Language against the odds, or rather not:the weak central coherence hypothesis and language

EV is a child with a talent for learning language combined with Asperger syndrome. EV’s talent is evident in the unusual circumstances of her acquisition of both her first (Bulgarian) and second (German) languages and the unique patterns of both receptive and expressive language (in both the L1 and L2), in which she shows subtle dissociations in competence and performance consistent with an uneven cognitive profile of skills and abilities. We argue that this case provides support for theories of language learning and usage that require more general underlying cognitive mechanisms and skills. One such account, the Weak Central Coherence (WCC) hypothesis of autism, provides a plausible framework for the interpretation of the simultaneous co-occurrence of EV’s particular pattern of cognitive strengths and weaknesses. Furthermore, we show that specific features of the uneven cognitive profile of Asperger syndrome can help explain the observed language talent displayed by EV. Thus, rather than demonstrating a case where language learning takes place despite the presence of deficits, EV’s case illustrates how a pattern of strengths within this profile can specifically promote language learning.

Against all odds: Success stories of Latino students who survived the educational pipeline

The purpose of this interview study was to explore the experiences of Latino students, from their perspectives, as they journeyed through the educational pipeline, particularly the part focusing on the transfer experience from a 2-year college to a 4-year institution. This was accomplished by conducting in-depth interviews with 17 self-identified Latino men and women. All of the participants had attended Florida International University for at least 1 semester and had transferred from Miami Dade College. The participants varied in age, generational status, and cultural identity.^ The participants were asked to reflect on the external and internal influences that lead them to the 4-year institution. Tinto's (1993) model of student departure theory provided the theoretical framework for data collection and analysis. Based on the coding of the interviews, numerous themes emerged, including the role of the family, the impact of early education, the experiences of being Latino in Miami, the decisions to choose a college, the experience at the 2-year institution, the experience with the transfer process, and the obstacles and strategies the participants used for overcoming obstacles. These themes were furthered developed to determine which influences were most important for a successful journey through the educational pipeline. ^ The study found that viewing the pipeline via the students' perspectives juxtaposed with Tinto's (1993) model of student departure gave greater insight into the experiences of a population of students who have been underrepresented in higher education. The findings of this case study indicate that the transfer process for Latinos attending a Hispanic Serving Institution such as Florida International University, situated in a majority-minority city, is complex, with participants having to rely on peers and significant others for pertinent information and support. Several factors, including the importance of positive support networks and increased confidence nurtured by the 2-year institution, influenced the students' transfer to a 4-year institution. For professionals in the field, the findings of this study may lead to a broader understanding of the experiences of Latino students in the pipeline and, more importantly, assist college administrators and faculty in successfully guiding a population through a 4-year institution who first came via a 2-year institution. ^

Comparison between transperineal ultrasound and digital dectection of levator ani trauma : can we improve the odds?

Aims To investigate the predictive ability of four digital assessment parameters to detect levator ani (LA) muscle defects (avulsion injury) and compare these to transperineal tomographic ultrasound images. Methods This was an observational study imbedded in a larger quasi-experimental cohort study for women with urinary incontinence. Seventy-two women, ≥60 years who had attended or were going to attend physiotherapy for treatment of urinary incontinence, were included in the study. Inclusion criteria from the parent study were symptoms of stress, urge or both types of urinary incontinence. The predictive ability of the following digital parameters: direct palpation of a discontinuity of the LA muscle from insertion on the pubic ramus; palpation of the distance between the muscle insertion sites; palpation of LA strength; palpation of LA tone, were analyzed against findings from tomographic transperineal ultrasound images. Correlation between methods was measured using Cohen's kappa for each of the individual parameters. Results Seventeen women (24%) presented with a complete or partial avulsion of the puborectalis muscle as diagnosed with tomographic ultrasound imaging. Nine women (13%) had complete avulsions, one of which was bilateral. The predictive ability of the digital assessment parameters varied from poor (k = 0.187, 95% CI [0.02–0.36]) to moderate (k = 0.569, 95% CI [0.31–0.83]). The new parameter of ‘width between insertion sites’ performed best. Conclusions Adding the parameter of “width between insertion sites” appears to enhance our ability to detect avulsion of the levator ani (LA) muscle by digital examination however it does not distinguish between unilateral or bilateral avulsion.

