824 resultados para Spirituality in art
Resumo:
Early in the practice-led research debate, Steven Scrivener (2000, 2002) identified some general differences in the approach of artists and designers undertaking postgraduate research. His distinctions centered on the role of the artefact in problem-based research (associated with design) and creative-production research (associated with artistic practice). Nonetheless, in broader discussions on practice-led research, 'art and design' often continues to be conflated within a single term. In particular, marked differences between art and design methodologies, theoretical framing, research goals and research claims have been underestimated. This paper revisits Scrivener's work and establishes further distinctions between art and design research. It is informed by our own experiences of postgraduate supervision and research methods training, and an empirical study of over sixty postgraduate, practice-led projects completed at the Creative Industries Faculty of QUT between 2002 and 2008. Our reflections have led us to propose that artists and designers work with differing research goals (the evocative and the effective, respectively), which are played out in the questions asked, the creative process, the role of the artefact and the way new knowledge is evidenced. Of course, research projects will have their own idiosyncrasies but, we argue, marking out the poles at each end of the spectrum of art and design provides useful insights for postgraduate candidates, supervisors and methodologists alike.
Resumo:
The interactive art system +-now is modelled on the openness of the natural world. Emergent shapes constitute a novel method for facilitating this openness. With the art system as an example, the relationship between openness and emergence is discussed. Lastly, artist reflections from the creation of the work are presented. These describe the nature of open systems and how they may be created.
Resumo:
Exploration of how Australia and Asia are intertwined in everyday culture, and in the imagined worlds of Australians of all backgrounds. Investigates Asian cultural production of art, literature, media and performance that embody Asian social and cultural experiences. Includes endnotes, bibliography and index. Ang and Chalmers work in the School of Cultural Studies at University of Western Sydney. Law and Thomas are Australian Research Council Postdoctoral Fellows at Australian National University and the Research Centre in Inter-communal Studies respectively.
Resumo:
The processes of studio-based teaching in visual art are often still tied to traditional models of discrete disciplines and largely immersed in skill-based learning. These approaches to training artists are also tied to an individual model of art practice that is clearly defined by the boundaries of those disciplines. This paper will explain how the open studio program at QUT can be broadly understood as an action research model of learning that ‘plays’ with the post-medium, post-studio genealogies and zones of contemporary art. This emphasises developing conceptual, contextual and formal skills as essential for engaging with and practicing in the often-indeterminate spatio-temporal sites of studio teaching. It will explore how this approach looks to Sutton-Smith’s observations on the role of play and Vygotsky’s zone of proximal development in early childhood learning as a way to develop strategies for promoting creative learning environments that are collaborative and self sustainable. Social, cultural, political and philosophical dialogues are examined as they relate to art practice with the aim of forming the shared interests, aims, and ambitions of graduating students into self initiated collectives or ARIs.
