Social competence and loneliness during the school years - Issues in assessment, interrelations and intergenerational transmission

Väitöskirjassa tarkastellaan kouluikäisten lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden mittaamista, yhteyksiä ja periytyvyyttä vanhemmilta heidän lapsilleen. Alakouluikäisten lasten tutkimusaineisto (n=985) koostuu lapsilta itseltään, heidän luokkatovereiltaan, opettajiltaan ja vanhemmiltaan vuosina 2000 - 2004 osana Merkitystä etsimässä – tutkimusprojektia (M. Vauras) kerätystä aineistosta. Mukana on itse-, toveri-, opettaja- ja vanhempien arviot lasten sosiaalisesta kompetenssista, seuranta-aineisto lasten yksinäisyydestä, opettajien arviot lasten motivationaalisesta orientaatiosta, standardoiduin testisarjoin arvioidut akateemiset taidot sekä lasten äitien ja isien arviot omasta yksinäisyydestään ja koetusta kyvykkyydestään toimia vanhempana. Yläkouluikäisten nuorten (n=386) aineisto koostuu vuosina 2006 – 2007 osana Sosioemotionaalinen oppiminen ja hyvinvointi yläkouluyhteisössä (P. M. Niemi) kerätystä nuorten yksinäisyyden, sosiaalisen ahdistuneisuuden ja sosiaalisen fobian seuranta-aineistosta. Mitattavuutta (päätavoite 1) tutkittiin erityisesti monitahoarviointien rakenteiden yhtenäisyyksiä, subjektiivisten arvioiden ajallista pysyvyyttä sekä mittareiden validiteettia ja reliabiliteettia testaamalla. Sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden keskinäisten yhteyksien lisäksi tarkasteltiin näiden yhteyttä alakoululaisten oppimiseen sekä yläkou¬lulaisten psykososiaaliseen hyvinvointiin (päätavoite 2). Kolmantena päätavoitteena oli selvittää yksinäisyyden mahdollista periytymistä vanhemmilta lapsille. Osana ensimmäistä päätavoitetta kehitettiin Monitahoarviointi sosiaalisesta kompetenssista (MASK) -arviointimenetelmä (artikkeli 1). Konfirmatorisen faktorianalyysin tulosten perusteella nelifaktorinen rakenne (prososiaalisuus sisältäen yhteistyötaidot ja empatiakyvyn sekä antisosiaalisuus sisältäen impulsiivisuuden ja häiritsevyyden) sopi sekä lasten itsensä, heidän luokkatovereidensa, opettajiensa että vanhempiensa tekemiin arviointeihin. Eri tahojen arviointien väliset korrelaatiot olivat tilastollisesti merkitseviä, joskin suhteellisen matalia, ts. eri tahojen näkökulmat lapsen sosiaalisesta kompetenssista ovat toisistaan eriäviä. Täten eri arvioitsijatahojen käyttäminen on kokonaisuuden tutkimisen kannalta tärkeää. Toisena mittaamiseen liittyvänä tavoitteena oli validoida Hozan, Bukowskin ja Beeryn (2000) sosiaalisen ja emotionaalisen yksinäisyyden mittari suomalaisille lapsille (artikkeli 3) ja nuorille (artikkeli 4) soveltuvaksi sekä tutkia, ovatko lasten ja nuorten arviot omasta yksinäisyydestään ajallisesti pysyviä. Alakoululaisten lasten osalta yksinäisyys, erityisesti sosiaalinen yksinäisyys osoittautui suhteellisen pysyväksi, mutta vahvistui entisestään yläkouluikäisten nuorten aineistoa tarkasteltaessa. Huomionarvoista sekä ala- että yläkoululaisten aineistoissa oli poikien kokema vahva emotionaalinen yksinäisyys. Molempien mittareiden osalta sekä validiteetti että reliabiliteetti todettiin hyväksyttäväksi ja niitä voidaan suositella lasten ja nuorten sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden arviointimenetelmiksi. Toisena päätavoitteena oli rakenneyhtälömallinnuksen keinoin tarkastella sosiaalisen kompetenssin ja yksinäisyyden yhteyksiä sekä keskenään (artikkelit 2 ja 3) että suhteessa lasten oppimiseen (artikkeli 2) ja nuorten psykososiaaliseen hyvinvointiin (artikkeli 4). Alakouluikäisten lasten osalta sosiaalinen kompetenssi oli yhteydessä pait¬si yksinäisyyteen myös opettajien oppilaistaan tekemiin motivationaalisen orientaation arvioihin sekä standardoiduin testien arvioituihin akateemisiin taitoihin. Yläkouluikäisten nuorten osalta yksinäisyys oli yhteydessä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen ja sosiaaliseen fobiaan. Täten sosiaalisen kompetenssin voidaan katsoa olevan koululaisten hyvinvointia ja oppimista vahvistava, ja toisaalta yksinäisyyden nuorten psykososiaalista hyvinvointia heikentävä tekijä. Viimeisenä päätavoitteena mallinnettiin yksinäisyyden mahdollista periytyvyyttä. Ensimmäisessä vaiheessa periytyvyyttä tarkasteltiin koko perheen sisällä, vanhempien tai lasten sukupuolta erottelematta (artikkeli 2). Tässä rakenneyhtälömallissa vanhempien kokema yksinäisyys ennusti heikompaa kyvykkyydentunnetta vanhemmuudesta, joka edelleen ennusti lapsen heikompaa toveriarvioitua sosiaalista kompetenssia koulussa ja tätä kautta vahvempaa yksinäisyyden kokemusta. Toisessa mallissa eroteltiin äitien ja isien sekä tyttöjen ja poikien aineistot, jotta periytyvyyttä voitiin tarkastella äiti-tytär, äiti-poika, isä-tytär ja isä-poika dyadisuhteissa. Rakenneyhtälömallinnuksen tulosten perusteella sekä äitien että isien kokema yksinäisyys ennusti

