Iso-Britannia vastakumouksellisessa sodassa : turvallisuusjoukkojen käyttöperiaatteet Malaijalla (1948-1960) ja Keniassa (1952-1960)

Toisen maailmansodan jälkeisenä ajanjaksona Iso-Britannia joutui useisiin vastakumouksellisen sodankäynnin konflikteihin siirtomaarakenteiden purkautumisen ja maailmanpoliittisen tilanteen johdosta. Tutkielma käsittelee Ison-Britannian turvallisuusjoukkojen käyttöperiaatteita vastakumouksellisen sodankäynnin konflikteissa Malaijalla vuosina 1948–1960 ja Keniassa vuosina 1952–1960. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on käytetty lähdeaineistoon perustuvaa sisällönanalyysia. Lähdeaineisto koostuu pääsääntöisesti ulkomaalaisissa sotakouluissa tehdyistä opinnäytetöistä sekä tutkimus- ja aikalaiskirjallisuudesta. Lisäksi lähteenä on käytetty Britannian asevoimien ohjesääntöjä vastakumouksellisesta sodankäynnistä. Britannian vastakumouksellisen sodankäynnin taisteluoppi korosti sodan poliittista ratkaisua. Toisen maailmansodan jälkeisessä taisteluopissa uhkamalli muodostui Mao Tse-Tungin oppien mukaisesti taistelevasta kumouksellisesta liikkeestä. Malaijalla ja Keniassa kumouksellisen toiminnan raamit olivat monin osin yhtenäiset. Kapinalliset pystyttiin määrittämään selväksi vähemmistöryhmittymäksi koko kansakunnan osalta. Kapinallisten toiminta- aluetta olivat pääsääntöisesti maiden rajojen sisäpuolelle rajoittuvat harvaan asutut viidakko- ja metsäalueet. Britannian turvallisuusjoukkojen toiminnan perustana ollut ohjesääntö määritteli turvallisuusjoukkojen tärkeimmäksi tehtäväksi kumouksellisten eristämisen väestöstä, minkä avulla kumouksellisilta riistettiin toimintansa kannalta elintärkeät resurssit. Poliisivoimilla sekä paikallisesta väestöstä perustetuilla kodinturvajoukoilla kontrolloitiin ja valvottiin asuttuja alueita sotilasvoimien suorittaessa operaatioita viidakko- ja metsäalueiden laitamilla ja syvyydessä. Samanaikaisesti toteutetut uudelleenasuttamisen ohjelmat ja elintarvikkeiden säätelyt vaikeuttivat kapinallisten tukeutumista väestöön ja pakottivat heidät vetäytymään syrjäseuduille. Tutkielman tärkeimpänä havaintona voidaan pitää turvallisuusjoukkojen käyttöperiaatteiden yhtäläisyyttä Malaijalla ja Keniassa. Turvallisuusjoukkojen rakenne ja periaatteellinen käyttö noudattivat molemmissa konflikteissa samaa kaavaa perustuen Malaijan alkuvuosien havaintojen pohjalta laadittuun käsikirjaan. Turvallisuusjoukkojen käyttöön vaikuttaneet asteittaiset toimenpiteet kapinallisten eristämiseksi väestöstä, johtaen aina heidän voimiensa lopulliseen tuhoamiseen, olivat käyttöperiaatteiden kannalta ohjaava tekijä. Konflikteista saatujen havaintojen perusteella pystyttiin määrittelemään turvallisuusjoukkojen toimijoille selkeät roolit ja tehtäväkentät kriisien eri vaiheissa.

Shipping form for 2 bundles placed aboard the schooner the Britannia to be delivered to Henry Nelles

Shipping form for 2 bundles placed aboard the schooner the Britannia to be delivered to Henry Nelles. This form has a note written on the second page to Mr. Henry Nelles from Mr. Henderson. This item is badly stained and torn but most of the text is legible, June 6, 1828.

Sarah Kane: Cool Britannia's reluctant feminist

Aleks Sierz in his important survey of mid 1990s drama has identified the plays of Sarah Kane as exemplars of what he terms ‘In-Yer Face’ theatre. Sierz argues that Kane and her contemporaries such as Mark Ravenhill and Judy Upton represent a break with the ideological concerns of the previous generation of playwrights such as Doug Lucie and Stephen Lowe, whose work was shaped through recognizable political concerns, often in direct opposition to Thatcherism. In contrast Sarah Kane and her generation have frequently been seen as literary embodiments of ‘Thatcher’s Children’, whereby following the fall of the Berlin Wall and the inertia of the Major years, their drama eschews a recognizable political position, and seems more preoccupied with the plight of individuals cut adrift from society. In the case of Sarah Kane her frequently quoted statement, ‘I have no responsibility as a woman writer because I don’t believe there’s such a thing’, has compounded this perception. Moreover, its dogmatism also echoes the infamous comments attributed to Mrs Thatcher regarding the role of the individual to society. However, this article seeks to reassess Kane’s position as a woman writer and will argue that her drama is positioned somewhere between the female playwrights who emerged after 1979 such as Sarah Daniels, Timberlake Wertenbaker and Clare McIntyre, whose drama was distinguished by overtly feminist concerns, and its subsequent breakdown, best exemplified by the brief cultural moment associated with the newly elected Blair government known as ‘Cool Britannia’. Drawing on a variety of sources, including Kane’s unpublished monologues, written while she was a student just after Mrs Thatcher left office, this paper will argue that far from being an exponent of post-feminism, Kane’s drama frequently revisits and is influenced by the generation of dramatists whose work was forged out the sharp ideological positions that characterized the 1980s and a direct consequence of Thatcherism.

Rude Britannia: British Comic Art

Group exhibition, including six copies of The BANK tabloid (1997) BANK [Bedwell/Thomson/Russell/Williamson]

Aspetti di vita quotidiana, religiosa, militare e civile in Britannia e lungo il Vallo di Adriano

The dissertation aims to provide an overview of some aspects of everyday life in Roman Britain in general and in the area of Hadrian’s Wall in particular. In a preliminary description, the writer addresses the complex topic related to the genesis of borders as the fulfillment of the expansionist parable of Rome, and as the space manifestation of the sunset of the idea of an imperium sine fine. Then the thesis passes to examine, in subsequent chapters, first the religious theme in its peculiar indigenous component and in the cultural practices triggered by the process of Romanization, secondly the question whether is possible to study everyday life in the northernmost province of the Empire through a discussion of the civilian settlements in proximity to military sites. This issue is drawn especially thanks to the analysis of the so-called Vindolanda tablets, which constitute a valuable evidence of a lively environment both under human and social respect. Before giving an indication of the specific bibliography, the work offers a number of appendices which elaborate part of the information which has been supplied in the previous sections. Mention of the epigraphic repertoires and literary and antiquarian sources is finally made.