Impressive Gelation in Organic Solvents by Synthetic, Low Molecular Mass, Self-Organizing Urethane Amides of L-Phenylalanine

Synthetic routes leading to 12 L-phenylalanine based mono- and bipolar derivatives (1-12) and an in-depth study of their structure-property relationship with respect to gelation have been presented. These include monopolar systems such as N-[(benzyloxy)carbonyl]-L-phenylalanine-N-alkylamides and the corresponding bipolar derivatives with flexible and rigid spacers such as with 1,12-diaminododecane and 4,4'-diaminodiphenylmethane, respectively. The two ends of the latter have been functionalized with N-[(benzyloxy)carbonyl]-L-phenylalanine units via amide connection. Another bipolar molecule was synthesized in which the middle portion of the hydrocarbon segment contained polymerizable diacetylene unit. To ascertain the role of the presence of urethane linkages in the gelator molecule protected L-phenylalanine derivatives were also synthesized in which the (benzyloxy)carbonyl group has been replaced with (tert-butyloxy)carbonyl, acetyl, and benzoyl groups, respectively. Upon completion of the synthesis and adequate characterization of the newly described molecules, we examined the aggregation and gelation properties of each of them in a number of solvents and their mixtures. Optical microscopy and electron microscopy further characterized the systems that formed gels. Few representative systems, which showed excellent gelation behavior was, further examined by FT-IR, calorimetric, and powder X-ray diffraction studies. To explain the possible reasons for gelation, the results of molecular modeling and energy-minimization studies were also included. Taken together these results demonstrate the importance of the presence of (benzyloxy)carbonyl unit, urethane and secondary amide linkages, chiral purities of the headgroup and the length of the alkyl chain of the hydrophobic segment as critical determinants toward effective gelation.

Copper(II) Complexes of l-Arginine as Netropsin Mimics Showing DNA Cleavage Activity in Red Light

Copper(II) complexes [Cu(L-arg)(2)](NO3)(2) (1) and [Cu(L-arg)(B)Cl]Cl (2-5), where B is a heterocyclic base, namely, 2,2'-bipyridine (bpy, 2), 1,10-phenanthroline (phen, 3), dipyrido[3,2-d:2',3'-f]quinoxaline (dpq, 4), and dipyrido[3,2-a:2',3'-c)phenazine (dppz, 5), are prepared and their DNA binding and photoinduced DNA cleavage activity studied. Ternary complex 3, structurally characterized using X-ray crystallography, shows a square-pyramidal (4 + 1) coordination geometry in which the N,O-donor L-arginine and N,N-donor 1,10-phenanthroline form the basal plane with one chloride at the elongated axial site. The complex has a pendant cationic guanidinium moiety. The one-electron paramagnetic complexes display a metal-centered d-d band in the range of 590-690 nm in aqueous DMF They show quasireversible cyclic voltammetric response due to the Cu(II)/Cu(I) couple in the range of -0.1 to -0.3 V versus a saturated calomel electrode in a DMF-Tris HCl buffer (pH 7.2). The DNA binding propensity of the complexes is studied using various techniques. Copper(II) bis-arginate 1 mimics the minor groove binder netropsin by showing preferential binding to the AT-rich sequence of double-strand (ds) DNA. DNA binding study using calf thymus DNA gives an order: 5 (L-arg-dppz) >= 1 (biS-L-arg) > 4 (L-arg-dpq) > 3 (L-arg-phen) >> 2 (L-arg-bpy). Molecular docking calculations reveal that the complexes bind through extensive hydrogen bonding and electrostatic interactions with ds-DNA. The complexes cleave supercoiled pUC19 DNA in the presence of 3-mercaptopropionic acid as a reducing agent forming hydroxyl ((OH)-O-center dot) radicals. The complexes show oxidative photoinduced DNA cleavage activity in UV-A light of 365 nm and red light of 647.1 nm (Ar-Kr mixed-gas-ion laser) in a metal-assisted photoexcitation process forming singlet oxygen (O-1(2)) species in a type-II pathway. All of the complexes, barring complex 2, show efficient DNA photocleavage activity. Complexes 4 and 5 exhibit significant double-strand breaks of DNA in red light of 647.1 nm due to the presence of two photosensitizers, namely, L-arginine and dpq or dppz in the molecules.

