Convergence and divergence in global economy and social development : global perspectives on the contents of economic and soical development policy and its effects on rich and poor countries

The study of convergence and divergence in global economy and social development utilises comparative indicators to investigate the contents of economic and social development policy and their effects on the global samples that represent the rich industrial, semi-industrial and the poor developing nations. The study searchesfor answers to questions such as "what are the objectives of economic growth policies in globalisation under the imperatives of convergence and divergence, and how do these affect human well-being in consideration to the objectives of social policy in various nations?" The empirical verification of data utilises the concepts of the `logic of industrialism´ for comparative analysis that focuses mainly on identifying the levels of well-being in world nations after the Second World War. The perspectives of convergence and divergence in global economy and social development critically examine the stages of early development processes in global economy, distinguish the differences between economy and social development, illustrate the contents of economic and social development policies, their effects on rich and poor countries, and the nature of convergence and divergence in propelling economic growth and unequal social development in world nations. The measurement of convergence and divergence in global economy and social development utilised both economic and social data that were combined into an index that measures the precise levels of the effects of economic and social development policies on human well-being in the rich and poor nations. The task of finding policy solutions to resolve the controversies are reviewed through empirical investigations and the analyses of trends indicated within economic and social indicators and data. These revealed how the adoption of social policy measures in translating the gains from economic growth, towards promoting education, public health, and equity, generate social progress and longer life expectancy, higher economic growth, and sustain more stable macro economy for the nations. Social policy is concerned with the translation of benefits from objectives of global economic growth policies, to objectives of social development policy in nation states. Social policy, therefore, represents an open door whereby benefits of economic growth policies are linked with the broader objectives of social development policy, thereby enhancing the possibility of extending benefits from economic growth to all human being in every nation.

Social capital and health : variations, associations and challenges

Although social capital and health have been extensively studied during the last decade, there are still open issues in current empirical research. These concern for instance the measurement of the concept in different contexts, as well as the association between different types of social capital and different dimensions of health. The present thesis addressed these questions. The general aim was to promote the understanding of social capital and health by investigating the oldest old and the two major language groups in Finland, Swedish- and Finnish-speakers. Another aim was to contribute to the discussion on methodological issues in social capital and health research. The present thesis investigated two empirical data sets, Umeå 85+ and Health 2000. The Umeå 85+ study was a cross-sectional study of 163 individuals aged 85, 90, and 95 or older, living in the municipality of Umeå, Sweden, in the year of 2000. The Health 2000 survey was a national study of 8,028 persons aged 30 or above carried out in Finland in 2000-2001. Different indicators of structural (e.g. social contacts) and cognitive (e.g. trust) social capital, as well as health indicators were used as variables in the analyses. The Umeå 85+ data set was analyzed with factor analysis, as well as univariate and multivariate analysis of variance. The Health 2000 data was analyzed with logistic regression techniques. The results showed that the Swedish-speakers in the Finnish data set Health 2000 had consistently higher prevalence of social capital compared to the Finnish-speakers even after controlling for central sociodemographic variables. The results further showed that even if the language group differences in health were small, the Swedishspeakers experienced in general better self-reported health compared with the Finnish-speakers. Common sociodemographic variables could not explain these observed differences in health. The results imply that social capital is often, but not always, associated with health. This was clearly seen in the Umeå 85+ data set where only one health indicator (depressive symptoms) was associated with structural social capital among the oldest old. The results based on the analysis of the Health 2000 survey demonstrated that the cognitive component of social capital was associated with self-rated health and psychological health rather than with participation in social activities and social contacts. In addition, social capital statistically reduced the health advantage especially for Swedish-speaking men, indicating that high prevalence of social capital may promote health. Finally, the present thesis also discussed the issue of methodological challenges faced with when analyzing social capital and health. It was suggested that certain components of social capital such as bonding and bridging social capital may be more relevant than structural and cognitive components when investigating social capital among the two language groups in Finland. The results concerning the oldest old indicated that the structural aspects of social capital probably reflect current living conditions, whereas cognitive social capital reflects attitudes and traits often acquired decades earlier. This is interpreted as an indication of the fact that structural and cognitive social capital are closely related yet empirically two distinctive concepts. Taken together, some components of social capital may be more relevant to study than others depending on which population group and age group is under study. The results also implied that the choice of cut-off point of dichotomization of selfrated health has an impact on the estimated effects of the explanatory variables. When the whole age interval, 35-64 years, was analyzed with logistic regression techniques the choice of cut-off point did not matter for the estimated effects of marital status and educational level. The results changed, however, when the age interval was divided into three shorter intervals. If self-rated health is explored using wide age intervals that do not account for age-dependent covariates there is a risk of drawing misleading conclusions. In conclusion, the results presented in the thesis suggest that the uneven distribution of social capital observed between the two language groups in Finland are of importance when trying to further understand health inequalities that exist between Swedish- and Finnish-speakers in Finland. Although social capital seemed to be relevant to the understanding of health among the oldest old, the meaning of social capital is probably different compared to a less vulnerable age group. This should be noticed in future empirical research. In the present thesis, it was shown that the relationship between social capital and health is complex and multidimensional. Different aspects of social capital seem to be important for different aspects of health. This reduces the possibility to generalize the results and to recommend general policy implementations in this area. An increased methodological awareness regarding social capital as well as health are called for in order to further understand the cfomplex association between them. However, based on the present data and findings social capital is associated with health. To understand individual health one must also consider social aspects of the individuals’ environment such as social capital.