Criminally Involved Parents Who Misuse Substances and Children’s Odds of Being Arrested as a Young Adult: Do Drug Treatment Courts Mitigate the Risk?

© 2016, Springer Science+Business Media New York.This paper examined (1) the association between parents who are convicted of a substance-related offense and their children’s probability of being arrested as a young adult and (2) whether or not parental participation in an adult drug treatment court program mitigated this risk. The analysis relied on state administrative data from North Carolina courts (2005–2013) and from birth records (1988–2003). The dependent variable was the probability that a child was arrested as a young adult (16–21). Logistic regression was used to compare groups and models accounted for the clustering of multiple children with the same mother. Findings revealed that children whose parents were convicted on either a substance-related charge on a non-substance-related charge had twice the odds of being arrested as young adult, relative to children whose parents had not been observed having a conviction. While a quarter of children whose parents participated in a drug treatment court program were arrested as young adults, parental completion this program did not reduce this risk. In conclusion, children whose parents were convicted had an increased risk of being arrested as young adults, irrespective of whether or not the conviction was on a substance-related charge. However, drug treatment courts did not reduce this risk. Reducing intergenerational links in the probability of arrest remains a societal challenge.

Comparison between transperineal ultrasound and digital dectection of levator ani trauma : can we improve the odds?

Aims To investigate the predictive ability of four digital assessment parameters to detect levator ani (LA) muscle defects (avulsion injury) and compare these to transperineal tomographic ultrasound images. Methods This was an observational study imbedded in a larger quasi-experimental cohort study for women with urinary incontinence. Seventy-two women, ≥60 years who had attended or were going to attend physiotherapy for treatment of urinary incontinence, were included in the study. Inclusion criteria from the parent study were symptoms of stress, urge or both types of urinary incontinence. The predictive ability of the following digital parameters: direct palpation of a discontinuity of the LA muscle from insertion on the pubic ramus; palpation of the distance between the muscle insertion sites; palpation of LA strength; palpation of LA tone, were analyzed against findings from tomographic transperineal ultrasound images. Correlation between methods was measured using Cohen's kappa for each of the individual parameters. Results Seventeen women (24%) presented with a complete or partial avulsion of the puborectalis muscle as diagnosed with tomographic ultrasound imaging. Nine women (13%) had complete avulsions, one of which was bilateral. The predictive ability of the digital assessment parameters varied from poor (k = 0.187, 95% CI [0.02–0.36]) to moderate (k = 0.569, 95% CI [0.31–0.83]). The new parameter of ‘width between insertion sites’ performed best. Conclusions Adding the parameter of “width between insertion sites” appears to enhance our ability to detect avulsion of the levator ani (LA) muscle by digital examination however it does not distinguish between unilateral or bilateral avulsion.

Suhde- ja verkostolähtöinen näkökulma urheilutapahtuman sponsorointiin Case Paavo Nurmi Games

