The re-introduction of oral entrance examinations at a translation studies department

Abstract

Tuning the design procedures for laser processed microwave mechanics

This research has been focused at the development of a tuned systematic design methodology, which gives the best performance in a computer aided environment and utilises a cross-technological approach, specially tested with and for laser processed microwave mechanics. A tuned design process scheme is also presented. Because of the currently large production volumes of microwave and radio frequency mechanics even slight improvements of design methodologies or manufacturing technologies would give reasonable possibilities for cost reduction. The typical number of required iteration cycles could be reduced to one fifth of normal. The research area dealing with the methodologies is divided firstly into a function-oriented, a performance-oriented or a manufacturability-oriented product design. Alternatively various approaches can be developed for a customer-oriented, a quality-oriented, a cost-oriented or an organisation-oriented design. However, the real need for improvements is between these two extremes. This means that the effective methodology for the designers should not be too limited (like in the performance-oriented design) or too general (like in the organisation-oriented design), but it should, include the context of the design environment. This is the area where the current research is focused. To test the developed tuned design methodology for laser processing (TDMLP) and the tuned optimising algorithm for laser processing (TOLP), seven different industrial product applications for microwave mechanics have been designed, CAD-modelled and manufactured by using laser in small production series. To verify that the performance of these products meets the required level and to ensure the objectiveness ofthe results extensive laboratory tests were used for all designed prototypes. As an example a Ku-band horn antenna can be laser processed from steel in 2 minutes at the same time obtaining a comparable electrical performance of classical aluminium units or the residual resistance of a laser joint in steel could be limited to 72 milliohmia.

Source and Target Text-Orientation in Drama Translation. An Analysis of Four Translations of William Shakespeare’s Julius Caesar

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen lähde- ja kohdetekstikeskeisyyttä näytelmäkääntämisessä. Tutkimuskohteina olivat käännösten sanasto, syntaksi, näyttämötekniikka, kielikuvat, sanaleikit, runomitta ja tyyli. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, näkyykö teoreettinen painopisteen siirtyminen lähdetekstikeskeisyydestä kohdetekstikeskeisyyteen suomenkielisessä näytelmäkääntämisessä. Oletuksena oli, että siirtyminen näkyy käytetyissä käännösstrategioissa. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään ensin lähde- ja kohdetekstikeskeisiä käännösteorioita. Ensin esitellään kaksi lähdetekstikeskeistä teoriaa, jotka ovat Catfordin (1965) muodollinen vastaavuus ja Nidan (1964) dynaaminen ekvivalenssi. Kohdetekstikeskeisistä teorioista käsitellään Touryn (1980) ja Newmarkin (1981) teoreettisia näkemyksiä sekä Reiss ja Vermeerin (1986) esittelemää skopos-teoriaa. Vieraannuttamisen ja kotouttamisen periaatteet esitellään lyhyesti. Teoriaosuudessa käsitellään myös näytelmäkääntämistä, William Shakespearen kieltä ja siihen liittyviä käännösongelmia. Lisäksi esittelen lyhyesti Shakespearen kääntämistä Suomessa ja Julius Caesarin neljä kääntäjää. Tutkimuksen materiaalina oli neljä Shakespearen Julius Caesar –näytelmän suomennosta, joista Paavo Cajanderin käännös on julkaistu vuonna 1883, Eeva-Liisa Mannerin vuonna 1983, Lauri Siparin vuonna 2006 ja Jarkko Laineen vuonna 2007. Analyysissa käännöksiä verrattiin lähdetekstiin ja toisiinsa ja vertailtiin kääntäjien tekemiä käännösratkaisuja. Tulokset olivat oletuksen mukaisia. Lähdetekstikeskeisiä käännösstrategioita oli käytetty uusissa käännöksissä vähemmän kuin vanhemmissa. Kohdetekstikeskeiset strategiat erosivat huomattavasti toisistaan ja uusinta käännöstä voi sanoa adaptaatioksi. Jatkotutkimuksissa tulisi materiaali laajentaa koskemaan muitakin Shakespearen näytelmien suomennoksia. Eri aikakausien käännöksiä tulisi verrata keskenään ja toisiinsa, jotta voitaisiin luotettavasti kuvata muutosta lähde- ja kohdetekstikeskeisten käännösstrategioiden käytössä ja eri aikakausien tyypillisten strategioiden kartoittamiseksi.

Development of Calculation Procedures for Wastewater Treatment Technologies for a Training System

Efficient designs and operations of water and wastewater treatment systems are largely based on mathematical calculations. This even applies to training in the treatment systems. Therefore, it is necessary that calculation procedures are developed and computerised a priori for such applications to ensure effectiveness. This work was aimed at developing calculation procedures for gas stripping, depth filtration, ion exchange, chemical precipitation, and ozonation wastewater treatment technologies to include them in ED-WAVE, a portable computer based tool used in design, operations and training in wastewater treatment. The work involved a comprehensive online and offline study of research work and literature, and application of practical case studies to generate ED-WAVE compatible representations of the treatment technologies which were then uploaded into the tool.

