Reactions of Chlorambucil and its main metabolite, Phenylacetic Acid Mustard, with 2’-deoxyribonucleosides and Calf Thymus DNA

Chlorambucil is an anticancer agent used in the treatment of a variety of cancers, especially in chronic lymphocytic leukemia, and autoimmune diseases. Nevertheless, chlorambucil is potentially mutagenic, teratogenic and carcinogenic. The high antitumor activity and high toxicity of chlorambucil and its main metabolite, phenylacetic acid mustard, to normal tissues have been known for a long time. Despite this, no detailed chemical data on their reactions with biomolecules in aqueous media have been available. The aim of the work described in this thesis was to analyze reactions of chlorambucil with 2’-deoxyribonucleosides and calf thymus DNA in aqueous buffered solution, at physiological pH, and to identify and characterize all adducts by using modern analyzing methods. Our research was also focused on the reactions of phenylacetic acid mustard with 2’-deoxynucleosides under similar conditions. A review of the literature consisting of general background of nucleic acids, alkylating agents and ultraviolet spectroscopy used to identify the purine and pyrimidine nucleosides, as well as the results from experimental work are presented and discussed in this doctoral thesis.

Detection of bovine foetal DNA from amniotic fluid using the polymerase chain reaction

Selostus: Sikiön DNA:n tunnistaminen naudan sikiövedestä polymeraasiketjureaktion avulla

DNA ja koulukirjat vielä kerran

Kirjoitus on lisäys professorien Olli Halkan ja Veikko Sorsan artikkeleihin TT -lehdessä 2 ja 3/2004.

Siihen aikaan kun DNA lukion biologian kirjoihin tuli

Vastine Olli Halkan kirjoitukseen TT -lehdessä 2/2004

DNA ja Helsingin geneetikot

Vastine TT -lehden numerossa 8/2003 olleeseen Jani Rydmanin kommenttiin Pekkan Nuortevan Luonnon tutkijassa olleeseen artikkeliin

DNA:n eristysmenetelmien vertailu elintarvikenäytteille erilaisilla näytematriiseilla

Tämä opinnäytetyö tehtiin Tullilaboratorion Biokemian jaoston GMO-työryhmälle, joka valvoo elintarvikenäytteissä esiintyviä geneettisiä muunnoksia. Työn tarkoituksena oli ver-tailla DNA:n eristysmenetelmiä erilaisilla näytematriiseilla. Kaikki näytteet olivat Tullilabo-ratorion valvontaan kuuluvia elintarvikenäytteitä, joista osa oli pitkälle prosessoituja elin-tarvikkeita ja osa sisälsi suuria määriä rasvaa ja proteiinia. Jokaiselle näytetyypille pyrittiin löytämään sopivin menetelmä, jolla saadaan hyvälaatuista ja monistuskelpoista DNA:ta. Eristetyn DNA:n pitoisuus, menetelmän kustannukset, työturvallisuus, analyysin käytetty aika ja kontaminaatioriskit olivat myös valintakriteerejä. Kolmea erilaista menetelmää ver-rattiin laboratoriossa rutiinikäytössä olevaan eristysmenetelmään. Näytteet käsiteltiin kolmessa sarjassa: ensimmäinen sisälsi riisinäytteitä, toinen maissi-näytteitä ja kolmas soijaa sisältäviä elintarvikkeita. Jokaisesta näytteestä tehtiin rinnak-kaispunnitus tulosten luotettavuuden varmistamiseksi. Kaikki näytesarjat eristettiin valituil-la kolmella menetelmällä. Eristetyt DNA-näytteet analysoitiin kvantitatiivisella reaaliaikai-sella PCR:llä, jotta voitiin varmistua, että näytteestä saatiin eristettyä halutun organismin DNA. Jokaiselle näytetyypille löydettiin parhaiten soveltuva menetelmä. Kahdella valituista me-netelmistä saatiin parhaat tulokset jokaisen näytematriisin kohdalla. Myös näytteistä, joista ei saatu eristettyä referenssi-DNA:ta rutiinikäytössä olevalla menetelmällä, onnistuttiin eristämään haluttua DNA:ta yhdellä menetelmistä. Kokeilu onnistui hyvin ja tuloksia voi-daan hyödyntää valittaessa valvontanäytteille sopivia eristysmenetelmiä.