Urheilutapahtumat tavoittavat miljoonia ihmisiä päivittäin ympäri maailmaa. Yritykset ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita yhteistyöstä urheilutapahtumien kanssa. Sponsoroinnin rahavirta on jatkanut kasvua, vaikka muun mainonnan kasvu on ollut hidasta. Tapahtumasponsorointiin käytetyn rahan määrä on viime vuosina kasvanut noin viisi prosenttia vuositasolla. Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella urheilutapahtuman verkostoa ja suhteita tapahtuman pääyhteistyökumppanien näkökulmasta. Tutkimuksen tavoite oli jaettu kahteen osa-ongelmaan: 1. Miten urheilutapahtuman pääyhteistyökumppanit kokevat oman suhteensa sponsoroitavaan kohteeseen 2. Miten urheilutapahtuman pääyhteistyökumppanit kokevat oman asemansa verkostossa Ensimmäisenä teemana tutkielmassa tarkasteltiin tapahtumasponsoroinnin tavoitteita ja kahden välisen sponsorointisuhteen toimintaa. Toisena tarkasteltiin urheilutapahtuman verkoston muodostumista, toimintaa ja suhteita. Näiden kahden teeman pohjalta rakennettiin teoreettinen viitekehys tukemaan empiirisen tutkimuksen toteuttamista. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus, jossa aineisto kerättiin kymmeneltä Paavo Nurmi Games –urheilutapahtuman pääyhteistyökumppanitason yritykseltä. Tutkimuksessa haastateltujen yritysten edustajien haastattelun lisäksi he myös piirsivät oman hahmotelmansa PNG-verkostosta. Näiden verkostokuvien keskinäinen vertailu tuki haastatteluissa kerättyä ja litteroitua aineistoa. Empiirisen tutkimuksen tuloksissa aineistoa käsiteltiin teoreettiseen viitekehykseen perustuviin teemoihin tukeutuen. Teemojen avulla esiteltiin pääyhteistyökumppanien kokemuksia PNG-verkoston eri toimijoista, suhteista sekä tavoitteista sponsorointisuhteelle. Aineistosta havaittiin selkeitä yhtäläisyyksiä pääyhteistyökumppanien yhteistyön tavoitteissa sekä koetusta suhteesta sponsoroitavaan kohteeseen. Haastateltujen yritysten kokemukset omasta asemastaan verkostossa poikkesivat suuremmin toisistaan. Yhteistyön tavoitteet ja tausta vaikuttivat yrityksen kokemukseen verkostosta. Verkostosta tunnistettiin kuitenkin kaksi keskeisintä toimijaa erilaisista verkostokokemuksista huolimatta.

Ne bis in idem -periaate ympäristörikosoikeudessa – Hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisen rangaistuksen suhde

Tutkielma käsittelee ne bis in idem -periaatteen toteutumista kotimaisen ympäristörikosoikeuden alalla, etenkin hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisten rangaistusten välisissä suhteissa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kautta Suomenkin lainkäyttöön ja -säädäntöön vaikuttava periaate estää syyttämisen ja rankaisemisen kahdesti samasta teosta. Periaate on kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä viime vuosina, minkä vuoksi Suomessakin on jouduttu muuttamaan käsityksiä sanktioiden rangaistusluonteesta, saman asian käsitteestä ja päätöksen lopullisuudesta. Myös tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa ympäristörikosoikeuden ne bis in idem -väitteisiin. Tutkielmassa arvioidaan ne bis in idem -periaatteen kehittymistä ja uutta tulkintaa sekä niiden vaikutusta erityisesti ympäristöoikeuden hallintosanktioista öljypäästömaksun ja jätelain laiminlyöntimaksun sekä hallintopakon alalta uhkasakon rangaistusluonteisiin. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopillisesti sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden että relevanttien oikeustapausten kautta. Keskeisimmäksi lopputulemaksi muodostuu, että ympäristöoikeuden hallintosanktiot ja hallintopakko saattavat tietyin edellytyksin yhdessä rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa aiheuttaa ne bis in idem -tilanteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uuden tulkintakäytännön myötä. Periaatteen ollessa yhä kehittymässä niin ympäristöllisten kuin muidenkin hallintosanktioiden ja hallintopakon osalta periaatteen toteutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Tutkimuskysymys sijoittuu ympäristöoikeuden, rikosoikeuden, prosessioikeuden ja hallinto-oikeuden rajapinnalle, joten tutkielma on oikeudenalat ylittävä. Ympäristöoikeuden esimerkkien kautta näkökulmaa laajennetaan myös muiden hallintosanktioiden kokonaisuuteen sekä tarkoitukseen ne bis in idem -näkökulmasta. Tutkielman lopussa esitetyissä de lege ferenda -näkemyksissä esitetään erityisesti, että hallinnollisia sanktioita tulisi tarkastella lainsäädännössä kokonaisuutena sekä oikeusturvan että tehokkaan ympäristönsuojelun takaamiseksi, ja että rikosoikeuden havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti puuttua hallinnollisten keinojen sijaan rikosoikeudellisilla keinoilla.

