1000 resultados para Hänninen, Marja-Leena
Resumo:
BACKGROUND: Insulin-like growth factor-I (IGF-I) and C-reactive protein (CRP) may be positively associated with the risk of epithelial ovarian cancer (EOC) but no previous studies have investigated their associations with non-epithelial ovarian cancers (NEOC). METHODS: A case-control study was nested within the Finnish Maternity Cohort. Case subjects were 58 women diagnosed with sex cord-stromal tumors (SCST) and 30 with germ cell tumors (GCT) after recruitment. Control subjects (144 for SCST and 74 for GCT) were matched for age, parity, and date of blood donation of the index case. RESULTS: Doubling of IGF-I concentration was not related to maternal risk of either SCST (OR 0.97, 95% CI 0.58-1.62) or GCT (OR 1.13, 95% CI 0.51-2.51). Similarly, doubling of CRP concentrations was not related to maternal risk of either SCST (OR 1.10, 95% CI 0.85-1.43) or GCT (OR 0.93, 95% CI 0.68-1.28). CONCLUSIONS: Pre-diagnostic IGF-I and CRP concentrations during the first trimester of pregnancy were not associated with increased risk of NEOC in the mother. Risk factors for NEOC may differ from those of EOC.
Resumo:
BACKGROUND: Elevated serum concentrations of insulin-like growth factor (IGF)-1 have been associated with increased risk of breast cancer. Previously, we reported a similar association in samples obtained during pregnancy. The current study was conducted to further characterize the association of IGF-1 during pregnancy with maternal breast cancer risk. METHODS: A case-control study was nested within the Finnish Maternity Cohort. The study was limited to primiparous women less than 40 years of age, who donated blood samples during early (median, 12 weeks) pregnancy and delivered a single child at term. Seven hundred and nineteen women with invasive breast cancer were eligible. Two controls (n = 1,434) were matched to each case on age and date at blood donation. Serum IGF-1 concentration was measured using an Immulite 2000 analyzer. Conditional logistic regression was used to estimate odds ratios (OR) and 95% confidence intervals (CI).RESULTS: No significant associations were observed between serum IGF-1 concentrations and breast cancer risk in both the overall analysis (OR 1.08 (95% CI 0.80-1.47) and in analyses stratified by histological subtype, lag-time to cancer diagnosis, age at pregnancy or age at diagnosis.CONCLUSIONS: There was no association between IGF-1 and maternal breast cancer risk during early pregnancy in this large nested case-control study.Impact:Serum IGF-1 concentrations during early pregnancy may not be related to maternal risk of breast cancer.
Resumo:
Ikääntyneiden määrän kasvu tulevaisuudessa asettaa uusia haasteita myös optometristin ammatissa. Tarvitaan lisää ammatillista tietoa ikäihmisten tarpeista, jotta pystytään tuottamaan tarvittavat ratkaisut iän ja toimintaympäristön asettamiin vaatimuksiin näkemisessä. Ikääntymistä koskevan tiedon soveltamisessa terveysalan palveluissa tarvitaan moniammatillista osaamista ja eri alojen toimivaa yhteistyötä. Opinnäytetyömme on osa Helsingin ammattikorkeakoulun IKU Stadia (ikäihmisten kuntoutumista tukevat hoito- ja toimintaympäristöt) -hanketta. IKU Stadia -hankkeen yhtenä tavoitteena on tuottaa tietoa ikäihmisten toimintakyvystä kuntoutumista tukevien hoito- ja toimintaympäristöjen kehittämisen lähtökohdaksi. