1000 resultados para 1995_12110146 LAPS-7
Resumo:
The tomato I-3 and I-7 genes confer resistance to Fusarium oxysporum f. sp. lycopersici (Fol) race 3 and were introgressed into the cultivated tomato, Solanum lycopersicum, from the wild relative Solanum pennellii. I-3 has been identified previously on chromosome 7 and encodes an S-receptor-like kinase, but little is known about I-7. Molecular markers have been developed for the marker-assisted breeding of I-3, but none are available for I-7. We used an RNA-seq and single nucleotide polymorphism (SNP) analysis approach to map I-7 to a small introgression of S. pennellii DNA (c. 210 kb) on chromosome 8, and identified I-7 as a gene encoding a leucine-rich repeat receptor-like protein (LRR-RLP), thereby expanding the repertoire of resistance protein classes conferring resistance to Fol. Using an eds1 mutant of tomato, we showed that I-7, like many other LRR-RLPs conferring pathogen resistance in tomato, is EDS1 (Enhanced Disease Susceptibility 1) dependent. Using transgenic tomato plants carrying only the I-7 gene for Fol resistance, we found that I-7 also confers resistance to Fol races 1 and 2. Given that Fol race 1 carries Avr1, resistance to Fol race 1 indicates that I-7-mediated resistance, unlike I-2- or I-3-mediated resistance, is not suppressed by Avr1. This suggests that Avr1 is not a general suppressor of Fol resistance in tomato, leading us to hypothesize that Avr1 may be acting against an EDS1-independent pathway for resistance activation. The identification of I-7 has allowed us to develop molecular markers for marker-assisted breeding of both genes currently known to confer Fol race 3 resistance (I-3 and I-7). Given that I-7-mediated resistance is not suppressed by Avr1, I-7 may be a useful addition to I-3 in the tomato breeder's toolbox.
Resumo:
Digital image
Resumo:
Digital image
Resumo:
Tämän pro gradu -työn tarkoituksena on selvittää tekstin Jer 20:7-13 jumalakuvaa ja muita ”tekstin puhujan” ilmaisemia vuorovaikutussuhteita ja vaihtelevia tunteita. On kuitenkin epäselvää, missä määrin Jeremian kirja tai sen yksittäiset jaksot kuvaavat profeetan persoonaa ja historiallista taustaa. Tekstit voivat kuvata myös muita myöhempiä tilanteita ja asenteita. Tämän tutkimuksen pääasiallinen eksegeettinen metodi on syvyyspsykologinen. Se saattaa pystyä kertomaan jotakin siitä, miten tutkittava teksti peilaa menneisyyden kokemuksellisia kaavoja. Samaan tapaan kuten psykohistoriassa, tutkimus ei yritä tutkia, tulkita tai rekonstruoida tradition tai historian Jeremiaa. Syvyyspsykologinen eksegeesi on tunnistettu jo aiemmin, mutta suomalaisessa tutkimuksessa sitä ei vielä ole sovellettu yksittäisiin teksteihin. Tämän tutkimuksen tutkimusasetelma avaa tekstin sisäisiä ja vaihtelevia vuorovaikutussuhteita eli objektisuhteita. Tutkimus nimittää tätä vuorovaikutussuhteiden analyysiä objektisuhdeanalyysiksi. Se perustuu teologian tohtori, psykoanalyytikko Matti Hyrckin psykoanalyyttiseen suhteessaolon perusmielikuvien teoriaan (SPT), jonka hän esittelee väitöskirjassaan Mielen kuvat Jumalasta (1995). Tekstin Jahve-kuvat on nähtävä objektirepresentaatioina. Nämä vahvasti värittyneet representaatiot ja kuvat kertovat enemmän kokijasta itsestään kuin niistä objekteista, joiden kuviksi ne ovat syntyneet. Käsitys objektien sisäsyntyisyydestä mahdollistaa Hyrckillä objektisuhteiden systematisoinnin ja SPT:n luomisen. Siten emotionaaliset silmälasit on tämän tutkimuksen tekijän mielestä mahdollista valjastaa myös tutkijan käyttöön. Tutkimuksen laaja näkökulmia hakeva teoriaosuus varmistaa tämän. Hermeneuttinen ”kolmen maailman malli” on lukijakeskeisyyteen ja kulttuurihyppyyn arvokas työväline. Jeremian kirja sisältää useita osin