Ne bis in idem -periaate ympäristörikosoikeudessa – Hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisen rangaistuksen suhde

Tutkielma käsittelee ne bis in idem -periaatteen toteutumista kotimaisen ympäristörikosoikeuden alalla, etenkin hallinnollisten seuraamusten ja rikosoikeudellisten rangaistusten välisissä suhteissa. Erityisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksen kautta Suomenkin lainkäyttöön ja -säädäntöön vaikuttava periaate estää syyttämisen ja rankaisemisen kahdesti samasta teosta. Periaate on kehittynyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön myötä viime vuosina, minkä vuoksi Suomessakin on jouduttu muuttamaan käsityksiä sanktioiden rangaistusluonteesta, saman asian käsitteestä ja päätöksen lopullisuudesta. Myös tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa ympäristörikosoikeuden ne bis in idem -väitteisiin. Tutkielmassa arvioidaan ne bis in idem -periaatteen kehittymistä ja uutta tulkintaa sekä niiden vaikutusta erityisesti ympäristöoikeuden hallintosanktioista öljypäästömaksun ja jätelain laiminlyöntimaksun sekä hallintopakon alalta uhkasakon rangaistusluonteisiin. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopillisesti sekä aihetta käsittelevän kirjallisuuden että relevanttien oikeustapausten kautta. Keskeisimmäksi lopputulemaksi muodostuu, että ympäristöoikeuden hallintosanktiot ja hallintopakko saattavat tietyin edellytyksin yhdessä rikosoikeudellisen rangaistuksen kanssa aiheuttaa ne bis in idem -tilanteita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen uuden tulkintakäytännön myötä. Periaatteen ollessa yhä kehittymässä niin ympäristöllisten kuin muidenkin hallintosanktioiden ja hallintopakon osalta periaatteen toteutuminen näyttäytyy yhä epäselvänä. Tutkimuskysymys sijoittuu ympäristöoikeuden, rikosoikeuden, prosessioikeuden ja hallinto-oikeuden rajapinnalle, joten tutkielma on oikeudenalat ylittävä. Ympäristöoikeuden esimerkkien kautta näkökulmaa laajennetaan myös muiden hallintosanktioiden kokonaisuuteen sekä tarkoitukseen ne bis in idem -näkökulmasta. Tutkielman lopussa esitetyissä de lege ferenda -näkemyksissä esitetään erityisesti, että hallinnollisia sanktioita tulisi tarkastella lainsäädännössä kokonaisuutena sekä oikeusturvan että tehokkaan ympäristönsuojelun takaamiseksi, ja että rikosoikeuden havaittuihin ongelmiin tulisi ensisijaisesti puuttua hallinnollisten keinojen sijaan rikosoikeudellisilla keinoilla.

Matkakohteesta historian kaupungiksi – Historian ja matkakirjoittamisen suhde historioitsija John Andrewsin grand tour -oppaan Letters to a Young Gentleman, on His Setting out for France (1784) Pariisi-osuuksissa

Työni kohteena on ollut historiankirjoittaja John Andrewsin (n.1736–1809) grand tour -opas Letters to a Young Gentleman, on His Setting out for France (1784). Tutkielmassa olen tarkastellut sitä, millaiseen suhteeseen historia ja matkakirjoittaminen ovat teoksen Pariisi-osuuksissa asettuneet. Ilmiötä olen lähestynyt hyödyntämällä niin kutsuttua reframingin käsitettä, jolla historiantutkimuksessa on jäsennetty ajatusten kehystymistä eri konteksteissa – siis niille annettujen merkitysten muuttumista. Tämä käsite on mahdollistanut sellaisen tarkastelun, jossa huomio on kohdistunut historian oppaassa saamiin käyttöihin sekä sen merkitysten muotoutumiseen. Andrewsin oppaasta voi erottaa kaksi pistettä, joissa historia ja matkakirjoittaminen ovat kietoutuneet toisiinsa. Pisteistä ensimmäinen on kytkeytynyt nähtävyyksien kohtaamiseen, kun taas niistä jälkimmäinen on liittynyt Pariisin kulttuurisen aseman määrittelemiseen. Andrewsille historia onkin näyttäytynyt eräänlaisena välineenä, joka on paitsi ohjannut myös perustellut nähtävyyksien tarkastelemista. Samalla historia on jäsentänyt kaupungin suhdetta Ranskaan, Eurooppaan ja kristikuntaan – sekä muihin kansoihin ja eri kirkkokuntiin. Nämä pisteet eivät kuitenkaan ole jääneet irrallisiksi, sillä molemmissa yhteyksissä uskonnolliset erot ovat saaneet merkittävän sijan. Yhtäältä historia on tukenut näihin eroihin perustuneita vertailuasetelmia; toisaalta erot ovat muokanneet Andrewsin suhdetta nähtävyyksiin sekä niiden historiallisuuteen. Reframingin käsitteeseen perustuva erittely on osoittanut sen, että Andrewsin oppaassa historia ei ole ollut vain matkakirjoittamisen aihepiiri. Tekstissä historia onkin saanut myös toisenlaisia käyttöjä, minkä voi liittää matkakirjallisuuden konventioihin sekä aikakauden grand tour -keskusteluihin. Kyse on siitä, että Andrewsin matkakirjoittamista ovat ohjanneet lajityypin genrepiirteet sekä teoksen oletettu yleisö – siis grand tourille aikovat nuorukaiset. Nämä keskustelut ja konventiot ovat tarjonneet Andrewsille eräänlaisen kehyksen, joka on säädellyt hänen tekemiään valintoja. Samalla se on jäsentänyt historian oppaassa saamia merkityksiä.

