"Eväitä omaan elämään" : läheiskurssilaisten toiveita päihdeongelmaisten läheisille tarkoitetuista palveluista

Opinnäytetyömme liittyy Kalliolan setlementin Perhe elämään -projektiin, jonka tarkoituksena on yhdistää eri työmuotoja päihdeperheiden tukemiseksi. Yhdistämällä eri työmuotoja pystytään entistä paremmin huomioimaan päihdeperheen jäsenten avun ja tuen tarpeita. Työmme on taustatutkimus projektille. Työn tavoitteena oli selvittää Nurmijärven klinikan läheiskurssin osallistujien kokemuksia päihdeongelmaisten läheisille tarkoitetuista palveluista sekä millaisia palveluita läheiset kokevat tarvitsevansa tulevaisuudessa. Opinnäytetyössä käytettiin laadullisia tutkimusmenetelmiä. Aineisto hankittiin syksyn 2006 aikana haastattelemalla seitsemää Nurmijärven klinikan läheiskurssin asiakasta. Aineiston tuottamisen menetelmänä käytettiin teemahaastattelua, joka toteutettiin yksilöhaastatteluin. Aineiston analysoinnin suoritimme teemoittelemalla. Tuloksista selvisi, ettei päihdeongelmaisten läheisten palveluista ole riittävästi tietoa tai käytettyjä sosiaali- ja terveysalan palveluita ei tiedostettu myös päihteiden aiheuttamiin ongelmiin tarkoitetuksi. Tiedon puuttuessa sopiviin palveluihin hakeutuminen sekä hoitoon liittyvien omien tarpeiden erittely osoittautui vaikeaksi. Tärkeiksi tekijöiksi palveluissa nimettiin ammattihenkilöstön pysyvyys sekä erilaiset terapiat. Vertaistukiryhmät koettiin tärkeiksi arjen voimavaroiksi, joissa pystyy puhumaan tuntemuksistaan sekä pääsee tapaamaan vertaisiaan. Vertaistuen lisäksi läheiskurssi tarjoaa ammatillista tukea, joka koettiin voimaannuttavaksi. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että palveluiden kohdentamista ja niistä tiedottamista lisäämällä voidaan vähentää asiakkaiden epävarmuutta palveluihin hakeutumisessa. Hyödyntämällä ammattihenkilöstön monipuolista osaamista voidaan motivoida perheet sopivien palveluiden piiriin. Tarkoituksenmukainen palvelu vaatii toteutuakseen yksilöllisten ja perheiden yhteisten tarpeiden huomioimista. Läheisten täytyy kokea tulleensa kohdatuksi, joka mahdollistuu ammattihenkilön dialogisessa osaamisessa ja vertaisten yhteisyydentunteessa.

VANHEMPIEN JA KEHITYSVAMMAISEN LAPSEN ÄÄNI KUNTOUTUSSUUNNITELMA JA HOJKS SISÄLLÖNANALYYSISSÄ

Tutkimuksemme päätarkoituksena on ollut tutkia perheen osallisuutta kehitysvammaisen lapsen kuntoutuksen suunnitteluun kuntoutussuunnitelman ja henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman eli HOJKS:n pohjalta. Vertailimme myös HOJKS:n ja kuntoutussuunnitelman yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia. Opinnäytetyö osallistuu Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin, Kansaneläkelaitoksen, Turun yliopistollisen keskussairaalan ja Turun yliopiston yhteiseen KeLaKuVa -tutkimushankkeeseen. Aineistomme koostuu 25 kuntoutussuunnitelmasta ja 16 HOJKS:sta sekä yhdestä varhaiskasvatussuunnitelmasta. Suunnitelmia tutkittiin sisällönanalyysin avulla aineistolähtöisesti ja myöhemmässä vaiheessa teoriaohjaavasti. Perheen ääni vaikuttaa kuuluvan hyvin kuntoutusprosessin suunnitteluvaiheessa käytössämme olleen aineiston perusteella. Lapsen kuntoutukselle asetetut tavoitteet ovat yhteneväiset kuntoutussuunnitelman ja HOJKS:n välillä, mikä on lapsen edun mukaista. Toisaalta suunnitelmien välillä on myös eroja painotuksissa: HOJKS:ssa korostuvat akateemiset taidot ja kuntoutussuunnitelmassa terapiat. Tämä puoltaa tarvetta molemmille suunnitelmille.