runomuotoisia valituksia, joista tutkittava teksti on viimeinen. Valituslaulujen sarja päättyy tutkittavaa tekstiä seuraavaan syntymäpäivän kiroamiseen jakeissa 14-18. Valituksen edellä kontekstina on joitakin kertomuksia Jeremiasta, mutta vasta jakeessa 20:2 Jeremia nimetään profeetaksi. Muuten valittaja on nimetön. Jeremia-kertomusten kehys on tässä toimituksellinen ja valituksen jälkeen seuraa deuteronomistista saarnaa Juudaa ja Jerusalemia vastaan. Tutkimus selvittää jakeiden 7-13 rakennetta, sisältöä ja tulkintaa ensin lähinnä laji- ja kirjallisuus- kriittisesti. Tutkimus osoittaa, että Jeremian valitus noudattaa yksilön valituslaulun kaavaa, mutta ei kuitenkaan yksiselitteisesti taivu lajin usein stereotyyppisiin tarkoituksiin. Suurin syy tähän on tekstin proosa- ja runomuodon vaihtelu ja sisällön hajanaisuus. Edes valituksen ydintä ei voi varmistaa, vaikka valituslaulun nuorimpina osina on tyypillisesti helppo pitää loppupuolen kollektiivisia lisiä. Varsinainen valitus on jakeissa 7-9 ja jakeet 10-13 ovat todennäköisimmin monivaiheinen päätössarja. Tutkimuksen keskeiset objektisuhdeteoreettiset peruskäsitteet sisäinen subjekti ja sisäinen objekti ovat ihmisen tiedostamattoman tason mielikuvia. Varhaisen tilan vuorovaikutusmielikuvien sisäisinä subjekteina ovat Riippuvainen ja Itseriittoinen. Ne ovat vaihtelevissa suhteissa Houkuttajan ja Hallitsijan muotoisia sisäisiä objekteja kohtaan. Myöhäisessä tilassa objekteille on syytä antaa uudet nimet: Vetäytyjä, Vaatija ja Parantaja. Tutkimus etenee osoittamalla tekstin ja SPT:n mukaisen mallin samankaltaisuuksia. Samalla on ollut mahdollista ottaa kantaa myös tekstin saumoihin ja tekstin syntyprosessiin. Tekstin objekti osoittautuu pääosin Hallitsijaksi, sillä Houkuttajan muotoisista jumaluuksista on kollektiivisesti pyritty tekemään pesäeroa Jerusalemin temppelin hävityksestä lähtien. Silti muistoista ja Houkuttajaksikin värittyneistä kaipuun ja pelon muodoista ei päästä eroon. Valituksen alkujakeita 7-9 leimaa Riippuvaisen masennus ja Itseriittoisen häpeä. Jakeissa 11-13 Hallitsijan muotoinen Jahve Sebaot tarjoaa hierarkkista symbioosia. Myöhäistä Vaatijaa ei tutkittavassa tekstissä ole kuin vanhurskaan käsitteenä, joka deuteronomistisessa teologiassa perustuu Jahven sanan kuulemiseen ja lain noudattamiseen. Tutkimus pyrkii osoittamaan, että kaikilla kokemuksilla on jollakin tavalla sekä yhteisöä että yksilöä eheyttäviä tarkoituksia. Kun valitus päättyy sarjaan vakuutuksia ja huipentuu kollektiiviseen ylistyskehotukseen, myös niillä on tarkoitus. Yksi osa tutkimustehtävää on ollut testata psykoanalyyttisen objektisuhdeteoreettisen metodin toimivuutta eksegeettisessä tutkimuksessa. Vaikka tulokset ovat suuntaa antavia, metodi on osoittautunut toimivaksi.
Resumo:
The structure of the abnormal product 1a formed in the Knoevenagel condensation of 2-carbethoxycyclohexanone and malononitrile has been further confirmed. Oxidation of the tetrahydroisoquinoline 3b using Na2Cr2O-AcOH-H2SO4 gave the keto isoquinoline 3d and the isoquinoline-1-carboxylic acid 5a. The acid chloride of 5a was condensed with diethyl ethoxymagnesiomalonate to afford after decarbethoxylation the methyl ketone 5d which on Baeyer-Villiger oxidation gave a mixture of the acetate 1g and the title compound 1b. The unambiguous synthesis of 1b confirms the structure assigned earlier to the title compound also formed during the partial hydrolysis of the diethoxy compound 1c. Condensation of 2-acetylcyclohexane-1,3-dione with malononitrile gave the quinoline derivative 4c which on ethylation yielded the ketoquinoline 4d. The present studies have confirmed that the quinoline compound 4a is also formed in the condensation of 2-acetylcyclohexanone and cyanoacetamide.
