Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiönä : Teoreettinen tutkimus

The main question of my doctoral thesis is whether ufology and UFO experiences are or can be explained as religious phenomena. My research is theoretical in the sense that I combine and systematise cultural scientific knowledge concerning the religiosity of ufology and UFO experiences and complete this theoretical effort with empirical subject matter. The research material for my study consists of theoretical literature and empirical texts written by ufologists and those who have had UFO experiences. I defined the material in a way that it became full and extensive with regard to ufology, stories about UFO experiences and the cultural scientific literature concerning them. In addition, I present a source criticism for the literature because it is in part informal. The method is analysing and synthesising the material in the context of spiral of hermeneutic inferential process. Definitions of religion, ufology and UFO experience, developed by myself, serve as guide lines for the process. The conclusions of my research are as follows. For the most part, ufology and UFO experiences belong to the category of religion and only a fraction of these instances can be explained as something else, for example psychiatric phenomena. From the religious viewpoint I explain ufology and UFO experiences on four different but interlinked levels: historical, comparative, sociological and psychological. Historically ufology and UFO experiences include esoteristic, Christian and folk religious elements. In addition UFO experiences have significant similarities with folk religious stories and shamanistic experiences. From the perspective of the sociology, of religion ufology and UFO experiences can be analysed as products of our scientific and technological Western culture. Social crisis and social psychological group mechanisms affect the appearance of ufological ideas and UFO experiences. Psychologically, in the background of religious UFO experiences there can be found several factors, such as wishful thinking. Concerning UFO sightings these are misinterpretations of certain ordinary and some rare or exotic natural and technical phenomena. Intense UFO experiences, such as UFO abductions, are stimulated for the most part by hallucinations, sleep paralysis disorders, lively fantasies (in case of fantasy prone personalities) and false memories. In group cases social pressure, small group delusion and the guilt of exposing the true nature of a story come into play. A UFO experience can be traumatising because of certain inferential mechanisms and cognitive dissonance involved in the process of conversion as a UFO experiencer. UFO religiosity is a cross cultural, widespread and a significant field of phenomena, which can offer insight about religious developments in the future. However, UFO religiosity has not been studied extensively. This research is one effort to address this lack of documentation. The motivation behind my thesis was to make ufology and UFO experiences more understandable.

The Roman Republican Navy : from the sixth century to 167 BC

Työ käsittelee Rooman laivaston kehitystä, toimintaa ja osallistumista laajenemispolitiikkaan, jossa Rooma kasvoi kaupunkivaltiosta Välimeren hallitsijaksi. Rooma on aikaisemmissa tutkimuksissa nähty maavaltiona vailla kiinnostusta merenkulkuun. On katsottu, että ainoa merkittävä merisota Rooman historiassa on ensimmäinen puunilaissota (264-241 eKr.) ja että siinäkin roomalaiset (jotka historioitsija Polybius kuvaa vasta-alkajiksi) menestyivät Karthagoa vastaan turvautumalla laskusiltoihin, joiden avulla he saattoivat muuttaa meritaistelun maataisteluksi. Polybiuksen kuvaukseen on aina tähän asti luotettu. On katsottu että Roomalla ei ollut laivastoa ennen ensimmäistä puunilaissotaa ja että Rooma kaikissa sodissaan panosti merisodankäyntiin mahdollisimman vähän. Tämä työ pyrkii kumoamaan nämä käsitykset. Laivasto oli osallisena ja ehdottoman välttämätön kaikissa Rooman laajenemispolitiikan käänteissä. Arkeologian tiedot osoittavat, että ennen ensimmäistä puunilaissotaa Rooma kehittyi ja siitä tuli merkittävä kaupunki nimenomaan kaupankäynnin ja ulkomaisten kontaktien seurauksena. Se ei siis ollut puhdas agraarivaltio. Roomalaisilla oli laivasto jo viimeistään 500-luvulta lähtien eKr. ja sitä käytettiin Rooman laajentaessa valtaansa Italiassa. Näin ollen ensimmäisessä puunilaissodassa läntisen Välimeren herruudesta kilpaili kaksi merivaltiota, Rooma ja Karthago. Toinen puunilaissota (218-201) tunnetaan yleensä Hannibalin tulosta Alppien yli Italiaan, mutta se oli myöskin merkittävä merisota ja karthagolaiset hävisivät sen nimenomaan merellä. Rooma osallistui kilpailuun itäisen Välimeren hallinnasta ja kukisti Makedonian ja Syyrian laivastot, jotka eivät olleet mitenkään Rooman laivaston veroisia. Kaikista Rooman vastustajista Karthagolla olisi ollut suurin mahdollisuus pysäyttää Rooman laivaston voittokulu toisessa puunilaissodassa. Laivastoa käytettiin moniin eri tarkoituksiin. Suuret meritaistelut eivät ole ainoa osoitus laivastojen mukanaolosta ja merkityksestä, vaan on myös otettava huomion sotalaivojen rakenne ja toimintaedellytykset. Sotalaivat oli rakennettu taisteluita varten ja niissä oli hyvin niukasti säilytystilaa. Niiden oli päästävä laskemaan maihin aina kun miehistö tarvitsi vettä, ruokaa ja lepoa. Laivastot saattoivat toimia vain niiden rannikoiden tuntumassa, joiden satamiin ja laskupaikkoihin niillä oli turvallinen pääsy. Roomalaiset olivat hyvin tietoisia tästä. Suuret merentakaiset sotaretket Afrikkaan, Espanjaan, Kreikkaan ja Vähän-Aasian rannikolle perustuivat kaikki siihen, että Rooman laivasto hallitsi purjehdusreittejä ja sopivia laskupaikkoja ja saattoi huolehtia joukkojen ja varusteiden kuljettamisesta kaukana taisteleville armeijoille. Samalla Rooman laivasto kävi itsenäistä sotaa merellä ja haastoi ja kukisti kaikki Välimeren merivaltiot. 130-luvulle eKr. tultaessa se oli lyönyt vihollisensa ja riisunut aseista liittolaisensa; Rooman laivasto hallitsi Välimerta yksin.