The Linear Tripeptide L-Alanylglyeyl-L- alanine

L-Alanylglycyl-L-alanine, C8H15N3O4, exists as zwitter-ion in the crystal with the N terminus protonated and the C terminus in an ionized form, Both the peptide units are in trans configurations and deviate significantly from planarity. Backbone torsion angles are psi(1)=172.7(2), omega(1)=-178.2(2), phi(2)=91.7(2), phi(2)=-151.9(2), omega(2)=-176.9(2), phi(3)=-71.3(2), phi(31)=-7.0(3) and psi(32) 172.4(2)degrees. The protonated NH3+ group forms three hydrogen bonds with atoms of symmetry-related molecules.

Photoinduced DNA and Protein Cleavage Activity of Ferrocene-Appended L-Methionine Reduced Schiff Base Copper(II) Complexes of Phenanthroline Bases

Ferrocene-appended ternary copper(H) complexes of phenanthroline bases having CuN3OS coordination with an axial Cu-S bond derived from L-methionine reduced Schiff base shows red light induced oxidative DNA cleavage activity following a hydroxyl radical pathway. The dipyridophenazine complex, in addition, displays photoinduced oxidative cleavage of bovine serum albumin protein in UV-A light.

Syntheses and characterization of trans-[NiL2(NCS)2][L = 2-(aminomethyl) pyridine], trans-[NiL02(NSC)2][L0 = 2-(2-aminoethyl)pyridine] and trans-[NiL00 2(NSC)2] [L00 = 2-(2-methylaminoethyl)pyridine] complexes: X-ray single crystal structure of trans-[NiL02(NSC)2] [L0 = 2-(2-aminoethyl)pyridine]

[NiL2(NCS)2] (1) [L = 2-(aminomethyl)pyridine], [NiL02(NCS)2] (2) [(L0) = 2-(2-aminoethyl)pyridine and [NiL00 2(NCS)2] (3) [L00 = 2-(2-methylaminoethyl)pyridine] have been synthesized from solution. All the complexes possess trans geometry as is evident from solid state UV–Vis spectral study and X-ray single crystal structure analysis of complex 2 unambiguously proves trans geometry of the species.

L-Arginyl-L-Glutamic Acid Dihydrate, C11h21n5o5.2h2o

M r = 339.35, monoclinic, P2 t, a = 11.028 (2), b=9.583 (2), c= 16.010 (2) A, fl= 96.57 (1) °, U= 1680.85 A 3, Z = 4, D m = 1.37, D x= 1.34 Mg m -3, Cu Ka, 2 = 1.54184 A, p = 0.85 mm -1, F(000)=728, T=300K, R=0.085 for 2845 diffractometer- measured reflections IF o > 3cr(Fo)]. The two molecules in the asymmetric unit have similar conformations except for a static disorder at the C ~ and C ~ positions in one of the glutamic-acid side chains. An interesting feature of the crystal structure is a pair of hydrogen bonds between the guanidinium and ycarboxylate groups of neighbouring molecules. This is the first such specific interaction observed between side chains of arginine and glutamic acid.

Dracocephalum moldavica L. and Melissa officinalis L. : Chemistry and Bioactivities Relevant in Alzheimer’s Disease Therapy

