Pragmatic competence of Finnish learners of English: Meaning in interaction in secondary and upper secondary schools

Tutkin pro gradu -tutkielmassani englannin kielen oppijoiden pragmaattista kompetenssia. Tarkoitukseni oli selvittää, miten suomalaiset yläkoululaiset ja lukiolaiset osaavat käyttää englannin kieltä erilaisissa kommunikaatiotilanteissa. Tutkielmani voidaan sijoittaa välikielen pragmatiikan tutkimukseen. Halusin selvittää, millä tasolla suomalaisten oppijoiden pragmaattinen kompetenssi on ja kehittyykö se yläkoulun ja lukion välillä. Lisäksi tutkin, vaikuttavatko oppimisympäristö ja oppimismahdollisuudet oppijoiden kykyyn käyttää englannin kieltä. Toisin sanoen vertasin englantipainotteisilla luokilla olevia oppilaita formaalin opetuksen oppijoihin sekä tutkin, vaikuttavatko englanninkieliset vapaa-ajan aktiviteetit ja oppijoiden mahdolliset oleskelut englanninkielisissä maissa heidän pragmaattiseen kompetenssiinsa. Tutkimukseni kohderyhmä koostui yläkoulun kahdeksasluokkalaisista ja lukion toisen vuosikurssin opiskelijoista. Testasin neljä eri ryhmää, joissa oli sekä formaalissa opetuksessa olevia oppijoita (yksi ryhmä kahdeksasluokkalaisia ja yksi ryhmä toisen vuosikurssin opiskelijoita) että kielipainotteisten luokkien oppijoita (yksi ryhmä kahdeksasluokkalaisia ja yksi ryhmä toisen vuosikurssin opiskelijoita). Arvioin kohderyhmäni pragmaattista kompetenssia monivalintatestillä, jossa testattiin oppijoiden kykyä käyttää ja ymmärtää implikaatioita, tilannekohtaisia rutiineja sekä puheakteja. Taustakysymysten avulla selvitin, kuinka usein oppijat käyttivät englantia vapaa-aikanaan ja olivatko he vierailleet englanninkielisissä maissa. Tutkimustulokseni osoittavat, että suomalaisten yläkoululaisten ja lukiolaisten pragmaattinen kompetenssi oli korkea. Pragmaattinen kompetenssi kehittyi kahdeksasluokkalaisten ja lukion toisen vuosikurssin välillä. Kehitys oli suurempaa formaalissa opetuksessa kuin kielipainotteisilla luokilla. Englantipainotteisilla luokilla olevat oppilaat suoriutuivat testistä paremmin kuin formaalin opetuksen oppilaat. Tosin erot olivat tilastollisesti merkitseviä vain yläkoulussa. Tutkimuksessani siis päättelin, että vieraskielinen opetus vaikutti enemmän nuorempiin oppijoihin. Eri oppimismahdollisuudet osoittautuivat haastaviksi analysoida. Tulokset osoittivat, että vain englanninkielisessä maassa oleskelulla oli vaikutusta oppijoiden pragmaattiseen kompetenssiin. Kysyttäessä vapaa-ajan aktiviteettien merkitystä oppijat kuitenkin kertoivat, että ne auttoivat heitä testiin vastaamisessa enemmän kuin englanninopetuksessa käydyt asiat. Kouluissa tulisikin jatkossa painottaa yhä enemmän vuorovaikutteista kieltenopetusta.

Reformaatioajan suomenkielisten Isä meidän -rukousten erot

Tutkin vanhan kirjasuomen tutkimuksen alaan kuuluvassa pro gradu –työssäni reformaatioaikaisten suomenkielisten Isä meidän -rukousten eroja ja niiden syitä. Reformaation alkuajalta tunnetaan kaikkiaan 14 suomenkielistä Isä meidän -rukousta, jotka poikkeavat toisistaan hieman. Keskeisin tavoite on selvittää, pystytäänkö suomenkielisille rukouksille löytämään vieraskielinen käännöslähde. Tämä valaisisi käännöksen taustaa ja ajoitusta. Tavoitteena on myös selvittää, missä määrin rukousteksteissä on havaittavissa keskiaikaista käännöstraditiota. Rukoukset sisältyvät Mikael Agricolan teoksiin, Sebastian Münsterin Cosmographia-teokseen ja reformaatioaikaisiin käsikirjoituksiin. Tutkimusmenetelmänäni on tekstien synoptinen eli rinnakkainen samanaikainen vertailu. Vertailen suomenkielisiä rukoustekstejä myös lukuisiin vieraskielisiin Isä meidän -rukouksiin, jotka on kirjoitettu myöhäiskeskiajalla tai reformaatioajan alussa ruotsiksi, saksaksi, latinaksi, kreikaksi tai viroksi. Näiden vertailujen perusteella esitän huomioitani rukousten ortografisista, fonologisista, morfologisista, leksikaalisista ja syntaktisista eroista. Suomenkielisten ja vieraskielisten rukousten eroja ja yhtäläisyyksiä kartoittaessa keskeisiä tutkimuspiirteitä ovat lähinnä leksikaaliset ja syntaktiset erot, sillä suomen ortografia oli hyvin vakiintumatonta ja morfologiset ja fonologiset erot johtuvat pääasiassa kirjoittajien omasta kielenkäytöstä, johon vaikuttavat oman murretaustan lisäksi muilla paikkakunnilla asumisen myötä omaksutut murrepiirteet. Tutkimukseni tuloksissa käy ilmi, että tutkimushypoteesini, jonka mukaan suomenkielisten Isä meidän -rukousten esikuvat olisivat todennäköisesti löydettävissä vieraskielisestä vertailuaineistostani, oli liian optimistinen. Tämän vuoksi tutkimus ei tuo lisätietoa pohdinnalle, jota on käyty varsinkin käsikirjoitusten ja Cosmographian rukousten ajoituksesta. Tutkimukseni kuitenkin antaa selviä viitteitä siitä, että hyvin keskeisen ja tunnetun tekstin, kuten Isä meidän -rukouksen, kääntäminen ei edellyttänyt sanatarkkaa käännöstyötä. Rukous on selvästi ollut niin tunnettu, että kääntäjät ovat hyvin voineet kirjata sen kirjoituksiinsa ulkomuistista. On varmasti ollut hyvin luonnollinen asia, että rukouksesta on ollut käytössä usea toisistaan poikkeava muoto, eikä mikään viittaa siihen, että yhtä muotoa olisi pyritty voimakkaasti standardisoimaan. Säilyneiden 14 rukouksen lisäksi reformaatioajalla on ollut todennäköisesti enemmänkin erilaisia rukoustekstejä käytössä ainakin Agricolan teosten ilmestymiseen asti. Messukirjojen ja kirkkokäsikirjojen käsikirjoituksia on ollut käytössä varmasti enemmänkin kuin ne, jotka esittelen tässä tutkielmassa. Aikojen saatossa ovat kadonneet myös keskiajalla kirkoissa suomeksi luetut rukoukset, jotka monet papit ovat varmasti kirjoittaneet paperille muistiin.