Tyhjä taivas : Georges Bataille ja uskonnon kysymys

Empty Heavens. Georges Bataille and the Question of Religion. The dissertation explores the question of religion in the texts of Georges Bataille (1897 1962), the controversial French avant-garde writer and philosopher. Passionate about religion throughout his life, Bataille devoted to it both critical analyses and personal meditations. In this study, Bataille s multifaceted relationship to religion is interpreted as expressing a passion for radical otherness. Bataille is approached as a characteristically modern thinker who, nevertheless, questions some landmarks of modernity insofar as modernity is interpreted as a triumph of secularization. The dissertation is situated at the intersection of comparative religion and philosophy of religion. Methodologically, the study resorts to theoretical contextualization and concept analysis. Acknowledging that Bataille s writings challenge the assumptions about coherent meaning taken for granted in traditional philosophical analysis, the study also pays attention to the literary means and, in general, the performative level of Bataille s texts. The study constructs three theoretical contexts for Bataille s question of religion first of all, the interpretation of Hegel in the mid-20th century French philosophy. In the first section of the study, Bataille s uneasy relationship with Hegel as mediated by Alexandre Kojève is explored. The motivation of his question of radical otherness is argued to arise from his struggle with the Hegelian Kojèvean notion of negativity. The second context is the dialogue with the Christian mystical tradition. Starting from the analysis of two Bataillean notions, dramatization and contestation , it is argued that, firstly, Bataille s approach to radical otherness is analogous to certain procedures of mystical texts while, secondly, the function of otherness providing no firm foundation in Bataille s texts differs from its function in mystical texts. In the third section of the study, Bataille s quest for otherness is concretized by analyzing his views on otherness of other person, on violence, and on death themes that are brought together in Bataille s lasting interest in sacrifice. Bataille s understanding of sacrifice is proportioned to social scientific and philosophical discussions on sacrifice. It is argued that the commitment to the idea of sacrifice accounts for a partial failure in the Bataillean approach to otherness, the otherness of other person remaining its (at least half) blind spot. The study presents an overview of Bataille s thought on religion. It brings out Bataille s view of the paradoxical fundamental yet impossible role of otherness in the construction of human world, as well as his understanding of religious representations as both covering over and indicating this otherness. It describes Bataille s atheological mysticism as a peculiar modern form of religiosity, as an ambivalent mourning for and exaltation of fundamental loss.

Älykkään suunnittelun teoria : Tutkimus kansanomaisen psykologian ja biologian yhteydestä kreationistiseen ajatteluun

Tutkimuksen kohteena on (uus)kreationistinen älykkään suunnittelun (Intelligent Design) teoria. Tutkimus on luonteeltaan teoreettinen ja lukeutuu kognitiivisen uskonnontutkimuksen alaan. Näkökulmana on tarkastella älykkään suunnittelun teorian mukaista ajattelua ihmisen intuitiivisena taipumuksena ymmärtää luontoa ja luonnossa esiintyviä mekanismeja. Esimerkkinä intuitiivisesta päättelystä tarkastellaan erityisesti kansanomaisen psykologian (folk psychology) ja kansanomaisen biologian (folk biology) mukaista ajattelua. Tutkimuksessa kysytään: ilmeneekö älykkään suunnittelun teoriassa mahdollisesti kansanomaisen psykologian ja biologian mukaista ajattelua? Ensimmäiseksi käsitteellistetään älykkään suunnittelun teoria ja esitellään tutkimuksen aineisto. Esille tulevat yhteydet Yhdysvaltojen uskonnolliseen ilmapiiriin, kristillisten kreationististen suuntausten jatkumoon sekä evoluutioteoriaan. Aineisto koostuu älykkään suunnittelun teoriaa kehitelleen Michael J. Behen todistajanlausunnosta Doverin oikeudenkäynnissä, jossa arvioitavana oli älykkään suunnittelun teorian mahdollinen tieteellisyys ja uskonnollisuus. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään tarkemmin, minkälaisiin ajattelutapoihin kansanomaisella, tieteellisellä ja uskonnollisella ajattelulla tutkimuksessa viitataan. Tämän jälkeen esitellään teoreettiset työvälineet - kansanomaisen psykologia ja biologia. Teoriaosuudessa tarkennetaan myös kansanomaisen, tieteellisen ja uskonnollisen ajattelun suhdetta intuitiiviseen ja intuitionvastaiseen ajatteluun, sekä määritellään kolmas termi epäintuitiivisuus. Teoriaosuus perustuu pääasiassa kognitiivisen uskonnontutkimuksen alaan lukeutuvien tutkijoiden, kuten Scott Atranin, Pascal Boyerin, Robert N. McCauleyn ja Ilkka Pyysiäisen julkaisuihin. Tutkimuksessa tarkastellaan myös evoluutioteorian ymmärtämistä tutkineen E. Margaret Evansin tutkimuksia. Analyysissä teoreettisia huomioita havainnollistetaan aineistosta löydettyjen esimerkkien kautta. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin kautta Behen todistajanlausunnosta nostetaan esille erityisesti kansanomaisen psykologian ja biologian mukaiset ajattelun tavat. Analyysissä tarkastellaan, mitä tutkimuslöydösten avulla voidaan selittää älykkään suunnittelun teorian edustamasta kreationistisesta ajattelusta. Tutkimustuloksena esitetään, että älykkään suunnittelun teoria mukailee monilta osin sekä kansanomaista psykologiaa että kansanomaista biologiaa. Älykkään suunnittelun teoriassa muodostetaan intuitiivinen ideakokonaisuus maailmasta/ eliökunnasta ja sen aiheuttaneesta intuitionvastaisesta toimijasta. Mahdolliset epäintuitiiviset elementit, kuten luonnonvalinta ja kristillinen teologia, ovat teoriassa olemattomat. Tutkimuksessa osoitetaan, että kreationistista ajattelua voidaan perustellusti tarkastella ihmiselle intuitiivisena taipumuksena ymmärtää luontoa.

