Supersankareiden (väki)valta, voima ja identiteetti

Kirjallisuusarvostelu

Konsuli L. J. Miettinen 1/12 1962

Kirje 1.12.1962

Ylilääkäri Pentti Miettinen 12/10 1966

Kirje

Rouva Glory Miettinen 29/4 1963

Kirje

Faktori Liisa Miettinen 1974

Kirje

Comment on: ‘Screening’ for Breast Cancer: Misguided Research Misinforming Public Policies, by O. S. Miettinen

Our commentary of the article “‘Screening’ for Breast Cancer: Misguided Research Misinforming Public Policies” has two main parts. First we address some of the methodological points raised by Professor Miettinen. Then we review more specific aspects of the Swiss Medical Board statement on mammography screening for early detection of breast cancer.

Age and Method-dependent Variability of Predicted Oxygen Consumption in Congenital Heart Disease

Background and Purpose. There has been a lot of debate about the use of predicted oxygen consumption to calculate pulmonary vascular resistance using the Fick principle. We therefore comparatively analyzed predicted oxygen consumption in infants and children in specific age groups, using different methods (formulas), as an attempt to better understand the usefulness and limitations of predictions. Methods and Results. Four models (LaFarge & Miettinen, Bergstra et al., Lindahl, and Lundell et al.) were used to predict oxygen consumption in 200 acyanotic patients with congenital cardiac defects aged 0-2.0, > 2.0-4.0, > 4.0-6.0, and > 6.0-8.75 years (median 2.04 years). Significant differences were observed between the age groups (P < .001) and between the methods (P < .001), not related to diagnoses. Differences between methods were more impressive in the first age group (P < .01). In patients aged 0-2.0 years, the lowest values of oxygen consumption (corresponding to the highest estimates of pulmonary vascular resistance) were obtained with the method of Lindahl; above this age, any method except that of Lundell et al. Conclusions. Although measuring oxygen consumption is always preferable, a rational use of predictions, using different methods, may be of help in situations where measurements are definitely not possible.

Mild myocardial infarction - A classification problem in epidemiologic studies

In studies assessing the trends in coronary events, such as the World Health Organization (WHO) MONICA Project (multinational MONItoring of trends and determinants of CArdiovascular disease), the main emphasis has been on coronary deaths and non-fatal definite myocardial infarctions (MI). It is, however, possible that the proportion of milder MIs may be increasing because of improvements in treatment and reductions in levels of risk factors. We used the MI register data of the WHO MONICA Project to investigate several definitions for mild non-fatal MIs that would be applicable in various settings and could be used to assess trends in milder coronary events. Of 38 populations participating in the WHO MONICA MI register study, more than half registered a sufficiently wide spectrum of events that it was possible to identify subsets of milder cases. The event rates and case fatality rates of MI are clearly dependent on the spectrum of non-fatal MIs, which are included. On clinical grounds we propose that the original MONICA category ''non-fatal possible MI'' could bt:divided into two groups: ''non fatal probable MI'' and ''prolonged chest pain.'' Non-fatal probable MIs are cases, which in addition to ''typical symptoms'' have electrocardiogram (EGG) or enzyme changes suggesting cardiac ischemia, but not severe enough to fulfil the criteria for non-fatal definite MI In more than half of the MONICA Collaborating Centers, the registration of MI covers these milder events reasonably well. Proportions of non-fatal probable MIs vary less between populations than do proportions of non fatal possible MIs. Also rates of non-fatal probable MI are somewhat more highly correlated with rates of fatal events and non-fatal definite MI. These findings support the validity of the category of non-fatal probable MI. In each center the increase in event rates and the decrease in case-fatality due to the inclusion of non-fatal probable MI was lar er for women than men. For the WHO MONICA Project and other epidemiological studies the proposed category of non-fatal probable MIs can be used for assessing trends in rates of milder MI. Copyright (C) 1997 Elsevier Science Inc.

Enhancement of adhesion and promotion of osteogenic differentiation of human adipose stem cells by poled electroactive poly(vinylidene fluoride)

Poly(vinylidene fluoride) (PVDF) is a biocompatible material with excellent electroactive properties. Non-electroactive α-PVDF and electroactive β-PVDF were used to investigate the substrate polarization and polarity influence on the focal adhesion size and number as well as on human adipose stem cells (hASCs) differentiation. hASCs were cultured on different PVDF surfaces adsorbed with fibronectin and focal adhesion size and number, total adhesion area, cell size, cell aspect ratio and focal adhesion density were estimated using cells expressing EGFP-vinculin. Osteogenic differentiation was also determined using a quantitative alkaline phosphatase assay. The surface charge of the poled PVDF films (positive or negative) influenced the hydrophobicity of the samples, leading to variations in the conformation of adsorbed extracellular matrix (ECM) proteins, which ultimately modulated the stem cell adhesion on the films and induced their osteogenic differentiation.

