Decadas de la guerra de Alemania, e Inglaterra, Francia, España, y Portugal : Con reflexiones politico-militares sobre sus acontecimientos : Tomo I [-X] /

Mode of access: Internet.

Obras de Christóbal de Castillejo, secretario del emperador D. Fernando /

Mode of access: Internet.

Comentario de la Guerra de Alemania, hecha por Carlos V, máximo Emperador Romano, Rey de España, en el año MDXLVI y MDXLVII /

Mode of access: Internet.

Iac. Theodori Klein Summa dubiorum circa classes quadrupedum et amphibiorum in celebris domini Carli Linnaei Systemate naturae ... : adjecti discursus I De rumiantibus, II De periodo vitae humanae collato cum brutis.

Mode of access: Internet.

Rotuli parliamentorum; Index to the rolls of Parliament ... from ann. 6 Edw. I. to ann. 19 Hen. VII. (A.D. 1278.-A.D. 1503.)

Mode of access: Internet.

Francesco Grimaldi, un mercader-banquero genovés entre Granada, la corte e Inglaterra (siglos xv-xvi)

Los estudios sobre la comunidad genovesa del Reino de Granada suelen centrarse en las actividades desarrolladas en el territorio y rara vez en la reconstrucción de trayectorias individuales, circunstancia determinada por el recurso casi exclusivo a los protocolos notariales. El caso de Francesco Grimaldi es singular por muchas razones: su localización en fuentes de naturaleza muy variada –protocolos notariales de Granada y Málaga, Registro del Sello de Simancas y Granada, Chancillería de Valladolid, el epistolario del comendador Fuensalida y el archivo privado de la familia Grimaldo de Cáceres– ha permitido seguir su presencia y sus actividades en Granada, la Corte e Inglaterra –donde desempeñó un papel fundamental en el matrimonio entre Catalina de Aragón y Enrique VIII–. Así se conoce su interés por los préstamos y el negocio de la renta, las circunstancias de su matrimonio con Francisca de Cáceres y la adquisición de un importante patrimonio en el reino granadino.

