Local effects and global impact in neurotoxicity and neurodegeneration: The Xi"an International Neurotoxicology Conference

'Neurotoxicity and Neurodegeneration: Local Effect and Global Impact' was the theme of the Xi"an International Neurotoxicology Conference (XINC), held in Xi"an, June 2011. The Conference was a joint event of the 13th Biennial Meeting of the International Neurotoxicology Association (INA-13) and the 11th International Symposium on Neurobehavioral Methods and Effects in Occupational and Environmental Health (NEUREOH-11) of the Scientific Committee on Neurotoxicology and...

Local effects and global impact in neurotoxicity and neurodegeneration: The Xi"an International Neurotoxicology Conference

'Neurotoxicity and Neurodegeneration: Local Effect and Global Impact' was the theme of the Xi"an International Neurotoxicology Conference (XINC), held in Xi"an, June 2011. The Conference was a joint event of the 13th Biennial Meeting of the International Neurotoxicology Association (INA-13) and the 11th International Symposium on Neurobehavioral Methods and Effects in Occupational and Environmental Health (NEUREOH-11) of the Scientific Committee on Neurotoxicology and...

The international multidisciplinary consensus conference on multimodality monitoring in neurocritical care: evidentiary tables : a statement for healthcare professionals from the neurocritical care society and the European society of intensive care medicine.

A variety of technologies have been developed to assist decision-making during the management of patients with acute brain injury who require intensive care. A large body of research has been generated describing these various technologies. The Neurocritical Care Society (NCS) in collaboration with the European Society of Intensive Care Medicine (ESICM), the Society for Critical Care Medicine (SCCM), and the Latin America Brain Injury Consortium (LABIC) organized an international, multidisciplinary consensus conference to perform a systematic review of the published literature to help develop evidence-based practice recommendations on bedside physiologic monitoring. This supplement contains a Consensus Summary Statement with recommendations and individual topic reviews on physiologic processes important in the care of acute brain injury. In this article we provide the evidentiary tables for select topics including systemic hemodynamics, intracranial pressure, brain and systemic oxygenation, EEG, brain metabolism, biomarkers, processes of care and monitoring in emerging economies to provide the clinician ready access to evidence that supports recommendations about neuromonitoring.

The international multidisciplinary consensus conference on multimodality monitoring in neurocritical care: a list of recommendations and additional conclusions : a statement for healthcare professionals from the neurocritical care society and the European society of intensive care medicine.

Careful patient monitoring using a variety of techniques including clinical and laboratory evaluation, bedside physiological monitoring with continuous or non-continuous techniques and imaging is fundamental to the care of patients who require neurocritical care. How best to perform and use bedside monitoring is still being elucidated. To create a basic platform for care and a foundation for further research the Neurocritical Care Society in collaboration with the European Society of Intensive Care Medicine, the Society for Critical Care Medicine and the Latin America Brain Injury Consortium organized an international, multidisciplinary consensus conference to develop recommendations about physiologic bedside monitoring. This supplement contains a Consensus Summary Statement with recommendations and individual topic reviews as a background to the recommendations. In this article, we highlight the recommendations and provide additional conclusions as an aid to the reader and to facilitate bedside care.

Expanding the Mutation Spectrum Affecting αIIbβ3 Integrin in Glanzmann Thrombasthenia: Screening of the ITGA2B and ITGB3 Genes in a Large International Cohort.

We report the largest international study on Glanzmann thrombasthenia (GT), an inherited bleeding disorder where defects of the ITGA2B and ITGB3 genes cause quantitative or qualitative defects of the αIIbβ3 integrin, a key mediator of platelet aggregation. Sequencing of the coding regions and splice sites of both genes in members of 76 affected families identified 78 genetic variants (55 novel) suspected to cause GT. Four large deletions or duplications were found by quantitative real-time PCR. Families with mutations in either gene were indistinguishable in terms of bleeding severity that varied even among siblings. Families were grouped into type I and the rarer type II or variant forms with residual αIIbβ3 expression. Variant forms helped identify genes encoding proteins mediating integrin activation. Splicing defects and stop codons were common for both ITGA2B and ITGB3 and essentially led to a reduced or absent αIIbβ3 expression; included was a heterozygous c.1440-13_c.1440-1del in intron 14 of ITGA2B causing exon skipping in seven unrelated families. Molecular modeling revealed how many missense mutations induced subtle changes in αIIb and β3 domain structure across both subunits, thereby interfering with integrin maturation and/or function. Our study extends knowledge of GT and the pathophysiology of an integrin.

