Proprioception in ankle sprain from exercises and bandages

Ankle sprains are the most common injuries in sports, usually causing damage to the lateral ligaments. Recurrence has as usual result permanent instability, and thus loss of proprioception. This fact, together with residual symptoms, is what is known as chronic ankle instability, CAI, or FAI, if it is functional. This problem tries to be solved by improving musculoskeletal stability and proprioception by the application of bandages and performing exercises. The aim of this study has been to review articles (meta-analisis, systematic reviews and revisions) published in 2009-2015 in PubMed, Medline, ENFISPO and BUCea, using keywords such as “sprain instability”, “sprain proprioception”, “chronic ankle instability”. Evidence affirms that there does exist decreased proprioception in patients who suffer from CAI. Rehabilitation exercise regimen is indicated as a treatment because it generates a subjective improvement reported by the patient, and the application of bandages works like a sprain prevention method limiting the range of motion, reducing joint instability and increasing confidence during exercise. As podiatrists we should recommend proprioception exercises to all athletes in a preventive way, and those with CAI or FAI, as a rehabilitation programme, together with the application of bandages. However, further studies should be generated focusing on ways of improving proprioception, and on the exercise patterns that provide the maximum benefit.

Study and analysis of the waves and currents interaction phenomena

Interaction of ocean waves, currents and sea bed roughness is a complicated phenomena in fluid dynamic. This paper will describe the governing equations of motions of this phenomena in viscous and nonviscous conditions as well as study and analysis the experimental results of sets of physical models on waves, currents and artificial roughness, and consists of three parts: First, by establishing some typical patterns of roughness, the effects of sea bed roughness on a uniform current has been studied, as well as the manning coefficient of each type is reviewed to find the critical situation due to different arrangement. Second, the effect of roughness on wave parameters changes, such as wave height, wave length, and wave dispersion equations have been studied, third, superimposing, the waves + current + roughness patterns established in a flume, equipped with waves + currents generator, in this stage different analysis has been done to find the governing dimensionless numbers, and present the numbers to define the contortions and formulations of this phenomena. First step of the model is verified by the so called Chinese method, and the Second step by the Kamphius (1975), and third step by the van Rijn (1990) , and Brevik and Ass ( 1980), and in all cases reasonable agreements have been obtained. Finally new dimensionless parameters presented for this complicated phenomena.

Van der Waals-corrected density functional theory : benchmarking for hydrogen–nanotube and nanotube–nanotube interactions

Density functional theory (DFT) is a powerful approach to electronic structure calculations in extended systems, but suffers currently from inadequate incorporation of long-range dispersion, or Van der Waals (VdW) interactions. VdW-corrected DFT is tested for interactions involving molecular hydrogen, graphite, single-walled carbon nanotubes (SWCNTs), and SWCNT bundles. The energy correction, based on an empirical London dispersion term with a damping function at short range, allows a reasonable physisorption energy and equilibrium distance to be obtained for H2 on a model graphite surface. The VdW-corrected DFT calculation for an (8, 8) nanotube bundle reproduces accurately the experimental lattice constant. For H2 inside or outside an (8, 8) SWCNT, we find the binding energies are respectively higher and lower than that on a graphite surface, correctly predicting the well known curvature effect. We conclude that the VdW correction is a very effective method for implementing DFT calculations, allowing a reliable description of both short-range chemical bonding and long-range dispersive interactions. The method will find powerful applications in areas of SWCNT research where empirical potential functions either have not been developed, or do not capture the necessary range of both dispersion and bonding interactions.

Interface of graphane with copper : a van der Waals density-functional study

Various forms of hydrogenated graphene have been produced to date by several groups, while the synthesis of pure graphane has not been achieved yet. The study of the interface between graphane, in all its possible hydrogenation configurations, and catalyst metal surfaces can be pivotal to assess the feasibility of direct CVD growth methods for this material. We investigated the adhesion of graphane to a Cu(111) surface by adopting the vdW-DF2-C09 exchange-correlation functional, which is able to describe dispersion forces. The results are further compared with the PBE and the LDA exchange-correlation functionals. We calculated the most stable geometrical configurations of the slab/graphane interface and evaluated how graphane's geometrical parameters are modified. We show that dispersion forces play an important role in the slab/graphane adhesion. Band structure calculations demonstrated that in the presence of the interaction with copper, the band gap of graphane is not only preserved, but also enlarged, and this increase can be attributed to the electronic charge accumulated at the interface. We calculated a substantial energy barrier at the interface, suggesting that CVD graphane films might act as reliable and stable insulating thin coatings, or also be used to form compound layers in conjunction with metals and semiconductors.

Author's reply to: Ankylosing spondylitis: evidence for a non-HLA-B*27 protective effect, Sjef Van Der Linden, Desieree Van Der Heijde

As mentioned in the letter by van der Linden and van der Heijde, Jurgen Braun’s excellent recent paper describing a survey of blood donors by questionnaire, clinical, and magnetic resonance imaging examinations revealed a prevalence of ankylosing spondylitis in B27 positive blood donors (6.4%)1-1 very similar to that reported by Gran et al(6.7%).1-2 It is probable that some of the differences in reported prevalence of ankylosing spondylitis by the various studies are because of methodological differences.