Resumo:
The reaction of the title complexes (FIG. 1) with N-bromosuccinimide or bromine in chloroform yields isomeric bromo complexes on substitution of the γ-CH carbon proton by bromine. The brominated products have been characterised by ir, pmr, electronic absorption spectra, conductivity and magnetic susceptibility measurements. The linkage isomerisation of the brominated products in chloroform has been shown to depend on the diamine residue.
Resumo:
7-Nitroanthranil (1, R = R = H) and 4-formylbenzofurazan oxide (2, R = R' = H) equilibrate on heating. The latter condenses with primary amines and the resulting imines rearrange to 7-nitroindazoles (8). The corresponding 6-methoxy and 6-chloro derivatives of 1 behave similarly. Neither 5- nor 6-nitroanthranil forms an indazole on heating with aniline or other primary amines.
Resumo:
In the molecular structure of the title compound, C21H25NO4, the dihydropyridine ring adopts a flattened boat conformation while the cyclohexenone ring is in an envelope conformation. In the crystal structure, molecules are linked into a two-dimensional network parallel to (10 (1) over bar) by N-H center dot center dot center dot O and O-H center dot center dot center dot O hydrogen bonds. The network is generated by R-4(4)(30) and R-4(4)(34) graph-set motifs.
Resumo:
All the non-H atoms of the title compound, C12H10ClNO, lie on a crystallographic mirror plane orientated perpendicular to the crystallographic b axis.
Resumo:
The quinoline fused-ring system of the title compound, C11H8ClNO, is planar (r.m.s. deviation = 0.007 angstrom); the formyl group is bent slightly out of the plane [C-C-C-O torsion angles = -9.6 (5) and 170.4 (3)degrees].
Resumo:
Welcome to Volume 7 of Student Success. This editorial has two parts: The first part maintains the “doing things differently” tradition, making readers aware by chronicling the publishing of the journal in an open access (OA) forum. Future editorials will briefly discuss other aspects and issues pertaining to the new scholarly publishing landscape that this journal adheres to, such as: Creative Commons Licencing; ORCID IDs; considerations of new peer review models and importantly; measuring research impact in OA publishing. The second part presents the usual editorial summary of the content of this issue.
Resumo:
Polygenic profiling has been proposed for elite endurance performance, using an additive model determining the proportion of optimal alleles in endurance athletes. To investigate this model’s utility for elite triathletes, we genotyped seven polymorphisms previously associated with an endurance polygenic profile (ACE Ins/Del, ACTN3 Arg577Ter, AMPD1 Gln12Ter, CKMM 1170bp/985+185bp, HFE His63Asp, GDF8 Lys153Arg and PPARGC1A Gly482Ser) in a cohort of 196 elite athletes who participated in the 2008 Kona Ironman championship triathlon. Mean performance time (PT) was not significantly different in individual marker analysis. Age, sex, and continent of origin had a significant influence on PT and were adjusted for. Only the AMPD1 endurance-optimal Gln allele was found to be significantly associated with an improvement in PT (model p=5.79 x 10-17, AMPD1 genotype p=0.01). Individual genotypes were combined into a total genotype score (TGS); TGS distribution ranged from 28.6 to 92.9, concordant with prior studies in endurance athletes (mean±SD: 60.75±12.95). TGS distribution was shifted toward higher TGS in the top 10% of athletes, though the mean TGS was not significantly different (p=0.164) and not significantly associated with PT even when adjusted for age, sex, and origin. Receiver operating characteristic curve analysis determined that TGS alone could not significantly predict athlete finishing time with discriminating sensitivity and specificity for three outcomes (less than median PT, less than mean PT, or in the top 10%), though models with the age, sex, continent of origin, and either TGS or AMPD1 genotype could. These results suggest three things: that more sophisticated genetic models may be necessary to accurately predict athlete finishing time in endurance events; that non-genetic factors such as training are hugely influential and should be included in genetic analyses to prevent confounding; and that large collaborations may be necessary to obtain sufficient sample sizes for powerful and complex analyses of endurance performance.
Resumo:
All non-H atoms of the title compound, C12H12ClNO, are co-planar (r.m.s. deviation = 0.055 angstrom). The hydroxy H atom is disordered over two positions of equal occupancy. In the crystal, molecules are linked by O-H center dot center dot center dot O hydrogen bonds, generating zigzag chains running along the b axis.