Interaktion mellan teori och praktik inom sjöräddningsutbildningen : En vuxenpedagogisk ansats

Forskningen behandlar diskrepansen som kan uppstå då akademisk-pedagogiska utbildningssystem och – uppfattningar möter den mera praktiskt inriktade, och praktiskt utbildade utförande personalen vid Gränsbevakningsväsendet sjöbevakningsstationer och bevakningsfartyg. Syftet med forskningen är att ge läraren ett underlag till bredare förförståelse om fenomen som kan påträffas inom yrkesutbildningen, speciellt den kompletterande yrkesutbildningen. Som forskningsmetod har den hermeneutiska ansatsen valts, där den abduktiva interaktionen mellan teori och empiri har varit fungerande. Forskningen påvisar ingen förekomst av enskilda fenomen utan strävar endast till ökad förståelse om praktikens uppfattning i förhållande till teorin. Som teoretisk förankring har forskaren valt gällande paradigmer om pragmatism, nypragmatism och den postmodernistiska världssynen. Pragmatismen och nypragmatismen blir gällande och förklarande i analysen. En pragmatisk uppfattning av omgivningen på Gränsbevakningsväsendets fältenheter blir ett centralt resultat av denna forskning. Forskningens abduktiva analys ger tillhanda följande hypoteser: • Det förekommer en diskrepans mellan utbildningssystem (läraren) och den inlärningssyn som studeranden på sjöräddningskurser har. • Nypragmatismen som teori är möjlig att applicera på studerandes inställning till teoretisk undervisning. • Praktikens betydelse är av högsta prioritet på fältenheter. Delvis av helt förståeliga skäl men delvis av pragmatiska orsaker. • Studerandes beredskaper, dvs. utbildning och erfarenheter, gynnar ett praktikbetonat tänkande om egen inlärning. • Läraren bör beakta studerandenas beredskaper noggrant i sin elevanalys och anpassa sitt didaktiska tänkande därefter. • Ur en nypragmatisk synvinkel kan det vara skäl att inte använda ordet teori i styrdokument. Då behöver man inte ta ställning till begreppet och dess position. Detta eftersom begreppet teori är svårt att definiera i sjöräddningssammanhang. ”Sanningen” är alltid relativ till åhörargruppen.

Karhun haaskametsästyksen tuomat haasteet Rajavartiolaitokselle

Karhun metsästys haaskaa hyväksi käyttäen kiellettiin metsästyslaissa 1993, koska se koettiin karhukannalle liian vahingolliseksi. Metsästystä haaskaa hyväksi käyttäen kuitenkin tapahtuu poronhoitoalueilla ja itärajan tuntumassa. Luontomatkailu- ja valokuvausyrittäjien ylläpitämät haaskat houkuttelevat karhuja ruokailemaan ja pysyttelemään samoilla aika suppeillakin alueilla vuodesta toiseen. Tämä aiheuttaa ristiriitaisuutta metsästäjien, porotalouden harjoittajien, luontomatkailuyrittäjien ja luonnonsuojelijoiden välillä. Tutkimuksen teoreettinen näkökulma sijoittuu luvattomien karhunmetsästystapauksien analyysiin. Analyysistrategiana on käytetty tukeutumista teoreettisiin väitteisiin karhujen luvattomasta metsästyksestä. Luvattoman metsästyksen estäminen ja paljastaminen on hankalaa, koska sitä tapahtuu usein muuten laillisen metsästyksen yhteydessä, joten tutkimuksessa luodaan ymmärrettävä kokonaiskuva haaskojen käyttämisestä metsästystarkoituksessa ja lainsäädännön antamista toimivaltuuksista rikosten estämiseksi. Päätutkimuskysymyksenä on mitä kehittämistarpeita karhujen haaskametsästyksen ennalta ehkäiseminen ja paljastaminen asettavat Rajavartiolaitoksen toiminnalle? Tutkimuksessa on erityisesti kiinnostuttu haaskan käyttämisessä karhujen metsästyksessä. Päätutkimusaineistona on käytetty Kainuun ja Lapin rajavartiostojen tutkintailmoituksia luvattomiin karhujen metsästystapauksissa ja Oulun syyttäjänviraston syyttämättäjättämispäätöksiä suurpetoihin kohdistuneissa metsästysrikoksissa. Tutkimuksessa päädyttiin johtopäätökseen, että karhun metsästämisen laillistamista haaskaa hyväksikäyttäen tulisi pohtia. Tutkimuksessa todettiin monien luontomatkailuyrittäjien, metsästäjien ja porotalouden harjoittajien ristiriitaisuuksien johtuvat petovihasta, metsästäjien maineen tahriintumisesta ja epätietoisuudesta lainsäädännön pirstaleisuudesta johtuen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että tiivistämällä valvontaviranomaisten keskinäistä sekä viranomaisten ja rajaseutujen asukkaiden välistä yhteistyötä, saadaan resursseja suunniteltua ja suunnattua paremmin päivittäisen tilannekuvan perusteella kenttäjohtajan toimesta. Erillisen vihjepuhelimen perustaminen ja kaikkien valvontaviranomaisten pääseminen yhteiseen selainpohjaisen tietojärjestelmään tietojen välittämistä varten on yhteistyön kannalta keskeistä.