Fernando Pessoan ortonyymi ja heteronyymit modernistis-romanttisena myyttinä

Tutkimuksessani selvitän portugalilaisrunoilija Fernando Pessoan (1888-1935) heteronyymejä ja ortonyymiä modernistis-romanttisena myyttinä. Myytin piirteet paljastuivat Pessoan omia kirjoituksia ja runoja tutkimalla ja käyttämällä apuna Pessoa-tutkimusta. Tutkimusaineistonani ovat Pessoa-ortonyymin Mensagem-runoelma ja ”Autopsykografia”-runo, Álvaro de Campoksen vuonna 1917 Portugal Futurista –lehdessä julkaistu ”Ultimatum”-runomanifesti, Alberto Caeiron ”Guardador de Rebanhos”-runosikermä sekä Ricardo Reisin ”Oodit”-kokonaisuuteen kuuluvat runot: n:ro 59 ”Acima da verdade estão os deuses” (”Totuuden yläpuolella ovat jumalat”, 1914), n:ro 66 ”Olho os campos, Neera” (”Katson peltoja, Neera”, 1917), n:ro 181 ”Amo o que vejo” (”Rakastan sitä mitä näen”, 1934), n:ro 175 ”Estas só. Ninguem o sabe.” (”Olet yksin. Kukaan ei tiedä sitä”, 1933). Tutkimuksessani romanttisen runouden keskeisinä piirteinä pidetään uskoa taiteilijaneroon (geniukseen), mimeettiseen illuusioon (taide tavoittelee ulkoisen todellisuuden toisintamista mahdollisimman autenttisena) ja tekijän ja kokijan eli subjektin ja objektin erottamiseen toisistaan. Käsitänkin modernin runon tutkimuksessani hylänneen monia entisiä käsityksiä ja vastakkainasetteluja muun muassa tekijän ja ulkopuolisen maailman, mielen ja kielen välillä. Näitä moderneja ”rikkomuksia” identifioin ja määrittelen Pessoan heteronyymien runoudessa. Tutkimukseni apukäsitteitä ovat vilpittömyys ja autenttisuus, jotka kuvaavat runoilijan suhdetta itseensä ja muihin ja joita on pohtinut mm. Lionel Trilling teoksessaan Sincerity and authencity. Romanttisessa runoudessa suhde yhteisöön muodostui ensisijaisesti suhteessa omaan itseen, yhtenäiseen minuuteen nojaavan vilpittömyyden kautta, modernissa runoudessa hajanaisuutta ja yksilön suhdetta myös yhteisöön korostavan autenttisuuden avulla. Tutkimuksessani havaitsin, että Pessoa on jo tuotantonsa alusta lähtien kehittänyt tietoisesti modernistis-romanttista myyttiä – päätelmää tukivat niin Pessoan omat kirjoitukset kuin runoanalyysini. Pessoa ennusti ensimmäisen kerran romanttiseen nerotaiteilijaan vertautuvaa ”supra-Camõesia” ”A nova poesia Portuguesa Sociologicamente considerada” –esseessään vuonna 1912. Campoksen ”Ultimatum”-manifestissa puhuja uskoi muutaman useita kymmeniä persoonallisuuksia hallitsevan ”Synteesi-Ihmisen” tai ”supra-Camõesin” ilmestymiseen. ”Synteesi-Ihmisen” oli määrä palauttaa kukoistukseensa lamaantuneessa tilassa ollut Portugalin kirjallisuus uuteen kukoistukseensa. Eräänlaisen perustan koko myytille loi vuotta ennen Pessoan kuolemaa julkaistu Mensagem (suom. Viesti), jossa runoilija esittää saudosistisen ja sebastianistisen perustan. Teixeira de Pascoaesin kehittämä saudosismi näkyy Mensagemissa uskona Portugalin valtion perustajien ja laajentajien – löytöretkeilijöiden – edustamaan voittoisaan lusofoniseen mentaliteettiin, jonka Pessoa asettaa niin kansakunnan, runoilijan kuin ihmisen ihanteeksi. Toinen Mensagemissa esiintyvä myytin rakennusaine on sebastianismi eli usko kuningas Sebastianin (1554-1578) paluuseen. ”Synteesi-Ihminen”/”supra-Camões” oli reinkarnoitunut Sebastian, jonka piti palauttaa kansa ja kulttuuri kukoistukseensa lusofonisen valloittajamentaliteetin avulla. ”Autopsykografia”-runossaan Pessoa esittää puolestaan runoilijaa koskevan modernin poetiikan ongelmineen: esittävyyteen perustuva taide etäännyttää kokijan – taiteilijan – aina väistämättä ensimmäisestä, spontaanista ja luonnollisesta kokemuksesta ja tekee hänestä teeskentelijän ja simulakrumien (Baudrillard), toisen tason merkityksen tuottajan. ”Autopsykografian” moderni poetiikka koskee myös lukijaa, joka ei tavoita runoilijan välittämää merkitystä vaan kolmannen tason merkityksen. ”Autopsykografian” runous- ja ihmiskäsitys on moderni: runoilija on ammattimainen teeskentelijä, lähtökohtaisesti vilpillinen ja epäautenttinen. Pessoa ja Campos edustavat Pessoan objektiivisia heteronyymejä ja myytin modernia puolta. Pessoan subjektiiviset heteronyymit Reis ja Caeiro täydentävät objektiviisia, modernin ihmisen ahdistusta ja levottomuutta ilmaisseita Pessoaa ja Camposta ollen luonteeltaan romanttisia vilpittömyyden kannattajia. Caeiro arvosti näköaistia yli muiden aistien. Hänen tavoitteenaan oli katsoa aina kuin ensimmäistä kertaa, spontaanisti ja välittömästi kuin lapsi. Reis puolestaan korosti harmoniaa jumalten, ihmisten ja luonnon välillä ja uskoi kohtuullisiin aistinautintoihin. Molemmat muodostivat Pessoan myytin romanttisen puolen yhteisessä halussaan hylätä sosiaaliset roolit ja opetukset ja palata kohti yksilöllistä minää. Vilpittömyys ja autenttisuus ovat Caeiron ja Reisin ohjeita runoilijalle ja ihmiselle. Objektiiviset ja subjektiiviset heteronyymit yhdessä muodostavat modernistis-romanttisen myytin, joka kokonaisuudessaan on looginen: objektiiviset heteronyymit esittivät teeskentelyn, vilpillisyyden ja moderniuden ongelmat; subjektiiviset tarjosivat ratkaisua niihin, poisopettelua sosiaalisista rooleista ja rohkeutta mennä kohti omaa yksilöllistä minuutta.

[Discurso do Deputado Fernando Cunha : Sessão da Câmara dos Deputados de 19 de abril de 1978]

Apoia o movimento que reivindica representação política para o Distrito Federal. Ressalta a importâcia e necessidade de realização de eleições, dando voz ao povo do Distrito Federal na escolha de seus governates por meio do voto.

Ictiólogos de la Argentina: Fernando Lahille.

