Analysis of the European Union's performance as an international mediator in the South Caucasus with respect to peace building in the region : ENP and conflict resolution in the South Caucasus

Magdeburg, Univ., Fak. für Geistes-, Sozial- und Erziehungswiss., Diss., 2009

Towards sustainable peace : peace-building and human security

Failed and fragile states that result from intrastate war pose severe threats to the security of both the international system and individual states alike. In the post-Cold War era, the international community has come to recognize the reality of these threats and the difficulty involved in ending violence and building sustainable peace in failed and fragile states. This work focuses upon the development of a comprehensive strategy for sustainable peace-building by incorporating the tenets of the human security doctrine into the peace-building process. Through the use of case studies of The Former Yugoslav Republic of Macedonia and East Timor, the development and refinement of the doctrine of human security will occur, as well as, an understanding of how and where human security fits into the sustainable peace-building equation. The end result of the analysis is the development of a hierarchical pyramid formation that brings together human security and peace-building into one framework that ultimately creates the foundation and structure of sustainable peace-building. With the development of a sustainable peace-building structure based upon the human security doctrine, the role of Canada in the support of sustainable peace-building is analyzed in relation to the form and level of involvement that Canada undertakes and contributes to in the implementation and support of sustainable peace-building initiatives. Following from this, recommendations are provided regarding what role(s) Canada should undertake in the sustainable peace-building process that take into consideration the present and likely future capabilities of Canada to be involved in various aspects of the peace-building process. ii This paper outlines the need for a peace-building strategy that is designed to be sustainable in order that failed and fragile states resulting from intrastate conflict do not regress or collapse back into a condition of civil war, and subsequently designs such a strategy. The linking of peace-building and human security creates the required framework from which sustainable peace-building is derived. Creating sustainable peace is necessary in order to increase the likelihood that both present and future generations existing in failed and fragile states will be spared from the scourge of intrastate war.

Post-conflict peace-building: a challenge for the United Nations

Includes bibliography

Women and peace in a divided society:peace-building potentials of feminist advocacy and reform in Bosnia and Herzegovina

Despite an improving international rhetoric highlighting the necessity of women’s participation in postwar settings, women still tend to be disadvantaged in peace-building processes (Chinkin and Charlesworth, 2006; United Nations, 2002). This chapter argues that women’s struggles for rights entail important potentials for peace-building in divided postwar societies. Women frequently are among the first who cooperate across ethnic divisions established and hardened during ethno-political wars. Feminist policy reforms often strengthen common state structures and their legitimacy, contributing to the overcoming of ethnic divisions. Women’s participation and contributions should, therefore, be much more recognized and promoted in peace-building processes. However, it is feminist advocacy that is key, not women’s participation per se. Women have often promoted nationalistic and violent agendas; yet, only if they champion the rights of women independent of their ethnic and political differences can peace-building potentials come into effect.

Peace Building and Conflict Transformation: A Case Study of Northern Ireland

This paper provides an overview of the transition from armed conflict to peace in Northern Ireland between 1994 and 2016. It discusses the main stages of the peace process and the main elements of the peace Agreement in relation to the development of global thinking around peacebuilding as set out in the United Nations 1992 report Agenda for Peace and the 2000 Brahimi Report. The paper argues that while Northern Ireland is often highlighted as a positive example of peacebuilding, it is not without its limitations and overall the experience of the past twenty years emphasises the importance of ensuring a broadly inclusive process and the need for a sustained commitment over a long period of time. 

Elections in 2009? Progress and obstacles in the construction of peace in the Ivory Coast

In 2002 in the Ivory Coast three months of armed conflict ended with the division of the country. Two regions were separated by an interposition line controlled by the French Forces Licorne. This significant peace process was maintained over time, but characterized for lack of mutual confidence and political immobility, which led to an impasse and the continuation of Laurent Gbagbo in the presidency. Moreover, the peace building process was less successful because the different political agreements failed to address some of the main national problems, such as land property and identity issues. The following paper aims first to analyze the main facts and causes that instigated the conflict since the coup d’état in 2002. Secondly, the paper will analyze the peace process and point out the key elements of the Ouagadougou Peace Agreement (2007): the creation of a new and unique armed forces structure, as well as the identification of the population and implementation of an electoral process. The main goal is to provide the International Catalan Institute for Peace (ICIP) a working tool in order to send an electoral observation mission to this African country by November 2009.