Rajavartiolaitoksen kotietsintä ja uudistuva pakkokeinolaki

Uudistettu pakkokeinolaki tulee voimaan 1.1.2014. Esitutkinta- ja pakkokeinolain kokonaisuudistuksessa pakkokeinolakiin tehtiin merkittäviä muutoksia. Pakkokeinolaki ja esitutkintalaki ovat merkittävimmät prosessuaaliset normit esitutkintaviranomaisille. Tämän oikeusdogmaattisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa jäsenneltyä tietoa siitä, kuinka uudistuvaa pakkokeinolakia tulee tulkita Rajavartiolaitoksen toimittamissa kotietsinnöissä. Tutkimuksen tärkeimpinä lähteinä ovat laaja lainvalmisteluaineisto sekä tuomioistuimien ja laillisuusvalvojien ratkaisut. Kokonaisuudistuksessa pakkokeinolain paikkaan kohdistuvien etsintöjen sääntely siirtyi pakkokeinolain kahdeksanteen lukuun. Etsintöjen määritelmät muuttuivat, viranomaisten toimintaa tarkennettiin, etsintöihin säädettiin uusia toimijoita sekä mahdollistettiin etsintöjen lainmukaisuuden tutkiminen tuomioistuimessa. Etsintöjen edellytykset ja etsinnöistä päättävät tahot pysyivät pääosin entisinä. Lain ensimmäiseen lukuun kirjattiin yleisiä periaatteita, jotka tulee huomioida myös etsinnöissä. Etsintöihin liittyvän sääntelyn osalta muutosten tavoitteena on ollut perus- ja ihmisoikeuksien entistä parempi turvaaminen ja jälkikäteisen oikeusturvan parantaminen. Paikkaan kohdistuva etsintä määritetään yleiseksi ja erityiseksi kotietsinnäksi tai paikanetsinnäksi etsittävän paikan luonteen ja etsittävän asian mukaan. Aiempaa yksityiskohtaisemmalla sääntelyllä tarkennetaan viranomaisen etsintämenettelyä ja dokumentaatiota. Käräjäoikeuksien kotietsinnöistä antamat päätökset ovat osoittaneet viranomaisten toimenpiteissä lainvastaisuuksia. Merkittävistä muutoksista huolimatta pakkokeinolain kokonaisuudistus ei aseta Rajavartiolaitokselle paikkaan kohdistuvissa etsinnöissä uusia toimia tai vastuita. Muutokset vaikuttavat esitutkintoja toimittavien rajavartiomiesten toimintaan. Rajavartiolaitoksen tärkein tehtävä on laaja-alaisella koulutuksella varmistaa kotietsintöihin osallistuvan henkilöstön ammattitaito. Kohdentamalla sisäistä laillisuusvalvontaa kotietsintäpäätöksiin voidaan varmistaa, ettei Rajavartiolaitoksen toimittamissa kotietsinnöissä toimita lainvastaisesti.