At odds with the group: Changes in lateralization and escape performance reveal conformity and conflict in fish schools

Many vertebrates are known to show behavioural lateralization, whereby they differentially use one side of their body or either of their bilateral organs or limbs. Behavioural lateralization often manifests in a turning bias in fishes, with some individuals showing a left bias and others a right bias. Such biases could be the source of considerable conflict in fish schools given that there may be considerable social pressure to conform to the group to maintain effective group evasion. Here, we show that predation pressure is a major determinant of the degree of lateralization, both in a relative and absolute sense, in yellow-and-blueback fusiliers (Caesio teres), a schooling fish common on coral reefs. Wild-caught fish showed a bias for right turning. When predation pressure was experimentally elevated or relaxed, the strength of lateralization changed. Higher predation pressure resulted in an increase in the strength of lateralization. Individuals that exhibited the same turning bias as the majority of individuals in their group had improved escape performance compared with individuals that were at odds with the group. Moreover, individuals that were right-biased had improved escape performance, compared with left-biased ones. Plasticity in lateralization might be an important evolutionary consequence of the way gregarious species respond to predators owing to the probable costs associated with this behaviour.

The EU landing obligation and European small-scale fisheries: What are the odds for success?

A landing obligation was formally implemented in the European Union (EU) for the first time, as part of the recent reform of the EU Common Fisheries Policy (CFP). Given the reasonable success of the landing obligation in some countries such as the Faroe Islands, Iceland and Norway, this policy is seen as a viable approach to tackle the long-recognized discarding problem in EU waters. However, there has been some debate on whether there is sufficient evidence to support the feasibility of such a measure in the EU-CFP. The EU landing obligation will implicitly include all small-scale fisheries (SSF) provided the species captured are subject to catch limits or minimum sizes (in the case of the Mediterranean). SSF were included irrespective of the fact that the discarding problem in the EU has been historically associated with medium- to large-scale fleets (in particular largely mixed species trawl fisheries). Additionally, past experiences with a discard ban policy are still limited to specific countries and/or specific fisheries. This paper examined the appropriateness and feasibility of the recently implemented EU landing obligation in SSF. The effects in the long-term are unpredictable, but available evidence suggests that in the short to medium-term a landing obligation is likely to bring more negative social, economic and ecological impacts than benefits. (C) 2015 Elsevier Ltd. All rights reserved.

Genetic Predictors Of Long-term Response To Growth Hormone (gh) Therapy In Children With Gh Deficiency And Turner Syndrome: The Influence Of A Socs2 Polymorphism.