Natural vitamin C intake and the risk of head and neck cancer : a pooled analysis in the International Head and Neck Cancer Epidemiology Consortium

Evidence of associations between single nutrients and head and neck cancer (HNC) is still more limited and less consistent than that for fruit and vegetables. However, clarification of the protective mechanisms of fruit and vegetables is important to our understanding of HNC etiology. We investigated the association between vitamin C intake from natural sources and cancer of the oral cavity/pharynx and larynx using individual-level pooled data from ten case-control studies (5,959 cases and 12,248 controls) participating in the International Head and Neck Cancer Epidemiology (INHANCE) consortium. After harmonization of study-specific exposure information via the residual method, adjusted odds ratios (ORs) and corresponding 95% confidence intervals (CIs) were estimated using unconditional multiple logistic regression models on quintile categories of 'non-alcohol energy-adjusted' vitamin C intake. In the presence of heterogeneity of the estimated ORs among studies, we derived those estimates from generalized linear mixed models. Higher intakes of vitamin C were inversely related to oral and pharyngeal (OR = 0.54, 95% CI: 0.45-0.65, for the fifth quintile category versus the first one, p for trend<0.001) and laryngeal cancers (OR = 0.52, 95% CI: 0.40-0.68, p for trend = 0.006), although in the presence of heterogeneity among studies for both sites. Inverse associations were consistently observed for the anatomical subsites of oral and pharyngeal cancer, and across strata of age, sex, education, body mass index, tobacco, and alcohol, for both cancer sites. The inverse association of vitamin C intake from foods with HNC may reflect a protective effect on these cancers; however, we cannot rule out other explanations.

Vitamin E intake from natural sources and head and neck cancer risk : a pooled analysis in the International Head and Neck Cancer Epidemiology consortium.

BACKGROUND: Evidence for the possible effect of vitamin E on head and neck cancers (HNCs) is limited. METHODS: We used individual-level pooled data from 10 case-control studies (5959 cases and 12 248 controls) participating in the International Head and Neck Cancer Epidemiology (INHANCE) consortium to assess the association between vitamin E intake from natural sources and cancer of the oral cavity/pharynx and larynx. Adjusted odds ratios (ORs) and 95% confidence intervals (CIs) were estimated using unconditional logistic regression models applied to quintile categories of nonalcohol energy-adjusted vitamin E intake. RESULTS: Intake of vitamin E was inversely related to oral/pharyngeal cancer (OR for the fifth vs the first quintile category=0.59, 95% CI: 0.49-0.71; P for trend <0.001) and to laryngeal cancer (OR=0.67, 95% CI: 0.54-0.83, P for trend <0.001). There was, however, appreciable heterogeneity of the estimated effect across studies for oral/pharyngeal cancer. Inverse associations were generally observed for the anatomical subsites of oral and pharyngeal cancer and within covariate strata for both sites. CONCLUSION: Our findings suggest that greater vitamin E intake from foods may lower HNC risk, although we were not able to explain the heterogeneity observed across studies or rule out certain sources of bias.

Local effects and global impact in neurotoxicity and neurodegeneration: The Xi"an International Neurotoxicology Conference

'Neurotoxicity and Neurodegeneration: Local Effect and Global Impact' was the theme of the Xi"an International Neurotoxicology Conference (XINC), held in Xi"an, June 2011. The Conference was a joint event of the 13th Biennial Meeting of the International Neurotoxicology Association (INA-13) and the 11th International Symposium on Neurobehavioral Methods and Effects in Occupational and Environmental Health (NEUREOH-11) of the Scientific Committee on Neurotoxicology and...

Objectively measured physical activity and sedentary time in youth: the International children's accelerometry database (ICAD).