Cultural and textual properties in the translation and interpretation of allusions. An analysis of allusions in Dorothy L. Sayers’ detective novels translated into Finnish in the 1940s and the 1980s

Kulttuuriset ja tekstuaaliset tekijät alluusioiden kääntämisessä ja tulkinnassa. Alluusiot Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennetuissa salapoliisiromaaneissa Väitöskirja käsittelee alluusioiden kääntämistä ja tulkintaa. Alluusio on intertekstuaalinen viittaus, jonka tulkitsemiseen tarvitaan implisiittistä tietoa tutuksi oletetusta viittauskohteesta. Käännösongelma alluusiosta tulee, mikäli kohdekulttuurin lukijat eivät tunne viittauskohdetta eivätkä voi päätellä alluusion merkitystä. Tutkimus pyrkii kuitenkin uuden analyysimenetelmän avulla osoittamaan, että vieraat alluusiot eivät välttämättä johda tulkintaongelmiin. Väitöskirja jakautuu kahteen osaan: analyysimenetelmän kehittämiseen (luvut 1-5) sekä tapaustutkimukseen (luvut 6-7). Kehitetyn menetelmän avulla pystytään analysoimaan aikaisempaa tarkemmin, millaisia tulkintamahdollisuuksia alluusiot tarjoavat eri lukijakunnille ja miten lähdetekstin alluusioiden kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet korreloivat käännösstrategioiden kanssa. Tapaustutkimus selvittää, millaisia tulkintamahdollisuuksia Dorothy L. Sayersin 1940- ja 1980-luvuilla suomennettujen salapoliisiromaanien alluusiot tarjosivat aikansa suomalaisille lukijoille. Tavoitteena on myös hahmottaa, miten suomentajien käännösratkaisut ja alluusioiden tulkintamahdollisuudet liittyvät toisaalta lähdetekstin alluusioiden piirteisiin ja toisaalta kohdekulttuurin kontekstiin. Tapaustutkimus tarjoaa näin uutta tietoa suomennoskirjallisuuden ja salapoliisiromaanien historiasta. Analyysimenetelmä määrittelee aikaisempaa alluusioita ja intertekstuaalisuutta käsitelleen tutkimuksen pohjalta ne kulttuuriset ja tekstuaaliset piirteet, jotka vaikuttavat alluusioiden kääntämiseen ja tulkintaan. Kulttuurisessa mielessä alluusio voi olla tietylle lukijakunnalle tuttu tai tuntematon. Tekstuaalisia tekijöitä ovat alluusion muodon ja tyylin tunnusmerkillisyys sekä alluusion pintamerkityksen koherenttius uudessa tekstikontekstissa, ilman tietoa viittauskohteesta. Alluusioiden tulkinnassa on perinteisesti erotettu toisaalta allusiivinen tulkintamahdollisuus, jossa alluusio on lukijoille tuttu ja yhdistettävissä viittauskohteeseensa, toisaalta kulttuuritöyssy, jonka muodostaa lukijoille tuntematon ja pintamerkitykseltään inkoherentti alluusio. Tutkimuksessa määritellään kulttuuristen ja tekstuaalisten tekijöiden perusteella lisäksi kaksi muuta mahdollisuutta. Pseudo-allusiivisessa tulkinnassa tuntematon alluusio erottuu ympäröivästä tekstikontekstista tyyliltään ja on koherentti ainakin kuvaannollisessa mielessä ilman viittauskohdettaan. Ei-allusiivisessa tulkinnassa taas vieras alluusio sulautuu kontekstiin sekä muodoltaan että merkitykseltään niin, ettei lukija edes huomaa mahdollista alluusiota. Tulkintamahdollisuuksien jakauma antaa yleiskuvan siitä, miten tietty lukijakunta pystyi tulkitsemaan tekstin alluusioita. Lisäksi analyysi tarkastelee lähdetekstin ja käännöksen välillä tulkintamahdollisuuksissa tapahtuneita muutoksia sekä niiden vaikutusta tulkinnan vaatimaan vaivannäköön (effort) ja alluusion funktioihin. Tapaustutkimus perehtyy Sayers-suomennosten kulttuurikonteksteihin tarkastelemalla salapoliisiromaanien asemaa suomalaisessa kirjallisuusjärjestelmässä, suomennoksilta odotettuja piirteitä sekä suomentajien ammattikuvaa, taustoja ja työoloja. Tulosten perusteella alluusioiden kääntäminen oli vaativa tehtävä sekä 1940- että 1980-luvun suomentajille. Lähdetekstien alluusioista 60–70 prosenttia oli todennäköisesti kohdelukijoille vieraita. Molempina aikakausina suomennoksilta odotettiin silti sekä kielellistä sujuvuutta että lähdetekstin merkitysten välittämistä. 