Inhibitory network interactions shape the auditory processing of natural communication signals in the songbird auditory forebrain

The role of GABA in the central processing of complex auditory signals is not fully understood. We have studied the involvement of GABA(A)-mediated inhibition in the processing of birdsong, a learned vocal communication signal requiring intact hearing for its development and maintenance. We focused on caudomedial nidopallium (NCM), an area analogous to parts of the mammalian auditory cortex with selective responses to birdsong. We present evidence that GABA(A)-mediated inhibition plays a pronounced role in NCM`s auditory processing of birdsong. Using immunocytochemistry, we show that approximately half of NCM`s neurons are GABAergic. Whole cell patch-clamp recordings in a slice preparation demonstrate that, at rest, spontaneously active GABAergic synapses inhibit excitatory inputs onto NCM neurons via GABA(A) receptors. Multi-electrode electrophysiological recordings in awake birds show that local blockade of GABA(A)-mediated inhibition in NCM markedly affects the temporal pattern of song-evoked responses in NCM without modifications in frequency tuning. Surprisingly, this blockade increases the phasic and largely suppresses the tonic response component, reflecting dynamic relationships of inhibitory networks that could include disinhibition. Thus processing of learned natural communication sounds in songbirds, and possibly other vocal learners, may depend on complex interactions of inhibitory networks.

Teamwork and Gendered Work Cultures: The Case of Finland

In this article I focus on women workers’ experiences of transformation from line work to teamworking in Finnish clothing companies in the 1990s and also show what happened after this transformation in the clothing branch. The undertone of it is rather melancholic. Following an initial period of intensive and successful development, clothing work was moved from Finland to countries of cheap labour, such as Estonia, Latvia, Lithuania and Russia, and even China. In this type of network manufacturing, the development of modern information and communication technologies played a central role. My aim is to present the standpoint of women clothing workers in this process. The main body of the empirical data of my study consists of dialogues with clothing workers, union representatives, supervisors and managers. I also make use of my fieldwork notes, memos and research diaries from three companies over a period of five years. Furthermore, in the background lie the action research material from Scandinavian type work conferences and the survey material of an extensive mail inquiry that covered the whole branch in Finland. My own research started in 1991 as a mail inquiry and then continued as a case study in companies from 1992 to 2000, by employing action research and ethnographic methodologies.

The role of biotic interactions in shaping distributions and realised assemblages of species: implications for species distribution modelling.

Predicting which species will occur together in the future, and where, remains one of the greatest challenges in ecology, and requires a sound understanding of how the abiotic and biotic environments interact with dispersal processes and history across scales. Biotic interactions and their dynamics influence species' relationships to climate, and this also has important implications for predicting future distributions of species. It is already well accepted that biotic interactions shape species' spatial distributions at local spatial extents, but the role of these interactions beyond local extents (e.g. 10 km(2) to global extents) are usually dismissed as unimportant. In this review we consolidate evidence for how biotic interactions shape species distributions beyond local extents and review methods for integrating biotic interactions into species distribution modelling tools. Drawing upon evidence from contemporary and palaeoecological studies of individual species ranges, functional groups, and species richness patterns, we show that biotic interactions have clearly left their mark on species distributions and realised assemblages of species across all spatial extents. We demonstrate this with examples from within and across trophic groups. A range of species distribution modelling tools is available to quantify species environmental relationships and predict species occurrence, such as: (i) integrating pairwise dependencies, (ii) using integrative predictors, and (iii) hybridising species distribution models (SDMs) with dynamic models. These methods have typically only been applied to interacting pairs of species at a single time, require a priori ecological knowledge about which species interact, and due to data paucity must assume that biotic interactions are constant in space and time. To better inform the future development of these models across spatial scales, we call for accelerated collection of spatially and temporally explicit species data. Ideally, these data should be sampled to reflect variation in the underlying environment across large spatial extents, and at fine spatial resolution. Simplified ecosystems where there are relatively few interacting species and sometimes a wealth of existing ecosystem monitoring data (e.g. arctic, alpine or island habitats) offer settings where the development of modelling tools that account for biotic interactions may be less difficult than elsewhere.

