Opetustoimen valtionosuuden laskennallisten yksikköhintojen soveltuvuus taloudellisuuden mittaamiseen ja arvioimiseen - Case toimiala, Imatran kaupungin koulutoimi

Tämän tutkimuksen päätavoitteena oli arvioida, voidaanko opetusministeriön vahvistamia opetustoimen yksikköhintoja pitää taloudellisuuden mittarina. Tutkimukseni kohdistui peruskoulun ja lukion valtionosuuden oppilaskohtaisiin laskennallisiin yksikköhintoihin ja musiikkiopiston muun koulutuksen ja työväenopiston opetustuntikohtaisiin laskennallisiin yksikköhintoihin. Julkinen talous pyrkii toiminnassaan myös mahdollisimman tehokkaisiin ja taloudellisiin ratkaisuihin. Toiminnan taloudellisuuden määrittämiseen tarvitaan mittareita ja vertailutietoa analysointia varten. Tutkimuksen tavoitteisiin pyrittiin toiminta-analyyttisellä tutkimusotteella, mutta siinä on nähtävissä myös käsiteanalyyttisiä piirteitä. Opetustoimen valtion rahoituksen muuttuessa laskennalliseksi, valtionhallinto kumosi vanhoja sääntöjä, puhuttiin ´normipurusta´. Aikaisempi valtionosuus perustui toteutuneisiin kustannuksiin. Uudistuksella haluttiin korostaa kuntien itsenäisyyttä, taloudellista omavastuisuutta ja tehokkuutta palvelujen järjestämisessä. Lisäksi kustannuksissa oletettiin syntyvän säätöjä, joiden oli määrä koitua kuntien hyväksi, kun valtionosuus ei määräytynyt hyväksyttyjen menojen mukaan. Taloudellisuus merkitsee yksikkökustannusten tunnistamista ja analysointia. Kunnan taloustavoitteita on pyrittävä mittaamaan tunnusluvuilla. Niille on asetettava hyväksyttävät tavoitearvot. Tunnuslukujen arvot eivät sellaisenaan kerro, miten hyvä tai huono toiminnan tulos on. Vasta niiden vertailu ja analysointi antavat kuvan tästä. Kuntien oppilaskohtainen yksikköhinta soveltuu hyvin peruskoulun ja lukion taloudellisuuden mittariksi. Samoin opetustuntikohtainen yksikköhinta musiikkiopiston ja kansalaisopiston taloudellisuuden mittariksi. Kuntien keskinäinen kustannusvertailu ja analysointi antavat hyvän pohjan löytää kustannusten taloudellisuuden taso.

Mitä mieltä, professorit?

25 vuoden ikään ehtinyt Aikuiskasvatus-lehti kysyi aikuiskasvatuksen professoreilta heidän näkemyksiään neljässä asiassa

Added value of SPECT/CT in addition to whole-body scintigraphy augmented with prone lateral views in patients with well-differentiated thyroid carcinoma

Purpose: We aimed to determine the impact of SPECT/CT performed in addition to whole-­‐body scintigraphy augmented with prone lateral views in patients with well-­‐differentiated thyroid carcinoma. Methods and Materials: This retrospective study included 141 patients (87 female, 54 male, mean age 47 years) with well-­‐differentiated thyroid carcinoma (105 papillary, 31 follicular, 1 Hürthle cell and 4 poorly differentiated) treated with radioiodine therapy (1000-7400 MBq). Patients were referred for either first postsurgical therapy (n=76) or further treatment (n=65). Two nuclear medicine physicians interpreted the scans in consensus (first whole-­‐body scintigraphy with prone lateral view, then SPECT/CT) reporting abnormal iodine uptake in the thyroid bed, lymph nodes and distant metastasis. The corresponding ATA risk score was calculated for each patient before and after SPECT/CT, as well as change in disease extension Results: The analysis showed a difference between scintigraphy and SPECT/CT in n=17 lesions in 14 patients (9.9%): 12 were described as suspicious on scintigraphy and could be considered as benign on SPECT/CT (3 corresponded to local iodine uptake, 6 to lymph nodes metastases and 3 to distant metastases). The others 5 corresponded to metastases (4 lymph nodes and 1 distant) that were not seen on whole-­‐body scintigraphy augmented with prone lateral views. In 10 of 141 (7.1%) patients, we observed a change in ATA risk stratification, with a risk increase in 4 of them (2.8%). Conclusion: SPECT/CT allowed detecting 5 focal lesions missed on planar scintigraphy, and to precise benignity of 12 suspicious lesions on planar scintigraphy. Moreover, SPECT/CT improved the risk stratification in 10 patients with a significant change in the patient management