Wistert Brothers, UM football All-Americans

[L-R: Alvin, 1947-1949; Albert, 1938-1942; Francis, 1930-1933]

David Hicks and Cathie Holden (eds.) (2007). Teaching The Global Dimension. London: Routledge, Taylor & Francis Group, 212 pages.

Teaching The Global Dimension (2007) is intended for primary and secondary teachers, pre-service teachers and educators interested in fostering global concerns in the education system. It aims at linking theory and practice and is structured as follows. Part 1, the global dimension, proposes an educational framework for understanding global concerns. Individual chapters in this section deal with some educational responses to global issues and the ways in which young people might become, in Hick’s terms, more “world-minded”. In the first two chapters, Hicks presents first, some educational responses to global issues that have emerged in recent decades, and second, an outline of the evolution of global education as a specific field. As with all the chapters in this book, most of the examples are drawn from the United Kingdom. Young people’s concerns, student teachers’ views and the teaching of controversial issues, comprise the other chapters in this section. Taken collectively, the chapters in Part 2 articulate the conceptual framework for developing, teaching and evaluating a global dimension across the curriculum. Individual chapters in this section, written by a range of authors, explore eight key concepts considered necessary to underpin appropriate learning experiences in the classroom. These are conflict, social justice, values and perceptions, sustainability, interdependence, human rights, diversity and citizenship. These chapters are engaging and well structured. Their common format consists of a succinct introduction, reference to positive action for change, and examples of recent effective classroom practice. Two chapters comprise the final section of this book and suggest different ways in which the global dimension can be achieved in the primary and the secondary classroom.

Francis Nicosia Collection.

Two photos of Nicosia.

