Suuri ikäluokka jää eläkkeelle - Ratkaisukeinot ongelmiin

Tutkimuksen päätavoitteena on keskittyä tarkastelemaan ratkaisukeinoja mitä suuren ikäluokan eläkkeelle jääminen mahdollisesti kansantalouksissa aiheuttaa. Ikäpyramidi muuttuu seuraavien 40 vuoden aikana vähitellen käänteiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että kansantalouksissa on enemmän eläkeikäisiä ihmisiä kuin lapsia. Ihmisen elinikä on nousussa jatkuvasti edistyneen terveydenhuollon ansiosta, mikä myös osaltaan aiheuttaa ongelmia. Päätavoitteena on keskittyä selvittämään sitä, mikä tai mitkä olisivat parhaat ongelmien ratkaisuvaihtoehdot. Tutkimuksessa pohditaan tulevien sukupolvien kohtaamia ongelmia työvoiman pienentyessä ja kansantalouksia koskettavia muutoksia ja haasteita, joita suuren ikäluokan eläkkeelle siirtyminen aiheuttaa. Ongelma koskettaa suuresti Eurooppaa, jossa ikääntyminen on jo alkanut. On ennustettu, että tulevaisuuden Euroopassa jopa 60 prosentille työikäisestä väestöstä tulisi maksaa eläkettä.

Ikääntyvät kirjastot : Kirjastohenkilöstön ikärakenne ja ennakoitu eläkepoistuma 2013-2017 : Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjanmaa

Eläkkeelle siirtyminen vaikuttaa tulevina vuosina merkittävästi kuntien toimintaan. Kunta-alan työntekijöiden keski-ikä oli vuonna 2011 45,9 vuotta. Monessa kunnassa ongelmana on henkilöstön ikääntyminen ja huoltosuhteen kääntyminen epäedulliseksi väestön ikääntyessä mikä väistämättä vaikuttaa palvelurakenteeseen. Eläkkeelle siirtymisen ennakointi ja varautuminen eläkepoistumaan on siksi kunnille tärkeää.

Hiljainen tieto työssä oppimisessa : hiljaisen tiedon siirtyminen työpaikalla

Ilmasotakoulussa, kuten kaikissa muissa organisaatioissa, vanhat työntekijät omaavat suuria kokemuspohjaisia tietoja ja taitoja. Työkierron sekä eläkkeelle jäämisten takia tämä tieto kuitenkin usein katoaa. Hiljainen tieto on resurssi, jota työpaikoilla tulisi vaalia ja pyrkiä saamaan talteen tulevaisuutta varten. Kehittyvässä organisaatiossa työntekijöiden pyrkimys kehittyä asiantuntijoiksi omalla alallaan on erittäin tärkeää. Työssä oppimisen menetelmiä hyödyntäen tämä on mahdollista. Ilmasotakoulussa työskentelee niin siviileitä kuin sotilashenkilöitä ja se luo omat haasteensa siihen, miten työssä oppimista voitaisiin parhaiten hyödyntää sekä hiljaista tietoa saada siirrettyä uusille työntekijöille. Tutkimus selvittää, miten Ilmasotakoulun työntekijät kokevat oppivansa parhaiten työssä sekä miten hiljainen tieto siirtyy työpaikalla. Tutkimuksessa hiljaisen tiedon siirtymistä ja työssä oppimista käsiteltiin kyselyn vastauksien perusteella. Teoriaosuudessa luotiin konteksti, jossa vastauksia käsiteltiin. Vastauksissa ilmenneitä asioita peilattiin tämän hetkisten tutkimusten teorioihin hiljaisen tiedon siirtymisestä, työssä oppimisesta sekä elinikäisestä oppimisesta. Tutkimus on laadullinen tutkimus, joka teetettiin Ilmasotakoulun henkilökunnalle. Vastauksia tuli annettuun aikamäärään mennessä 40 kpl, joita tutkimuksessa analysoitiin. Tutkimuksen pääpainona on luoda kuvaa Ilmasotakoulun henkilökunnan työssä oppimisesta sekä hiljaisen tiedon siirtymisestä. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään menetelmiä työssä oppimisen parantamiseksi ja hiljaisen tiedon siirtymisen tehostamiseksi. Ilmasotakoulun henkilökunta ei järjestelmällisesti pohdi omaa työssä oppimistaan tai hiljaisen tiedon siirtymistä, mikä näkyy vastauksissa. Osa työntekijöistä on kuitenkin selvästi pohtinut omaa oppimistaan ja tuonut esille heille tärkeitä oppimisen elementtejä. Työssä oppimisessa koettiin tärkeimmäksi tekijäksi sosiaalinen vuorovaikutus. Työntekijät kokevat oppivansa parhaiten saadessaan tehdä omaa työtään, mutta samalla jonkun toimiessa mentorina heille. Yleisesti todettiin, että mentoroinnin ja hyvän perehdyttämisen kautta hiljaista tietoa saadaan parhaiten siirrettyä uudelle työntekijäsukupolvelle. Ongelmaksi koettiin kuitenkin tällaisen toiminnan vaatiman ajan ja resurssien puutteen. Tutkimuksen mukaan Puolustusvoimissa tehtävien vaihtoon käytettävä aika on liian lyhyt.

