"Eläintenystävät" yhdistyksen Turun osasto, Säännöt

12 x 18 cm

Stadgar för Föreningen Djurvännernas Åbo Filial

12 x 17 cm

Vastahakoinen brändi : kaupallisuuden ja kulttuurin ristiriita kirjailijabrändissä

Kirja-alalla törmäävät toisiinsa kaksi vastakkaista ideologiaa: markkinatalous ja romanttinen idealismi. Tämä ristiriita näkyy tiedotusvälineissä kirjailijoiden ja kustantajien välisinä riitoina, ja erityisesti keskustelussa kirjailijabrändeistä. Kuitenkin aiemmissa markkinoinnin tutkimuksissa on kirja-ala jäänyt vähälle huomiolle ja ristiriita on ohitettu. Tämän tutkimuksen tarkoitus onkin analysoida ja ymmärtää kaupallisuuden ja kulttuurin ristiriitaa kirjailijabrändissä. Taustoitteluna tutkimukselle, tarkastellaan tutkielmassa ensin ristiriitaa kirjassa ja sen tuotannossa. Varsinaisessa tutkimuksessa puolestaan analysoidaan kirjailijabrändin kaupallisia ja kulttuurisia piirteitä ja sitä, miten kirjailijabrändiin suhtaudutaan, pyrkimyksenä tarkentaa kirjailijabrändin käsitteellisiä ulottuvuuksia. Tutkimusote on laadullinen, ja aineistoina ovat tieteelliset ja ei-tieteelliset tekstit, joita analysoidaan sisällönanalyysin keinoin. Tieteellisenä aineistona on käytetty kirjallisuustieteen, kulttuurintutkimuksen, sosiologian ja liiketaloustieteen aiempia tutkimuksia. Ei-tieteellisiin dokumentteihin kuuluvat lehtiartikkelit ja kirjailijoiden työtä käsittelevät esseet. Kirjailijabrändiin liitetään erilaisia piirteitä, joista tärkeimmiksi nousevat julkisuus ja karisma. Lisäksi kirjailijabrändin kirjojen nähdään olevan vakiosisältöisiä. Brändiyden merkittävin hyöty, kasvaneen myynnin ohella, näyttää olevan sen kirjailijalle tuoma vaikutusvalta. Kirjailijabrändeihin suhtaudutaan ei-tieteellisissä teksteissä kielteisemmin kuin aiemmissa tutkimuksissa, joissa brändäyksen hyödyt ja kirjailijan oma halu julkisuuteen korostuvat. Tyypillisiä pelkoja aineistossa ovat: brändin edellyttämä julkisuus vie aikaa kirjoittamiselta, kirjailijabrändeihin keskittyminen johtaa kirjallisten riskinottojen vähenemiseen ja ulkokirjalliset seikat jättävät kirjan varjoonsa. Ei-tieteellisissä teksteissä kirjailijat yhtä lukuun ottamatta joko kiistävät olevansa brändejä tai eivät ainakaan kutsu itseään brändiksi. Silti monet näistä samoista kirjailijoista täyttävät useita kirjailijabrändin kriteereitä. Näin brändiyden kieltäminen näyttääkin olevan yksi kirjailijabrändin piirteistä. Yhteinen nimittäjä kaikille aineistoissa esitetyille määritelmille on se, että ollakseen brändi kirjailijan nimen on jäätävä lukijan mieleen. Lukijan ostopäätökseen vaikuttaa kirjailija enemmän tai vähintään yhtä paljon kuin itse kirja. Tämä näkemys sulkee sisäänsä mahdollisuuden sekä viihteellisiin että korkeakulttuurisiin kirjailijabrändeihin ja sekä kiinnostaviin esiintyviin kirjailijapersooniin että enemmän kirjojensa kautta näkyviin kirjailijoihin. Kirjailijan voi myös nähdä vaikuttavan asiakkaan ostopäätökseen vasta, kun hän on julkaissut enemmän kuin yhden kirjan. Lisäksi kirjailijabrändien todetaan olevan vanha ilmiö ja olennainen osa kirja-alaa.

