Franchisingin soveltuvuus vanhustenhuoltolaitosten liiketoiminnassa

Työn tavoitteena on tutkia franchising-liiketoimintamallin soveltuvuutta kasvustrategiaksi vanhustenhuoltolaitosten toimialalla sekä mandollisuutta toteuttaa franchising-liiketoiminnan mukainen järjestelmä Finnish Wellbeing Center (FWBC) tyylisten vanhustenhuoltolaitosten monistamiseksi tämän hetkisistä Iähtokohdista. Yleisen soveltuvuuden tutkimista lähestytään kahdesta eri näkökulmasta, jotka myös muodostavat työn teoriaosuuden. Ensinnäkin perehdytään franchising liiketoimintamalliin perusteellisesti sekä käydään läpi soveltuvuustekijät hyvien ja huonojen puolien, toimialan luonteen ja franchisingiin sopivien liiketoimintakonseptien kannalta. Tämän jälkeen tutustutaan vanhustenhuollon palveluiden järjestämiseen. Palveluita tarjotaan erityylisissä palvelutiloissa riippuen vanhuksen kuntoisuusasteesta. Näistä valitaan päiväkeskukset, palveluasuminen sekä vanhainkodit franchisingin soveltuvuuden tarkasteluun. Työn empiriaosan tulokset viittaavat siihen, että vanhustenhuoltolaitosten soveltuvuus franchising-liiketoimintamalliin korreloi selvästi vanhusten kuntoisuusasteeseen. Päiväkeskusten liiketoimintaa voisi kasvattaa franchising menetelmällä, siinä missä palveluasumisen ja vanhainkotien soveltuvuus on vain teoreettinen. FWBC-projektissa franchising-liiketoimintamallia ei voida toteuttaa nykyisistä lähtökohdista, koska varsinainen franchisoitava toiminta ei ole täysin suomalaisen osapuolen hallussa. FWBC-vanhustenhuoltolaitos on vanhainkotityyppinen, joka ei sovellu franchisoitavaksi työn ensimmäisen johtopäätöksen perusteella. Mahdollisuus tämän hetkisen liiketoiminnan parantamiseen voisi löytyä tuotemerkki-franchisoinnista, jota nykyinen toimintatapa jo sinällään muistuttaa.

Cognitively Empowering Internet-Based Patient Education for Ambulatory Orthopaedic Surgery Patients

Tiedollista voimavaraistumista tukeva internet-perustainen ohjaus päiväkirurgisille ortopedisille potilaille Tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää tiedollista voimavaraistumista tukeva Internetperustainen potilasohjausohjelma sekä arvioida sitä. Tutkimusprosessi jaettiin kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa luotiin sisältö tiedollista voimavaraistumista tukevalle Internet-perustaiselle ohjaukselle päiväkirurgisia ortopedisia potilaita varten. Toisessa vaiheessa arvioitiin Internet-perustaisen ohjauksen (koeryhmä) hyväksyttävyyttä käyttäjien arvioimana ja ohjauksen tuloksia sekä verrattiin Internet-perustaisen ohjauksen (koeryhmä) tuloksia tiedollisesti voimavaraistumista tukevan sairaanhoitajan välittämään ohjauksen (kontrolliryhmä) tuloksiin. Tutkimuksen tavoitteena oli luoda uusi potilasohjausmuoto joka tarjoaa yksilöllisen, osallistavan ja aikaan ja paikkaan sitomattoman ohjauksen päiväkirurgiseen ortopediseen leikkaukseen tulevalle potilaalle. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa käytettiin kuvailevaa ja vertailevaa tutkimusmenetelmää (ennen ja jälkeen testaus). Tutkimukseen osallistui 120 päiväkirurgista ortopedista potilasta joiden tiedon odotuksia ja heille välitettyä tietoa tarkasteltiin. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen tuloksien ja aikaisemman voimavaraistumista käsittävän tiedon perusteella luotiin sisältö tiedollista voimavaraistumista tukevalle Internet-perustaiselle ohjaukselle. Sisältö rakentui voimavaraistavan tiedon kuudesta eri osa-alueesta. Tutkimuksen toisessa vaiheessa käytettiin randomoitua kokeellista tutkimusasetelmaa. Päiväkirurgiseen ortopediseen leikkaukseen tulevat potilaat randomoitiin koeryhmään (n=72) Internetperustaiseen ohjaukseen ja kontrolliryhmään (n=75) sairaanhoitajan välittämään ohjaukseen. Aineisto kerättiin strukturoitujen mittareiden avulla ja tulokset analysoitiin tilastollisesti. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kehitettyä tiedollisesti voimavaraistumista tukevaa Internet-perustaista potilasohjausmenetelmää voidaan suositella käytettäväksi ortopedisten päiväkirurgisten potilaiden ohjauksessa ja potilailla on hyvät mahdollisuudet voimavaraistua tiedollisesti sen avulla. Monipuolista tietoa sisältävä Internet-perustainen ohjaus osoittautui käyttäjien näkökulmasta hyväksyttäväksi. Vaikka Internet ohjauksen hyväksyttävyys koettiin osittain heikommaksi kuin sairaanhoitajan välittämän ohjauksen, potilaat käyttivät nettisivustoa ongelmitta ja arvioivat sen helppokäyttöiseksi. Ohjausmuodolla ei ollut vaikutusta hoidosta aiheutuneisiin kustannuksiin. Sen sijaan kustannuksista organisaatiolle voitiin puolittaa sairaanhoitajan ohjaukseen käyttämä aika Internet-perustaisen ohjauksen avulla. Internet-perustaiseen ohjaukseen osallistuneiden potilaiden tiedon taso ja kokemus tiedon riittävyydestä lisääntyivät ohjauksen jälkeen enemmän kuin sairaanhoitajan välittämään potilasohjaukseen osallistuneiden potilaiden tiedot. Ohjausmuodolla ei ollut vaikutusta potilaiden kokemien tunteiden ja oireiden voimakkuuteen. Yhteenvetona voidaan todeta, että tiedollisesti voimavaraistava Internet-perustaista ohjausta voidaan suositella vaihtoehtoiseksi menetelmäksi sairaanhoitajan välittämälle ohjaukselle päiväkirurgiseen ortopediseen leikkaukseen tuleville potilaille.