Hiljaisen tiedon siirtyminen pääjohtokeskuksen torjuntakeskuksen organisaatiossa

Tutkimuksessa pyritään kuvaamaan hiljaisen tiedon luonnetta ja merkitystä osana ilmavoimien pääjohtokeskuksiin kuuluvien torjuntakeskusten toimintaa sekä selvittämään niitä seikkoja jotka vaikuttavat tiedon siirtymiseen kyseisessä organisaatiossa. Lisäksi tutkittiin, onko organisaatio kyennyt siirtämään osia hiljaisesta tiedostaan formaaliin, eksplisiittiseen muotoon. Tutkimus sijoittuu ajankohtaan jolloin torjuntakeskusten henkilöstöä on siirtymässä muihin tehtäviin osana puolustusvoimauudistusta. Lisäksi henkilöstörakenne uusiutuu opistoupseerien tehtävien siirtyessä aliupseeristolle opistoupseerien eläkkeelle siirtymisen myötä. Tässä ympäristössä tiedon tehokas siirtyminen organisaation sisällä on entistä tärkeämpää organisaation tehokkaan toiminnan kannalta. Poistuvan henkilöstön omaama henkinen pääoma tulee pystyä hyödyntämään. Tutkimuksessa haastateltiin 5. ja 7. pääjohtokeskusten henkilöstöä kyselytutkimuksella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Kyselyä ei kohdistettu tiettyyn henkilöstöryhmään, vaan se jaettiin tarkoituksellisesti koko torjuntakeskusten henkilöstölle. Kyselytutkimuksella saadun aineiston käsittelyssä käytettiin hyväksi fenomenologista reduktiota. Tämän metodin avulla tutkimusaineisto jaettiin kahdeksaan sisältöalueeseen, joiden merkityssuhteiden teemoja käsiteltiin Michael Polanyin hiljaisen tiedon teorian kannalta. Tutkimustuloksissa havaittiin, että torjuntakeskusten henkilöstö havaitsee työtehtäviinsä liittyvän hiljaista tietoa, ja pitää sen osuutta tärkeänä hyvän työsuorituksen kannalta. Tiedon siirtymisessä havaittiin selkeä ero eksplisiittisen ja hiljaisen tiedon välillä. Eksplisiittisen tiedon koettiin välittyvän hyvin, ja sen siirtymisen kannalta tärkeimpänä pidettiin tehokasta tiedon jakelukanavaa ja virallisia menetelmiä, kuten koulutustapahtumia ja dokumenttien hallintaa. Hiljaisen tiedon siirtymisen todettiin olevan selkeästi heikommalla tasolla, ja sen tehokkaimpana siirtymismuotona pidettiin työyhteisön jäsenten epävirallisia vuorovaikutustilanteita. Epävirallisten vuorovaikutustilanteiden syntyyn vaikuttaa eniten työyhteisön työilmapiiri. Yleisesti työilmapiiri koettiin melko hyväksi, mutta sen ei kuitenkaan todettu kannustavan työntekijöitä tuomaan omaa asiantuntijuuttaan esille. Suurimmaksi esteeksi tiedon siirtymisessä todettiin yksittäisten työntekijöiden kokema arvostuksen puute. Organisaation todettiin kyenneen siirtämään osan hiljaisesta tiedosta eksplisiittiseen muotoon, mutta materiaalin käytettävyys ei ole vielä optimaalisella tasolla. Tutkimuksen mukaan torjuntakeskusten tulee kiinnittää huomiota avoimen ja vuorovaikutuksellisen työilmapiirin kehittämiseen ja ylläpitoon, jotta kaikkien työntekijöiden osaaminen saadaan maksimaalisesti hyödynnettyä. Myös mentoritoimintaa tulisi kehittää suunnitelmallisemmaksi pidemmän aikavälin toiminnaksi.

Tunteiden säätelyn siirtyminen vanhemmilta lapsille lapsilähtöisen vanhemmuuden välityksellä

Tutkimus on osa Jyväskylän yliopistossa toteutettua Emootion ja käyttäytymisen säätelyn (EMO) tutkimusta, joka kuuluu Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät -huippututkimusohjelmaan.

Siirtyminen C-kielestä Pythoniin ohjelmoinnin perusopetuksessa

Ohjelmointitaito on asia, jonka oppimisesta ja opettamisesta voidaan olla montaa mieltä, eikä yhtä oikeaa tapaa toteuttaa ohjelmoinnin opetusta tunnu olevan olemassa. Se on kuitenkin selvää, että jotkin menetelmät ja työkalut tuntuvat olevan parempia kuin toiset. Lukuvuoden 2005-2006 päätteeksi Lappeenrannan teknillinen yliopisto päätti päivittää ohjelmoinnin perusopetusta, ja kokeili siirtymistä Python-ohjelmointikieleen ohjelmoinnin alkeiskursseilla. Koska kurssin varsinaiset muutokset keskittyivät tekniseen infrastruktuuriin, tutustuttiin alustavassa kirjallisuustutkimuksessa ensin erilaisiin lähestymistapoihin,aiempiin tapauksiin sekä mielekkäiden työkalujen löytämiseen. Tässä diplomityössä perehdytään ohjelmoinnin opetuksen työkaluihin sekä erityisesti Python-ohjelmointikielen hyödyntämiseen ohjelmoinnin perusopetuksessa. Diplomityö esittelee useita lähestymistapoja sekä keskittyy tutkimaan Pythonin soveltuvuutta alkeisopetuksen käyttötarkoituksiin. Diplomityö tutustuu myös Lappeenrannassa järjestetyn ohjelmoinnin perusteiden kurssin tuloksiin, ja analysoi sitä, pystyikö Python-pohjainen kurssi toteuttamaan teknisen yliopiston sille asettamat vaatimukset. Lopuksi aineistosta analysoidaan jatkotutkimuksen tarpeita sekä pyritään löytämään ne osa-alueet, joita näissä jatkotutkimuksissa tulisi vielä kehittää.