Oksidatiivisen stressin eli liiallisen reaktiivisten happiyhdisteiden määrän soluissa on jo pitkään arveltu olevan tärkeä Alzheimerin taudin kehittymiseen ja etenemiseen vaikuttava tekijä. Tämän vuoksi kiinnostus erilaisten antioksidanttien (yhdisteitä, jotka neutraloivat näitä happiradikaaleja soluissa) mahdollisia terapeuttisia ominaisuuksia Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu laajalti. Tähän mennessä ei kuitenkaan ole vielä onnistuttu löytämään antioksidanttia, joka olisi hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Tämän vuoksi on tärkeää pyrkiä löytämään uusia antioksidanttien lähteitä sekä tutkia niistä löytyviä aktiivisia yhdisteitä. Kiinnostus luonnon antioksidantteja kohtaan on kasvanut voimakkaasti viime aikoina. Huomio on kiinnittynyt erityisesti aromaattisista sekä lääkekasveista löytyviin antioksidantteihin. Lamiaceae- perheeseen kuuluvia tuoksuampiaisyrttiä (Dracocephalum moldavica L.) ja sitruunamelissaa (Melissa officinalis L.) on käytetty Iranissa pitkään sekä ruoanlaitossa että lääkinnässä, minkä vuoksi näiden kasvien uutteiden antioksidanttisisältöä päätettiin analysoida käyttäen useaa erilaista in vitro- menetelmää. Näissä kokeissa ilmeni, että uutteilla oli useita antioksidanttisia vaikutuksia. Näistä antioksidanttisista vaikutuksista vastaavia yhdisteitä pyrittiin tunnistamaan käyttäen HPLC-PDA- tekniikkaa, minkä seurauksena niiden havaittiin sisältävän erilaisia polyfenoleita, kuten hydroksyloituneita bentsoeeni- ja cinnamamidihapon johdannaisia sekä flavonoideja. Kummankin kasvin uutteissa runsaimmin esiintynyt yhdiste oli rosmariinihappo. Sitruunamelissaa (M. officinalis) on käytetty antiikin ajoista alkaen kognitiivisten toimintojen häiriöiden hoidossa. Perustuen tietoon kasvin käytöstä perinteisessä lääkinnässä, sen tehoa Alzheimerin taudin hoidossa on tutkittu viime aikoina kliinisin kokein. Sitruunamelissan todettiinkin olevan hyödyksi lievää ja keskivaikeaa Alzheimeimerin tautia sairastavien potilaiden hoidossa. Väitöskirjan osanan olevasta kooste-artikkelista käy ilmi, että tutkimalla lääkekasvien ominaisuuksia voidaan saada arvokkaita suuntaa-antavia vihjeitä Alzheimerin taudin lääkehoidon kehittämiseen. Tämän perusteella päätettiinkin testatata myös sitruunamelissauutteen kykyä estää asetyylikoliiniesteraasin (AChE) toimintaa, koska tämän entsyymin toiminna estämisen tiedetään olevan hyödyksi Alzheimerin taudin hoidossa. Uute kykeni estämään AChE:n toimintaa, minkä vuoksi uutteen sisältämiä komponentteja päätettiin tutkia terkemmin. Uute jaettiin erilaisiin fraktioihin käyttäen HPLC-menetelmää, minkä jälkeen testattiin jokaisen fraktion kykyä inhiboida AchE. Suurin osa fraktioista kykeni inhiboimaan AChE:n toimintaa selkeästi tehokkaammin, kuin raakauute. Kaikista tehokkainta fraktiota analysoitiin tarkemmin sen aktiivisten yhdisteiden tunnistamiseksi, minkä seurauksena sen sisältämät yhdisteet tunnistettiin cis ja trans-rosmariinihapoiksi. Tässä tutkimuksessa tunnistettujen yhdisteiden hyödyllisyyttä Alzheimerin taudin hoidossa tulisi seuraavaksi tutkia erilaisissa in vivo-malleissa. Lisäksi jäljellä olevien fraktioiden kemiallinen koostumus tulisi selvittää sekä antioksidanttiaktiivisuuden ja AChE:n toiminnan inhiboinnin välistä mahdollista yhteyttä tulisi tutkia tarkemmin. Tämä tutkimus osoittaa tuoksuampiasyrtin (D. moldavica) sekä sitruunamelissan (M. officinalis) sisältävän monenlaisia aktiivisia antioksidantteja. Lisäksi sitruunamelissan sisältämät yhdisteet kykenivät estämään asetyylikoliiniesteraasin (AchE) toimintaa. Nämä tulokset tukevat osaltaan väitöskirjan osana olevan kooste-artikkelin johtopäätöksiä, joiden mukaan etnofarmakologinen kasvitutkimus voi osoittautua erittäin hyödylliseksi kehitettäessä uutta lääkehoitoa Alzheimerin tautiin. Lisäksi tässä väitöskirjassa kuvattu tutkimus osoittaakin, että perinteisesti lääkekasvina käytettyä sitruunamelissaa voidaan mahdollisesti hyödyntää uusien Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien lääkkeiden kehityksessä.