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa ikäihmisten toiminnallisesta näkemisestä ja sitä tukevista tai haittaavista valaistustekijöistä päivätoiminnassa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää ikäihmisten toiminnallinen näkeminen ja valaistusolosuhteet Kustaankartanon vanhustenkeskuksen päivätoimintaosasto Meripihkassa. Opinnäytetyön tarkennetut tutkimuskysymykset olivat seuraavat; Millainen on vanhustenkeskuksen päivätoiminnan asiakkaiden toiminnallinen näkökyky? Mitkä ovat valaistukseen liittyvät toiminnallista näkemistä edistävät tekijät päivätoimintaympäristössä? Mitkä ovat valaistukseen liittyvät toiminnallista näkemistä vaikeuttavat tekijät päivätoimintaympäristössä? Näönseulonta ja valaistusmittaukset suoritettiin Kustaankartanon päivätoimintaympäristössä Meripihka-osastolla. Tutkittavat henkilöt valittiin yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa, sillä asiakkaat olivat eriasteista dementiaa sairastavia ikäihmisiä. Näönseulonnassa selvitettiin näöntarkkuus kauas ja lähelle, toiminnallinen lähinäkö, näköalueet, kontrastiherkkyys ja näkökentän laajuus. Päivätoimintaympäristössä suoritettiin lisäksi valaistusmittaukset luminanssi- ja valaistusvoimakkuusmittareiden avulla. Näönseulonnasta saatujen tulosten perusteella päivätoimintaosaston asiakkaiden toiminnallinen näkökyky on useimmilla henkilöillä ikään nähden normaali. Henkilöt kykenevät selviytymään päivätoimintaosaston jokapäiväisistä toiminnoista ja askareista. Päivätoimintaympäristön valaistus tukee suuremmaksi osaksi ikäihmisen toiminnallisen näön käyttöä. Valaistusmittauksissa kävi kuitenkin ilmi kohdevalaisimien tarve erityistä tarkkuutta vaativissa tehtävissä. Yleisvalaistuksen tasaisuus myös vaihteli muutamissa päivittäin käytössä olevissa tiloissa.
Resumo:
Tämän opinnäytetyön tuotos on kirjallinen opas Viroon, Länsi-Tallinnan sairaalan alueella asuville dementiaa sairastavien omaishoitajille. Työn lähtökohtana on ollut Länsi- Tallinnan sairaalan tarve saada omaisille jaettava opas dementoituneen omaisen kotona hoitamisen avuksi. Työ on osa STALT-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää Länsi-Tallinnan sairaalan hoitotyötä. Oppaan tavoitteena on tarjota keinoja kotona pärjäämisen tueksi. Lisäksi opas toimii henkilökunnan antaman suullisen ohjauksen tukena. Dementoitunut henkilö ilmaisee avuntarvettaan muuttuneella käytöksellään. Jos hänen tarpeitaan ei tunnisteta, johtaa se hänen hyvinvointinsa heikkenemiseen. Omaishoitajalla on suuri vastuu dementoituneen omaisensa hoidosta. Kirjallisten oppaiden avulla voidaan tukea omaishoitajan selviytymistä arjesta dementoituneen kanssa.Opinnäytetyömme teoriaosuus koostuu kirjallisuuskatsauksesta, joka on koottu aihetta käsittelevistä tutkimuksista ja kirjallisuudesta. Teoriaosuudessa käsittelimme dementiaa työmme kannalta merkityksellisistä näkökulmista. Työssämme selvitimme lyhyesti mitä dementia on ja tarkastelimme sen taustalla olevia sairauksia. Keskeisin kirjallisuuskatsauksen teoriaosuus koostuu dementiaan liityvistä käytösoireista, dementoituneen hoitamisesta kotona ja hyvän potilasohjeen kriteereistä. Oppaan teossa on pyritty selkokielisyyteen, jotta maallikon on helppoa ymmärtää sisältö. Siihen on tiivistetty tärkeimmät ja oleellisimmat tiedot. Oppaan alkuun on koottu lyhyesti tietoa siitä, mitä dementia on. Sen sisältö muodostui kirjallisuuskatsauksen pohjalta ja siinä otettiin huomioon kotona hoitamisen näkökulma. Opas koostuu kotihoito-ohjeista, jotka koskevat arkipäiväisiä toimintoja kuten ruokailua ja peseytymistä sekä kodin saneeraamisesta turvalliseksi dementoituneen kannalta. Keskeistä on vuorovaikutus dementoituneen kanssa. Oppaan lopussa mietitään keinoja omaiselle oman jaksamisen tukemiseksi.
