Sivistyspedagogiikka kansalaiskasvatuksessa

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Kadonnutta mielenkiintoa etsimässä

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Edistääkö vapaa sivistystyö aktiivista kansalaisuutta?

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Vapaa sivistystyö kansalaistoiminnan kivijalaksi

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Sivistysjuna kulkee - kuka ohjaa?

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Demokratiatalkoita tarvitaan

Aktiivisen kansalaisuuden jäljillä - puheenvuoroja sivistystoimijoilta.

Kansatieteilijät palaavat juurilleen

Kirjallisuusarvostelu

Eletty, koettu ja muisteltu Selkämeri. Selkämeren alueen muisteluiden ja kerronnan tutkimus

Tämä tutkimus liittyy yhtenä osana Merikarvian historia-hankkeeseen joka toimitetaan kulttuuriperinnön ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa Porin yliopistokeskuksessa. Tutkimuksen aineistona on käytetty Satakunnan museoon arkistoituja, vuonna 2013 kerättyjä kertomuksia ja muisteluita Selkämerestä. Muistelut on kerätty Metsähallituksen ja yhteistyökumppaneiden toimesta: ”Minun Selkämereni” kilpakirjoituksena. Tutkimus on fenomenografinen kerronnan ja muisteluiden tutkimus, jossa tarkastellaan meren merkityksiä ihmisten elämysten, kokemusten ja identiteetin kautta. Erityisenä tutkimuskohteena ovat myös Merikarvian ja Ouran kertomukset. Historiallinen konteksti kulkee mukana kerronnan ja paikkojen tarkastelussa. Tutkimus on myös hermeneuttisen ymmärtävää ja kerronnan ja muistitiedon tutkimusta. Muistitiedosta etsitään merkityksiä ja käsityksiä ja se toimii sosiaalisen tiedon välittäjänä. Tutkimuksen tulosten kautta hahmottuu Merikarvian Ouran muodostuminen paikkakunnan yhteiseksi kulttuuriperinnöksi ja muistin paikaksi, sekä meren merkityksiä ihmisille luonnon kohtaamisen, kalastuksen, kesämökkeilyn ja veneilyn teemojen kautta tutkittuna. Meri osana identiteettiä valottaa meren vaikuttavuutta kulttuurisena, sukupolvien yli ulottuvana ja elämäntapaan olennaisesti kuuluvana elementtinä. Kulttuuriperintö on alati muuttuvaa, menneestä ammentavaa ja samalla tulevaisuuden odotushorisonttiin suuntautuvaa. Tunnepitoiset ja positiiviset muistot kiinnittävät paikkaan ja siirtyvät paikkaa eläen ja kokien perinteenä, tapoina ja ajattomina arvoina eteenpäin

Eletty, koettu ja muisteltu Selkämeri. Selkämeren alueen muisteluiden ja kerronnan tutkimus

Tämä tutkimus liittyy yhtenä osana Merikarvian historia-hankkeeseen joka toimitetaan kulttuuriperinnön ja maisemantutkimuksen koulutusohjelmassa Porin yliopistokeskuksessa. Tutkimuksen aineistona on käytetty Satakunnan museoon arkistoituja, vuonna 2013 kerättyjä kertomuksia ja muisteluita Selkämerestä. Muistelut on kerätty Metsähallituksen ja yhteistyökumppaneiden toimesta: ”Minun Selkämereni” kilpakirjoituksena. Tutkimus on fenomenografinen kerronnan ja muisteluiden tutkimus, jossa tarkastellaan meren merkityksiä ihmisten elämysten, kokemusten ja identiteetin kautta. Erityisenä tutkimuskohteena ovat myös Merikarvian ja Ouran kertomukset. Historiallinen konteksti kulkee mukana kerronnan ja paikkojen tarkastelussa. Tutkimus on myös hermeneuttisen ymmärtävää ja kerronnan ja muistitiedon tutkimusta. Muistitiedosta etsitään merkityksiä ja käsityksiä ja se toimii sosiaalisen tiedon välittäjänä. Tutkimuksen tulosten kautta hahmottuu Merikarvian Ouran muodostuminen paikkakunnan yhteiseksi kulttuuriperinnöksi ja muistin paikaksi, sekä meren merkityksiä ihmisille luonnon kohtaamisen, kalastuksen, kesämökkeilyn ja veneilyn teemojen kautta tutkittuna. Meri osana identiteettiä valottaa meren vaikuttavuutta kulttuurisena, sukupolvien yli ulottuvana ja elämäntapaan olennaisesti kuuluvana elementtinä. Kulttuuriperintö on alati muuttuvaa, menneestä ammentavaa ja samalla tulevaisuuden odotushorisonttiin suuntautuvaa. Tunnepitoiset ja positiiviset muistot kiinnittävät paikkaan ja siirtyvät paikkaa eläen ja kokien perinteenä, tapoina ja ajattomina arvoina eteenpäin.

