauva-baktee-reista ja kasvuolosuhteiltaan vaativista bakteereista Vitek2 tunnisti noin 70 amalla tavalla kuin rutiinimenetelmät. Vitek2-laitteen antamat identifikaatioreaktiotulokset vastasivat paremmin Api20E-testin (94 kuin Api20NE-testin (70 reaktiotuloksia. Noin 80 aikista antibiootti-herkkyys-tuloksista vastasi perinteisillä menet elmillä saatuja tuloksia. Vitek2-laitteella saadut antibiootti-herkkyystulokset olivat yleensä rutiinimenetelmiä herkempiä. Vitek2-laitteella saadut ESBL-tulokset vastasivat rutiinimenetelmillä saatuja tuloksia noin 90-prosenttisesti. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin Vitek2-laitteen suorittamat määritykset olivat rutiinimenetelmiä paljon nopeampia. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Vitek2-laite on käyttökelpoinen bakteriologian laboratoriossa identifikaatio- ja antibioottiherkkyystutkimuksissa. Nonfermentatiivisia sauvabakteereja ja kasvuolo-suhteiltaan vaativia bakteereja voisi kuitenkin tutkia enemmän.

Leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemiallinen kuvantaminen rotan aivoista

Tässä opinnäytetyössä kehitettiin menetelmät leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemialliseksi kuvantamiseksi rotan aivoista. Menetelmät kehitettiin Helsingin yliopiston Farmasian tiedekunnan Farmakologian ja toksikologian osaston tarpeisiin. Leptiini on adiposyyttien tuottama hormoni, jonka erittyminen verenkiertoon korreloi elimistön rasvavarastojen koon kanssa. Verenkierrosta leptiini kulkeutuu aivoihin ja hypotalamukseen, jossa se vaikuttaa syömisen ja energia-aineenvaihdunnan säätelyyn sitoutumalla leptiinireseptoriin. Leptiini kiihdyttää energia-aineenvaihduntaa ja vähentää syömistä ja energian varastointia. Immunohistokemiallista kuvantamista voidaan käyttää yhdisteiden määrittämiseen kudoksista. Immunohistokemia perustuu antigeenina toimivan yhdisteen ja vasta-aineen muodostamaan kompleksiin, ja soveltuu sekä kvalitatiivisiin että kvantitatiivisiin analyyseihin. Haluttu yhdiste paikannetaan siihen spesifisesti sitoutuvalla vasta-aineella. Antigeeni-vasta-ainekompleksi voidaan detektoida erilaisilla leimoilla, jotka tuottavat esimerkiksi värillisen yhdisteen. Värjättyjä kudosleikkeitä tarkastellaan mikroskooppisesti. Työssä tarkasteltiin primääristen vasta-aineiden pitoisuuksien sekä DAB-reaktion keston vaikutusta leptiinin ja leptiinireseptorin immunohistokemialliseen kuvantamiseen. Menetelmät optimoitiin tarkastelemalla värjättyjä leikkeitä valomikroskooppisesti ja mittaamalla leikkeiden optiset tiheydet. Saatujen tulosten pohjalta laadittiin menetelmäohjeet proteiinien määrittämiseksi. Leptiinin ja sen reseptorin spesifinen määrittäminen rotan aivoista onnistui hyvin ja menetelmät niiden määrittämiseksi saatiin pystytettyä. Menetelmiä on tarkoitus käyttää ruoka-halun säätelyn fysiologisten ja farmakologisten mekanismien tutkimiseen.

Automaattisen nukleiinihappoeristyslaitteen ja reaaliaikaisen PCR-menetelmän soveltuvuus herpes simplex -virusten keskushermostoinfektiodiagnostiikkaan