Malesia, Singapore ja etniset kiinalaiset : Kaksi tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä

Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä Malesian ja Singaporen kiinalaisten etniseen ja kansalliseen identiteettiin. Tutkimus tarkastelee ja vertailee erityisesti Malesian ja Singaporen valtionhallintojen keinoja rakentaa kansallista yhtenäisyyttä ja vähentää etnisen identiteetin merkitystä. Lisäksi tutkimus luo kriteerijoukon, jonka avulla voidaan vertailla Malesian ja Singaporen yhteiskuntien onnistumista tai epäonnistumista kansallisen yhtenäisyyden rakentamisessa. Tutkimustehtävä jakautuu kahteen kysymykseen: Miten Malesian ja Singaporen valtionhallinnon menetelmät vaikuttavat etnisten kiinalaisten kansalliseen ja etniseen identiteettiin, ja miten maiden menetelmät eroavat toisistaan? Lopuksi vertailemalla Malesiaa ja Singaporea tutkimuksessa päätellään luodun kriteerijoukon avulla, miten kansallinen yhtenäisyys on toteutunut näissä kahdessa maassa. Tutkimuksen teoriatausta perustuu etnistä ja kansallista identiteettiä tutkineiden Fredrik Barthin, Nathan Glazerin ja Daniel P. Moynihanin, Donald Horowitzin, Milton J. Esmanin, Benedict Andersonin, Anthony D. Smithin ja Stuart Hallin teorioihin. Nämä tutkijat painottavat eri tekijöiden merkitystä kansalliselle identiteetille ja yhtenäisyydelle, toisiaan täydentäen. Kyseessä on teoreettinen tutkimus. Siksi sen aineisto koostuu pääasiassa sekundaarilähteistä: tieteellisistä teoksista ja artikkeleista sekä sähköisistä lehtiartikkeleista. Primäärilähteitä ovat Malesian ja Singaporen perustuslait, Malesian ja Singaporen tilastokeskuksien tilastot sekä Malesian entisen pääministerin Mahathir bin Mohamadin vuonna 1991 pitämä Vision 2020 -puhe. Aineistoa on analysoitu tutkimuksen teoriataustan avulla. Monipuolisemman kuvan muodostamiseksi on tutkimukseen valittu sekä länsimaalaisten tutkijoiden että singaporelaisten ja malesialaisten tutkijoiden tutkimuksia. Lisäksi, puolueellisuuden välttämiseksi, on tutkimukseen valittu eri etnisiin ryhmiin kuuluvien tutkijoiden artikkeleita ja teoksia. Tutkimuksessa on päädytty seuraavan tulokseen. Jotta kansallinen yhtenäisyys voidaan saavuttaa Malesian ja Singaporen monietnisissä yhteiskunnissa, tulee valtionhallinnon keskittyä erityisesti seuraaviin viiteen tehtävään: kansantalouden kehittämiseen, etnisten ryhmien välisen taloudellisen tasa-arvoisuuden edistämiseen, poliittisen aktiivisuuden ja osallistumisen kannustamiseen, etnisten yhteisöjen samanarvoisuuden toteuttamiseen lain edessä ja tasa-arvoisen koulutusjärjestelmän rakentamiseen. Näiden kriteerien perusteella Malesia ja Singapore eivät ole kansallisesti yhtenäisiä valtioita. Singapore on kuitenkin kansallisesti yhtenäisempi, sillä se täyttää viidestä kriteeristä kolme, kun Malesia täyttää vain kaksi kriteeriä. Malesialla ja Singaporella on kaksi hyvin erilaista tapaa rakentaa kansallista yhtenäisyyttä, mutta lopputulokset ovat kuitenkin hyvin samankaltaiset. Tutkimus päättelee, että etnisten yhteisöjen institutionaalinen asema molemmissa maissa on yksi ratkaisevimmista esteistä kansalliselle yhtenäisyydelle.

Moraalinen mahdottomuus : Nicaraguan terveydenhuollon työntekijät katolisen kirkon seksuaalietiikan ja oman ammattietiikkansa välissä