Detecting Deceit – Guessing or Assessing? Study on the Applicability of Veracity Assessment Methods in Human Intelligence

Intelligence from a human source, that is falsely thought to be true, is potentially more harmful than a total lack of it. The veracity assessment of the gathered intelligence is one of the most important phases of the intelligence process. Lie detection and veracity assessment methods have been studied widely but a comprehensive analysis of these methods’ applicability is lacking. There are some problems related to the efficacy of lie detection and veracity assessment. According to a conventional belief an almighty lie detection method, that is almost 100% accurate and suitable for any social encounter, exists. However, scientific studies have shown that this is not the case, and popular approaches are often over simplified. The main research question of this study was: What is the applicability of veracity assessment methods, which are reliable and are based on scientific proof, in terms of the following criteria? o Accuracy, i.e. probability of detecting deception successfully o Ease of Use, i.e. easiness to apply the method correctly o Time Required to apply the method reliably o No Need for Special Equipment o Unobtrusiveness of the method In order to get an answer to the main research question, the following supporting research questions were answered first: What kinds of interviewing and interrogation techniques exist and how could they be used in the intelligence interview context, what kinds of lie detection and veracity assessment methods exist that are reliable and are based on scientific proof and what kind of uncertainty and other limitations are included in these methods? Two major databases, Google Scholar and Science Direct, were used to search and collect existing topic related studies and other papers. After the search phase, the understanding of the existing lie detection and veracity assessment methods was established through a meta-analysis. Multi Criteria Analysis utilizing Analytic Hierarchy Process was conducted to compare scientifically valid lie detection and veracity assessment methods in terms of the assessment criteria. In addition, a field study was arranged to get a firsthand experience of the applicability of different lie detection and veracity assessment methods. The Studied Features of Discourse and the Studied Features of Nonverbal Communication gained the highest ranking in overall applicability. They were assessed to be the easiest and fastest to apply, and to have required temporal and contextual sensitivity. The Plausibility and Inner Logic of the Statement, the Method for Assessing the Credibility of Evidence and the Criteria Based Content Analysis were also found to be useful, but with some limitations. The Discourse Analysis and the Polygraph were assessed to be the least applicable. Results from the field study support these findings. However, it was also discovered that the most applicable methods are not entirely troublefree either. In addition, this study highlighted that three channels of information, Content, Discourse and Nonverbal Communication, can be subjected to veracity assessment methods that are scientifically defensible. There is at least one reliable and applicable veracity assessment method for each of the three channels. All of the methods require disciplined application and a scientific working approach. There are no quick gains if high accuracy and reliability is desired. Since most of the current lie detection studies are concentrated around a scenario, where roughly half of the assessed people are totally truthful and the other half are liars who present a well prepared cover story, it is proposed that in future studies lie detection and veracity assessment methods are tested against partially truthful human sources. This kind of test setup would highlight new challenges and opportunities for the use of existing and widely studied lie detection methods, as well as for the modern ones that are still under development.