China's 'Assertive’ South China Sea Policy And Rhetoric: Proactive, Reactive Or Myth?

In March 2010, Chinese State Councillor, Dai Bingguo, in a private meeting with US Deputy Secretary of State, James Steinberg, allegedly referred to the South China Sea (SCS) as one of the country’s ‘core interests’, a term normally only used to refer to regions like Taiwan, Tibet and Xinjiang upon whose sovereignty Beijing will make no compromises. This alleged wording by Mr Dai caused a strong global reaction, with many countries around the world expressing a fear that China, on the back of its rise to the status of the world's second largest economic power, was now about to implement a more assertive foreign policy more in keeping with its new status of global superpower. As the use of the term ‘core interest’ took place in a private meeting and appears to have been subsequently leaked, it is impossible to prove what was said or meant, yet in 2011, with China and the US continuing to eye each other with suspicion, the adverse repercussions of people trying to deduce what was meant are undeniable. By analysing the views of experts and the evolution or otherwise of Chinese rhetoric and policy towards the SCS, this thesis will show how the alleged use of a term in a private meeting can have consequences that far exceed what was originally intended. It will also show that it is highly unlikely that China’s maritime policy is becoming more assertive as, at China's present stage of social and economic development, it simply cannot afford the ill will and adverse consequences that would result from an act of international aggression. It will show how easy it seems to be for a country like the US to project a misleading image of another country’s intentions, which can in turn serve partially to mask its own intentions. Finally, it will show that the China’s stance on the SCS is starting to be seen by the world as a litmus test for the assertiveness of overall Chinese foreign policy.

“THE PATIENT SURVIVED DESPITE THE TREATMENT”. A study of Finnish health policy and New Public Management. Case: The Government Resolution on the Health 2015 public health programme.

Internationally, Finland has been among the most respected countries during several decades in terms of public health. WHO has had the most significant influence on Finnish health policy and the relationship has traditionally been warm. However, the situation has slightly changed in the last 10-20 years. The objectives of Finnish national health policy have been to secure the best possible health for the population and to minimize disparities in health between different population groups. Nevertheless, although the state of public health and welfare has steadily improved, the socioeconomic disparities in health have increased. This qualitative case study will demonstrate why health is political and why health matters. It will also present some recommendations for research topics and administrative reforms. It will be argued that lack of political interest in health policy leads to absence of health policy visions and political commitment, which can be disastrous for public health. This study will investigate how Finnish health policy is defined and organised, and it will also shed light on Finnish health policy formation processes and actors. Health policy is understood as a broader societal construct covering the domains of different ministries, not just Ministry of Social Affairs and Health (MSAH). The influences of economic recession of the 1990s, state subsidy reform in 1993, globalisation and the European Union will be addressed, as well. There is not much earlier Finnish research done on health policy from political science viewpoint. Therefore, this study is interdisciplinary and combines political science with administrative science, contemporary history and health policy research with a hint of epidemiology. As a method, literature review, semi-structured interviews and policy analysi will be utilised. Institutionalism, policy transfer, and corporatism are understood as the theoretical framework. According to the study, there are two health policies in Finland: the official health policy and health policy generated by industry, media and various interest organisations. The complex relationships between the Government and municipalities, and on the other hand, the MSAH and National Institute for Health and Welfare (THL) seemed significant in terms of Finnish health policy coordination. The study also showed that the Investigated case, Health 2015, does not fulfil all necessary criteria for a successful public health programme. There were also several features both in Health 2015 and Finnish health policy, which can be interpreted in NPM framework and seen having NPM influences.