Resumo:
Opinäytetyömme tarkoituksena oli kartoittaa mitä kulttuurisia kivun- ja pelonlievitysmenetelmiä hoitajat käyttävät hoitaessaan pelokasta ja kivuliasta lasta, sekä miten he näitä menetelmiä käyttävät. Työmme on osa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian, Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen ja HUS:n Lasten ja nuorten sairaalan yhteistä tutkimus- ja kehittämishanketta. Hankkeen tavoitteena on tieteen, taiteen ja koulutuksen keinoin kehittää lasten hoitotyötä. Lisäksi tarkoituksena on kehittää leikkiin ja mielikuvituksen käyttöön perustuvia pelon- ja kivunlievitysmenetelmiä hoitohenkilökunnan työskentelyä varten. Teimme opinnäytetyömme laadullisella eli kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Aineiston kokosimme teemahaastattelemalla Lasten ja nuorten sairaalan yhdellä osastolla viittä hoitajaa samanaikaisesti. Nauhoitetut haastattelut litteroitiin ja analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineiston perusteella hoitajat käyttävät leikkiä, laulua ja mielikuvittelua hoitaessaan kivuliasta ja pelokasta lasta. Leikkiä, laulua ja mielikuvitusta käytetään myös osana hoitotoimenpiteisiin valmistautumista. Itse hoitotoimenpiteiden aikana lapsen huomiota koitetaan leikin ja laulun avulla viedä pois toimenpiteestä. Hoitajien mukaan leikkiä, laulua ja mielikuvittelua käytetään spontaanisti ja tilannekohtaisesti, suunnitelmallinen toteuttaminen vaatisi lisää aikaa lapsen kanssa. Hoitajat kokevat, että leikin, laulun ja mielikuvittelun käytöstä on paljon hyötyä lapselle, mutta samalla myös vanhemmille. Opinnäytetyömme tuloksista nousi yksi keskeinen jatkotutkimusehdotus. Kuinka saada sairaanhoitajien päivittäisen hoitotyön osaksi suunnitelmallinen musiikin, leikin ja mielikuvituksen käyttö keinoina lievittää lasten pelkoja ja kipuja.
Resumo:
Opinäytetyön tarkoituksena on kuvata työterveyshoitajan antamaa puhelinpalvelun laatua asiakkaiden näkökulmasta. Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastattelujen kohdejoukon muodostivat Helsingin kaupungin Työterveyskeskuksen asiakkaat (n=10). Haastateltavat valittiin Työterveyskeskuksen terveydenhoitajien antamista yhteystiedoista. Yhteystiedot oli kerätty asiakkaista, jotka olivat ainakin kaksi kertaa olleet kuluvan vuoden aikana puhelimitse yhteydessä työterveyshoitajaan. Aineisto analysoitiin käyttämällä sisällön analyysia. Työterveyshoitajilta saatiin yhteystiedot kahdella eri listalla, joista haastateltavat valittiin tasapuolisesti. Tulosten mukaan osa piti soittoaikoja epäsopivana ja soittoaikojen pituutta osa haastateltavista olisi halunnut muuttaa ja pidentää. Haastateltavat arvostivat kiireetöntä puhelinpalvelua ja heidän ongelmansa huomioimista. Haastateltavat kokivat työterveyshoitajien ammattitaidon hyväksi. Terveysneuvontaa haastateltavat olivat saaneet niukasti, mutta eivät toisaalta sitä ongelmiensa luonteen vuoksi kaivanneet, koska saivat nopeasti ajan lääkärille. Opinnäytetyö antaa tietoa työterveyshoitajien puhelinpalvelun hyvästä laadusta ja asiakkaiden tyytyväisyydestä. Tuloksia voidaan pitää haastavina laadun ylläpitämisessä ja kehittämisessä.