There is great interindividual variability in the response to GH therapy. Ascertaining genetic factors can improve the accuracy of growth response predictions. Suppressor of cytokine signaling (SOCS)-2 is an intracellular negative regulator of GH receptor (GHR) signaling. The objective of the study was to assess the influence of a SOCS2 polymorphism (rs3782415) and its interactive effect with GHR exon 3 and -202 A/C IGFBP3 (rs2854744) polymorphisms on adult height of patients treated with recombinant human GH (rhGH). Genotypes were correlated with adult height data of 65 Turner syndrome (TS) and 47 GH deficiency (GHD) patients treated with rhGH, by multiple linear regressions. Generalized multifactor dimensionality reduction was used to evaluate gene-gene interactions. Baseline clinical data were indistinguishable among patients with different genotypes. Adult height SD scores of patients with at least one SOCS2 single-nucleotide polymorphism rs3782415-C were 0.7 higher than those homozygous for the T allele (P < .001). SOCS2 (P = .003), GHR-exon 3 (P= .016) and -202 A/C IGFBP3 (P = .013) polymorphisms, together with clinical factors accounted for 58% of the variability in adult height and 82% of the total height SD score gain. Patients harboring any two negative genotypes in these three different loci (homozygosity for SOCS2 T allele; the GHR exon 3 full-length allele and/or the -202C-IGFBP3 allele) were more likely to achieve an adult height at the lower quartile (odds ratio of 13.3; 95% confidence interval of 3.2-54.2, P = .0001). The SOCS2 polymorphism (rs3782415) has an influence on the adult height of children with TS and GHD after long-term rhGH therapy. Polymorphisms located in GHR, IGFBP3, and SOCS2 loci have an influence on the growth outcomes of TS and GHD patients treated with rhGH. The use of these genetic markers could identify among rhGH-treated patients those who are genetically predisposed to have less favorable outcomes.

Primary Relapse Site Pattern In Women With Triple-negative Breast Cancer.

Despite the remarkable improvements in breast cancer (BC) characterization, accurate prediction of BC clinical behavior is often still difficult to achieve. Some studies have investigated the association between the molecular subtype, namely the basal-like BC and the pattern of relapse, however only few investigated the association between relapse pattern and immunohistochemical defined triple-negative breast cancers (TNBCs). The aim of this study was to evaluate the pattern of relapse in patients with TNBC, namely the primary distant relapse site. One-hundred twenty nine (129) invasive breast carcinomas with follow-up information were classified according to the molecular subtype using immunohistochemistry for ER, PgR and Her2. The association between TNBC and distant relapse primary site was analyzed by logistic regression. Using multivariate logistic regression analysis patients with TNBC displayed only 0.09 (95% CI: 0.00-0.74; p=0.02) the odds of the non-TNBC patients of developing bone primary relapse. Regarding visceral and lymph-node relapse, no differences between in this cohort were found. Though classically regarded as aggressive tumors, TNBCs rarely development primary relapse in bone when compared to non-TNBC, a clinical relevant fact when investigating a metastasis of an occult or non-sampled primary BC.

What Is The Best Indication For Single-incision Ophira Mini Sling? Insights From A 2-year Follow-up International Multicentric Study.

The Ophira Mini Sling System involves anchoring a midurethral, low-tension tape to the obturator internus muscles bilaterally at the level of the tendinous arc. Success rates in different subsets of patients are still to be defined. This work aims to identify which factors influence the 2-year outcomes of this treatment. Analysis was based on data from a multicenter study. Endpoints for analysis included objective measurements: 1-h pad-weight (PWT), and cough stress test (CST), and questionnaires: International Consultation on Incontinence Questionnaire-Short Form (ICIQ-SF) and Urinary Distress Inventory (UDI)-6. A logistic regression analysis evaluated possible risk factors for failure. In all, 124 female patients with stress urinary incontinence (SUI) underwent treatment with the Ophira procedure. All patients completed 1 year of follow-up, and 95 complied with the 2-year evaluation. Longitudinal analysis showed no significant differences between results at 1 and 2 years. The 2-year overall objective results were 81 (85.3%) patients dry, six (6.3%) improved, and eight (8.4%) incontinent. A multivariate analysis revealed that previous anti-incontinence surgery was the only factor that significantly influenced surgical outcomes. Two years after treatment, women with previous failed surgeries had an odds ratio (OR) for treatment failure (based on PWT) of 4.0 [95% confidence interval (CI) 1.02-15.57). The Ophira procedure is an effective option for SUI treatment, with durable good results. Previous surgeries were identified as the only significant risk factor, though previously operated patients showed an acceptable success rate.