Reforms of the Common Agricultural Policy and agriculture in Finland

Selostus: Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistaminen ja Suomen maatalous

Land use response to agricultural policy and market movements on Finnish dairy-farms

Selostus: Tuki- ja hintamuutosten vaikutus maitotilojen pellon käyttöön

Competitive policy and pricing in business-to-business relationships within the EC market.

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella hinnoittelun ja hinnanalennusten merkitystä toimittaja-asiakassuhteissa yritysmarkkinoilla, sekä sitä kuinka kilpailuoikeus säätelee hinnoittelua. Tutkielman ensisijaisena tavoitteena oli selvittää kuinka alennuspolitiikka tulisi laatia jotta se olisi EY:n kilpailuoikeuden mukaan sallittu. Aluksi hinnoittelupolitiikkaan ja strategiaan vaikuttavia seikkoja tarkasteltiin teoreettisesti ja tämän pohjalta laadittua viitekehystä sovellettiin empiiristä tutkimusta suoritettaessa. Empiirinen tutkimus oli normatiivinen case-tutkimus, jossa tarkasteltiin kahdessa toimittaja-asiakassuhteessa noudatettuja hinnoittelu- ja alennuskäytäntöjä. Aineisto kerättiin haastattelemalla toimittajan myyntihenkilöitä, ja lisänä käytettiin yrityksen sisäistä materiaalia. Analyysin tulokset osoittivat nykyisissä käytännöissä joitakin kilpailuoikeudellisia ristiriitaisuuksia, ja näihin annettiin parannusehdotuksia.

Social Cognition and Behavior in Relationship Context

Social information processing (SIP; Crick & Dodge, 1994) and social-cognitive learning theories have been often used to understand children’s problem behaviors, such as aggression. According to these theories, children’s thinking guides their subsequent behaviors. Although most of us agree that social behavior and underlying thought processes are context-dependent, personality and social development researchers have usually engaged in searching for stable patterns of dispositions and behaviors, ignoring (or treating as error) the variance across different situations and relationship types. This, however, can result in erroneous conclusions and question the interpretation of previous findings. Four studies were conducted to explore the influence of relationship context on children’s social-cognitive evaluations and behavior. Samples were fourth to sixth graders from Estonia and Finland. Social cognitions were assessed by presenting children with hypothetical vignettes where the previously identified relationship partner’s behavior had a negative consequence for the child (Studies I, II, and IV), followed by questions measuring different social-cognitive processes (e.g., hostile attributions, behavioral strategies, outcome expectations and self-efficacy beliefs for aggression). In addition, in Studies II and IV, children provided information about their behavior within a specific relationship context. In Study III, an affective priming paradigm was employed where participants were presented with a short display of photographs of children’s liked and disliked classmates, and unknown peers. The results of this thesis suggest that children’s thinking and behavior are largely influenced by the affective valence of the relationship. Moreover, cognitions guide behavior within the relationship. The current findings offer a fruitful avenue for studying the heterogeneity of peer interactions.