1940-luvun suomentajien tehtävää vaikeutti lisäksi mm. se, että suomentaminen oli enimmäkseen sivutoimista ja englanti oli harvoin parhaiten hallittu vieras kieli. Nämä olosuhteet lienevät vaikuttaneet etenkin vähäarvoisena pidetyn salapoliisikirjallisuuden suomennoksiin. 1980-luvulla suomentajien aikataulut olivat realistisempia, englannin taidot parempia ja päätoiminen suomentaminen mahdollista. Myös salapoliisiromaanien arvostus oli lisääntynyt. Sekä 1940- että 1980-luvun suomennoksissa kohdelukijoille vieraitakin alluusioita oli usein säilytetty, mikäli ne olivat koherentteja ilman viittauskohdettaan. Sen sijaan vieraita ja pintamerkitykseltään epäselviä alluusioita oli muokattu tai poistettu. Kuitenkin 1980-luvun suomentajat säilyttivät lähdetekstin alluusioita useammin ja tarkemmin kuin 1940-luvun suomentajat. Varsinkin poisjättämistä esiintyi 1940-luvun suomennoksissa enemmän. Alluusioiden tulkintamahdollisuudet olivat kaikissa käännöksissä muuttuneet sikäli, että melko harvat suomennetut alluusiot olivat enää kohdelukijoiden tunnistettavissa. Toisaalta myös kulttuuritöyssyt olivat harvinaisia. Erot 1940- ja 1980-luvun suomennosten välillä näkyivätkin pseudo-allusiivisissa ja ei-allusiivisissa tulkintamahdollisuuksissa. 1980-luvun suomennoksissa vieraat alluusiot oli johdonmukaisesti säilytetty niin, että käännetyt alluusiot voitiin tulkita pseudo-alluusioiksi. Sen sijaan 1940-luvun suomennoksissa vieraita alluusioita oli usein muokattu tai jätetty pois tavalla, joka johti ei-allusiiviseen tulkintaan. Kohdelukijoiden kannalta 1980-luvun suomennettujen alluusioiden tulkitseminen lienee vaatinut jonkin verran enemmän vaivaa. Toisaalta pseudo-allusiivisten käännösten pohjalta oli useimmiten mahdollista rakentaa koherentti tulkinta, ja monesti ne jopa välittivät samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. 1940-luvun suomennosten muokkaukset ja poistot periaatteessa helpottivat tulkintaa, mutta mahdollisia kulttuuritöyssyjä esiintyi edelleen, jopa kääntäjän tekemien muutosten seurauksena. 1940-luvun suomennoksissa myös käännettyjen alluusioiden funktiot olivat muuttuneet enemmän lähdetekstin alluusioihin nähden. Kaiken kaikkiaan 1980-luvun suomennokset olivat lähempänä oman aikansa hyvän käännöksen piirteitä. Toisaalta alluusioiden muokkaaminen sai 1940-luvun suomennokset muistuttamaan enemmän perinteistä arvoituksen ratkaisuun keskittyvää salapoliisiromaania, joten tältä osin ne lienevät vastanneet kohdelukijoiden odotuksia. Kulttuurikontekstin vaikutus siis näkyi sekä käännösstrategioissa että käännettyjen alluusioiden tulkintamahdollisuuksissa. Tutkimustuloksissa korostui kuitenkin myös se, että lähdetekstin alluusion pintamerkitys saattaa vaikuttaa käännösratkaisuihin. Lisäksi käännetyt pseudo-alluusiot saattavat välittää samankaltaisia funktioita kuin lähdetekstin alluusiot. Toisin kuin yleensä on esitetty, kohdelukijoille vieraiden alluusioiden säilyttäminen saattaakin siis olla toimiva ratkaisu.