BACKGROUND: Physical activity and sedentary behaviour in youth have been reported to vary by sex, age, weight status and country. However, supporting data are often self-reported and/or do not encompass a wide range of ages or geographical locations. This study aimed to describe objectively-measured physical activity and sedentary time patterns in youth. METHODS: The International Children's Accelerometry Database (ICAD) consists of ActiGraph accelerometer data from 20 studies in ten countries, processed using common data reduction procedures. Analyses were conducted on 27,637 participants (2.8-18.4 years) who provided at least three days of valid accelerometer data. Linear regression was used to examine associations between age, sex, weight status, country and physical activity outcomes. RESULTS: Boys were less sedentary and more active than girls at all ages. After 5 years of age there was an average cross-sectional decrease of 4.2 % in total physical activity with each additional year of age, due mainly to lower levels of light-intensity physical activity and greater time spent sedentary. Physical activity did not differ by weight status in the youngest children, but from age seven onwards, overweight/obese participants were less active than their normal weight counterparts. Physical activity varied between samples from different countries, with a 15-20 % difference between the highest and lowest countries at age 9-10 and a 26-28 % difference at age 12-13. CONCLUSIONS: Physical activity differed between samples from different countries, but the associations between demographic characteristics and physical activity were consistently observed. Further research is needed to explore environmental and sociocultural explanations for these differences.

Brief cognitive assessment instruments in schizophrenia and bipolar patients, and healthy control subjects: A comparison study between the Brief Cognitive Assessment Tool for Schizophrenia (B-CATS) and the Screen for Cognitive Impairment in Psychiatry (SCIP)

Cognitive impairment in schizophrenia and psychosis is ubiquitous and acknowledged as a core feature of clinical expression, pathophysiology, and prediction of functioning. However, assessment of cognitive functioning is excessively time-consuming in routine practice, and brief cognitive instruments specific to psychosis would be of value. Two screening tools have recently been created to address this issue, i.e., the Brief Cognitive Assessment Tool for Schizophrenia (B-CATS) and the Screen for Cognitive Impairment in Psychiatry (SCIP). The aim of this research was to examine the comparative validity of these two brief instruments in relation to a global cognitive score. 161 patients with psychosis (96 patients diagnosed with schizophrenia and 65 patients diagnosed with bipolar disorder) and 76 healthy control subjects were tested with both instruments to examine their concurrent validity relative to a more comprehensive neuropsychological assessment battery. Scores from the B-CATS and the SCIP were highly correlated in the three diagnostic groups, and both scales showed good to excellent concurrent validity relative to a Global Cognitive Composite Score (GCCS) derived from the more comprehensive examination. The SCIP-S showed better predictive value of global cognitive impairment than the B-CATS. Partial and semi-partial correlations showed slightly higher percentages of both shared and unique variance between the SCIP-S and the GCCS than between the B-CATS and the GCCS. Brief instruments for assessing cognition in schizophrenia and bipolar disorders, such as the SCIP-S and B-CATS, seem to be reliable and promising tools for use in routine clinical practice.

Regulatory framework of local citizen participation: Instruments of Direct and Participative Democracy in the Municipal Field

This article focuses on the analysis of the regulatory framework of citizen participation in the local government, which organises direct and participatory democracy at the local level, and identifies the laws and mechanisms through which the constitutional requirements for participation are accomplished. Mu nicipalities, the authority closest to citizens, are the best level of government since they directly involve civil society in the decision-making process experiencing the scope and appropriateness of the instruments by which it is channeled.

