Menestystarinoilla maailmalle : Music Export Finland musiikkialan yrittäjien tukena kansainvälistymisessä

Opinnäytetyö on kirjallinen selvitys, jossa kartoitetaan musiikkialan ammattilaisten näkemyksiä musiikkialan vientiorganisaatio Music Export Finlandin vienninedistämistyön palveluista. Työn tarkoituksena on selvittää, minkälaiseksi vientityötä jo jonkin aikaa tehneet yrittäjät kokevat ja määrittelevät yhdistyksen roolin sekä sen palveluiden tarpeellisuuden omassa käytännön vientityössään. Teoreettinen viitekehys muodostettiin vientitoiminnan käsikirjoista sekä asiantuntijaorganisaatio Finpron kansainvälistymisstrategian mallista, jonka pohjalta tehtiin myös kuuden asiantuntijan haastattelut. Musex tarjoaa palveluita lähinnä vientitoiminnan käytännön toteutusvaiheeseen. Musexin olemassaolo koetaan alalla yleisesti positiiviseksi asiaksi, vaikka vientityötä jo jonkin aikaa tehneet yrittäjät eivät välttämättä hyödykään yhdistyksen palveluista käytännön tasolla. Musex näyttäytyy heille lähinnä alan yleisen tiedottajan roolissa, musiikkialan yhteisenä äänitorvena, jonka tehtävä on ylläpitää toimivia suhteita valtiovaltaan, lisätä toimialan näkyvyyttä ja edesauttaa toimialan rakenteiden kehittämistä alan intressien mukaisesti. Heille on tärkeää, että musiikkitoimialan tunnettuus ja arvostus lisääntyvät julkisen vallan edustajien joukossa, mitä kautta tarvittavaa rakennemuutosta voidaan viedä konkreettisesti eteenpäin. Musiikkialalla menestyy se, joka hallitsee koko laajan liiketoiminnallisen paketin sekä pystyy tarjoamaan faneilleen jotain ainutlaatuista ja eksklusiivista. Musiikkialan yrityksissä harjoitetaan ammattimaista vientitoimintaa alalle ominaisilla tavoilla ja strategioilla, jotka useinkin poikkeavat monen muun alan menettelytavoista. Vientityön tekeminen edellyttää yrityksiltä halua ja kykyä ajatella liiketoiminnallisesti koko toimintaa, sekä paljon työtä. Yhteistyö koko alan kesken on kansainväliselle toiminnalle ehdotonta. Musiikkitoimialan suurin kompastuskivi yhä edelleen on yleisen arvostuksen ja uskottavuuden puute tai sen vähäisyys, sekä rahoitus. Opinnäytetyö on hankkeistettu sekä Musexin kanssa että Stadian t&k -hankkeeseen Suomalaisten musiikkialan pienyrittäjien vientivalmiuksien kehittäminen.

Psychophysiological activation during preparation, performance, and recovery in high- and low-anxious music students

The present study provides a comprehensive view of (a) the time dynamics of the psychophysiological responding in performing music students (n = 66) before, during, and after a private and a public performance and (b) the moderating effect of music performance anxiety (MPA). Heart rate (HR), minute ventilation (VE), and all affective and somatic self-report variables increased in the public session compared to the private session. Furthermore, the activation of all variables was stronger during the performances than before or after. Differences between phases were larger in the public than in the private session for HR, VE, total breath duration, anxiety, and trembling. Furthermore, while higher MPA scores were associated with higher scores and with larger changes between sessions and phases for self-reports, this association was less coherent for physiological variables. Finally, self-reported intra-individual performance improvements or deteriorations were not associated with MPA. This study makes a novel contribution by showing how the presence of an audience influences low- and high-anxious musicians' psychophysiological responding before, during and after performing. Overall, the findings are more consistent with models of anxiety that emphasize the importance of cognitive rather than physiological factors in MPA.

The amphioxus genome illuminates vertebrate origins and cephalochordate biology.

Cephalochordates, urochordates, and vertebrates evolved from a common ancestor over 520 million years ago. To improve our understanding of chordate evolution and the origin of vertebrates, we intensively searched for particular genes, gene families, and conserved noncoding elements in the sequenced genome of the cephalochordate Branchiostoma floridae, commonly called amphioxus or lancelets. Special attention was given to homeobox genes, opsin genes, genes involved in neural crest development, nuclear receptor genes, genes encoding components of the endocrine and immune systems, and conserved cis-regulatory enhancers. The amphioxus genome contains a basic set of chordate genes involved in development and cell signaling, including a fifteenth Hox gene. This set includes many genes that were co-opted in vertebrates for new roles in neural crest development and adaptive immunity. However, where amphioxus has a single gene, vertebrates often have two, three, or four paralogs derived from two whole-genome duplication events. In addition, several transcriptional enhancers are conserved between amphioxus and vertebrates--a very wide phylogenetic distance. In contrast, urochordate genomes have lost many genes, including a diversity of homeobox families and genes involved in steroid hormone function. The amphioxus genome also exhibits derived features, including duplications of opsins and genes proposed to function in innate immunity and endocrine systems. Our results indicate that the amphioxus genome is elemental to an understanding of the biology and evolution of nonchordate deuterostomes, invertebrate chordates, and vertebrates.

La pratique basée sur les résultats probants. Partie 1: Origine, définitions, critiques, obstacles, avantages et impact [Evidence-based practice. Part 1: Origins, definitions, critiques, obstacles, advantages and impact].

The increasing popularity of evidence-based practice (EBP) requires that nurses take a stand regarding this type of practice. This positioning rests on knowledge of EBP, however this notion varies by discipline and many definitions exist even within the nursing discipline. An improved understanding of the basic tenets of this type of practice is thus essential. This first, of a series of two articles describes the origin of EBP as well as various definitions, it also presents the major criticisms raised and takes a look at the impact of the increased tendency towards EBP on professional practice.

Inefficacité de la gestion de l'hyperglycémie du patient hospitalisé: origines et remèdes [The inefficacy of glycemic control in the hospitalized patient: origins and solutions]

La prévalence du diabète peut être estimée entre 20 et 30% parmi les patients en hôpital aigu. Il a été démontré que l'hyperglycémie, même modérée, est associée à une augmentation de la morbi-mortalité hospitalière, tandis que le contrôle glycémique efficace a un impact favorable sur celle-ci. La prise en charge de l'hyperglycémie demeure pourtant largement inefficace hors des soins intensifs, en raison de la persistance d'une pratique inadaptée. Nous développons actuellement un projet de soins destiné à faire changer les pratiques. Pour un contrôle glycémique efficace, une formation des soignants à une gestion basée sur le concept de couverture des besoins en insuline du patient est nécessaire. La démarche doit être intégrée à une approche de type systémique, prenant en compte le contexte dans lequel les soignants évoluent. The hospital inpatient prevalence of diabetes mellitus can be estimated between 20 and 30%. Even moderate hyperglycemia is associated with increased morbidity and mortality in the acute care setting, whereas efficient glycemic control has been shown to improve both of them significantly. Glycemic control however remains largely inefficient outside of the intensive care unit due to the persistance of an inadequate glycemic management practice. We are currently developing a clinical care project aimed at changing this practice. For an efficient glycemic control, a training programme for health care professionals based on the concept of covering the insulin needs of the patient is mandatory. This programme needs to be integrated in a systemic approach, which takes the professionals' context in account.