Protection of man and the environment : supplemental report of the Committee on Agriculture and Forestry on H.R. 10729, Federal Environmental Pesticide Control Act of 1972.

On Federal Environmental Pesticide Control Act of 1972 to amend the Federal Insecticide, Fungicide, and Rodenticide Act.

New labour and the environment : too little too late.

New Labour and the environment: too little too late – symbolic success but real failure Achievements: Introduction of the Climate Change Act 2008, Low Carbon Transition Plan, the creation of the Department of Energy and Climate Change, establishment of several ‘green’ quangos and Green Investment Bank, Warm Front Scheme, international leadership on Kyoto and the European Directive for Landfill and Renewable Energy. Disappointments: Increased green house gas emissions that failto meet domestic UK targets, let alone Kyoto; significant increasesin energy and transport emissions; EU air pollution violations; failure to regulate the importation of illegally logged timber and wildlife; increase in chemical agriculture; unwillingness to tackle corporate environmental crime; road expansions and runway projects at the expense of low emission alternative public transport. Biggest broken promises: Global warming, low carbon transport; protection of biodiversity.

Poverty and the Environment : Investment Poverty and the Role of Assets in Generating Welfare for Farmer Households in the Province of Herrera, Panama

Köyhiä maanviljelijöitä on usein syytetty kehitysmaiden ympäristöongelmista. On väitetty, että eloonjäämistaistelu pakottaa heidät käyttämään maata ja muita luonnonvaroja lyhytnäköisesti. Harva asiaa koskeva tutkimus on kuitenkaan tukenut tätä väitettä; perheiden köyhyyden astetta ja heidän aiheuttamaansa ympäristövaikutusta ei ole kyetty kytkemään toisiinsa. Selkeyttääkseen köyhyys-ympäristö –keskustelua, Thomas Reardon ja Steven Vosti kehittivät investointiköyhyyden käsitteen. Se tunnistaa sen kenties suuren joukon maanviljelijäperheitä, jotka eivät ole köyhiä perinteisten köyhyysmittareiden mukaan, mutta joiden hyvinvointi ei ole riittävästi köyhyysrajojen yläpuolella salliakseen perheen investoida kestävämpään maankäyttöön. Reardon ja Vosti korostivat myös omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin, ja uskoivat sen vaikuttavan tuotanto- ja investointipäätöksiin. Tässä tutkimuksessa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten investointiköyhyyttä voidaan ymmärtää ja mitata? Ja, mikä on viljelijäperheiden omaisuuden hyvinvointia lisäävä vaikutus? Tätä tutkimusta varten haastateltiin 402 maanviljelijäperhettä Väli-Amerikassa, Panaman tasavallan Herreran läänissä. Näiden perheiden hyvinvointia mitattiin heidän kulutuksensa mukaan, ja paikalliset köyhyysrajat laskettiin paikallisen ruoan hinnan mukaan. Herrerassa ihminen tarvitsee keskimäärin 494 dollaria vuodessa saadakseen riittävän ravinnon, tai 876 dollaria vuodessa voidakseen ravinnon lisäksi kattaa muitakin välttämättömiä menoja. Ruoka- eli äärimmäisen köyhyyden rajan alle jäi 15,4% tutkituista perheistä, ja 33,6% oli jokseenkin köyhiä, eli saavutti kyllä riittävän ravitsemuksen, muttei kyennyt kustantamaan muita perustarpeitaan. Molempien köyhyysrajojen yläpuolelle ylsi siis 51% tutkituista perheistä. Näiden köyhyysryhmien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia ei vain perheiden varallisuuden, tulojen ja investointistrategioiden välillä, mutta myös perheiden rakenteessa, elinympäristössä ja mahdollisuuksissa saada palveluja. Investointiköyhyyden mittaaminen osoittautui haastavaksi. Herrerassa viljelijät eivät tee investointeja puhtaasti ympäristönsuojeluun, eikä maankäytön kestävyyttä muutenkaan pystytty yhdistämään perheiden hyvinvoinnin tasoon. Siksi investointiköyhyyttä etsittiin sellaisena hyvinvoinnin tasona, jonka alapuolella elävien perheiden parissa tuottavat maanparannusinvestoinnit eivät enää ole suorassa suhteessa hyvinvointiin. Tällaisia investointeja ovat mm. istutetut aidat, lannoitus ja paranneltujen laiduntyyppien viljely. Havaittiin, että jos perheen hyvinvointi putoaa alle 1000 dollarin/henkilö/vuosi, tällaiset tuottavat maanparannusinvestoinnit muuttuvat