Rajamerkkien vartijat : Maariidat Helsingin ja Sipoon pitäjissä 1630 - 1669

Tutkielman aiheena ovat säätyläisten ja talonpoikien maariidat Helsingin ja Sipoon pitäjissä 1600-luvun puolessa välissä. Historiallisen kriminologian tutkijat ovat pitäneet kiinteään maaomaisuuteen liittyneitä maariitoja keskeisenä syynä 1500-luvun korkeaan väkivallan tasoon. 1600-luvulla väkivalta kutistui pieneksi rikosryhmäksi alioikeuksien alkaessa toimia. Enää talonpoikien ei tarvinnut turvautua väkivaltaan omaisuutta puolustaessaan, vaan riidat saatiin päätökseen käräjillä. Tässä työssä selvitän Helsingin ja Sipoon tuomiokirjojen avulla, mitä tapahtui maariidoille 1600-luvulla, sillä itse maariidat ovat jääneet väkivaltatutkimuksen varjoon historiallisessa kriminologiassa. Arvioin maariitoja kvantitatiivisesti ja kvalitatiivisesti syventyen erityisesti niiden yleisyyteen, osapuoliin, maariitojen rooliin talonpoikien ja säätyläisten elämässä sekä maariitojen 1600-luvulle tyypillisiin piirteisiin. Lahjoitusmaat lisääntyivät etenkin 1630- ja 1640-luvuilla voimakkaasti Suomessa. Myös pienaatelin asuttamissa Sipoon ja Helsingin pitäjissä aateliset laajensivat maaomistuksiaan talonpoikaismaan kustannuksella. Baltiasta ja Keski-Euroopasta Suomeen saapuneet feodaaliset omistuskäsitykset asettivat aateliset ja talonpojat törmäyskurssille. Maariitojen käsittely oikeudessa oli siviiliprosessi, jossa periaatteessa tasa-arvoiset osapuolet ottivat yhteen riita-asiassa. Omaisuusriitojen käsittelyssä säilyi huomattavan pitkään perinteisiä, paikallisia, tapaoikeuden piirteitä, joita kruunu oli pyrkinyt karsimaan pois muista rikosasioiden käsittelyistä. Perinteiset oikeustavat eivät kuuluneet modernisoituvan ja keskittyvän valtion oikeusjärjestelmään. Ne säilyivät kuitenkin omaisuusoikeuteen liittyvissä maariidoissa huomattavan pitkään, koska riidanratkaisun auktoriteetti oli laajalla alalla käräjäyhteisössä. Maariidat olivat Helsingin ja Sipoon pitäjissä 4. suurin rikosryhmä 1600-luvun puolessa välissä. Niitä voidaankin pitää agraarisen yhteiskunnan tyyppirikoksena. Säätyläisten suuri määrä osapuolten joukossa oli 1600-luvun maariidoille tyypillinen piirre. Oikeus oli tasapuolinen säätyjä kohtaan arvioidessaan tapausten syyllisyyskysymystä, mutta asettui selvästi säätyläisten puolelle jaellessaan rangaistuksia. Säätyläisiä rangaistiin maariidoissa lievällä vahingonkorvauksella ja talonpoikia yleensä ankarammalla sakolla. Väkivallalla oli maariidoissa keskeinen rooli myös 1600-luvulla. Etenkin 1630-luvulla väkivaltaa esiintyi lähes kaikissa maariidoissa. 1640-luvulla oikeus vakiinnutti asemansa maariitojen ratkaisuareenana väkivallan sijaan ja riidat ratkaistiin käräjätuvassa. Silti väkivallan rooli maariitojen taustalla säilyi. Joka viidennen maariidan taustalla oli väkivaltaa. Tyypillisintä se oli talonpoikien välisissä maariidoissa. Väkivalta sai hyvin raakojakin piirteitä maariitojen yhteydessä. Lievästä väkivallasta oli kyse vain harvoin. Vuosikausia kestäneet maariitojen kierteet saivat päätöksensä 1600-luvun puolessa välissä oikeuden saavuttaessa riittävästi valtaa pitääkseen annetut tuomiot voimassa myös maariidoissa. Suurimmassa osassa Helsingin ja Sipoon pitäjien maariidoista saatiin päätös ensimmäisellä käräjäkerralla tai alle vuoden kuluessa riidan puhkeamisesta. Kuitenkin 17 prosenttia riidoista oli pitkään jatkuneita riitoja, joista oli riidelty yli vuosi. Oikeuteen luotettiin enemmän ja se pystyi pitämään tuomiot voimassa toisin kuin vielä 1500-luvulla. Talonpojat yhdistivät usein voimansa aatelisia vastaan käydyissä maariidoissa. Heidän keskuuteensa vaikutti syntyneen moraalinen yhteisö aatelin talonpoikaiselle maanomistukselle muodostamaa uhkaa vastaan. Toisiaan vastaan riidellessä solidaarisuus oli tiessään. Tasavahvojen osapuolten oli tultava toimeen omillaan. Säätyläiset turvautuivat maariitoihin lähinnä taloudellisten syiden vuoksi. Kun kartano ei kannattanut, alustalaisten tai rajapiiritilojen maita saattoi yrittää saada haltuunsa viemällä riita käräjille jopa tekaistun syyn varjolla. Kyseenalaistamalla vanhat rajat heillä oli tarkoitus saada omiin maihin lisää alaa ja siten saada uutta maata rälssiksi. Etenkin oman rälssimaan rajojen sisäpuolella aatelisilla oli vahva usko oikeudestaan toimia tahtonsa mukaan omistuksillaan huolimatta siitä, oliko kyseessä perintötila vai lampuodin tila.

Applicability of the van der Pauw-Hall measurement technique to implanted samples

The application of the van der Pauw-Hall measurement technique to implanted samples in which the mobility varies with depth has still not been fully justified. A proof that the technique is in fact applicable in this situation is given. Journal of Applied Physics is copyrighted by The American Institute of Physics.