Tissue culture of forest trees: Clonal multiplication of Eucalyptus grandis L

Axillary shoot proliferation was obtained using explants of Eucalyptus grandis L. juvenile and mature stages on a defined medium. Murashige and Skoog medium (MS) supplemented with benzyladenine (BA), naphthalene acetic acid (NAA) and additional thiamine. Excised shoots were induced to root on a sequence of three media: (1) White's medium containing indoleacetic acid (IAA), NAA and indole butyric acid; (IBA), (2) half-strength MS medium with charcoal and (3) half-strength MS liquid medium. The two types of explants differed in rooting response, with juvenile-derived shoots giving 60% rooting and adult-derived ones only 35%. Thus, the factors limiting cloning of selected trees in vitro are determined to be those controlling rooting of shoots in E. grandis.

L'ecfrasis nel Piacere di Gabriele D'Annunzio

Tutkielman aiheena on ekfrasis Gabriele D'Annunzion romaanissa Il Piacere (1889). Lähtökohtana on selvittää, millaisissa muodoissa ekfrasis esiintyy romaanissa sekä miten ekfrasis vaikuttaa teoksen tulkintatradition esille tuomaan tematiikkaan. Pyrkimyksenä on myös selkeyttää ekfrasiksen käsitettä, jonka ongelmana ovat sanaan eri aikakausina liitetyt eri merkitykset. Tärkeimpiä lähdeteoksia ovat James A.W. Heffernanin Museum of Words (1993) ja W.J.T. Mitchellin Picture Theory (1994), Marinella Cantelmon Il Piacere dei leggitori: D'Annunzio e la comunicazione letteraria (1996) sekä John Hollanderin artikkeli "The Poetics of Ekphrasis" (1988). Tutkielman avainkäsitteenä on Heffernanin määritelmä, jonka mukaan ekfrasis on sanallinen esitys kuvallisesta esityksestä. Määritelmää sovellettaessa on otettu huomioon representaatiokäsityksen avautuminen, jolloin vastaanottaja, ympäristö etc. ovat osa esitystä. Korpuksen muodostavat tapahtumaympäristöä, taideteoksia, esineistöä ja henkilöhahmoja kuvaavat ekfrastiset katkelmat. Luokittelussa toimivat alakäsitteinä Valerie Robillardin kuvaileva, attributiivinen ja assosiatiivinen ekfrasis sekä Tamar Yacobin ekfrastinen vertaus. Analyysi osoittaa, että kuvaileva ekfrasis on yleisin, mutta vain kuvitteellisten teosten yhteydessä. Katkelmissa on näkyvissä ekfrasikselle luonteenomainen kerronnallinen impulssi. Ekfrasis osallistuu tunnetun ja uuden elementin vuoropuheluun ankkuroimalla kuvitteelliset taideteokset lukijalle tuttuun ympäristöön, jolloin myös uusi tulee toden kaltaiseksi. Attributiivinen ekfrasis takaa välittömän tunnistettavuuden. Henkilöhahmot, erityisesti keskeiset naishahmot, on määritelty ekfrastisten vertausten kautta. Ekfrasis ilmentää osaltaan naishahmojen vaihdettavuuden tematiikkaa. Kyseessä on myös toiseuden haltuunotto. Kuvallisen viittaussuhteen ansiosta ekfrasis toimii tehokeinona. Tekstuaalisena strategiana ekfrasis luo siteitä tapahtumien välille ja rytmittää teoksen vaiheita. Ekfrastiset katkelmat tarjoavat myös väylän vaihtoehtoiselle tulkinnalle haastamalla tekstin totuuskäsityksen. Kuvallinen ja sanallinen esitys tuovat tekstiin omat merkityksensä, jolloin merkityskenttä laajenee. Il Piacere on intertekstuaalinen kollaasi, jossa kokonaiskuva muodostuu eri elementtien vuorovaikutuksesta. D'Annunzion mielestä kauneus on taiteen ensisijainen tarkoitus, ja ekfrasis retorisena keinona on osa pyrkimystä tavoittaa täydellinen muoto.