Francis Watsonin teologinen hermeneutiikka

Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää Francis Watsonin käsitys teologisesta hermeneutiikasta. Tutkielmassa käytetään kolmea tarkentavaa tutkimuskysymystä: Miten Watson hahmottaa tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteen? Miten Watson näkee raamatuntutkimuksessa historiallisen ja kirjallisen lähestymistavan suhteen toisiinsa? Miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan? Tutkimusmetodina on systemaattinen analyysi. Watsonin teologista hermeneutiikkaa ei ole tutkittu suomeksi ennen tätä työtä ja kansainvälistäkin tutkimusta aiheesta on hyvin vähän. Sen vuoksi tutkimuksessa on pyritty käsittelemään Watsonin teologista hermeneutiikkaa mahdollisimman kattavasti, mutta samalla on jouduttu rajaamaan työn ulkopuolelle osa Watsonin käsittelemistä teemoista, kuten Raamatun feministinen kritiikki ja VT:n ja UT:n suhde. Tutkimuksen päälähteinä ovat Watsonin kirjat Text, Church and World ja Text and Truth, joissa hän analysoi modernia historiallis-kriittistä raamatuntutkimusta, postmodernismia ja kirjallista lähestymistapaa Raamattuun. Watson kritisoi niissä näkemiään ongelmia ja kritiikkinsä pohjalta rakentaa omaa teologista hermeneutiikkaansa. Toissijaisina lähteinä tutkimuksessa on useita Watsonin artikkeleja, jotka tuovat lisävalaistusta Watsonin hermeneuttiseen ajatteluun. Päälähteiksi valitut teokset ja toissijaisiksi lähteiksi valitut artikkelit kattavat laajasti Watsonin hermeneutiikkaa käsittelevät kirjoitukset. Johdannon ja loppukatsauksen lisäksi tutkimus on jaettu neljään päälukuun. Tutkielman toisessa luvussa selvitetään Watsonin näkemys tieteellisen raamatuntutkimuksen ja Raamatun teologisen tulkinnan suhteesta ja havaitaan, että Watsonin mukaan raamatuntutkimuksen tulisi palvella teologista tulkintaa. Watson näkee ongelmallisena modernin raamatuntutkimuksen taipumuksen pitää erillään raamatuntutkimus ja -tulkinta ja luoda vastakkainasetteluja yliopiston ja kirkon, eksegetiikan ja systemaattisen teologian sekä neutraalin ja teologisen tulkinnan välille. Kolmannessa luvussa tarkastellaan Watsonin kritiikkiä historiallis-kriittistä tutkimusta kohtaan ja hänen perustelujaan päätökselle käyttää raamatuntulkinnassa ensisijaisesti tekstien lopullista, kanonista muotoa. Watson tukeutuu perusteluissaan Brevard Childsin kanoniseen lukutapaan ja tekstien yhteisölliseen käyttöön. Havaitaan, että Watson kuitenkin kritisoi kanonista lukutapaa sekä formalismista että sen teologisista sidonnaisuuksista. Watson hakee tukea myös Hans Frein narratiivisesta lähestymistavasta, jota Watson samalla kritisoi totuuskysymyksen ohittamisesta. Lopuksi käsitellään Watsonin yritystä liittää tekstin maailma ja sen taustalla oleva sosio-poliittinen todellisuus toisiinsa. Neljännessä luvussa käsitellään Watsonin yritystä yhdistää historiallinen ja kirjallisuustieteellinen lähestymistapa Raamatun teksteihin. Havaitaan, että Watsonin mielestä historiallis-kriittinen tutkimus polkee paikallaan ja siksi tarvitaan kirjallinen lähestymistapa, joka painottaa tekstin lopullista muotoa. Luvussa osoitetaan, ettei Watson kuitenkaan halua korvata puhtaasti historiallista lähestymistapaa puhtaasti kirjallisuustieteellisellä lähestymistavalla, sillä hän näkee ongelmallisena myös narratiivisen kritiikin taipumuksen käsitellä raamatunkertomuksia fiktiivisinä narratiiveina. Watson pyrkii ratkaisemaan ongelman yhdistämällä historiallisen ja kirjallisuustieteellisen lähestymistavan toisiinsa käsittelemällä evankeliumeja kerrottuna historiana. Viidennessä luvussa selvitetään miten Watson suhtautuu postmodernismiin teologisessa hermeneutiikassaan. Siinä havaitaan, että Watson näkee postmodernismin tarjoavan hyödyllisiä näkökulmia useissa hermeneuttisissa kysymyksissä. Samalla Watson vastustaa postmodernismin näkemystä, ettei teksteillä ole yhtä määrättyä merkitystä ja postmodernin teologian taipumusta viedä Raamatun kertomukselta sen universaali merkitys. Luvussa kuitenkin osoitetaan, että Watsonin antama kuva George Lindbeckin ja Stanley Hauerwasin postmodernista teologiasta on yksipuolinen ja osittain virheellinen.

William Francis Thompson (1888–1965): a Preeminent Fishery Biologist of the Early and Mid Twentieth Century

William Francis Thompson (1888–1965) was a preeminent fishery scientist of the early to mid twentieth century. Educated at Stanford University in California (B.A. 1911, Ph.D. 1930), Thompson conducted pioneering research on the Pacific halibut, Hippoglossus stenolepis, from 1914 to 1917 for the British Columbia Provincial Fisheries Department. He then directed marine fisheries research for the State of California from 1917 to 1924, was Director of Investigations for the International Fisheries Commission from 1924 to 1939, and Director of the International Pacific Salmon Fisheries Commission from 1937 to 1942. He was also Director of the School of Fisheries, University of Washing-ton, Seattle, from 1930 to 1947. Thompson was the founding director in 1947 of the Fisheries Research Institute at the University of Washington and served in that capacity until his retirement in 1958. He was a dominant figure in fisheries research of the Pacific Northwest and influenced a succession of fishery scientists with his yield-based analysis of fishery stocks, as opposed to studying the fishes’environment. Will Thompson was also a major figure in education, and many of his former students attained leadership positions in fisheries research and administration.