Maritime Safety in the Gulf of Finland. Review on Policy Instruments

Suomenlahden lisääntynyt meriliikenne on herättänyt huolta meriliikenteen turvallisuuden tasosta, ja erityisesti Venäjän öljyviennin kasvu on lisännyt öljyonnettomuuden todennäköisyyttä Suomenlahdella. Erilaiset kansainväliset, alueelliset ja kansalliset ohjauskeinot pyrkivät vähentämään merionnettomuuden riskiä ja meriliikenteen muita haittavaikutuksia. Tämä raportti käsittelee meriturvallisuuden yhteiskunnallisia ohjauskeinoja: ohjauskeinoja yleisellä tasolla, meriturvallisuuden keskeisimpiä säätelijöitä, meriturvallisuuden ohjauskeinoja ja meriturvallisuuspolitiikan tulevaisuuden näkymiä, ohjauskeinojen tehokkuutta ja nykyisen meriturvallisuuden ohjausjärjestelmän heikkouksia. Raportti on kirjallisuuskatsaus meriturvallisuuden yhteiskunnalliseen sääntelyn rakenteeseen ja tilaan erityisesti Suomenlahden meriliikenteen näkökulmasta. Raportti on osa tutkimusprojektia ”SAFGOF - Suomenlahden meriliikenteen kasvunäkymät 2007 - 2015 ja kasvun vaikutukset ympäristölle ja kuljetusketjujen toimintaan” ja sen työpakettia 6 ”Keskeisimmät riskit ja yhteiskunnalliset vaikutuskeinot”. Yhteiskunnalliset ohjauskeinot voidaan ryhmitellä hallinnollisiin, taloudellisiin ja tietoohjaukseen perustuviin ohjauskeinoihin. Meriturvallisuuden edistämisessä käytetään kaikkia näitä, mutta hallinnolliset ohjauskeinot ovat tärkeimmässä asemassa. Merenkulun kansainvälisen luonteen vuoksi meriturvallisuuden sääntely tapahtuu pääosin kansainvälisellä tasolla YK:n ja erityisesti Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) toimesta. Lisäksi myös Euroopan Unionilla on omaa meriturvallisuuteen liittyvää sääntelyä ja on myös olemassa muita alueellisia meriturvallisuuden edistämiseen liittyviä elimiä kuten HELCOM. Joitakin meriturvallisuuden osa-alueita säädellään myös kansallisella tasolla. Hallinnolliset meriturvallisuuden ohjauskeinot sisältävät aluksen rakenteisiin ja varustukseen, alusten kunnon valvontaan, merimiehiin ja merityön tekemiseen sekä navigointiin liittyviä ohjauskeinoja. Taloudellisiin ohjauskeinoihin kuuluvat esimerkiksi väylä- ja satamamaksut, merivakuutukset, P&I klubit, vastuullisuus- ja korvauskysymykset sekä taloudelliset kannustimet. Taloudellisten ohjauskeinojen käyttö meriturvallisuuden edistämiseen on melko vähäistä verrattuna hallinnollisten ohjauskeinojen käyttöön, mutta niitä voitaisiin varmasti käyttää enemmänkin. Ongelmana taloudellisten ohjauskeinojen käytössä on se, että ne kuuluvat pitkälti kansallisen sääntelyn piiriin, joten alueellisten tai kansainvälisten intressien edistäminen taloudellisilla ohjauskeinoilla voi olla hankalaa. Tieto-ohjaus perustuu toimijoiden vapaaehtoisuuteen ja yleisen tiedotuksen lisäksi tieto-ohjaukseen sisältyy esimerkiksi vapaaehtoinen koulutus, sertifiointi tai meriturvallisuuden edistämiseen tähtäävät palkinnot. Poliittisella tasolla meriliikenteen aiheuttamat turvallisuusriskit Suomenlahdella on otettu vakavasti ja paljon työtä tehdään eri tahoilla riskien minimoimiseksi. Uutta sääntelyä on odotettavissa etenkin liittyen meriliikenteen ympäristövaikutuksiin ja meriliikenteen ohjaukseen kuten meriliikenteen sähköisiin seurantajärjestelmiin. Myös inhimilliseen tekijän merkitykseen meriturvallisuuden kehittämisessä on kiinnitetty lisääntyvissä määrin huomiota, mutta inhimilliseen tekijän osalta tehokkaiden ohjauskeinojen kehittäminen näyttää olevan haasteellista. Yleisimmin lääkkeeksi esitetään koulutuksen kehittämistä. Kirjallisuudessa esitettyjen kriteereiden mukaan tehokkaiden ohjauskeinojen tulisi täyttää seuraavat vaatimukset: 1) tarkoituksenmukaisuus – ohjauskeinojen täytyy olla sopivia asetetun tavoitteen saavuttamiseen, 2) taloudellinen tehokkuus – ohjauskeinon hyödyt vs. kustannukset tulisi olla tasapainossa, 3) hyväksyttävyys – ohjauskeinon täytyy olla hyväksyttävä asianosaisten ja myös laajemman yhteiskunnan näkökulmasta katsottuna, 4) toimeenpano – ohjauskeinon toimeenpanon pitää olla mahdollista ja sen noudattamista täytyy pystyä valvomaan, 5) lateraaliset vaikutukset – hyvällä ohjauskeinolla on positiivisia seurannaisvaikutuksia muutoinkin kuin vain ohjauskeinon ensisijaisten tavoitteiden saavuttaminen, 6) kannustin ja uuden luominen – hyvä ohjauskeino kannustaa kokeilemaan