Equivalence and translation strategies in multilingual thesaurus construction

In the present dissertation, multilingual thesauri were approached as cultural products and the focus was twofold: On the empirical level the focus was placed on the translatability of certain British-English social science indexing terms into the Finnish language and culture at a concept, a term and an indexing term level. On the theoretical level the focus was placed on the aim of translation and on the concept of equivalence. In accordance with modern communicative and dynamic translation theories the interest was on the human dimension. The study is qualitative. In this study, equivalence was understood in a similar way to how dynamic, functional equivalence is commonly understood in translation studies. Translating was seen as a decision-making process, where a translator often has different kinds of possibilities to choose in order to fulfil the function of the translation. Accordingly, and as a starting point for the construction of the empirical part, the function of the source text was considered to be the same or similar to the function of the target text, that is, a functional thesaurus both in source and target context. Further, the study approached the challenges of multilingual thesaurus construction from the perspectives of semantics and pragmatics. In semantic analysis the focus was on what the words conventionally mean and in pragmatics on the ‘invisible’ meaning - or how we recognise what is meant even when it is not actually said (or written). Languages and ideas expressed by languages are created mainly in accordance with expressional needs of the surrounding culture and thesauri were considered to reflect several subcultures and consequently the discourses which represent them. The research material consisted of different kinds of potential discourses: dictionaries, database records, and thesauri, Finnish versus British social science researches, Finnish versus British indexers, simulated indexing tasks with five articles and Finnish versus British thesaurus constructors. In practice, the professional background of the two last mentioned groups was rather similar. It became even more clear that all the material types had their own characteristics, although naturally not entirely separate from each other. It is further noteworthy that the different types and origins of research material were not used to represent true comparison pairs, and that the aim of triangulation of methods and material was to gain a holistic view. The general research questions were: 1. Can differences be found between Finnish and British discourses regarding family roles as thesaurus terms, and if so, what kinds of differences and which are the implications for multilingual thesaurus construction? 2. What is the pragmatic indexing term equivalence? The first question studied how the same topic (family roles) was represented in different contexts and by different users, and further focused on how the possible differences were handled in multilingual thesaurus construction. The second question was based on findings of the previous one, and answered to the final question as to what kinds of factors should be considered when defining translation equivalence in multilingual thesaurus construction. The study used multiple cases and several data collection and analysis methods aiming at theoretical replication and complementarity. The empirical material and analysis consisted of focused interviews (with Finnish and British social scientists, thesaurus constructors and indexers), simulated indexing tasks with Finnish and British indexers, semantic component analysis of dictionary definitions and translations, coword analysis and datasets retrieved in databases, and discourse analysis of thesauri. As a terminological starting point a topic and case family roles was selected. The results were clear: 1) It was possible to identify different discourses. There also existed subdiscourses. For example within the group of social scientists the orientation to qualitative versus quantitative research had an impact on the way they reacted to the studied words and discourses, and indexers placed more emphasis on the information seekers whereas thesaurus constructors approached the construction problems from a more material based solution. The differences between the different specialist groups i.e. the social scientists, the indexers and the thesaurus constructors were often greater than between the different geo-cultural groups i.e. Finnish versus British. The differences occurred as a result of different translation aims, diverging expectations for multilingual thesauri and variety of practices. For multilingual thesaurus construction this means severe challenges. The clearly ambiguous concept of multilingual thesaurus as well as different construction and translation strategies should be considered more precisely in order to shed light on focus and equivalence types, which are clearly not self-evident. The research also revealed the close connection between the aims of multilingual thesauri and the pragmatic indexing term equivalence. 2) The pragmatic indexing term equivalence is very much context-depended. Although thesaurus term equivalence is defined and standardised in the field of library and information science (LIS), it is not understood in one established way and the current LIS tools are inadequate to provide enough analytical tools for both constructing and studying different kinds of multilingual thesauri as well as their indexing term equivalence. The tools provided in translation science were more practical and theoretical, and especially the division of different meanings of a word provided a useful tool in analysing the pragmatic equivalence, which often differs from the ideal model represented in thesaurus construction literature. The study thus showed that the variety of different discourses should be acknowledged, there is a need for operationalisation of new types of multilingual thesauri, and the factors influencing pragmatic indexing term equivalence should be discussed more precisely than is traditionally done.

Endoscopic biliary procedures: studies on cannulation and stenting

Deep cannulation is a prerequisite for successful endoscopic retrograde cholangiopancreatography (ERCP) procedures. Of the biliary procedures, stenting is one of the most common. This study was carried out to investigate current and controversial issues regarding biliary cannulation and stenting. The double guidewire (DGW) technique was studied to analyze its safety and feasibility in biliary cannulation as a single procedure and as a part of the novel three-step cannulation protocol. Female gender was evaluated in regard to difficult cannulation. The use of an angled and a straight tipped guidewire in biliary cannulation was studied in a prospective, randomized trial. Additionally, the patency of the novel antireflux plastic biliary stent was compared to the patency of the conventional plastic biliary stent in a prospective, randomized setting. The DGW method seems safe and feasible as an alternative cannulation technique in biliary cannulation. Female gender was not associated significantly with difficult biliary cannulation in our study, although the cannulation times seemed to be longer and the alternative cannulation techniques seemed to be needed more often in females than males. According to the results of this thesis, an angled tipped guidewire may facilitate biliary cannulation. In controversy to the previous result presented in the literature, the antireflux plastic biliary stent tested herein should not be used, as the patency of the stent was significantly shorter compared to the conventional plastic stent.