Nés sous de bons auspices? Etude qualitative de facteurs contribuant à l'acquisition du bilinguisme par les enfants d'un couple mixte

Pro gradu- tutkielmassani tarkastelen suomi-ranska kaksikielisyyden kehittymistä perheissä, joissa vanhemmilla on eri äidinkieli. Työni tavoitteena on ollut tutkia kuinka eri ympäristötekijät vaikuttavat kaksikielisyyden omaksumiseen ja miten perheiden erilainen panostus vähemmistökielen, ts. kielen joka ei esiinny ympäristössä, oppimiseen näkyy saavutetuissa tuloksissa. Tutkimukseeni osallistui 13 perhettä, joilla on 10-12 vuotiaita, ranskaa ja suomea päivittäin käyttäviä lapsia. Lapsia oli yhteensä 18. Voidakseni tarkastella myös kieliympäristön vaikutusta oppimiseen valittiin perheistä kuusi Suomesta ja seitsemän Ranskasta sekä Sveitsin ranskankieliseltä alueelta. Tutkimusmenetelmiini kuului vanhempien haastattelu perheen sosiolingvististen tekijöiden selville saamiseksi ja lasten kanssa keskustelu suullisen kielitaidon arvioimiseksi. Pääpaino kielitaidon arvioinnissa oli kuitenkin kirjallisella tekstillä, jonka lapset tuottivat molemmilla kielillä tekstittömän kirjan kuvien perusteella. Teksteistä suoritettiin virheanalyysit, joissa eri virheet jaettiin ortografisiin, semanttisiin ja kieliopillisiin virheisiin. Jokaiselle lapselle lasketiin myös keskiarvo, joka osoitti kuinka monta sanaa tekstissä oli jokaista virhettä kohti. Näiden keskiarvojen pohjalta tutkittiin yhteneväisyyksiä virhemäärien sekä perheiden sosiolingvististen tekijöiden kesken. Yhteenvedossa verrattiin myös tuloksia teoriaosassa esitettyihin kielitieteilijöiden tarjoamiin periaatteisiin. Tutkielman perusteella voidaan todeta, että ympäristön vaikutus näytetään usein aliarvioitaneen kaksikielisyyttä koskevissa teoksissa. Hyvään kielitaitoon vähemmistökielessä tarvitaan enemmän kuin yksi kieli - yksi henkilö menetelmä, jossa vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Hyviksi vahvistuskeinoiksi havaittiin varsinkin kaksikielinen koulu sekä useat vierailut toisen vanhemman kotimaahan. Varsinkin perheen nuorimpien lasten vähemmistökielen oppimiseen tulisi panostaa sillä näillä on syntymästään asti mahdollisuus käyttää enemmistökieltä myös vanhempien sisarusten kanssa. Kieliympäristön vaikutuksesta havaittiin, että Suomessa asuvat lapset hallitsivat yleisesti ottaen paremmin vähemmistökielensä kuin Ranskassa asuvat. Tähän pidettiin syynä ranskalais-suomalaisen koulun positiivista vaikutusta kielen oppimiselle sekä ranskankielen arvostettua asemaa Suomessa. Avainsanat: Kaksikielisyys, kieltenoppiminen, bilinguisme, acquisition des langues, couple mixte

Effect of nitrogen on the skin colour and other quality attributes of ripe ‘Kensington Pride’ mango (Mangifera indica L.) fruit