Keskushermosto- ja neonataali-infektiot ovat herpes simplex -virusten aiheuttamista taudeista vakavimpia. Niihin on olemassa lääkitys, joka on tehokkain, kun se aloitetaan aivan sairauden alkuvaiheessa. Näiden infektioiden diagnostiikassa PCR-menetelmä on herkin. Tämä menetelmä on kuitenkin työläs ja aikaa vievä, joten uudet nopeammat menetelmät ovat tervetulleita. Opinnäytetyö tehtiin HUSLABin virologian osastolle. Työssä testattiin QIAGENIN artus®HSV-1/2 LC PCR-reagenssipakkausta, joka on tehty käytettäväksi Roche diagnosticsin reaaliaikaisella PCR-laitteella LightCyclerillä. Lisäksi työssä testattiin automaattista bioMérieuxin NucliSens easyMAG- nukleiinihappoeristyslaitetta. Referenssinä käytettiin HUSLABin virologian osastolla testaushetkellä käytössä olevia menetelmiä. Reaaliaikaisen PCR-menetelmän herkkyyttä testattiin positiivisilla HSV-1 ja HSV-2 kontrollilaimennussarjoilla. Menetelmän oikeellisuutta testattiin määrittämällä laaduntarkkailu- ja potilasnäytteitä, jotka olivat likvoria. Tuloksia verrattiin QCMD:n antamiin ja perinteisellä ”in house”- PCR-menetelmällä saatuihin referenssituloksiin. Spesifisyyttä testattiin muiden ihmisten herpesvirusten positiivisilla kontrolleilla. Automaattisen nukleiinihappoeristysmenetelmän toimivuutta testattiin HSV-positiivisilla ja -negatiivisilla likvornäytteillä, jotka oli aikaisemmin eristetty fenoli-kloroformiuutolla. Tulokset QIAGENIN artus®HSV-1/2 LC PCR-reagenssipakkauksesta olivat hyviä. Kont-rollilaimennussarjan määrityksessä reaaliaikainen PCR-menetelmä osoittautui perinteistä ”in house”- PCR-menetelmää herkemmäksi. Potilasnäytteiden määrityksessä tulokset olivat yhtenevät. EasyMAG- nukleiinihappoeristysmenetelmällä eristettyjen potilasnäytteiden määrityksistä saadut tulokset olivat myös hyviä. Kun tuloksia verrattiin fenoli-kloroformiuutolla saatuihin tuloksiin, olivat tulokset yhtä näytettä lukuun ottamatta yhtenevät. Molemmat testattavat menetelmät ovat nopeita ja virhelähteiden mahdollisuus on vähäisempi kuin perinteisessä ”in house”-PCR menetelmässä ja fenoli-kloroformiuutolla nukleiinihappoa eristettäessä. Tutkimusten tulokset osoittivat molempien menetelmien soveltuvan hyvin HSV:n eristykseen ja määritykseen likvornäytteistä.

Ensaios em Pontes

Os ensaios não destrutivos (NDT) constituem um instrumento importante na avaliação da condição de uma ponte. No trabalho desenvolvido dá-se enfase aos ensaios de caracterização de resistências, ensaios de caracterização geométrica e detecção de defeito e ainda ensaios de carga. A maior parte destes ensaios podem ser realizados sem interromper o trafego da ponte, além de que a maioria não introduz qualquer dano na estrutura. Todos os ensaios apresentam limitações e vantagens. Para cada ensaio estudado, apresenta-se uma breve descrição, o princípio físico em que se baseia, as suas limitações, as vantagens e o campo de aplicação. No final do trabalho apresenta-se um caso de estudo de uma ponte onde foram realizados vários dos ensaios descritos, incluindo a extracção de carotes. A partir dos valores obtidos no ensaio de resistência à compressão das carotes estimou-se o valor característico da tensão de rotura do betão à compressão usando metodologias probabilísticas. Fez-se ainda a classificação relativamente à classe de resistência do betão à compressão, recorrendo a norma NP EN 13791-2008.

Low-pressure environment and remodelling of the forearm vein in Brescia-Cimino haemodialysis access.

BACKGROUND: The aim of the study was to determine which, and to what extent, haemodynamic parameters contribute to the remodelling of the venous limb of the Brescia-Cimino haemodialysis access. METHODS: The dimensions of the radial artery and the venous limb of the haemodialysis access were measured by an echo-tracking technique. In six ESRD patients undergoing primary arteriovenous fistula (AVF) formation, vessel diameter, wall thickness, blood pressure and blood flow were measured after the operation, and at 1 and 3 months follow-up. The contralateral forearm vessels in their native position served as baseline values for comparison. RESULTS: The diameter of the proximal antecubital vein progressively increased over the study period without reaching significant differences (4430, 5041 and 6620 microm at weeks 1, 4 and 12 respectively), whereas the intima-media thickness remained unchanged. The venous dilatation was associated with a reduction of the mean shear stress that culminated after the operation and progressively returned to normal venous values at 3 months (24.5 vs 10.4 dyne/cm(2), P<0.043). Thus the venous limb of the AVF undergoes eccentric hypertrophy as demonstrated by the increase in wall cross-sectional area (4.42 vs 6.32 mm(2) at week 1 vs week 12, P<0.028). At the time of the operation, the blood pressure in the AVF was 151+/-14/92.4+/-11 mmHg vs 49+/-19/24.5+/-6 mmHg (means+/-SEM) for the radial artery and the venous limb of the vascular access, respectively. One year after the operation the blood pressure in the venous limb had not changed: 42+/-14/25.3+/-7 mmHg (means+/-SEM). Under these conditions, the systolo-diastolic diameter changes observed in the radial artery and the antecubital vein were within a similar range at all time points: 56+/-17 vs 90+/-26 microm (means+/-SEM) at week 12. CONCLUSIONS: The increased circumferential stress resulting from the flow-mediated dilatation rather than the elevation of blood pressure appears to represent the main contributing factor to the eccentric hypertrophy of the venous limb of Brescia-Cimino haemodialysis access.