Resumo:
Työn tarkoituksena oli tuottaa terveydenhoitajille apuväline leikki-ikäisen lapsen ja heidän vanhempiensa ravitsemusohjaukseen. Lasten ravitsemus on ajankohtainen asia, sillä lapsilla esiintyy samanlaisia ongelmia ravitsemuksen suhteen kuin aikuisilla. Opinnäytetyö on osa Lapsiperheiden terveyden edistäminen 2004 - 2007 -projektia. Projektin yhteydessä on todettu ravitsemusohjaus ajankohtaiseksi kehittämishaasteeksi. Tästä syntyi idea ohjauskansion tuottamiseen Haagan terveysasemalle. Tavoitteena on, että terveydenhoitajat voivat hyödyntää kansiota ohjatessaan neuvolaan tulleita leikki-ikäisiä asiakkaita ja heidän vanhempiaan ravitsemuksessa. Lasten ravitsemusohjaukseen ei neuvolassa ole välttämättä tarpeeksi aikaa. Ohjaus olisi kuitenkin erityisen tärkeää, koska lasten ravitsemusongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Ongelmina lapsilla ovat muun muassa lisääntyvä ylipaino ja sen myötä veren kohonneet rasva-arvot, epäsäännöllinen ateriarytmi sekä liiallinen suolan saanti. Syinä ongelmiin ovat ravintotottumusten poikkeavuus yhä enemmän ravitsemussuosituksista, arkiliikunnan väheneminen, elintarvikkeiden pakkauskokojen kasvu sekä vanhempien kiireinen elämäntyyli. Ohjauskansio sisältää tietoa lapsen terveellisestä ravitsemuksesta, ravitsemussuosituksista ja ravitsemusongelmista. Lisäksi siinä on ohjeita vanhemmille ja ravitsemusohjaajille, tehtäviä lapsille ja erilaista ohjaavaa materiaalia kuvituksineen. Ohjauskansio on suunnattu 4-6-vuotiaiden lasten terveydenhoitajille. Siinä käsitellään terveiden, normaalia ravintoa syövien lasten ravitsemusta. Ohjauskansiossa ei tarkastella lasten erityisruokavalioita, esimerkiksi allergisen tai yliherkän lapsen ruokavalioita. Lasten ravitsemukseen vaikuttavat koko perheen ruokailutottumukset ja -tavat. Tästä syystä on tärkeätä ohjata vanhempia myös heidän ravitsemustottumuksissaan, koska heidän tapansa ovat suoraan yhteydessä lasten käyttäytymiseen. Vanhempien tulee näyttää hyvää esimerkkiä omilla terveellisillä elämäntavoillaan. Lasten ravinnossa erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin käyttöön. Sisäistäessään terveellisen ravitsemuksen periaatteet ja noudattaessaan niitä itse, vanhemmat siirtävät terveellisen ravitsemuksen periaatteet myös lapsiinsa.
Resumo:
A prevalência de doença crônica na infância tem aumentado, impondo à família contato contínuo com profissionais de saúde, ocasião em que a relação desempenha papel relevante. Raras explorações científicas abordam tal temática, apesar de ser apontada como núcleo fundamental para a interação efetiva. O objetivo desse estudo foi caracterizar como a família de criança doente crônica percebe sua relação com os profissionais de saúde. Foram entrevistados 20 cuidadores de criança com doença crônica. O referencial teórico e metodológico adotados foram, respectivamente, o Interacionismo Simbólico e a análise de conteúdo temática. O processo analítico revelou quatro categorias temáticas: papel do cuidador, relações angustiantes, serviços e profissionais e buscando relações acolhedoras. O resultado deste processo interacional que apresenta incongruência de expectativas e comportamentos entre profissional e família é falho e gera sentimento de desamparo, o qual é amenizado pela escuta e compreensão de outras famílias em situação similar.