Tarkastelen tässä pro gradu –tutkielmassa kirkon ja uskonnon vaikutusta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen Nicaraguassa. Työn viitekehyksenä on Suomen rahoittama seksuaali- ja lisääntymisterveyttä, tasa-arvoa sekä naisten vaikutusmahdollisuuksia edistävä kehitysyhteistyöhanke Nicaraguassa. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdestakymmenestäkahdesta haastattelusta, jotka keräsin Nicaraguassa maalis-huhtikuussa 2007. Haastattelumetodiksi valitsin teemahaastattelun, jota muotoilin feministisen haastatteluperinteen mukaisesti. Selvitän tutkimuksessani Nicaraguassa keräämäni haastatteluaineistoni kautta katolisen naisen toimijuutta eli sitä, miten katolisten naisten on mahdollista irtautua niin konservatiivisten katolisten kuin maallistuneiden feministien uskovalle naiselle antamasta perinteisestä asemasta. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa on Susan Starr Seredin luoma uskonnollisen naisen jatkumo, jonka ääripäissä ovat symbolinen nainen ja toimijanainen. Seredin mallin avulla tulkitsin haastattelemieni uskonnollisten naisten sekä heidän kertomustensa kautta heidän asiakkaittensa toimijuutta seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvissä kysymyksissä. Analysoin haastateltavieni kertomuksia työnsä ja uskontonsa välisistä ristiriitatilanteista tai tilanteista, joissa ristiriitaa ei ollut syntynyt kirkon virallisesta opetuksesta huolimatta. Muovasin lopulta Seredin jatkumosta ympyränmallisen uskonnollisuuden kentän, jossa symbolinen nainen on ympyrän keskellä ja naisten toimijuus ympyrän kehällä. Haastattelemani terveydenhuollon työntekijät sijoittuivat lähelle toimijuuden kehää, tasapainotellen kuitenkin ainakin puheen tasolla katolisen kirkon virallisen opin ja sitä kautta symbolisen naisen position ja oman ammattietiikkansa välissä. Aineistostani näkyi, että katolisen kirkon seksuaalimoraali vaikutti niin terveydenhuollon työntekijöiden kuin asiakkaidenkin elämään. Kirkon oppi ei kuitenkaan analyysini mukaan rajoittanut haastateltavieni toimijuutta, vaan asetti nämä uskonnolliset naiset tilanteeseen, jossa he joutuivat käymään vuoropuhelua työnsä ja uskontonsa välisten ristiriitaa synnyttävien ohjeiden ja velvoitteiden kanssa. Useimmiten haastateltavat erottautuivat kirkon virallisesta opista ja samaistuivat terveydenhuollon vaatimuksiin. Muutama haastateltava identifioi itsensä vahvasti kirkkoon, mutta erottautui kuitenkin sen virallisesta opista vedoten ammattietiikkaansa. Kirkosta ei kuitenkaan haluttu erottautua kokonaan, vaan toivottiin yhteistyötä kirkon kanssa seksuaali- ja lisääntymisterveyden parantamiseksi. Haastattelemani terveydenhuollon työntekijät olivat kaikki aktiivisia toimijoita. Heidän uskonnollisuutensa näkyi heidän moraalisissa pohdinnoissaan, mikä samalla vahvisti heidän toimijuuttansa: he tulkitsivat haastatteluissa uskontoa ja kristillistä oppia omien moraalikäsityksiensä mukaisesti uudestaan ja oikeuttivat näin eettisesti nekin työtehtävänsä, jotka eivät ole linjassa katolisen kirkon virallisen opin kanssa. Osa haastateltavista muodosti oman uskonnontulkintansa oman moraalikäsityksensä pohjalta, osa taas vieraannutti työnsä ja uskontonsa välisen ristiriidan käsittelemällä esimerkiksi terveydellisistä syistä tehtävää aborttia vain lääketieteellisenä toimenpiteenä. Ehkäisymenetelmien käyttöön vaikutti kirkkoa ja uskontoa enemmän kulttuuri, jonka mukaan miehellä on oikeus päättää perheen asioista – ja myös puolisonsa lisääntymisestä. Useat naiset käyttävätkin ehkäisymenetelmiä salaa perheeltään. Seksuaalikasvatusta pidettiin merkittävänä kansallisen seksuaali- ja lisääntymisterveysstrategian tavoitteiden saavuttamiseksi. Tavoitteiden saavuttamiseksi haastateltavat toivoivat laajempaa yhteistyötä niin kirkkojen kuin opetusministeriönkin kanssa. Kirkolla ja uskonnolla on vaikutusta yhteiskunnan arvoihin, moraalikäsityksiin ja hyväksyttäviin käyttäytymismalleihin. Naisen yhteiskunnallinen asema, mahdollisuus päättää itse omasta seksuaalisuudestaan ja lisääntymisestään ja hänen taloudelliset mahdollisuutensa elää näiden valintojen mukaisesti vaikuttavat kaikki lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien toteutumiseen. Vaikka useimmat haastateltavani erottautuivatkin kirkon virallisesta opista, kirkon ja uskonnon vaikutuksella on merkitystä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa edistävien kehitysyhteistyöhankkeiden tavoitteiden toteutumiseen.

Rikottu hiljaisuus : Intialaisten sanomalehtien normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia käsittelevät artikkelit heteromatriisin horjuttajina ja tabun uudelleenjärjestäjinä

Tutkielmassa tarkastellaan niitä tapoja, joilla intialaisissa englanninkielisissä sanomalehdissä käsitellään normista poikkeavia seksuaalisuuksia ja sukupuolia. Aineistona ovat vuosina 2003-2006 seuraavissa lehdissä ilmestyneet kirjoitukset: The Hindu, The Telegraph, Deccan Herald ja The Times of India kaupunkiliitteineen. Lisäksi aineistoon kuuluu yksi artikkeli The Statesman -lehdestä. Aineisto on jaettu kuuteen aiheryhmään: 1. Intian rikoslain 377. pykälä ja homoseksuaalisuuden dekriminalisointi, 2. hijrat, 3. Pushkin Chandran murha, 4. parisuhde, perhe ja avioliitto, 5. elokuvat ja lesbous, 6. homojen elämää. Ryhmien ulkopuolelle jää kuusi artikkelia, joita analysoidaan erikseen. Tutkielman lähtökohtana ja kysymyksenasettelun taustalla vaikuttaa queer-teoria. Tähän liittyy ajatus, ettei ole mitään muuttumatonta, olemuksellista sukupuolta, vaan sukupuoli on kulttuurista fiktiota, joka syntyy toiston ja tavoittamattoman ideaalin jäljittelyn kautta. Tutkielmassa tarkastellaan heteroseksuaalista matriisia - sitä kulttuuristen ymmärrysten verkkoa, jossa tietyt ruumiit, sukupuolet ja halut luonnollistuvat - Mary Douglasin kulttuurijärjestelmiä ja saastumista käsittelevien teorioiden sekä tabun käsitteen avulla. Aineistoa analysoidaan retoriseen diskurssianalyysiin tukeutuen. Analyysissa keskitytään artikkeleiden kielenkäyttöön ymmärrettäviksi tarkoitettuina argumentteina ja huomioidaan samalla rivien välistä luettavat merkitykset. Artikkeleita, joista suurin osa puolustaa homoseksuaalisuuden dekriminalisointia, tarkastellaan tabun uudelleenjärjestäjinä ja heteroseksuaalisen matriisin huojuttajina: ne pyrkivät homoseksuaalisuuden tabuun liittyvän hiljaisuuden rikkomisella kyseenalaistamaan vallitsevan järjestyksen, jossa vain heteroseksuaaliset halut hyväksytään. Toisaalta ne pyrkivät luomaan uudenlaisen järjestyksen, jonka katveisiin myös jää sopimatonta materiaalia. Silmiinpistävin uuteen järjestykseen sopimaton ihmisryhmä ovat hijrat, joilla on entisessä järjestelmässä ollut määrätty paikkansa järjestelmää ylläpitävänä anomaliana. Hijroja tarkastellaan artikkeleissa sekä osana transsukupuolisuuden teemaa että intialaista mytologiaa. Pyrkiessään muokkaamaan yleisön asenteita suvaitsevammiksi seksuaalista ja sukupuolista monimuotoisuutta kohtaan artikkelit käyttävät monenlaisia retorisia keinoja. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajat pyritään esittämään niin sankareina kuin uhreinakin. Seksuaalivähemmistöihin pyritään liittämään luonnollisuuden ja normaaliuden määreet. Hijrojen kohdalla muistutetaan heidänkin olevan ihmisiä. Suvaitsevaisuuden puolesta käytetään argumenttina niin intialaista perinnettä kuin modernia länsimaista kulttuuria. Nyky-Intian homofobiasta ja kolonialistisesta perinnöstä sen sijaan pyritään erottautumaan.

