1000 resultados para Helsingin yliopisto - Maaseudun tutkimus- ja koulutuskeskus - Seinäjoki
Resumo:
Lectio praecursoria väitöstilaisuudessa (Helsingin yliopisto) 24.1.1998; Väitöskirjan nimi: Long-term institutional care among Finnish elderly population
Resumo:
Savilkums: Latvijas igauni
Resumo:
Summa - sum: Leader, builder and defender of the armed forces jaeger general Hugo Viktor Österman (1892-1975)
Resumo:
Summary
Resumo:
Kirjoitus on osa juhlapuheesta, jonka Krista Berglund piti Suomi-Venäjä -Seuran Helsingin yliopiston osaston johtokunnan puolesta Helsingin yliopiston kirjaston auditoriossa 10.9.2004
Resumo:
Lectio praecursoria 11.2.2005 Kuopion yliopisto
Resumo:
Osana koulutuksen laadunvarmistustyötä Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa selvitettiin loppusyksystä 2007 sähköisen kyselyn avulla opiskelijoiden ja opettajien mielipiteitä palautteen annosta ja saamisesta, opiskelun tukemisesta, opintojen suunnittelusta ja kehittämisestä sekä yliopisto-opiskelusta yleisemmin. Tiedekunnan peruskoulutus-opiskelijoista 242 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa (vastaus% 26) ja 43 terveyden biotieteiden opiskelijaa (81%) sekä 73 opettajaa (50%) vastasi kyselyyn. Opiskelijat antoivat palautetta opetuksesta keskimäärin muutaman kerran vuodessa, yleensä kirjallisessa muodossa ja kokivat sen toimivana. Useat opettajat puolestaan toivoivat lisäksi saavansa palautetta opetuksestaan myös suullisesti suoraan opiskelijoilta, tai vertaispalautteena toisilta opettajilta. Opiskelijoiden opettajilta saaman palautteen määrä koettiin riittämättömäksi. Opiskelijat toivoivat saavansa palautetta opettajilta sekä suullisesti että kirjallisesti, mieluiten henkilökohtaisesti. Palautetta toivottiin lisäksi saatavan koko kurssin ajan ja sen hyödyn opiskelijat kokivat olevan yleisesti kehittävää ja motivoivaa. Opettajat puolestaan kokivat antavansa usein opiskelijoille palautetta, lähinnä suullisesti joko henkilökohtaisesti tai opiskelijaryhmille. Myös merkittävän monet opettajat lisäksi mielsivät antavansa opiskelijoille palautetta tentin arvosanan tai korjausten muodossa, jonka kuitenkin vain harvat opiskelijat mielsivät varsinaiseksi palautteeksi. Suurin osa opettajista katsoi, että opiskelijapalautetta käytettiin osittain tai erittäin hyvin opintokokonaisuuksien ja opetusmenetelmien suunnittelussa. Parhaimpina opiskelunsa tukijoina opiskelijat kokivat opiskelijatuutorit ja opinto-ohjaajat. Vaikka erityisesti lääketieteen/hammaslääketieteen opiskelijat tapasivat opettaja-tuutoreitaan säännöllisesti, eivät opiskelijat kokeneet heidän merkitystään niin tärkeäksi kuin opiskelijatuutoreiden tai opinto-ohjaajien. Samoin opintopsykologin tuen merkitys koettiin vähäiseksi. Opettajista vain muutama oli osallistunut pedagogiseen ammatilliseen koulutukseen useammin kuin kerran vuoden aikana. Opettajat olisivat kaivanneet koulutusta uusista innovatiivisista opetusmenetelmistä, oppimisen arvioinnista, palautteen annosta ja ryhmäopetuksesta. Opiskelijoista keskimäärin kolmasosa koki pystyvänsä palautteen kautta vaikuttamaan opintojaksojen suunnitteluun, mutta yli puolet opiskelijoista oli edelleen epävarma omasta vaikutusmahdollisuudestaan. Opiskelijat toivoivat kiinnitettävän huomiota erityisesti opintojen aikatauluttamiseen, opintojaksojen sisältöihin ja tentteihin sekä tenttikäytäntöihin. Suurin osa opettajista puolestaan arvioi voivansa vaikuttaa hyvin tai erittäin hyvin opintojaksonsa opetussisältöihin ja opetusmetodeihin. Puolet vastanneista opettajista toivoi, että opintojen suunnittelussa enemmän huomiota kiinnitettäisiin opintojen koordinointiin, varsinkin siten, että ne tukisivat käytännön harjoittelua. Myös enemmän aikaa opetuksen suunnittelu- ja kehittämistyölle toivottiin. Kysely osoittaa, että palautekäytännöt peruskoulutuksen suunnittelun ja toteutuksen laadunvarmistuksessa toimivat, mutta niiden vaikuttavuutta tulee edistää. Samoin opetuksen ja opiskelun tukimekanismit toimivat, mutta erityisesti opiskelijoille
Resumo:
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää myöhäisleikki-ikäisen, 4-6-vuotiaan lapsen pelon ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmäksi satukirja hoitohenkilökunnan ja lapsen perheen käyttöön lapsen ollessa sairaalahoidossa. Kirjan tarkoituksena on auttaa lasta ymmärtämään, että pelkääminen on normaalia ja siitä voi selviytyä. Opinnäytetyömme ”Peloton ritari” -satukirja myöhäisleikki-ikäisen lapsen sairaalapelkojen ennaltaehkäisy- ja lievitysmenetelmänä, oli osa viisivuotista Musiikki ja draama lasten kivun ja pelon lievittäjinä -tutkimus- ja kehittämishanketta (2003-2007). Hankkeen tavoite oli kehittää pelon ja kivun hoitotyötä 2-6-vuotiaille lapsille. Hankkeessa kehitettiin erilaisia pelon ja kivun lievitysmenetelmiä hoitotyön käyttöön ja tutkimuksien avulla selvitettiin miten musiikin ja draaman avulla voidaan lievittää eri-ikäisten lasten pelkoja ja kipuja sairaalassa. Hanke oli Stadian, HUS-piirin Lasten ja nuortensairaalan ja Turun Yliopiston hoitotieteen laitoksen yhteistyöprojekti. Kirjoitimme ja kuvitimme satukirjan itse. Kirja ei liity sairaalamaailman, vaan kertoo kuvitteellisen tarinan pienestä pojasta ja hänen siskostaan, jotka joutuvat kohtaamaan pelottavia asioita, mutta ystäviensä ja rohkeutensa avulla selviytyvät niistä. Satukirjamme sisältää lasta aktivoivia kysymyksiä sekä arvoituksia ja loruja. Olemme perehtyneet opinnäytetyötämme varten kirjallisuuden avulla leikki-ikäisen lapsen pelkoihin, erityisesti sairaalapelkoihin sekä satuihin ja niiden merkitykseen tunteiden käsittelyssä. Tutkimustulokset ovat osoittaneet, että leikki-ikäisillä lapsilla on sairaalapelkoja. Satujen lukeminen oli yksi keino ehkäistä sairaalapelkojen syntymistä, lievittää jo syntyneitä pelkoja sekä auttaa pelkojen käsittelyssä. Satukirjamme on tarkoitettu luettavaksi erityisesti sairaalassa, mutta se soveltuu käytettäväksi myös muussa ympäristössä. Opinnäytetyömme sisältää teoriaosuuden, opinnäytetyöprosessin arviointia sekä valmiin tuotteemme ”Peloton ritari” -satukirjan.