The Peace Processes in the Basque Country and Northern Ireland (1994-2006): a Comparative Approach

The peace process in Northern Ireland demonstrates that new sovereignty formulas need to be explored in order to meet the demands of the populations and territories in conflict. The profound transformation of the classic symbolic elements of the nation-state within the context of the European Union has greatly contributed to the prospects for a resolution of this old conflict. Today’s discussions are focused on the search for instruments of shared sovereignty that are adapted to a complex and plural social reality. This new approach for finding a solution to the Irish conflict is particularly relevant to the Basque debate about formulating creative and modern solutions to similar conflicts over identity and sovereignty. The notion of shared sovereignty implemented in Northern Ireland –a formula for complex interdependent relations– is of significant relevance to the broader international community and is likely to become an increasingly potent and transcendent model for conflict resolution and peace building.

Social capital society and peace: Reflections on conflict transformation in the Philippines

Civil society is recognised as comprising complex and multifaceted entities, resilient to and yet responsive to both the state apparatus and global market processes. Civil society in the Philippines, long regarded as one of the most vibrant, diverse and innovative in Asia, has emerged as a significant actor in the field of conflict resolution and peace-building. In thinking about the work of peace, this paper engages with the effectiveness of civil society in mobilising societal awareness for a ‘just and lasting peace’ in the southern Philippines. Shaped by development paradigms that privilege concepts such as social capital, the paper aims to interrogate how such concepts situated within the development–security nexus proposed by the Philippine government and funding agencies have influenced conflict-transformation initiatives in Mindanao, Philippines.

Algumas considerações acerca da prevenção dos conflitos armados

Sumário: 1. A atualidade do tema; 2. A sua consagração na Carta das Nações Unidas; 3. O desenvolvimento de mecanismos de prevenção dos conflitos; 3. 1. O estabelecimento preventivo de forças internacionais; 3.2. Os sistemas de alerta precoce; 3.3. A criação de forças de intervenção rápida; 3.4. Medidas de peace-building; 4. Considerações finais.

Impacto de la ayuda oficial al desarrollo de donantes de OCDE-CAD en el proceso de reconciliación nacional en Perú (2000-2010)

La cooperación internacional en el Perú ha tenido un rol importante durante la reconciliación nacional y transición democrática en el Perú luego del terrorismo. El presente trabajo se centrará en la denominada ayuda oficial al desarrollo (AOD) de fuentes bilaterales del 2000 al 2010, pues es la que ha tenido un protagonismo decisivo en el país, sobre todo en las políticas relativas a construcción de paz (peace building) y reconstrucción democrática y porque existe información y registros más fiables tales como los de la Organización para la Cooperación y el Desarrollo Económico (OCDE) así como de las agencias gubernamentales.

Enhancing human security through crisis management : opportunities and challenges for learning