Isä pienen lapsen hoitajana : katsaus isyyteen ja perusasioita isän toimimisesta pienen lapsen hoitajana

Opinnäytetyöni kuuluu Helsingin ammattikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston yhteiseen projektiin nimeltään 'Urbaani vanhemmuus', jonka tarkoituksena on tukea vauvaperheiden hyvinvointia loppuraskauden ja vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana. Oma työni kuvaa isyyden kehitystä ja muutosta sekä kuvaa isän toimimista pienen lapsen hoitajana sekä siinä huomioitavia seikkoja pääpiirteissään. Opinnäytetyöni on toiminnallinen opinnäytetyö, jossa tämän työn ohella toinen lopputuote on verkkosivut pienen lapsen vanhemmille, jossa oma osioni on kohdistettu isille. 1950-luvun jälkeen isyyden roolimalli ja isyys itsessään on elänyt varsin voimakasta muutoksen ja muutostarpeen aikaa. Vanhakantaisesta patriarkaalisesta isyydestä on luovuttu tai siitä ollaan luopumassa. Sen tilalle on nousemassa uusia isyyden roolimalleja tai pikemminkin miesnäkökulmia, kuten "uusi isyys", joka on noussut varsinaisesti esille Suomessa 1990-luvulla. Sen keskeisenä ajatuksena on isien samanarvoinen sitoutuminen lapsenhoitoon, kotitöihin ja parisuhteeseen kuin aikaisemmin on totuttu näkemään naisen/äidin rooliin kuuluvana. Myös naisten korkeampi kouluttautuminen ja aikaisempaa suurempi osuus työelämässä sekä kasvaneet vaatimukset perhe-elämän ja työnteon suhteen ovat olleet voimakkaasti vaikuttamassa tarpeeseen isien roolin uudelleenmäärittelemiseksi. Merkittävää osuutta myös nykyisessä sukupuoliroolien uudelleenjakautumisessa on näytellyt lisääntyvä individualismi. Se vaikuttaa toisaalta naisten/äitien kautta niin etteivät he halua enää "alistua kodinhengettäriksi" ja lapsen kasvattajiksi, vaan he haluavat toteuttaa enemmän itseään ja omia päämääriään sekä työelämässä että vapaa-ajallaan. Toisaalta isät voivat sen taustavaikuttamana pyrkiä entistä vahvemmin toimimaan omien altruitististen motiiviensa mukaan sekä pyrkiä "toteuttamaan itseään" joko perheen ulkopuolella tai omien tarkoitusperiensä mukaisesti perheessä vanhan patriarkaalisen roolimallin mukaisesti. Isyyttä ei nykyään nähdä samanlaisena ja automaattisena asiana kuin se on totuttu näkemään aikaisemmin. Avioerojen ja uusperheiden sekä yksinhuoltajuuden ja lasten sijoittamisen lisääntyvät määrät ovat muokanneet isyyttä ja antaneet sille uusia mahdollisuuksia biologisen, juridisen, sosiaalisen ja psykologisen isyyden muodoissa sekä niiden toteuttamisen/toteutumisen suhteen. Myös nykyaikaiset perhe- ja kumppanuusmuodot ovat nostaneet perinteisen käsitteen ydinperheen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä lapselle esille ja tarkasteltavaksi. Myös isä voi niin halutessaan oppia toimimaan hyvänä hoitajana lapselleen. Perushoidolliset asiat ovat hyvinkin yksinkertaisia koskien lapsen fyysistä hoitamista ja henkistä läsnäoloa. Myös vanhempien omaan jaksamiseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta tilanne ei muodostuisi kohtuuttomaksi kenellekään..