Resumo:
Spiritualiteetti viittaa syvälliseen, inhimilliseen ulottuvuuteen ja ominaisuuteen, jonka tarkka määritteleminen on haasteellista, ellei mahdotonta. Sitä vastaa yhtäältä uskonnollisuuden kautta toteutuva, elämän tarkoitukseen ja syvemmän olemuksen etsintään liittyvä hengellisyys, mutta toisaalta myös kaikkea muuta hengen viljelyä ja mielekkään olemisen tavoittelua tarkoittava henkisyys. John Swintonin mukaan hengen ulottuvuus on se inhimilliseen olemukseen kuuluva, dynaaminen elinvoima, joka virkistää ja elävöittää ihmistä ja motivoi häntä etsimään Jumalaa, arvoja, merkitystä, tarkoitusta ja toivoa. Tämä tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi kokonaisvaltaisen hengellisyyden, jolloin huomio kiinnitetään niihin sidoksiin, joiden kautta hengen ulottuvuus liittyy muihin inhimillisen elämän olennaisiin toimintoihin ja näkökulmiin. Tällaisia ovat 1) ajattelu 2) teot ja käytännön toiminta 3) suhteet ja vuorovaikutusverkostot 4) tunteet ja kanssakäymistä ohjaavat asenteet 5) olemassaolon ja olemisen ulottuvuudet. Kokemusten merkitys, arvo ja mielekkyys hahmottuvat juuri hengen alueella, toisin sanoen sisäisesti, hengellisenä ja henkisenä asiana. Tutkimusmateriaalina tässä tutkimuksessa on amerikkalaisen vuosina 1827 1915 eläneen Ellen Whiten kuusi myöhäiskauden teosta vuosilta 1892 1905 ja tutkimusmenetelmänä on käytetty systemaattista analyysiä. Olennaista Whiten tavassa käsitellä uskonnon harjoitukseen liittyviä aiheita on hänen käytännöllinen ja elämän arkeen kiinteästi niveltyvä otteensa. Tutkimus paljastaa, että Martti Lutherin käsitykset ovat merkittävästi vaikuttaneet Whiten ajatteluun. Lähteistä paljastuu samankaltaisuutta hänen näkemystensä ja uusimman suomalaisen Luther-tutkimuksen Martti Lutherin tuotannosta esiin nostaman ajattelutavan välillä. Vaikka teologisen oppineisuuden kannalta White ja Luther ovat eri tasoilla, kummankin käsitys ihmisen ja Jumalan välisen suhteen perusolemuksesta on samankaltainen: Lähtökohtana sille on Jumalan rakkaus ja hänen armostaan lähtenyt toiminta. Toiseksi, ihmisen ja Kristuksen välinen, olemuksellinen yhteys, unio , on perustana sille, että Jumala hyväksyy ihmisen ja huolehtii hänestä nyt ja ikuisesti. Kolmanneksi, tämä ihmisen ja Kristuksen liittoutuminen ja yhdistyminen ilmenee yhteistoimintana ja kumppanuutena yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi maailmassa. White korostaa ihmisen ja Kristuksen välisen hengellisen suhteen vuorovaikutteista ja toiminnallista luonnetta, joka tulee ilmi epäitsekkyytenä, toisten ihmisten ja heidän tarpeittensa huomioimisena sekä myötätuntona ja kykynä asettua toisen asemaan. Terveellistä elämäntapaa ja kasvatusta koskevat ajatuksensa White liittää siihen laaja-alaiseen näkemykseen hengellisyydestä, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Hän ei näe spiritualiteettia elämän arjesta irrallisena tai erillisenä saarekkeena, vaan ihmistä kaikessa ohjaavana, voimaannuttavana ja mielekkyyttä tuottavana, ensisijaisena ulottuvuutena. Tutkimuksen kuluessa myös Whiten usein käyttämät Jumalalle antautumisen ja luonteen käsitteet nousevat tarkastelun kohteiksi. Hänen mukaansa ihminen ei tahdonponnistuksillaan yksin pysty tavoittamaan Jumalaa vaan hänen on lakattava Jumalan rakastavan kutsun edessä itse tahtomasta ja suostuttava liittymään Jumalan tahtoon ja tarkoitukseen. Tämä liittyy siihen sisäiseen muutokseen, jota White kuvaa luonteen käsitteen avulla. Jumalan armon vaikuttama tahdon uudelleen suuntaaminen muuttaa ihmisen olemusta, arvoja, asennoitumisen tapaa ja myötätuntoisen vuorovaikutuksen kykyä niin ettei ihminen ole enää aivan sama kuin ennen. Kysymys on toisaalta yhtäkkisestä ja kertakaikkisesta olemuksellisesta muuttumisesta, mutta samalla myös hiljaisesta, elämänmittaisesta kasvusta ja kypsymisestä. Juuri luonteen käsitteen avulla White kuvaa hengellisyyttä ja siihen kuuluvaa sisästä matkaa. Tässä tutkimuksessa spiritualiteettia lähestytään yleisinhimillisenä piirteenä ja ominaisuutena, jolloin huomio ei ole ensisijaisesti yksittäisissä opillisissa käsityksissä tai uskonnollisuuden harjoittamisen muodoissa. Tarkoituksena on luoda kokoava rakenne, jonka puitteissa holistinen spiritualiteetti voidaan selkeämmin hahmottaa ja yksilöidymmin ymmärtää.