Suomalaisen metsäluonnon lukutaidon historiaa – Ihmisen ja koivun muuttuva suhde Suomessa 1730-luvulta 1930-luvulle

Tutkimus on perustutkimus suomalaisten metsäluonnon lukutaidosta ja käsityksistä koivusta ja sen käytöstä kahdensadan vuoden ajalta. Valitun ajanjakson sisällä on ollut mahdollista havaita sekä perinteisen maanviljelyajan että teollisen ajan metsäluonnon lukutaidon yhtäläisyydet ja erot. Yhteistä koko jaksolle on ollut huoli metsien riittävyydestä ja oikeasta hoidosta. Eroja on ollut metsänkäyttötavoissa perinteisen luontaistalouden muututtua teollisuuden ajan kulutusyhteiskunnaksi. Tutkimuksen pääkysymykset ovat:1) Miten suomalaisten metsäluonnon lukutaito ja käsitykset koivusta ja sen resursseista ovat muuttuneet 1730-luvulta 1930-luvulle ja 2) mitkä seikat ovat näihin muutoksiin vaikuttaneet? Tutkimuksen esimerkkinä metsäluonnon lukemisesta on suomalaisten suhde koivuun. Tutkimuksessa tarkastellaan ympäristön lukutaidon avulla, miten ihminen ymmärtää ja tulkitsee ympäristöään tässä tutkimuksessa metsäluontoa. Ympäristön lukutaito on kokonaisvaltaista luonnon ymmärtämistä, tulkitsemista ja määrittelemistä huomioiden, elämysten, arvojen, asenteiden ja tiedon avulla. Taidon perustana on paikallisten, alueellisten, yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja historiallisten tekijöiden synnyttämä henkilökohtainen ymmärrys. Sen oppiminen on pitkäaikaisen harjaantumisen tulos, ja se on henkilökohtainen taito, joka vaihtelee eri yksilöillä. Tiedonsiirto sukupolvelta toiselle tapahtuu yhteisön sisäisessä kanssakäymisessä. Ympäristön lukutaito ei ole geneettistä vaan opittua. Tuotanto-olosuhteiden muutokset vaikuttavat metsäluonnon lukemiseen. Kaskiviljelijä näki metsän toisenlaisena kuin teollisuuden tarpeisiin puuta hankkinut ostaja tai puunkaataja. Vallassa olevat mielipidevaikuttajat määrittelevät oman aikansa ympäristöongelmat, he määrittelevät myös kenen syytä ongelmat ovat. Metsien häviäminen on aiheuttanut kautta historian ympäristöongelmia eri puolilla maapalloa. Niihin on suhtauduttu eri aikoina eri tavoin; metsäluontoa on luettu eri kulttuureissa ja eri aikoina eri tavalla. Näin on tapahtunut myös Suomessa. Keskeinen tutkimuksen tulos on kahdensadan vuoden ajalta saatu tieto, miten metsien häviämisen pelko on havaittu ja perusteltu, miten tähän pelkoon on suhtauduttu ja mihin toimenpiteisiin ryhdytty. Suomalaisten metsäluonnon lukemisen historian tunteminen auttaa näkemään menneisyydessä tehdyt virheet ja oikeat teot. Tutkimuksen tuloksia voi soveltaa suunniteltaessa ja kehitettäessä erilaisia ympäristön lukutaidon sovellusmuotoja ja opetusta sekä tulevaisuuden metsänhoidon ympäristötietoisuuden lisäämiseen tähtääviä toimenpiteitä sekä Suomessa että muissa maissa. Sen tuloksien pohjalta on myös hyvä jatkaa suomalaisen metsäluonnon lukemisen historian perustutkimusta kaskikauden ja teollisen ajan murroksesta nykypäivään.

Luokanopettaja liikunnanopettajana – merkityssuhteita luomassa

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää mitä merkityksiä luokanopettajat pitävät tärkeinä liikunnanopetuksessa ja verrata niitä oppilaille tehtyyn tutkimukseen. Liikunnan moninaiset merkitykset vaikuttavat oppilaiden liikuntasuhteen muodostumiseen. Liikunnassa merkitykset konkretisoituvat havainnoinnin ja fyysisen tekemisen tuomien elämysten kautta. Liikuntaa opettavalla opettajalla voi olla merkittävä rooli oppilaan liikuntasuhteen muodostumiseen sekä siihen, minkälaisia merkityksiä oppilaan on mahdollista kohdata ja löytää liikunnasta. Merkitysten tiedostamisella voidaan tukea liikunnallisen elämäntavan syntymistä ja harrastuneisuutta. Liikunnassa asiat koetaan usein fyysisesti, mutta yhtä tärkeää on se, mitä tapahtuu kognitiivisella tasolla. Tutkimuksen aineisto (n=164) kerättiin joulukuussa 2015 sosiaalisen median kautta toteutettuna kyselynä. Kysely oli suunnattu luokanopettajille, jotka ohjattiin Facebook- keskusteluryhmien välityksellä Webropol-kyselyyn. Kyselyn määrällisessä osiossa käytettiin pohjana merkitysosioa, joka oli Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytymisen tutkimuksessa. Laadullista aineistoa kerättiin lomakkeeseen lisätyillä avoimilla kysymyksillä liikunnanopetukseen liittyen. Aineistoa analysoitiin SPSS 23.0 tilasto-ohjelmalla. Liikunnanopetuksessa koettuja merkityksiä vertailtiin tärkeäksi ja erittäin tärkeäksi kokemisen lisäksi muun muassa keskiarvoilla. Tutkimuksen tulokset antoivat kuvan opettajien liikunnanopetuksessa tärkeänä pitämistä merkityksistä, joita olivat ilo, parhaansa yrittäminen, onnistumisen elämykset, hyvän olon saaminen ja liikunnan terveellisyys. Vanhimmat vastaajat pitivät muita ikäryhmiä tärkeämpänä lihasvoiman kasvattamista ja notkeuden parantamista. Miehet pitivät naisia yleisemmin tärkeänä menestyksen voittamisen tavoittelua. Oppilaiden ja opettajien tärkeimmiksi ja vähiten tärkeiksi kokemien merkitysten joukosta löytyi samoja merkityksiä.