Inhimilliseen turvallisuuteen kriisinhallinnan kautta – oppimisen mahdollisuuksia ja haasteita Kylmän sodan jälkeen aseelliset konfliktit ovat yleensä alkaneet niin sanotuissa hauraissa valtioissa ja köyhissä maissa, ne ovat olleet valtioiden sisäisiä ja niihin on osallistunut ei-valtiollisia aseellisia ryhmittymiä. Usein ne johtavat konfliktikierteeseen, jossa sota ja vakaammat olot vaihtelevat. Koska kuolleisuus konflikteissa voi jäädä alle kansainvälisen määritelmän (1000 kuollutta vuodessa), kutsun tällaisia konflikteja ”uusiksi konflikteiksi”. Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt kehittämään kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen malleja, jotta pysyvä rauhantila saataisiin aikaiseksi. Inhimillinen turvallisuus perustuu näkemykseen, jossa kunnioitetaan jokaisen yksilön ihmisoikeuksia ja jolla on vaikutusta myös kriisinhallinnan ja rauhanrakentamisen toteuttamiseen. Tutkimukseen kuuluu kaksi empiiristä osaa: Delfoi tulevaisuuspaneeliprosessin sekä kriisinhallintahenkilöstön haastattelut. Viisitoista eri alojen kriisinhallinta-asiantuntijaa osallistui paneeliin, joka toteutettiin vuonna 2008. Paneelin tulosten mukaan tulevat konfliktit usein ovat uusien konfliktien kaltaisia. Lisäksi kriisinhallintahenkilöstöltä edellytetään vuorovaikutus- ja kommunikaatiokykyä ja luonnollisesti myös varsinaisia ammatillisia valmiuksia. Tulevaisuuspaneeli korosti vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitoja erityisesti siviilikriisinhallintahenkilöstön kompetensseissa, mutta samat taidot painottuivat sotilaallisen kriisinhallinnan henkilöstön kompetensseissakin. Kriisinhallinnassa tarvitaan myös selvää työnjakoa eri toimijoiden kesken. Kosovossa työskennelleen henkilöstön haastatteluaineisto koostui yhteensä 27 teemahaastattelusta. Haastateltavista 9 oli ammattiupseeria, 10 reservistä rekrytoitua rauhanturvaajaa ja 8 siviilikriisinhallinnassa työskennellyttä henkilöä. Haastattelut toteutettiin helmi- ja kesäkuun välisenä aikana vuonna 2008. Haastattelutuloksissa korostui vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaitojen merkitys, sillä monissa käytännön tilanteissa haastateltavat olivat ratkoneet ongelmia yhteistyössä muun kriisinhallintahenkilöstön tai paikallisten asukkaiden kanssa. Kriisinhallinnassa toteutui oppimisprosesseja, jotka usein olivat luonteeltaan myönteisiä ja informaalisia. Tällaisten onnistumisten vaikutus yksilön minäkuvaan oli myönteinen. Tällaisia prosesseja voidaan kuvata ”itseä koskeviksi oivalluksiksi”. Kriisinhallintatehtävissä oppimisella on erityinen merkitys, jos halutaan kehittää toimintoja inhimillisen turvallisuuden edistämiseksi. Siksi on tärkeää, että kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatyössä oppimista kehitetään ottamaan huomioon oppimisen eri tasot ja ulottuvuudet sekä niiden merkitys. Informaaliset oppimisen muodot olisi otettava paremmin huomioon kriisinhallintakoulutusta ja kriisinhallintatehtävissä oppimista kehitettäessä. Palautejärjestelmää olisi kehitettävä eri tavoin. Koko kriisinhallintaoperaation on saatava tarvittaessa myös kriittistä palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista. Monet kriisinhallinnassa työskennelleet kaipaavat kunnollista palautetta työrupeamastaan. Liian rutiininomaiseksi koettu palaute ei edistä yksilön oppimista. Spontaanisti monet haastatellut pitivät tärkeänä, että kriisinhallinnassa työskennelleillä olisi mahdollisuus debriefing- tyyppiseen kotiinpaluukeskusteluun. Pelkkä tällainen mahdollisuus ilmeisesti voisi olla monelle myönteinen uutinen, vaikka tilaisuutta ei hyödynnettäisikään. Paluu kriisinhallintatehtävistä Suomeen on monelle haasteellisempaa kuin näissä tehtävissä työskentelyn aloittaminen ulkomailla. Tutkimuksen tulokset kannustavat tutkimaan kriisinhallintaa oppimisen näkökulmasta. On myös olennaista, että kriisinhallinnan palautejärjestelmiä kehitetään mahdollisimman hyvin edistämään sekä yksilöllistä että organisatorista oppimista kriisinhallinnassa. Kriisinhallintaoperaatio on oppimisympäristö. Kriisinhallintahenkilöstön kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen kehittäminen on olennaista tavoiteltaessa kestävää rauhanprosessia, jossa konfliktialueen asukkaatkin ovat mukana.