Portfolio as an Indicator of Young Learners’ English Proficiency in Mainstream Language Instruction (EFL) and Bilingual Content Instruction (CLIL)

Tämä soveltavan kielitieteen ja kielitaidon arvioinnin toimintatutkimus tarkasteli kieliportfolion ominaisuuksia ja mahdollisuuksia nuorten oppijoiden englannin kielen arvioinnissa kahdessa eri oppimiskontekstissa: englanti oppiaineena (EFL) ja kaksikielinen sisällönopetus (CLIL). Tutkielman itsenäiset, kahteen eri englannin kielen rekisteriin (arkikieli ja akateeminen kieli) kohdistuneet portfoliokokeilut olivat erillisiä tapaustutkimuksia. Molemmat portfoliot perustuivat väljästi Eurooppalaiseen kielisalkkumalliin, ja ne olivat osa tutkielmantekijän luokkaopetusta ja -toimintaa. EFL -portfoliokokeilu 9-10-vuotiaille kolmasluokkalaisille toteutettiin marraskuun 2011 ja toukokuun 2012 välisenä aikana, kun CLIL -portfoliokokeilu n. 7-9-vuotiallle ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille kesti kaksi lukuvuotta 2012–2014. Molemmissa kokeiluissa myös oppilaiden vanhemmat kuuluivat tutkimusjoukkoon, samoin CLIL -portfolion toteutuksessa avustaneet ja opettajanäkökulmaa edustaneet opettajaopiskelijat. Portfoliokokeilun aloitti myös kaksi muuta CLIL -opettajaa, mutta kumpikin kokeilu päättyi alkuvaiheeseensa. Tarkemman tarkastelun kohteina olivat tutkimuksen osallistujien kokemukset ja mielipiteet portfoliokokeiluista. Erityisesti tavoitteena oli selvittää, miten informatiivisena englannin kielitaidon indikaattorina kieliportfoliota pidettiin. Myös kehitysehdotuksia kerättiin. Trianguloitu aineisto koottiin sekä puolistrukturoiduin kyselyin että vapaaehtoisin teemahaastatteluin, jotka äänitettiin. EFL -aineisto koostui 18 oppilaskyselystä, 17 huoltajakyselystä ja 7 oppilashaastattelusta. CLIL -aineistoon sisältyi 19 oppilaskyselyä, 18 huoltajakyselyä, 7 oppilashaastattelua ja yksi opettajaopiskelijoiden (N=3) ryhmähaastattelu. Aineisto analysoitiin pääosin kvalitatiivisin menetelmin temaattisen sisältöanalyysin keinoin, mutta myös laskien frekvenssejä ja prosenttisosuuksia. Osallistujien mielipiteet ja kokemukset olivat hyvin samankaltaiset ja positiiviset kummassakin portfoliokokeilussa. Merkittävä enemmistö sekä oppilaista että huoltajista koki, että portfolion avulla on mahdollista osoittaa englannin kielitaitoa ja sen kehittymistä. Oppilaat kuvailivat portfoliotyötä hauskaksi ja kivaksi, ja heidän mielestään portfoliotehtävien pitäisi olla tarpeeksi haastavia, sisältää taiteellisia ja luovia elementtejä sekä kohdistua tuttuihin, mielenkiintoisiin aiheisiin. He totesivat, että portfolion avulla voi oppia lisää kieltä. Vanhempien mielestä portfolio kertoo koulun vieraiksi jääneistä oppisisällöistä, auttaa ymmärtämään lapsen ajatusmaailmaa ja motivaatiotasoa sekä paljastaa heidän kielitaidostaan uusia ulottuvuuksia. Opettajaopiskelijat havaitsivat, että portfolion avulla voi tutustua oppilaiden kieli- ja kulttuuritaustoihin sekä kartoittaa heidän kielellisiä tarpeitaan. Tämän tutkielman teoreettisen tarkastelun ja tulosten mukaan kieliportfolio tukee erinomaisesti uuden Perusopetuksen Opetussuunnitelman (NCC 2014) tavoitteita ja arvioinnin uudistuspyrkimyksiä sekä lainsäädännön arvioinnille asettamia edellytyksiä. Portfolio on erittäin suositeltava nuorten oppijoiden kielitaidon arviointimenetelmä perinteisten rinnalle.