Toden tarinat. Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen 40-vuotisjuhlakirja

Toden tarinat on kulttuurihistorian oppiaineen 40-vuotisjuhlakirja. Merkkipäivää juhlistaaksemme kirjoitimme, valokuvasimme ja maalasimme tarinoita, jotka johdattavat lukijan 1500-luvun kesäisiltä rantakallioilta majakoiden, varastojen ja kalastajamökkien salaperäisille oville. Yhteistä kirjan tarinoille on kaunokirjallisten vapauksien ottaminen, useissa faktan ja fiktion sekoittaminen. Kirja haluaa myös katsoa, kertoa ja ymmärtää toisin sitä todellisuutta, jossa menneisyyden ihmiset elivät omaa nykyhetkeään. Pohdiskelemme tutkijana olemista, hetkiä, jolloin tutkija kohtaa menneisyyden vieraan maailman ja löytää itsestään luovuuden.

Kohti moniulotteista opetussuunnitelmaa

Julkaistu myös verkkojulkaisuna ISBN 978-951-44-8947-1 (PDF)

Tragicall Historie and Phantasticall Trifles: On Evaluation of the Book in Sixteenth-Century Translators’ Paratexts

Tässä tutkielmassa tarkastelen kirjoihin ja kirjallisuuteen kohdistuvaa arvottavaa kieltä 1500-luvun Britanniassa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia positiivisia ja negatiivisia evaluaatioita esiintyy kääntäjien parateksteissä ja mitä nämä ilmaukset kertovat kirjan arvostuksesta aikalaisyhteiskunnassa. Genetten mukaan paratekstien tarkoitus on paitsi antaa lukijalle informaatiota tekstistä, myös ohjata teoksen luentaa ja vaikuttaa tekstin tarjoaman tulkinnan vastaanottoon. Tutkielman materiaalina käytettyjä kuuttatoista paratekstiä, tarkemmin sanottuna prologia tai dedikaatiota, on lähestytty lähiluennan kautta. Luennassa keskityttiin ilmauksiin, joilla tuodaan esiin kirjoihin ja kirjallisuuteen liittyviä asenteita ja arvotuksia. Näin kerätyt evaluoivat ilmaukset analysoin Martinin ja Whiten kehittämän, systeemis-funktionaalisen kieliopin tutkimusperinteestä syntyneen Appraisal Framework-mallin avulla. Tämän teoreettisen viitekehyksen etuna on leksikaalinen lähestymistapa, joka verrattuna muihin arvottavaa kieltä pääasiallisesti kieliopillisista näkökulmista kartoittaviin teorioihin kattaa suuremaan esiintymäkentän. Analyysin alussa materiaalin evaluaatiota käsittelevät ilmaukset jaetaan kahteen ryhmään: kirjaa arvottavat sekä kirjan tekijöitä ja taustahahmoja, tavallisesti kirjailijaa ja kääntäjää, arvottavat ilmaukset. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta että kirjaa ja kirjailijaa arvottavista ilmauksista tyypillisimpiä ovat paratekstin genrevaatimusten sanelemat positiivisen evaluaation ilmaukset. Kirjaa evaluoidaan muun muassa tyylin, sisällön ja tekstin vaikutusten osalta. Käännöstä ja kääntäjää evaluoivien ilmausten havaittiin muodostavan oman ryhmänsä, jossa tyypillisin evaluoiva ilmaus on eksplisiittisen kielteinen, mutta jossa myös esiintyy positiivisia ilmauksia. Käännökseen ja kääntäjään kohdistuvaa positiivista evaluaatiota esiintyy implisiittisessä, ideationaaliseen viestiin nojaavassa diskurssissa. Lukijalle tarjotaan kahta eri evaluatiivista viestiä. Tästä johtuen tutkielmassa katsotaan, että kirjaan kohdistuva evaluaatio on olevan pääasiallisesti epäluotettavaa, ja että hedelmällisimmät tulokset tutkiessa aikalaiskäsityksiä kirjallisuudesta on löydettävissä implisiittisistä- sekä kiertoilmauksista.