uusia ratkaisuja ja kehittämään toimintaa. Meriturvallisuutta koskevaa sääntelyä on paljon ja yleisesti ottaen merionnettomuuksien lukumäärä on ollut laskeva viime vuosikymmenien aikana. Suuri osa sääntelystä on ollut tehokasta ja parantanut turvallisuuden tasoa maailman merillä. Silti merionnettomuuksia ja muita vaarallisia tapahtumia sattuu edelleen. Nykyistä sääntelyjärjestelmää voidaan kritisoida monen asian suhteen. Kansainvälisen sääntelyn aikaansaaminen ei ole helppoa: prosessi on yleensä hidas ja tuloksena voi olla kompromissien kompromissi. Kansainvälinen sääntely on yleensä reaktiivista eli ongelmakohtiin puututaan vasta kun jokin onnettomuus tapahtuu sen sijaan että se olisi proaktiivista ja pyrkisi puuttumaan ongelmakohtiin jo ennen kuin jotain tapahtuu. IMO:n työskentely perustuu kansallisvaltioiden osallistumiseen ja sääntelyn toimeenpano tapahtuu lippuvaltioiden toimesta. Kansallisvaltiot ajavat IMO:ssa pääasiallisesti omia intressejään ja sääntelyn toimeenpanossa on suuria eroja lippuvaltioiden välillä. IMO:n kyvyttömyys puuttua havaittuihin ongelmiin nopeasti ja ottaa sääntelyssä huomioon paikallisia olosuhteita on johtanut siihen, että esimerkiksi Euroopan Unioni on alkanut itse säädellä meriturvallisuutta ja että on olemassa sellaisia alueellisia erityisjärjestelyjä kuin PSSA (particularly sensitive sea area – erityisen herkkä merialue). Merenkulkualalla toimii monenlaisia yrityksiä: toisaalta yrityksiä, jotka pyrkivät toimimaan turvallisesti ja kehittämään turvallisuutta vielä korkeammalle tasolle, ja toisaalta yrityksiä, jotka toimivat niin halvalla kuin mahdollista, eivät välitä turvallisuusseikoista, ja joilla usein on monimutkaiset ja epämääräiset omistusolosuhteet ja joita vahingon sattuessa on vaikea saada vastuuseen. Ongelma on, että kansainvälisellä merenkulkualalla kaikkien yritysten on toimittava samoilla markkinoilla. Vastuuttomien yritysten toiminnan mahdollistavat laivaajat ja muut alan toimijat, jotka suostuvat tekemään yhteistyötä niiden kanssa. Välinpitämätön suhtautuminen turvallisuuteen johtuu osaksi myös merenkulun vanhoillisesta turvallisuuskulttuurista. Verrattaessa meriturvallisuuden sääntelyjärjestelmää kokonaisuutena tehokkaiden ohjauskeinoihin kriteereihin, voidaan todeta, että monien kriteerien osalta nykyistä järjestelmää voidaan pitää tehokkaana ja onnistuneena. Suurimmat ongelmat lienevät sääntelyn toimeenpanossa ja ohjauskeinojen kustannustehokkuudessa. Lippuvaltioiden toimeenpanoon perustuva järjestelmä ei toimi toivotulla tavalla, josta mukavuuslippujen olemassa olo on selvin merkki. Ohjauskeinojen, sekä yksittäisten ohjauskeinojen että vertailtaessa eri ohjauskeinoja keskenään, kustannustehokkuutta on usein vaikea arvioida, minkä seurauksena ohjauskeinojen kustannustehokkuudesta ei ole saatavissa luotettavaa tietoa ja tuloksena voi olla, että ohjauskeino on käytännössä pienen riskin eliminoimista korkealla kustannuksella. Kansainvälisen tason meriturvallisuus- (ja merenkulku-) politiikan menettelytavoiksi on ehdotettu myös muita vaihtoehtoja kuin nykyinen järjestelmä, esimerkiksi monitasoista tai polysentristä hallintojärjestelmää. Monitasoisella hallintojärjestelmällä tarkoitetaan järjestelmää, jossa keskushallinto on hajautettu sekä vertikaalisesti alueellisille tasoille että horisontaalisesti ei-valtiollisille toimijoille. Polysentrinen hallintojärjestelmä menee vielä askeleen pidemmälle. Polysentrinen hallintojärjestelmä on hallintotapa, jonka puitteissa kaikentyyppiset toimijat, sekä yksityiset että julkiset, voivat osallistua hallintoon, siis esimerkiksi hallitukset, edunvalvontajärjestöt, kaupalliset yritykset jne. Kansainvälinen lainsäädäntö määrittelee yleiset tasot, mutta konkreettiset toimenpiteet voidaan päättää paikallisella tasolla eri toimijoiden välisessä yhteistyössä. Tämän tyyppisissä hallintojärjestelmissä merenkulkualan todellinen, kansainvälinen mutta toisaalta paikallinen, toimintaympäristö tulisi otetuksi paremmin huomioon kuin järjestelmässä, joka perustuu kansallisvaltioiden keskenään yhteistyössä tekemään sääntelyyn. Tällainen muutos meriturvallisuuden hallinnassa vaatisi kuitenkin suurta periaatteellista suunnanmuutosta, jollaisen toteutumista ei voi pitää kovin todennäköisenä ainakaan lyhyellä tähtäimellä.