Workplace Social Capital and Employee Health

Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja työntekijöiden terveys Monien tutkimusten mukaan sosiaalinen pääoma vaikuttaa terveyteen. Vaikka työssä käyvä väestönosa on merkittävän osan valveillaoloajastaan työyhteisössä, siellä kertyvää sosiaalista pääomaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työyhteisön sosiaalisen pääoman ja kuntatyöntekijöiden terveyden välistä yhteyttä pitkittäisasetelmassa hyödyntäen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksen aineistoa vuosilta 2000–2005. Yhteensä 48592 kuntatyöntekijää vastasi kyselyyn vuosina 2000–02 (vastausprosentti 68 %). Heistä 35914 (77 %) osallistui myös seurantatutkimukseen vuosina 2004–05. Tutkimuksessa kehitettiin kyselyyn perustuva työyhteisön sosiaalisen pääoman mittausmenetelmä. Työntekijän omaan arvioon perustuvan sosiaalisen pääoman lisäksi mitattiin työyhteisön sosiaalista pääomaa käyttämällä samassa työyhteisössä työskentelevien muiden työntekijöiden keskimääräistä arviota sosiaalisesta pääomasta. Terveyttä mitattiin kysymyksellä koetusta terveydestä. Masennusta arvioitiin sekä kysymällä lääkärin toteamasta masennuksesta että masennuslääkeostoilla Kelan lääkerekistereistä. Analyyseihin otettiin mukaan vain ne kuntatyöntekijät, jotka olivat lähtötilanteissa terveitä eli kokivat terveytensä hyväksi tai heillä ei ollut aiempaa diagnosoitua tai lääkehoitoa vaatinutta masennusta. Tulosten analysointiin käytettiin monitasomallinnusta. Tulokset vakioitiin sosiodemografisten tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen suhteen. Neljän vuoden seurannassa sekä jatkuvasti vähäinen että vähenevä yksilön sosiaalinen pääoma työssä lisäsi riskiä koetun terveyden heikkenemiseen niillä kuntatyöntekijöillä, jotka eivät vaihtaneet työpaikkaa seurannan aikana ja jotka seurannan alussa kokivat terveytensä hyväksi. Tulos ei selittynyt sosiodemografisilla tekijöillä tai terveyskäyttäytymisen eroilla. Tuloksen merkittävyyttä tuki havainto, että myös työtoverien arvioon perustuva sosiaalinen pääoma ennusti oman terveyden huononemista seuranta-aikana. Niillä työntekijöillä, jotka työskentelivät sellaisissa työyhteisöissä, joissa koko seurannan ajan oli vähiten sosiaalista pääomaa, oli lähes 1.3 -kertainen riski terveyden heikentymiseen. Vähäinen omaan arvioon perustuva sosiaalinen pääoma työssä ennusti myös masennuksen ilmaantuvuutta lähtötilanteessa ei-masentuneilla lähes neljän vuoden seurannassa. Matalaan sosiaaliseen pääomaan liittyi 20–50 % suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen seurannan aikana niin itseraportoidun lääkärin totea-man masennuksen kuin masennuslääkeostojen perusteella. Tätä tulosta ei kuitenkaan pystytty toistamaan käyttämällä oman arvion sijasta työtoverien arviota työyhteisön sosiaalisesta pääomasta. Tutkimusta sosiaalisen pääoman vaikutusta masennuksen ilmaantumiseen jatkettiin selvittämällä miten sosiaalisen pääoman eri ulottuvuudet vaikuttivat masennuksen ilmaantumiseen. Tulosten mukaan sosiaalisen pääoman vertikaalinen komponentti (työntekijöiden ja esimiesten välinen luottamus, vastavuoroisuus ja jaetut arvot ja normit, jotka edesauttavat yhteistyötä) sekä horisontaalinen komponentti (työntekijöiden välisissä suhteissa yhteistyöstä, luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta syntyvä sosiaalinen pääoma) vaikuttivat itsenäisesti masennusriskiin. Tutkimuksen perusteella korkea työyhteisön sosiaalinen pääoma saattaa vaikuttaa edullisesti työntekijöiden terveyteen. Jos näin on, olisi tärkeää edistää työyhteisöjen sosiaalista pääomaa ja kannustaa sellaiseen toimintaan, joka lisää suvaitsevaisuutta, luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä työntekijöiden kesken että työntekijöiden ja esimiesten välillä.

Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

Education policy and 21st Century skills

This article discusses how educational institutions should prepare their students for 21st Century job market.

Application of social media and ICT-tools in new and small business ventures.

The current research emphasizes on various questions raised and deliberated upon by different entrepreneurs. It provides a valuable contribution to comprehend the importance of social media and ICT-applications. Furthermore, it demonstrates how to support and implement the management consulting and business coaching start-ups with the help of social media and ICT-tools. The thesis presents a literary review from different information systems science, SME and e-business journals, web articles, as well as, survey analysis reports on social media applications. The methodology incorporated into a qualitative research method in which social anthropological approaches were used to oversee the case study activities in order to collect data. The collaborative social research approach was used to shelter the action research method. The research discovered that new business start-ups, as well as small businesses do not use social media and ICT-tools, unlike most of the large corporations use. At present, the current open-source ICT-technologies and social media applications are equally available for new and small businesses as they are available for larger companies. Successful implementation of social media and ICT-applications can easily enhance start-up performance and overcome business hassles. The thesis sheds some light on effective and innovative implementation of social media and ICT-applications for new business risk takers and small business birds. Key words