A Sketch of the Phonology and Grammar of Rajbanshi

This dissertation is a synchronic description of the phonology and grammar of two dialects of the Rajbanshi language (Eastern Indo-Aryan) as spoken in Jhapa, Nepal. I have primarily confined the analysis to the oral expression, since the emerging literary form is still in its infancy. The grammatical analysis is therefore based, for the most part, on a corpus of oral narrative text which was recorded and transcribed from three informants from north-east Jhapa. An informant, speaking a dialect from south-west Jhapa cross checked this text corpus and provided additional elicited material. I have described the phonology, morphology and syntax of the language, and also one aspect of its discourse structure. For the most part the phonology follows the basic Indo-Aryan pattern. Derivational morphology, compounding, reduplication, echo formation and onomatopoeic constructions are considered, as well as number, noun classes (their assignment and grammatical function), pronouns, and case and postpositions. In verbal morphology I cover causative stems, the copula, primary and secondary agreement, tense, aspect, mood, auxiliary constructions and non-finite forms. The term secondary agreement here refers to genitive agreement, dative-subject agreement and patient (and sometimes patient-agent) agreement. The breaking of default agreement rules has a range of pragmatic inferences. I argue that a distinction, based on formal, semantic and statistical grounds, should be made between conjunct verbs, derivational compound verbs and quasi-aspectual compound verbs. Rajbanshi has an open set of adjectives, and it additionally makes use of a restricted set of nouns which can function as adjectives. Various particles, and the emphatic and conjunctive clitics are also considered. The syntactic structures studied include: non-declarative speech acts, phrase-internal and clause-internal constituent order, negation, subordination, coordination and valence adjustment. I explain how the future, present and past tenses in Rajbanshi oral narratives do not seem to maintain a time reference, but rather to indicate a distinction between background and foreground information. I call this tense neutralisation .

Harpyija, harppu vai haaskalintu : Sanastolliset käännösongelmat Dar'ja Doncovan dekkarin suomennostyössä

Tutkielmani käsittelee kaunokirjallisuuden suomentamisessa ilmeneviä sanastollisia käännösongelmia. Lähestymistapa on empiirinen. Tarkoitukseni on havainnoida ja pohtia, millaisia vaikeuksia kaunokirjallisuuden kääntäjä tapaa matkallaan kohti sujuvaa kerrontaa, sekä kuvailla ongelmien ratkaisuprosesseja. Tutkimusmateriaalina sovellan Dar ja Doncovan romaanin Prognoz gadostej na zavtra (2002) neljää ensimmäistä lukua ja niistä valmistamaani suomennosta Huomenna luvassa ikävyyksiä. Käsittelen teoksen suomentamista keskittyen sanaston, idiomaattisten ilmausten ja sanaleikkien aiheuttamiin käännösongelmiin. Menetelmänä on esitellä käännösprosessissa ilmenneitä ongelmakohtia sekä niihin kehiteltyjä ratkaisuja. Teoreettinen viitekehys, johon käännösratkaisuni perustuvat, koostuu pääasiassa Reissin ja Vermeerin skoposteoriasta sekä Nordin siihen tekemistä lisäyksistä. Käännösstrategian valinnassa olen käyttänyt apuvälineenä myös kirjallisuudentutkimuksen odotushorisontti-käsitettä. Työn aikana havaitsin, että kääntäjän työssään kohtaamat ongelmat ovat erittäin vaihtelevia ja niihin kehitettävät ratkaisut vaativat taitoa ja monipuolisuutta. Hyvin pohdittu ja huolellisesti valmisteltu käännösstrategia auttaa kääntäjää ratkaisujen teossa. Kulttuurisidonnaiset käännösongelmat vaativat kääntäjältä laajaa tietopohjaa lähtökulttuurista sekä hyviä tiedonhakutaitoja, ratkaisujen on oltava luovia ja kekseliäitä, sillä valmiita ratkaisuja ei ole olemassa. Ratkaisujen kehittelyssä on otettava huomioon, että ilmaus on adekvaattinen lause- ja virkeyhteyden lisäksi myös koko tekstin rakenteessa. Doncovan tuotanto oli kiinnostava tutkimuskohde kirjojen elävän kielenkäytön ja arjen kuvauksen takia. Jatkossa tutkimusta voisi keskittää tarkemmin johonkin tässä työssä tutkituista aloista tai tutkia esimerkiksi puhekielen konventioeroja. Doncovan tuotanto voisi tarjota kiinnostavaa tutkimusmateriaalia myös muiden alojen, esimerkiksi yhteiskuntatieteen, tutkijoille.