PTH and 1.25 vitamin D response to a low-calcium diet is associated with bone mineral density in renal stone formers.

BACKGROUND: Renal calcium stones and hypercalciuria are associated with a reduced bone mineral density (BMD). Therefore, the effect of changes in calcium homeostasis is of interest for both stones and bones. We hypothesized that the response of calciuria, parathyroid hormone (PTH) and 1.25 vitamin D to changes in dietary calcium might be related to BMD. METHODS: A single-centre prospective interventional study of 94 hyper- and non-hypercalciuric calcium stone formers consecutively retrieved from our stone clinic. The patients were investigated on a free-choice diet, a low-calcium diet, while fasting and after an oral calcium load. Patient groups were defined according to lumbar BMD (z-score) obtained by dual X-ray absorptiometry (group 1: z-score <-0.5, n = 30; group 2: z-score -0.5-0.5, n = 36; group 3: z-score >0.5, n = 28). The effect of the dietary interventions on calciuria, 1.25 vitamin D and PTH in relation to BMD was measured. RESULTS: An inverse relationship between BMD and calciuria was observed on all four calcium intakes (P = 0.009). On a free-choice diet, 1.25 vitamin D and PTH levels were identical in the three patient groups. However, the relative responses of 1.25 vitamin D and PTH to the low-calcium diet were opposite in the three groups with the highest increase of 1.25 vitamin D in group 1 and the lowest in group 3, whereas PTH increase was most pronounced in group 3 and least in group 1. CONCLUSION: Calcium stone formers with a low lumbar BMD exhibit a blunted response of PTH release and an apparently overshooting production of 1.25 vitamin D following a low-calcium diet.

Variability in urinary oxalate measurements between six international laboratories.

BACKGROUND: Hyperoxaluria is a major risk factor for kidney stone formation. Although urinary oxalate measurement is part of all basic stone risk assessment, there is no standardized method for this measurement. METHODS: Urine samples from 24-h urine collection covering a broad range of oxalate concentrations were aliquoted and sent, in duplicates, to six blinded international laboratories for oxalate, sodium and creatinine measurement. In a second set of experiments, ten pairs of native urine and urine spiked with 10 mg/L of oxalate were sent for oxalate measurement. Three laboratories used a commercially available oxalate oxidase kit, two laboratories used a high-performance liquid chromatography (HPLC)-based method and one laboratory used both methods. RESULTS: Intra-laboratory reliability for oxalate measurement expressed as intraclass correlation coefficient (ICC) varied between 0.808 [95% confidence interval (CI): 0.427-0.948] and 0.998 (95% CI: 0.994-1.000), with lower values for HPLC-based methods. Acidification of urine samples prior to analysis led to significantly higher oxalate concentrations. ICC for inter-laboratory reliability varied between 0.745 (95% CI: 0.468-0.890) and 0.986 (95% CI: 0.967-0.995). Recovery of the 10 mg/L oxalate-spiked samples varied between 8.7 ± 2.3 and 10.7 ± 0.5 mg/L. Overall, HPLC-based methods showed more variability compared to the oxalate oxidase kit-based methods. CONCLUSIONS: Significant variability was noted in the quantification of urinary oxalate concentration by different laboratories, which may partially explain the differences of hyperoxaluria prevalence reported in the literature. Our data stress the need for a standardization of the method of oxalate measurement.

Within-plot subsampling of trees for assessment in progeny trials of Scots pine

Summary