Alueellisen apuvälinekeskuksen hoitajan toimenkuva

Selvityksen tarkoituksena on kartoittaa alueellisen apuvälineyksikön hoitajan tehtävä- ja vastuualueita eri sairaanhoitopiirien apuvälinekeskuksissa. Tarkoituksena on selvittää, mitkä tehtäväalueet alueellisen apuvälinekeskuksen hoitajan työhön kuuluvat ja miten niiden osuus työssä painottuu. Selvityksen on tarkoitus luoda suuntaa antava kuvaus apuvälinekeskuksen hoitajan toimenkuvasta. Apuvälinekeskusten toimintatapojen selvittämisellä pyritään tässä työssä saamaan lisäperusteita toimenkuvan sisällön luomiseksi. Selvitys on tehty, jotta sitä voidaan käyttää apuna laadittaessa apuvälinekeskuksen hoitajan toimenkuvaa. Tutkimusjoukkona on eri sairaanhoitopiirien alueellisten apuvälinekeskusten hoitajat, neljä henkilöä. Apuvälinekeskuksen hoitajalla tarkoitetaan tässä työssä apuvälinekeskuksen toiminnasta vastaavaa ja esimiesasemassa olevaa apuvälinealan ammattilaista. Tutkimusaineisto koostui suoritetun haastattelututkimuksen kyselylomakkeiden vastauksista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimusote on laadullinen. Alueellisten apuvälinekeskusten toimintamallit vaihtelivat paikkakuntakohtaisesti. Paikalliset olosuhteet vaikuttivat toiminnan järjestämiseen. Alueellisten apuvälinekeskusten hoitajien tehtävänkuvat olivat johtamis- ja kehittämispainotteisia. Toimenkuvissa oli vaihtelua eri sairaanhoitopiirien alueella. Apuvälinelainausten määrä ei saatujen tietojen mukaan ollut riippuvainen väestömäärästä sairaanhoitopiirin alueella. Selvityksen mukaan apuvälinekeskuksen hoitajan työssä asiakastyön osuus jäi suhteellisen pieneksi. Kyselyyn vastanneet kokivat työnsä itsenäisyyden, mahdollisuuden kehittää toimintoja ja palveluja sekä työn vaihtelevuuden hyvänä asiana. Saatujen tulosten perusteella voidaan vain viitteellisesti tehdä johtopäätöksiä toimenkuvan laatimiseksi. Paikallisten toimintamallien vaikutus tehtäväkuvaan, henkilöstömäärä ja yhteistoiminta eri ammattialojen kanssa apuvälinepalveluissa ohjaavat toimenkuvan muotoutumista. Alueellisen apuvälinekeskuksen toimintojen suunnittelu on vastanneiden sairaanhoitopiirien alueella aloitettu vuosia ennen varsinaisen toiminnan käynnistämistä. Apuvälinekeskuksen hoitajat ovat olleet itse suunnittelemassa ja kehittämässä alueen toimintaa, mikä on vaikuttanut työnkuvan muodostumiseen.

Liikunnallinen elämäntapainterventio tyypin 2 diabeetikoille : prosessin kuvaus

Opinnäytetyöni tarkoituksena on kannustaa tyypin 2 diabeetikoita terveellisiin elämäntapoihin ja liikkumiseen. Elämäntapaohjauksessa tavoitteinani on antaa osallistujille tietoutta tyypin 2 diabeteksesta ja liikunnan vaikutuksista diabetekseen sekä ohjata ryhmäliikuntaa diabeetikoille. Opinnäytetyöni aiheen sain Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadiassa vapaavalintaisena opintojaksona olleesta “Diabeetikoiden omahoidon ohjausryhmästä”, joka liittyy osana valtakunnalliseen Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaan. Tiedon iikunnallisesta elämäntapainterventiosta osallistujat saivat Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistys ry:n kautta, jonka kanssa opinnäytetyöni yhteistyössä toteutettiin. Toiminnallinen opinnäytetyöni toteutettiin liikunnallisena interventiona Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadian tiloissa kevään 2006 ja syksyn 2006 aikana. Elämäntapaohjauksen teemat liittyivät metaboliseen oireyhtymään, diabeetikoiden liikuntaan sekä painonhall intaan ja ravitsemukseen. Liikunnalliseen osuuteen liittyi kunto- ja vesivoimistelua sekä kuntosalilla käyntiä yhteensä kuusi kertaa. Puolen vuoden kuluttua intervention aloittamisesta oli seurantakäynti, jolloin arvioitiin elämäntapamuutosten pysyvyyttä. Elämäntapamuutosten pysyvyyttä ja osallistujien valmiutta muuttaa elämäntapojaan arvioitiin ns. muutosvaihemallijanan avulla. Osallistujat täyttivät muutosvaihemallijanan puolen vuoden aikana kolme kertaa. Intervention aikana osallistujien valmiudessa muuttaa elämäntapojaan tapahtui kehitystä eteenpäin jo ensimmäisen kuuden viikon aikana. Osallistujien valmiudessa muuttaa elämäntapojaan tapahtui kehitystä eteenpäin myös puolen vuoden aikana. Eniten interventiolla oli vaikutusta ruokailutottumusten ja liikuntatapojen muuttamisessa sekä hyötyliikunnan lisäämisessä. Koska elämäntapaohjauksen tarve on suuri, vastaaviin elämäntapainterventioihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ohjausta tulisi antaa myös niille h enkilöille, jotka eivät vielä ole sairastuneet, mutta jotka kuuluvat riskiryhmään