Nationalistinen retoriikka nyky-Puolassa - parlamenttivaalit 2005

Tutkielma käsittelee Puolassa syksyllä 2005 järjestettyjen parlamenttivaalien vaalikamppailua ja puolueiden käyttämää retoriikkaa. Erityisesti keskitytään tutkimaan sitä, miten puolueet vetoavat kansallistunteeseen, minkälaisia me-muut-jaotteluja rakennetaan ja minkälaisia eroja tai yhtäläisyyksiä puolueiden puhetapojen välillä nousee esiin. Puolueiden retoriikkaa tutkitaan analysoimalla tutkimusaineistoa Aristoteleen käsitteillä ethos-, pathos- ja logos-retoriikka. Nationalismin ilmentymiä etsitään lisäksi Michael Billigin teoksen Banal Nationalism pohjalta hahmotellun nationalistinen me-käsitteen avulla. Poliittisen puheen tapoja analysoidaan myös Kazimierz Ożógilta lainatun poliittinen me-käsitteen pohjalta ja puolueiden me-käyttöjä verrataan toisiinsa samoin kuin sitä, minkälaisia viholliskuvia ne teksteissään rakentavat. Tutkielman primaariaineiston muodostavat kyseisissä parlamenttivaaleissa neljän eniten ääniä saaneen puolueen vaaliohjelmat ja manifestit. Ennen puolueiden vaalitekstien analysoimista yksitellen tutkielmassa tehdään katsaus Puolan poliittiseen järjestelmään, sen vaiheisiin ja kehitykseen kommunismin romahduksen jälkeen sekä tilanteeseen ennen vuoden 2005 vaaleja. Koska puolueiden historia vaikuttaa suuresti niiden välisiin suhteisiin ja niiden käyttämään retoriikkaan, tutkielmassa esitellään myös neljä tutkimuskohteeksi valittua puoluetta ja kerrotaan niiden taustoista. Huomionarvoista on Puolan puoluejärjestelmälle ominainen vakiintumattomuus: vain harvat poliittiset puolueet ovat toimineet yhtämittaisesti kommunismin romahduksesta saakka ja tyypillistä on ollut puoluekentän fragmentoituminen poliitikkojen perustaessa uusia puolueita. Analysoitujen puolueiden välillä nousee esiin selkeitä eroja, mutta toisaalta myös retoriikan yhteneväisyyksiä. Erityisesti poliittisen me:n viholliset rakentuvat puolueilla identtisesti. Yleisesti ottaen viholliseksi nähdään oikeisto-vasemmisto-akselin toinen laita sekä oppositiossa olleilla puolueilla omasta suuntauksesta riippumatta edellisellä vaalikaudella vallassa ollut puolue. Nationalistisen me:n osalta hajontaa esiintyy enemmän: osa puolueista käyttää sitä pääasiassa yhtenäisyyden rakentamisessa, toiset taas ulkoisten vihollisten esittelemisessä. Retorisista keinoista ethoksen ja pathoksen käyttö nationalistisen retoriikan osana on selkeästi logoksen käyttöä yleisempää. Eroja puolueiden välillä löytyy myös sen osalta, minkä retorisen keinon käyttö on niille tyypillistä, miten ne rakentavat auktoriteetteja ja minkälaista puhetapaa ne käyttävät.

Gde moi kryl'ja? Analiz fil'ma Alekseja Balabanova »Brat»

Tutkielma on analyysi Aleksej Balabanovin ohjaamasta elokuvasta Brat (1997). Ensimmäisessä osassa tarkastellaan Brat-elokuvaa satuna jäsentämällä sen henkilöhahmoja ja rakennetta Vladimir Proppin satujen morfologisen analyysin pohjalta. Tärkeimmille henkilöhahmoille on mahdollista löytää vastineet satujen perushahmoista, mutta elokuvasta löytyy näille hahmoille myös erityisiä valheellisia variantteja, selkeimpänä esimerkkinä veljespari Danila – sankari ja Vitja – valheellinen sankari. Myös juonenkulusta on jäsennettävissä sekä varsinainen, että valheellinen juonenkulku: varsinainen juonenkulku käsittelee päähenkilön suhdetta veljeensä, sekä heidän yhteiseen viholliseensa, valheellinen juonenkulku puolestaan päähenkilön suhdetta tarinan potentiaaliseen sankarittareen. Lisäksi elokuvasta löytyy myös kolmas, vaihtoehtoinen juonenkulku, joka liittyy musiikin funktioon elokuvassa. Toisessa osassa analysoidaan päähenkilön suhdetta muihin henkilöhahmoihin sekä ympäröivään yhteiskuntaan käsitteiden horisontaali ja vertikaali avulla. Nämä käsitteet osittain limittyvät Vladimir Papernyin teoriaan Kul’tura 2. Analyysin lähtökohtana on, että elokuvan toiminta käynnistyy sankarin pyrkimyksestä löytää oma viiteryhmänsä ja sitä kautta identiteettinsä. Isän menetyksestä, niin konkreettisesti perheen kuin symbolisesti yhteiskunnan tasolla, seuraa horisontaalin ja vertikaalin oppositio; perheyhteisön ja yhteiskunnan hajoaminen. Päähenkilön kohtaamat henkilöhahmot voidaan jakaa vertikaali- ja horisontaalivariantteihin sen mukaan, mitä arvoja nämä edustavat. Tässä yhteydessä käsitellään myös sitä, miten veljeyteen ja kansallisuuten pohjautuvat identiteetinmuodostamiskeinot epäonnistuvat, sekä miten horisontaalius ja vertikaalius, auktoriteetin ja veljeyden teemat, toteutuvat elokuvan kuvakompositioissa. Kolmannessa osassa tarkastellaan elokuvan tapahtumapaikkoja ja minkälaisia oppositioita ne muodostavat. Konkreettisesti edustettujen oppositioiden maaseutu – kaupunki, sekä Pietari – Moskova lisäksi asettuvat vastakkain myös rikollisten ja tavallisten ihmisten Pietari, ulko- ja sisätilat, sekä yleinen ja yksityinen tila. Pietarin kuvaamiseen käytetyillä oppositioilla on selviä yhtymäkohtia Vladimir Toporovin esittämään pietarilaistekstien traditioon. Viimeisessä osassa käsitellään musiikin diegeettistä funktiota Bratissa. Se toimii elokuvassa vaihtoehtoisena juonenkulkuna, konkreettisena viiteryhmän etsimisen ja identiteetin muodostamisen keinona, sekä omana, erillisenä ’fantastisena’ tilanaan. Toiminta-/rikoselokuva oli vielä 1990-luvulla suhteellisen vieras genre venäläisessä elokuvassa. Tämä analyysi osoittaa, miten tiiviisti Brat kuitenkin asettuu venäläisen kulttuurin kontekstiin. Se käy dialogia niin venäläisen kansansatuperinteen, kuin 1800-luvun pietarilaistekstien kanssa, ja soveltuu tarkasteltavaksi myös kahden venäläisen kulttuurin vaihtelun teoriaa vasten. Vaikka Bratilla ei suoria elokuvallisia edeltäjiä Venäjällä olekaan, sen teemat ovat perivenäläisiä.