Resumo:
The present study aimed to understand spirituality and its relationships with socioeconomic status (SES), religious background, social support, and mental health among Indian university students. It was hypothesized that: - (1) female university students will be more spiritual than male university students, - (2) four domains of spirituality will differ significantly across socioeconomic and religious background of the university students in addition to social support, and; - (3) there will be a positive relationship between spirituality and mental health of university students, irrespective of gender. A group of 475 postgraduate students aged 20–27 years, 241 males and 234 females, from various disciplines of Pondicherry University, India, participated in the study. Students’ background was collected using a structured questionnaire. Overall spirituality and its four dimensions were measured using the Spirituality Attitude Inventory, while mental health status was estimated based on scores of the psychological subscale of the WHO Quality of Life Questionnaire. Female students were significantly more spiritual than male students, particularly in spiritual practice and sense of purpose/connection. Hindu religion and lower family income were associated with lower spirituality. Higher spirituality was associated with congenial family environment and more support from teachers and classmates. There was a strong association between overall spirituality and two spirituality domains (spiritual belief and sense of purpose/connection) with better mental health. Findings suggest an opportunity for open dialogue on spirituality for university students as part of their mental health and support services that fosters a positive mind set and enhancement of resilience.
Complimentary collaborations: Teachers and researchers co-developing best practices in art education
Resumo:
Australia is currently experiencing a huge cultural shift as it moves from a State-based curriculum, to a national education system. The Australian State-based bodies that currently manage teacher registration, teacher education course accreditation, curriculum frameworks and syllabi are often complex organisations that hold conflicting ideologies about education and teaching. The development of a centralised system, complete with a single accreditation body and a national curriculum can be seen as a reaction to this complexity. At the time of writing, the Australian Curriculum is being rolled out in staggered phases across the states and territories of Australia. Phase one has been implemented, introducing English, Mathematics, History and Science. Subsequent phases (Humanities and Social Sciences, the Arts, Technologies, Health and Physical Education, Languages, and year 9-10 work studies) are intended to follow. Forcing an educational shift of this magnitude is no simple task; not least because the States and Territories have and continue to demonstrate varying levels of resistance to winding down their own curricula in favour of new content with its unfamiliar expectations and organisations. The full implementation process is currently far from over, and far from being fully resolved. The Federal Government has initiated a number of strategies to progress the implementation, such as the development of the Australian Institute for Teaching and School Leadership (AITSL) to aid professional educators to implement the new curriculum. AITSL worked with professional and peak specialist bodies to develop Illustrations of Practice (hereafter IoP) for teachers to access and utilise. This paper tells of the building of one IoP, where a graduate teacher and a university lecturer collaborated to construct ideas and strategies to deliver visual arts lessons to early childhood students in a low Socio- Economic Status [SES] regional setting and discusses the experience in terms of its potential for professional learning in art education.
Resumo:
This article focuses on the reading of audiovisual productions of contemporary art as a creative process, seeking to analyse which effects of meaning the articulations between the visual and sound systems produce, and the meaning that children give to then. It describes a video art, identifying the languages that compose it and the relationships that link them. Such reading exercise had as corpus of analysis the Chair video art, by Masaru Ozaki, and counted with the theoretical and methodological support of the discourse semiotics, especially with studies on assembly procedures that articulate visual and auditory languages. Also, it presents a focal study with the meanings that a group of children gave to the video art. The findings indicate the importance of including the reading of audiovisual productions of contemporary art at school through the problematization of effects of meaning produced by the interrelation between different languages. And they suggest some subsidies that allow teachers from different areas of knowledge to reflect about the visuality in their pedagogical practice; the choice of the audiovisual materials taken to the classroom and other ways of seeing these texts edited.