This series will include all those people who, by means of their contributions, great and small, played a part in the consolidation of ichthyology in Argentina. The general plan of this work consists of individual factsheets containing a list of works by each author, along with reference bibliography and, whenever possible, personal pictures and additional material. The datasheets will be published primarily in chronological order, although this is subject to change by the availability of materials for successive editions. This work represents another approach for the recovery and revalorization of those who set the foundations of Argentine ichthyology while in diverse historical circumstances. I expect this to be the beginning of a major work that achieves the description of such a significant part of the history of natural sciences in Argentina. Hugo L. López (Texto en espanol. PDF tiene setenta y dos paginas.)

Faunas locales argentinas. I. Lista de los pescados recogidos en los alrededores de La Plata (prov. de Bs. As.), durante el año 1894 y conservados en las colecciones del Museo de La Plata.

Publicación de la lista de materiales depositados en la Colección de la Sección Zoológica del Museo de La Plata y sus localidades. (PDF tiene 13 paginas.)

Chronica del Rei D. Joam I de Boa Memoria e dos reys de Portugal, o decimo

Fernão Lopes foi o primeiro cronista-mor do Reino de que se tem notícia certa e um grande cronista português, aliás, segundo Robert Southey, "o maior cronista de todas as épocas e nações”. Pouco se sabe sobre sua origem, tendo-se 1380 como o ano provável de seu nascimento e 1460 como o de sua morte. Nada se conhece dos primeiros quarenta anos de sua vida. Em 1418 foi nomeado guarda do arquivo da Torre do Tombo, em Lisboa. Foi secretário de D. João I desde, pelo menos, 1419 até o seu falecimento deste monarca, em 1433, e , depois, de seu sucessor, D. Duarte. Em 1422 exerceu a função de escrivão da puridade do Infante D. Fernando. Tudo leva a crer que tenha escrito a história de Portugal desde a fundação do Reino e as crônicas de todos os seus reis até D. João I. Chronica del Rey D. Joam I de boa memoria, e do reys de Portugal o decimo foi publicada, postumamente, em 1644, em dois tomos, mas em apenas um volume. Esta obra consta de 3 partes, com os seguintes títulos: Parte I: em que se contém a defensão do reino até ser eleito rei; Parte II: em que se continuam as guerras com Castlella, desde o princípio do seu reinado até às pazes; Parte III: crônica da tomada de Ceuta. As duas primeiras foram escritas por Fernão Lopes. A terceira foi escrita por Gomes Eanes de Zurara nascido, aproximadamente, em 1410 e falecido em 1474, sucessor de Lopes, como primeiro cronista e guarda-mor da Torre do Tombo. No exemplar que a Biblioteca da Câmara possui estão encadernadas apenas as duas primeiras partes, com a segunda parte tendo início no Capítulo 194. Segundo Inocêncio, os exemplares publicados em 1644 são raros, embora a edição não tenha sido feita com o cuidado necessário e exista nas principais bibliotecas de Lisboa. Obra Manuscrita.

Synthetic scope and DFT analysis of the chiral binap-gold(I) complex-catalyzed 1,3-dipolar cycloaddition of azlactones with alkenes

he 1,3-dipolar cycloaddition between glycine-derived azlactones with maleimides is efficiently catalyzed by the dimeric chiral complex [(S-a)-Binap.AuTFA](2). The alanine-derived oxazolone only reacts with tert-butyl acrylate giving anomalous regiochemistry, which is explained and supported by Natural Resonance Theory and Nucleus Independent Chemical Shifts calculations. The origin of the high enantiodiscrimination observed with maleimides and tert-butyl acrylate is analyzed using DFT computed at M06/Lanl2dz//ONIOM(b3lyp/Lanl2dz:UFF) level. Several applications of these cycloadducts in the synthesis of new proline derivatives with a 2,5-trans-arrangement and in the preparation of complex fused polycyclic molecules are described.

Chiral gold(I) vs chiral silver complexes as catalysts for the enantioselective synthesis of the second generation GSK-hepatitis C virus inhibitor

The synthesis of a GSK 2(nd) generation inhibitor of the hepatitis C virus, by enantioselective 1,3-dipolar cycloaddition between a leucine derived iminoester and tert-butyl acrylate, was studied. The comparison between silver(I) and gold(I) catalysts in this reaction was established by working with chiral phosphoramidites or with chiral BINAP. The best reaction conditions were used for the total synthesis of the hepatitis C virus inhibitor by a four step procedure affording this product in 99% ee and in 63% overall yield. The origin of the enantioselectivity of the chiral gold(I) catalyst was justified according to DFT calculations, the stabilizing coulombic interaction between the nitrogen atom of the thiazole moiety and one of the gold atoms being crucial.