Suomen ja Liettuan kielen nominaalimuodoista : vertaileva näkökulma

Tämän maisterintutkielman tutkimusalueena on liettuan kielioppi. Liettua on yksi vanhakantaisimmista yhä puhuttavista indoeurooppalaisista kielistä, joiden balttilaiseen ryhmään kuuluu sen ohella enää ainoastaan latvia. Liettuan kieli on Suomessa varsin tuntematon, vaikka valtaosa sen puhujista asuu täältä verrattain lyhyen matkan päässä. Siitä ei tätä kirjoitettaessa ole ilmestynyt suomen kielellä juuri muuta oppimateriaalia kuin yksi suppeahko asiointisanasto ja pieni sanakirja. Mitään varsinaista oppikirjaa tai kielioppia ei ole kirjoitettu. Tämän työn yhtenä tarkoituksena onkin siten paikata kielen melkoista suomeksi painetun oppimateriaalin puutetta. Työn varsinaiseksi tutkimuskohteeksi on otettu osa suomen ja liettuan kielten verbijärjestelmästä – nominaalimuodot ja niiden käyttö. Nominaalimuodoilla tarkoitetaan ei-finiittisiä verbimuotoja, jotka eivät voi yksinään esiintyä lauseen predikaattina ja joita käytetään nimensä mukaisesti nominien tavoin. Työssä luodaan ensinnä verrattain laaja katsaus suomen kielen infinitiiveihin ja partisiippeihin, minkä jälkeen siirrytään perusteellisesti tarkastelemaan liettuan kielen tärkeimpiä nominaalimuotoja: infinitiiviä, partisiippia, puolipartisiippia, adverbiaalipartisiippia ja supiinia. Tarkastelun pääpaino kohdistuu partisiippeihin. Yhtenä työn tavoitteista on esitellä, mitä eri nominaalimuotoja kielissä esiintyy, miten ne muodostetaan ja mihin tarkoituksiin niitä käytetään. Tämän lisäksi työhön sisältyy vertaileva näkökulma: siinä halutaan selvittää, millaisia tärkeimpiä yhtäläisyyksiä ja eroja kielten nominaalimuotojen välillä esiintyy. Käytetty lähestymistapa on siten kontrastiivinen eli kielten synkroniseen vertailuun perustuva. Kielten nominaalimuotojen välisten erojen ja yhteisten piirteiden valaisemiseksi työhön on sisällytetty molemmilla kielillä runsaasti esimerkkejä ja muotojen muodostamissääntöjä kuvaavia taulukoita. Suomen kielen osalta työn tärkeimpinä lähteinä ovat Nykysuomen käsikirja ja Iso suomen kielioppi. Liettuan verbimuotoja kuvaavat taulukot ja lisäksi monet esimerkkilauseista perustuvat puolestaan Liettuan kielen instituutin julkaisemaan teokseen Dabartinės lietuvių kalbos gramatika. Työn loppuosassa on laajahko liettuankielinen tiivistelmä, joka tekee työstä käyttökelpoisen myös liettuaa äidinkielenään puhuvalle, suomen kielestä kiinnostuneelle henkilölle. Tehtyjen vertailujen tärkeimpinä johtopäätöksinä voidaan todeta, että suomen kielen nominaalimuodoista infinitiivien käyttöalue on liettuan infinitiivin sovellusaluetta laajempi. Erityisesti suomen toisen ja kolmannen infinitiivimuodon eri käyttötarkoituksia kohti löytyy liettuan kielestä useita eri nominaalimuotoja. Sen sijaan suomen I ja II partisiippi sekä liettuan partisiippi ovat verrattain usein käyttötavoiltaan toisiaan muistuttavia. Avainsanat: liettuan kieli, verbit, nominaalimuodot, vertaileva kielentutkimus

Kulttuurierot ja kielimuuri valtanäkökulmasta suomalais-puolalaisessa työyhteisössä

The thesis deals with cultural differences and language barrier in a Finnish-Polish working environment. The object is to find out what kind of language and cultural practices prevail and what are their consequences. This qualitative research focuses on problem solving strategies used to manage language barrier and cultural differences and their effect on power relations within the working environment and in relation to e.g. parent company, business partners or customers. The research data was collected by half-structured individual interviews of 24 Finns and Poles in seven companies in Poland. The research indicates that language practices as well as Polish employees' language skills significantly affect information flows: those Poles, who have good language skills, are less dependent on their Finnish superior and thanks to their contacts with Finnish parent company they gain adequate information. Different time perceptions next to the perceived slowness of Finns are one of the most important factors causing cultural conflicts in the researched working environments. Most often mentioned by Finns were issues of trust. However, the problematic issues brought up most were often things that the respondents could not influence since they did not concern the closest working environment but others. It seems that the contrast that used to be strong between superiors and subordinates in Poland has - partly due to the Finns' informal management style - in these mixed working environments transformed into a contrast between own working environment and the outsiders.