Dynamic piezoelectric stimulation enhances osteogenic differentiation of human adipose stem cells

This work reports on the influence of the substrate polarization of electroactive β-PVDF on human adipose stem cells (hASCs) differentiation under static and dynamic conditions. hASCs were cultured on different β-PVDF surfaces (non-poled and “poled -”) adsorbed with fibronectin and osteogenic differentiation was determined using a quantitative alkaline phosphatase assay. “Poled -” β-PVDF samples promote higher osteogenic differentiation, which is even higher under dynamic conditions. It is thus demonstrated that electroactive membranes can provide the necessary electromechanical stimuli for the differentiation of specific cells and therefore will support the design of suitable tissue engineering strategies, such as bone tissue engineering.

Jalkaterapian asiakkaiden jalkojen omahoitotottumukset vuosina 2003-2005

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa Helsingin ammattikorkeakoulu Stadian jalkapisteessä hoidossa käyneiden eri-ikäisten asiakkaiden (n=346) jalkojen omahoitotottumukset ja niiden tarkoituksenmukaisuus sekä jalkaterien terveyden taso. Tutkimukseen osallistuneiden ikäjakauma oli 6-96 ja keski-ikä 60 vuotta. Kysely toteutettiin Kunto-Stadian jalkapisteessä opiskelijoiden harjoittelujaksoilla vuosina 2003-2005. Tutkimusstrategia oli kvantitatiivinen ja tiedonhankintamenetelmänä oli strukturoitu kyselylomake. Tulokset on esitetty käyttäen frekvenssejä ja prosenttiosuuksia. Tulosten mukaan suurin osa vastanneista pesi jalat päivittäin ja kuivasi varvasvälit joka pesun yhteydessä. Vajaa puolet rasvasi jalat harvemmin kuin kerran viikossa tai ei lainkaan. Noin puolet käytti jalkojen ihon hoidossa raspia. Noin puolet käytti luonnonkuitusukkia. Yksi kymmenestä liikkui sisätiloissa sukkasillaan. Hieman yli puolelle kenkien löytyminen oli vaikeata. Alle kolmasosa harrasti yhtä tai kahta liikuntalajia. Yleisimmin harrastettiin kävelyä. Alle puolet harrasti liikuntaa 3-4 kertaa viikossa. Alle puolet ei toteuttanut jalkavoimistelua. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että jalkahygienian taso on huono, koska jalkojen omahoitotietoudessa on puutteita. Tässä tutkimuksessa sukat ja kengät tukevat jalkojen terveyttä melko huonosti. Tutkimustulosten mukaan sukkia vaihdetaan liian harvoin, jonka seurauksena jalkahygienia kärsii. Kenkätottumukset eivät tue pystyasentoa ja liikkumista. Tutkimukseen osallistuneet harrastavat yksipuolista liikuntaa, koska tutkimustuloksista ilmenee, että suurin osa harrastaa yhtä tai kahta liikuntalajia. Jalkavoimistelua harrastettiin liian vähän, jonka seurauksena jalkaterän ja säären alueen lihastasapaino häiriintyy ja nivelten toiminta kärsii. Suomessa ja ulkomailla ei ole aiemmin tehty näin laajaa tutkimusta jalkojen omahoitotottumuksista. Ammattikuntamme ja muu terveydenhuoltohenkilöstö saavat ajankohtaista ja syventävää tietoa, jolloin jalkaongelmien syntymistä voidaan ehkäistä puuttumalla ajoissa opetuksen ja ohjauksen avulla puutteellisiin jalkojen omahoitotottumuksiin. Toivomme tämän tutkimuksen kannustavan jalkojenhoitajia ja jalkaterapeutteja panostamaan jatkossa yksilölliseen asiakkaan opetukseen ja ohjaukseen sekä kehittämisehdotusten perusteella muokatun jalkojen omahoitolomakeen motivoivan entistä enemmän keräämään tietoja asiakkaiden jalkojen omahoitotottumuksista. Kysymykset on muokattu tutkimustulosten ja opinnäytetyön tekovaiheessa ilmenneiden kehitystarpeiden perusteella.