The revival of international solidarity : the Internationale Arbeiterhilfe, Willi Münzenberg and the Comintern in Weimar Germany, 1921-1933

The aim of the study is to write the first comprehensive history of the Internationale Arbeiterhilfe (International Workers’ Relief) and its message of international solidarity during the Weimar Republic, 1921–1933. The Arbeiterhilfe was the Communist International’s (Comintern) primary international solidarity organisation of the time. The work is identified as a contribution to the transnational history of the interwar period as its main focus is not on governmental politics or intra-state relations, but is focused on the transnational world of an international organisation. The history of the Arbeiterhilfe provides the main springboard from which to write a contextually-based analysis of international solidarity during the Weimar Republic. The study highlights for the first time the importance of the German communist Willi Münzenberg (1889–1940), as the leader of the Arbeiterhilfe, in the history of international solidarity. The main question of this study is how an explicit use of language coupled with the visualisation and practices of solidarity were created through the Arbeiterhilfe. How was solidarity actually envisaged, organised and brought to life by the Arbeiterhilfe in Weimar Germany? How did its expressions of solidarity change over time? Throughout the thesis, the changing and complex character of solidarity is analysed. How was the Arbeiterhilfe’s message of solidarity created and changed in relation to the Comintern and the Soviet Union’s policies? How did the Arbeiterhilfe create a new culture of international solidarity thought film, cinema, illustrated newspapers and the organising of mass spectacles of international solidarity? The Arbeiterhilfe had its international headquarters in Berlin which functioned as the base, one could argue, for some of the inter-war period’s most spectacular solidarity campaigns. The Arbeiterhilfe constitutes a significant case study of an early international organisation as it was one of the first international organisations for global (albeit not universal) international solidarity which had unparalleled prospects to develop new transnational identifications and social ties. It could consequently be suggested that the Arbeiterhilfe in several ways could be perceived as a predecessor to several post-1945 transnational solidarity organisations and International Non-Governmental Organisations (INGOs).