Kiinan kielen automaattinen käsittely ja kieliteknologia

Tutkielma käsittelee kiinan kielen automaattista käsittelyä ja kieliteknologiaa. Kieliteknologian osa-alueista keskitytään kiinan kielelle tyypilliseen sanarajatunnistus- eli segmentointiongelmaan, joka kumpuaa kiinan kielen kirjoitusjärjestelmän erityispiirteistä. Tutkielma on aihepiiriä esittelevä pilottitutkimus, jonka tarkoitettu lukijaryhmä on kiinan kieliteknologisesta tutkimuksesta kiinnostuneet opiskelijat ja tutkijat. Lähdemateriaali koostuu englannin- ja kiinankielisestä kirjallisuudesta, lähinnä konferenssiartikkeleista. Tutkielma esittelee kiinan kirjoitusjärjestelmää automaattisen käsittelyn näkökulmasta, käsittelee perinteisten ja yksinkertaistettujen merkkien eroja, merkkikoodauksia sekä erilaisia lähestymistapoja käyttäviä syöttöjärjestelmiä. Kirjoitusjärjestelmän esittely tarjoaa esitietoja kielen rakenteen ymmärtämiseksi sekä rakentaa pohjaa sanarajatunnistusta käsitteleviä osuuksia varten. Sanarajatunnistus- eli segmentointiongelma johtuu kiinan kirjoitusjärjestelmästä, jossa sanojen välejä ei merkitä välilyönneillä. Kielen kieliteknologista käsittelyä varten sanojen rajat tulee kuitenkin selvittää. Sanarajatunnistusjärjestelmät ovat tietokoneohjelmia, jotka etsivät ja merkitsevät nämä rajat automaattisesti. Tehtävä ei kuitenkaan ole yksinkertainen kielen monitulkintaisuuksien ja ns. tuntemattomien sanojen vuoksi. Joissain tilanteissa ei ole olemassa yksiselitteisen oikeaa segmentointia. Tutkielmassa esitellään kaksi segmentointijärjestelmää, keskittyen erityisesti niiden toiminnan kuvaukseen lukijalle ymmärrettävässä muodossa. Tärkeää on menetelmien ymmärtäminen, ei tekniset yksityiskohdat. Lopuksi paneudutaan segmentointijärjestelmien evaluaation ongelmiin. Sanarajatunnistusta suorittavien ohjelmien vertailu on usein hankalaa, koska monissa tapauksissa järjestelmät eivät tuota yhteismitallisia tuloksia. Tutkielmassa esitellään yritys saada aikaan yhteismitallisia evaluaatiomenetelmiä segmentointiohjelmien Chinese Word Segmentation Bakeoff -kilpailujen muodossa. Tutkielmassa todetaan sanarajatunnistusongelman olevan tärkeä tutkimuskohde. Ratkaisemattomia ongelmia on kuitenkin edelleen, tärkeimpänä evaluaatio. Avainsanat – Nyckelord – Keywords kiinan kieli, sanarajatunnistus, segmentointi,kirjoitusmerkit, merkkikoodaukset, kiinan syöttötavat

Deus vult: Images of crusader violence c. 1095-1100.

This study sets out to provide new information about the interaction between abstract religious ideas and actual acts of violence in the early crusading movement. The sources are asked, whether such a concept as religious violence can be sorted out as an independent or distinguishable source of aggression at the moment of actual bloodshed. The analysis concentrates on the practitioners of sacred violence, crusaders and their mental processing of the use of violence, the concept of the violent act, and the set of values and attitudes defining this concept. The scope of the study, the early crusade movement, covers the period from late 1080 s to the crusader conquest of Jerusalem in 15 July 1099. The research has been carried out by contextual reading of relevant sources. Eyewitness reports will be compared with texts that were produced by ecclesiastics in Europe. Critical reading of the texts reveals both connecting ideas and interesting differences between them. The sources share a positive attitude towards crusading, and have principally been written to propagate the crusade institution and find new recruits. The emphasis of the study is on the interpretation of images: the sources are not asked what really happened in chronological order, but what the crusader understanding of the reality was like. Fictional material can be even more crucial for the understanding of the crusading mentality. Crusader sources from around the turn of the twelfth century accept violent encounters with non-Christians on the grounds of external hostility directed towards the Christian community. The enemies of Christendom can be identified with either non-Christians living outside the Christian society (Muslims), non-Christians living within the Christian society (Jews) or Christian heretics. Western Christians are described as both victims and avengers of the surrounding forces of diabolical evil. Although the ideal of universal Christianity and gradual eradication of the non-Christian is present, the practical means of achieving a united Christendom are not discussed. The objective of crusader violence was thus entirely Christian: the punishment of the wicked and the restoration of Christian morals and the divine order. Meanwhile, the means used to achieve these objectives were not. Given the scarcity of written regulations concerning the use of force in bello, perceptions concerning the practical use of violence were drawn from a multitude of notions comprising an adaptable network of secular and ecclesiastical, pre-Christian and Christian traditions. Though essentially ideological and often religious in character, the early crusader concept of the practise of violence was not exclusively rooted in Christian thought. The main conclusion of the study is that there existed a definable crusader ideology of the use of force by 1100. The crusader image of violence involved several levels of thought. Predominantly, violence indicates a means of achieving higher spiritual rewards; eternal salvation and immortal glory.