Near-ripe ‘Kensington Pride’ mango (Mangifera indica L.) fruit with green skin colour generally return lower wholesale and retail prices. Pre-harvest management, especially nitrogen (N) nutrition, appears to be a major causal factor. To obtain an understanding of the extent of the problem in the Burdekin district (dry tropics; the major production area in Australia), green mature ‘Kensington Pride’ mango fruit were harvested from ten orchards and ripened at 20 ± 0.5 O C. Of these orchards, 70% produced fruit with more than 25% of the skin surface area green when ripe. The following year, the effect of N application on skin colour and other quality attributes was investigated on three orchards, one with a high green (HG) skin problem and two with a low green (LG) skin problem. N was applied at pre-flowering and at panicle emergence at the rate of 0,75,150,300 g per tree (soil applied) or 50 g per tree as foliar N for the HG orchard, and 0,150,300,450 g per tree (soil applied) or 50 g per tree (foliar) for the LG orchards. In all orchards the proportion of green colour on the ripe fruit was significantly (P<0.05) higher with soil applications of 150 g N or more per tree. Foliar sprays resulted in a higher proportion of green colour than the highest soil treatment in the HG orchard, but not in the LG orchards. Anthracnose disease severity was significantly (P<0.05) higher with 300 g of N per tree or foliar treatment in the HG orchard, compared with no additional N. Thus, N can reduce mango fruit quality by increasing green colour and anthracnose disease in ripe fruit.

Egg parasitoids of the diamondback moth, Plutella xylostella (L.) (Lepidoptera: Plutellidae), from south-east Queensland

Field surveys of egg parasitoids of the diamondback moth, Plutella xylostella, were conducted at Redlands and Gatton, south-east Queensland. Eggs of P. xylostella were present all year round in both localities, and parasitized eggs were consistently found between late spring and early winter. Percent parasitism in the range 30–75% was recorded on many occasions, although rates less than 10% were more common. The major parasitoids included Trichogrammatoidea bactrae Nagaraja and Trichogramma pretiosum Riley. Laboratory evaluation showed that the T. pretiosum from Gatton has a high capacity to parasitize P. xylostella eggs under suitable conditions. This study represents the first record of egg parasitoids of P. xylostella from Australia.

A comparison of the performance and biological efficiency of new knapsack sprayers and a controlled droplet application (CDA) sprayer for the control of the diamondback moth, Plutella xylostella L. (Lepidoptera: Plutellidae)

Field trials and laboratory bioassays were undertaken to compare the performance and efficacy (mortality of diamondback moth larvae) of insecticides applied to cabbages with three high volume hydraulic knapsack sprayers (NS-16, PB-20 and Selecta 12V) and a controlled droplet application (CDA) sprayer. In field experiments, the high volume knapsack sprayers (application rate 500-600 L ha-') provided better spray coverage on the upper and lower surfaces of inner leaves, the upper surfaces of middle and outer leaves, and greater biological efficacy than the CDA sprayer (application rate 20~40 L ha-'). The PB-20 provided better spray coverage on the upper surface of middle leaves and both Surfaces of outer leaves when compared with the Selecta I2V. However, its biological efficacy in the field was not significantly different from that of the other high volume sprayers. Increasing the application rate from 20 to 40 L ha - ' for the CDA sprayer significantly increased droplet density but had no impact on test insect mortality. Laboratory evaluations of biological efficacy yielded higher estimates than field evaluations and there was no significant difference between the performance of the PB-20 and the CDA sprayer. Significant positive relationships were detected between insect mortality and droplet density deposited for both the PB-20 and the CDA sprayers

Predicting mortality of phosphine-resistant adults of Sitophilus oryzae (L) (Coleoptera: Curculionidae) in relation to changing phosphine concentration

Adults of a phosphine-resistant strain of Sitophilus oryzae (L) were exposed to constant phosphine concentrations of 0.0035-0.9 mg litre(-1) for periods of between 20 and 168 h at 25 °C, and the effects of time and concentration on mortality were quantified. Adults were also exposed to a series of treatments lasting 48, 72 or 168 h at 25 °C, during which the concentration of phosphine was varied. The aim of this study was to determine whether equations from experiments using constant concentrations could be used to predict the efficacy of changing phosphine concentrations against adults of S oryzae. A probit plane without interaction, in which the logarithms of time (t) and concentration (C) were variables, described the effects of concentration and time on mortality in experiments with constant concentrations. A derived equation of the form C^nt = k gave excellent predictions of toxicity when applied to data from changing concentration experiments. The results suggest that for resistant S oryzae adults there is nothing inherently different between constant and changing concentration regimes, and that data collected from fixed concentrations can be used to develop equations for predicting mortality in fumigations in which phosphine concentration changes. This approach could simplify the prediction of efficacy of typical fumigations in which concentrations tend to rise and then fall over a period of days.