Paikkojen dramaturgiaa elokuvassa

Opinnäytetyöni on monimuototyö, joka koostuu kirjallisesta työstä sekä teososasta, joka on käsikirjoitus 20-minuuttiseen lyhytelokuvaan. Kirjallinen työ käsittelee paikkojen dramaturgiaa elokuva- ja tv-käsikirjoittamisessa. Työn tavoitteena on tutkia, mitä dramaturgisia eroavaisuuksia löytyy elokuvakohtauksien tapahtumapaikoissa ja mitä kohtauspaikan valinnassa voi ottaa huomioon jo käsikirjoittamisvaiheessa. Työ on rakenteeltaan tutkielma, jonka ensimmäisessä osassa tutustutaan paikkojen dramaturgiaan ja sen merkitykseen sekä etsitään uusia tapoja väistää elokuvakerronnan konventioita paikkojen suhteen. Toisessa luvussa käsitellään käsikirjoittaja ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaan kehittämän paikkajaottelun jokaista osaa käyttämällä hyväksi tunnettujen elokuvien ja tv-sarjojen kohtauksia. Viimeinen luku käsittelee tekijän omaa käsikirjoitusta, joka on opinnäytteen teososa. Tässä viimeisessä luvussa tarkastellaan kohtausesimerkkien avulla sitä, mitä draamallista sisältöä kunkin kohtauksen paikkavalinta tuo tarinaan. Työn lähdemateriaalina käytetään elokuvakerrontaan, käsikirjoittamiseen ja kirjallisuustieteeseen liittyvää kirjallisuutta. Työ sisältää paljon omaa pohdintaa ja aiheen tarkastelua käsikirjoittajan - eli tekijän - omasta näkökulmasta. Työn lopputulos on käytännönläheinen tutkielma, joka tarjoaa uusia työkaluja vaikkapa käsikirjoittajaopiskelijoille. Lisäksi myös tavallinen elokuvankatsoja voi saada työstä uuden tavan tarkastella elokuvakohtauksia.

Uuden dramaturgian pirstaloitunut kokonaisuus : mitä ja miten ilmaisen

Opinnäyte tutkii mitä tapahtuu kun ajan, paikan ja tapahtuman ykseys poistuu ja astutaan niin sanotun uuden teatterin maailmaan. Miten esityksen kokonaisuus muodostetaan silloin? Opinnäytteessä käytetään pohjamateriaalina kahta liki sanatonta esitystä (nimetön esitys ja Jälkikirjoitus köyhyyden filosofiaan) ja teatteri-ohjaaja/teoreetikko Juha-Pekka Hotisen ja avantgarde-taiteilija/teoreettikko Marcel Duchampin ajatuksia taiteesta (sen rajoista ja katsojista), sekä kirjoittajan omia käsitteitä. Opinnäyte esittelee perhedramaturgia-käsitteen, joka kokoaa avoimen fragmentaarisen dramaturgian erottamalla mitä ja miten esitys ilmaisee. Perhedramaturgiaan kuuluu kaksi ns. ulompaa kehää (käsitettä): assosiatiivisuus ja aika. Opinnäytteessä selitetään perhedramaturgian, assosiatiivisuuden ja ajan suhde toisiinsa ja se miten ne ilmenevät teatterissa. Opinnäytteessä käsitellään myös miten avoin dramaturgia on muuttanut esityksen ja teoksen eroa, rajaa eri taidemuotojen välillä ja miten katsojasuhde on muuttunut. Näitä tutkitaan Hotisen ja Duchampin käsityksiä vasten. Opinnäyte loppuu kuuteen esimerkkiin yrityksestä ilmaista aikaa taideteoksessa.

Paikan moneus

Kirja-arvio

Markkinointiviestintä ja maineenhallinta paikan markkinoinnin kilpailuetuna. Kohderyhmälähtöinen markkinointiviestinnän suunnittelu

Tutkimuksessa selvitetään miten paikan markkinoinnissa markkinointiviestinnän kohderyhmälähtöisen suunnittelun avulla voidaan paikan kilpailuetua kasvattaa ja kehittää.

Paikan ja liikemäärän yhteismittaukset ja niihin liittyvät epätarkkuusrelaatiot

Perinteisessä kvanttimekaniikassa fysikaaliset suureet samaistetaan Hilbertin avaruuden itseadjungoitujen operaattorien, tai yhtäpitävästi niitä vastaavien spektraalimittojen kanssa. Suureet ovat samanaikaisesti mitattavissa silloin, kun on olemassa kolmas suure, ns. yhdistetty suure, jonka marginaaleina nämä saadaan. Paikka- ja liikemääräsuureiden tapauksessa tällaista yhdistetty suuretta ei ole, ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteen eräs muotoilu onkin, että paikka ja liikemäärä voidaan mitata samanaikaisesti vain, jos mittauksessa sallitaan tietty epätarkkuus. Onkin mahdollista konstruoida mittaus, jossa tarkan paikan ja liikemäärän sijaan mitataan niiden sumeita eli epätarkkoja versioita siten, että yhteismittaus on mahdollinen. Tällöin fysikaalinen suure pitää määritellä yleisempänä normoituna positiivioperaattorina eli semispektraalimittana. Tämän lisäksi pitää olla jokin keino karakterisoida sitä, miten hyvin nämä sumeat suureet kuvaavat vastaavia tarkkoja suureita. Tässä tutkielmassa tarkastellaan paikan ja liikemäärän yhteismittausten problematiikkaa. Approksimaatiosta johtuvaa virhettä kuvaamaan annetaan kolme mittaa: standardimitta, geometrinen mitta ja virheen kaistanleveys. Pääpaino on geometrisen mitan matemaattisessa tarkastelussa. Geometrisen mitan ja virheen kaistanleveyden tapauksessa johdetaan epäyhtälöt kuvaamaan rajoja, joiden puitteissa tarkkaa paikkaa ja liikemäärää voidaan approksimatiivisestimitata samanaikaisesti.

Paikan ja rajojen anatomiaa

Kirjallisuusarvostelu