Biologisen jätevedenpuhdistuksen ilmastuksen tehostaminen

Työssä tutkittiin, mikä on kustannustehokkain tapa lisätä ilmastuskapasiteettia ja selvitettiin, saostaako vesilaitokselta flotaatioaltaasta poistettava ferrisulfaattisakka jäteveden fosforia esiselkeyttimessä. Työssä määritettiin teoreettinen hapentarve ilmastusaltaassa maksimikuormituksen aikana ja hapensiirtonopeus jäteveteen olemassa olevalla laitteistolla. Hapensiirtonopeuden funktion korjauskertoimet  ja  sekä kokonaishapensiirtokerroin määritettiin laboratorio-olosuhteissa. Lisäksi laskettiin kuinka paljon nykyisten ilmastimien kautta saadaan happea jäteveteen liukenemaan ja verrattiin tätä lukua teoreettiseen hapentarpeeseen. Jälkimmäistä menettelytapaa käyttäen arvioitiin lisähapen tarve. Tulokseksi saatiin, että maksimi BOD-kuormituksen aikana happea tarvitsee saada jäteveteen liuotettua 5200 m³/d lisää. Ilmastuskapasiteetin lisäyksen kustannuslaskelmassa verrattiin neljää vaihtoehtoa: puhdasta happea liuotettuna happimattojen kautta tai OKI-ilmastimen kautta, onsite-happilaitoksen puhdasta happea liuotettuna OKI-ilmastimen kautta tai ilman happea liuotettuna jäteveteen EDI-ilmastimien kautta. Laskelmat osoittivat uusien EDI-ilmastimien hankinnan olevan edullisin vaihtoehto pitkällä aikavälillä. Vaikka EDI-ilmastimien investointikustannukset ovat korkeat, tulevat ne käyttökustannuksiltaan kaikkein edullisimmaksi. Vesilaitokselta tulevan rautasuolasakan fosforia saostavaa vaikutusta tutkittiin laboratoriossa astiakokein. Näytteet otettiin vesilaitokselta jätevesilaitokselle menevästä rautasuolasakasta sekä esiselkeyttimen kirkasteesta. Näitä eri suhteissa keskenään sekoittamalla saatiin selville, että rautasuolasakka ja sakan mukana tuleva reagoimaton rautasuola saostavat liukoista ja kokonaisfosforia esiselkeytyksessä.

Electrochemical Characterisation of Filter Media Properties and Their Exploitation in Enhanced Filtration

Streaming potential measurements for the surface charge characterisation of different filter media types and materials were used. The equipment was developed further so that measurements could be taken along the surfaces, and so that tubular membranes could also be measured. The streaming potential proved to be a very useful tool in the charge analysis of both clean and fouled filter media. Adsorption and fouling could be studied, as could flux, as functions of time. A module to determine the membrane potential was also constructed. The results collected from the experiments conducted with these devices were used in the study of the theory of streaming potential as an electrokinetic phenomenon. Several correction factors, which are derived to take into account the surface conductance and the electrokinetic flow in very narrow capillaries, were tested in practice. The surface materials were studied using FTIR and the results compared with those from the streaming potentials. FTIR analysis was also found to be a useful tool in the characterisation of filters, as well as in the fouling studies. Upon examination of the recorded spectra from different depths in a sample it was possible to determine the adsorption sites. The influence of an external electric field on the cross flow microflltration of a binary protein system was investigated using a membrane electroflltration apparatus. The results showed that a significant improvement could be achieved in membrane filtration by using the measured electrochemical properties to help adjust the process conditions.