Síntese do rito processual seguido no Impeachment do Presidente Fernando Collor de Mello

Sintetiza os procedimentos levados a efeito no âmbito da Câmara dos Deputados e do Senado Federal, quando do processo de Impeachment contra o Presidente Fernando Collor de Mello, em 1992.

I. The Superstition Hills, California, earthquakes of 24 November 1987. II. Three-dimensional velocity structure of southern California.

Part 1 of this thesis is about the 24 November, 1987, Superstition Hills earthquakes. The Superstition Hills earthquakes occurred in the western Imperial Valley in southern California. The earthquakes took place on a conjugate fault system consisting of the northwest-striking right-lateral Superstition Hills fault and a previously unknown Elmore Ranch fault, a northeast-striking left-lateral structure defined by surface rupture and a lineation of hypocenters. The earthquake sequence consisted of foreshocks, the M_s 6.2 first main shock, and aftershocks on the Elmore Ranch fault followed by the M_s 6.6 second main shock and aftershocks on the Superstition Hills fault. There was dramatic surface rupture along the Superstition Hills fault in three segments: the northern segment, the southern segment, and the Wienert fault.

In Chapter 2, M_L≥4.0 earthquakes from 1945 to 1971 that have Caltech catalog locations near the 1987 sequence are relocated. It is found that none of the relocated earthquakes occur on the southern segment of the Superstition Hills fault and many occur at the intersection of the Superstition Hills and Elmore Ranch faults. Also, some other northeast-striking faults may have been active during that time.

Chapter 3 discusses the Superstition Hills earthquake sequence using data from the Caltech-U.S.G.S. southern California seismic array. The earthquakes are relocated and their distribution correlated to the type and arrangement of the basement rocks. The larger earthquakes occur only where continental crystalline basement rocks are present. The northern segment of the Superstition Hills fault has more aftershocks than the southern segment.

An inversion of long period teleseismic data of the second mainshock of the 1987 sequence, along the Superstition Hills fault, is done in Chapter 4. Most of the long period seismic energy seen teleseismically is radiated from the southern segment of the Superstition Hills fault. The fault dip is near vertical along the northern segment of the fault and steeply southwest dipping along the southern segment of the fault.

Chapter 5 is a field study of slip and afterslip measurements made along the Superstition Hills fault following the second mainshock. Slip and afterslip measurements were started only two hours after the earthquake. In some locations, afterslip more than doubled the coseismic slip. The northern and southern segments of the Superstition Hills fault differ in the proportion of coseismic and postseismic slip to the total slip.

The northern segment of the Superstition Hills fault had more aftershocks, more historic earthquakes, released less teleseismic energy, and had a smaller proportion of afterslip to total slip than the southern segment. The boundary between the two segments lies at a step in the basement that separates a deeper metasedimentary basement to the south from a shallower crystalline basement to the north.

Part 2 of the thesis deals with the three-dimensional velocity structure of southern California. In Chapter 7, an a priori three-dimensional crustal velocity model is constructed by partitioning southern California into geologic provinces, with each province having a consistent one-dimensional velocity structure. The one-dimensional velocity structures of each region were then assembled into a three-dimensional model. The three-dimension model was calibrated by forward modeling of explosion travel times.

In Chapter 8, the three-dimensional velocity model is used to locate earthquakes. For about 1000 earthquakes relocated in the Los Angeles basin, the three-dimensional model has a variance of the the travel time residuals 47 per cent less than the catalog locations found using a standard one-dimensional velocity model. Other than the 1987 Whittier earthquake sequence, little correspondence is seen between these earthquake locations and elements of a recent structural cross section of the Los Angeles basin. The Whittier sequence involved rupture of a north dipping thrust fault bounded on at least one side by a strike-slip fault. The 1988 Pasadena earthquake was deep left-lateral event on the Raymond fault. The 1989 Montebello earthquake was a thrust event on a structure similar to that on which the Whittier earthquake occurred. The 1989 Malibu earthquake was a thrust or oblique slip event adjacent to the 1979 Malibu earthquake.

At least two of the largest recent thrust earthquakes (San Fernando and Whittier) in the Los Angeles basin have had the extent of their thrust plane ruptures limited by strike-slip faults. This suggests that the buried thrust faults underlying the Los Angeles basin are segmented by strike-slip faults.

Earthquake and explosion travel times are inverted for the three-dimensional velocity structure of southern California in Chapter 9. The inversion reduced the variance of the travel time residuals by 47 per cent compared to the starting model, a reparameterized version of the forward model of Chapter 7. The Los Angeles basin is well resolved, with seismically slow sediments atop a crust of granitic velocities. Moho depth is between 26 and 32 km.