erittäin harvinaisiksi. Investointiköyhyyden raja on siis noin kaksi kertaa riittävän ravitsemuksen hinta, ja sen ylitti 42,3% tutkituista perheistä. Heille on tyypillistä, että molemmat puolisot käyvät työssä, ovat korkeasti koulutettuja ja yhteisössään aktiivisia, maatila tuottaa paremmin, tilalla kasvatetaan vaativampia kasveja, ja että he ovat kerryttäneet enemmän omaisuutta kuin investointi-köyhyyden rajan alla elävät perheet. Tässä tutkimuksessa kyseenalaistettiin yleinen oletus, että omaisuudesta olisi poikkeuksetta hyötyä viljelijäperheelle. Niinpä omaisuuden vaikutusta perheiden hyvinvointiin tutkittiin selvittämällä, mitä reittejä pitkin perheiden omistama maa, karja, koulutus ja työikäiset perheenjäsenet voisivat lisätä perheen hyvinvointia. Näiden hyvinvointi-mekanismien ajateltiin myös riippuvan monista väliin tulevista tekijöistä. Esimerkiksi koulutus voisi lisätä hyvinvointia, jos sen avulla saataisiin paremmin palkattuja töitä tai perustettaisiin yritys; mutta näihin mekanismeihin saattaa vaikuttaa vaikkapa etäisyys kaupungeista tai se, omistaako perhe ajoneuvon. Köyhimpien perheiden parissa nimenomaan koulutus olikin ainoa tutkittu omaisuuden muoto, joka edisti perheen hyvinvointia, kun taas maasta, karjasta tai työvoimasta ei ollut apua köyhyydestä nousemiseen. Varakkaampien perheiden parissa sen sijaan korkeampaa hyvinvointia tuottivat koulutuksen lisäksi myös maa ja työvoima, joskin monesta väliin tulevasta muuttujasta, kuten tuotantopanoksista riippuen. Ei siis ole automaatiota, jolla omaisuus parantaisi perheiden hyvinvointia. Vaikka rikkailla onkin yleensä enemmän karjaa kuin köyhemmillä, ei tässä aineistossa löydetty yhtään mekanismia, jota kautta karjan määrä tuottaisi korkeampaa hyvinvointia viljelijäperheille. Omaisuuden keräämisen ja hyödyntämisen strategiat myös muuttuvat hyvinvoinnin kasvaessa ja niihin vaikuttavat monet ulkoiset tekijät. Ympäristön ja köyhyyden suhde on siis edelleen epäselvä. Köyhyyden voittaminen vaatii pitkällä tähtäimellä sitä, että viljelijäperheet nousisivat investointiköyhyyden rajan yläpuolelle. Näin heillä olisi varaa alkaa kartuttaa omaisuutta ja investoida kestävämpään maankäyttöön. Tällä hetkellä kuitenkin isolle osalle herreralaisia perheitä tuo raja on kaukana tavoittamattomissa. Miten päästä yli tuhannen dollarin kulutukseen perheenjäsentä kohden, mikäli elintaso ei yllä edes riittävään ravitsemukseen? Ja sittenkin, vaikka hyvinvointi kohenisi, ei ympäristön kannalta parannuksia ole välttämättä odotettavissa, mikäli karjalaumat kasvavat ja eroosioalttiit laitumet leviävät.

Trade and the environment in the context of the World Trade Organization

Includes bibliography

Target genes for virulence assessment of Escherichia coli isolates from water, food and the environment

The widespread species Escherichia coli includes a broad variety of different types, ranging from highly pathogenic strains causing worldwide outbreaks of severe disease to avirulent isolates which are part of the normal intestinal flora or which are well characterized and safe laboratory strains. The pathogenicity of a given E. coli strain is mainly determined by specific virulence factors which include adhesins, invasins, toxins and capsule. They are often organized in large genetic blocks either on the chromosome ('pathogenicity islands'), on large plasmids or on phages and can be transmitted horizontally between strains. In this review we summarize the current knowledge of the virulence attributes which determine the pathogenic potential of E. coli strains and the methodology available to assess the virulence of E. coli isolates. We also focus on a recently developed procedure based on a broad-range detection system for E. coli-specific virulence genes that makes it possible to determine the potential pathogenicity and its nature in E. coli strains from various sources. This makes it possible to determine the pathotype of E. coli strains in medical diagnostics, to assess the virulence and health risks of E. coli contaminating water, food and the environment and to study potential reservoirs of virulence genes which might contribute to the emergence of new forms of pathogenic E. coli.

Beef production and the environment: Is it really 'hard to be green when you are in the red'?

The statement. 'it is hard to be green when you are in the red' is commonly used by pnmary producers to explain the necessity of placing a greater emphasis on financial survival rather than longer term environmental sustainability. The subject of environmental sustainabilty on pastoral properties was explored during face-to:face interviews with cattle graziers in the Filzroy Basin area of Central Queensland. Findings from the study suggest that while economic factors are important, they are not the only determinant in whether a landholder prioritises environmental sustainability, Rather. social factors such as knowledge claims. beliefs, attitudes. values, peer pressure and social sanctioning, constructed and enacted within the productivist paradigm of primary production. play a crucial role in how landholders manage their natural assets. This suggests that the edict that 'It is hard to be green when you are in the red' is inaccurate and does not explain why conservation-focused pastoral management is not yet occurring on a large scale

Young Children and the Environment : Early Learning for Sustainability

This world-first text book on early childhood edcuation for sustainabilty tackles one of the biggest contemporary issues of our times - the changing environmment - and demonstrates how early education can contribute to sustainable living. An essential text for students in early childhood teacher education and a practcial resource for child care practitioners and primary school teachers, it is designed to promote edcuation for sustainabilty from birth to eight years. the text refers to national and international initiatives such as 'sustainable Schools', 'Child Friendly Cities' and 'Health Promoting Schools' and explores their existing and potential links with early childhood education. Groundbreaking content draws on recent literature in the areas of organisational, educational and cultural chnage, and environmental sustainabilty. Specific chapters explore ethical challenges and the use of ICT to advance learning. Case studies and vignettes exemplify leadership in practice and 'provocations' are integrated throughout to inspire new ways of thinking about the environment, the wider world, young children and the transformative power of early edcuation.

Dirty collar crime and the environment

In 2010, Vincent Ruggiero and Nigel South coined the term ‘dirty collar crime’ to define corporate entrepreneurs that monopolise waste disposal companies and profit from illegal environmental activities. This paper explores the ways in which ‘the environment’ has become big business for organised criminal enterprises. It draws on original fieldwork conducted in Italy and examines the exploits of the ‘eco mafia’. It concludes that the fluidity associated with term ‘environment’ and its cavalier usage in political and public discourse creates ambivalence for regulation and protection. Whilst trade continues to assert an international priority within the landscapes of global economics and fiscal prosperity; organized environmental crime takes advantage of growing markets. As a result, movements of environmental activism emerge as the new front in the surveillance, regulation and prosecution of organised environmental crime. Such voices must continue to be central to future green criminological perspectives that seek environmental, ecological and species justice.

Children and the environment

Children and the environment cover a broad, interdisciplinary field of research and practice. The social sciences often use the word “environment” to mean the social, political, or economic context of children’s lives, but this bibliography covers physical settings. It focuses on a place-based scale that children can see, hear, taste, smell, touch, and navigate: not large, abstract scales such as national identities or population dynamics, or small scales such as environmental impacts on genes or cell functions. Attention to the everyday settings of children’s lives grew in the 18th century, when Romantic literature introduced the theme of children and nature. In the 19th century, concern for children’s welfare included an interest in conditions for children in burgeoning industrial cities, and justifications for early streetcar and railroad suburbs included claims that they would save children from the dangers of cities and provide the healthful benefits of natural surroundings. In the 20th century, academic disciplines developed different lines of inquiry about the impact of the physical environment on children and how children relate to places: ethnographic studies of children in different parts of the world in the fields of anthropology and geography; sociological studies of different populations of children in different settings; educational research on the learning opportunities that different school and out-of-school settings afford; medical research to understand disease vectors and the impact of pollutants on children; and efforts in the field of environment and behavior research more broadly, to understand how built and designed environments affect children physically, cognitively, socially, and emotionally. At the beginning of the 21st century, children and the environment is an active area of inquiry seeking to understand rapidly changing conditions for children as the world urbanizes, opportunities for free play outdoors and independent mobility erode in many parts of the world, media environments consume more of children’s time, and awareness grows that children need opportunities to contribute to creating sustainable societies.