Elintarvike- ja vesivälitteiset virusinfektiot : kirjallisuuskatsaus

Summary: Food- and waterborne viral infections - a literature review

Ruokamyrkytysepidemiat Suomessa vuonna 1998

Summary: Foodborne and waterborne outbreaks in Finland in 1998

Zoonoottiset alkueläimet vesivälitteisen epidemian aiheuttajina

Summary: Zoonotic protozoa causing waterborne outbreaks

Efficiency of the ISM Code in Finnish Shipping Companies

Due to increasing waterborne transportation in the Gulf of Finland, the risk of a hazardous accident increases and therefore manifold preventive actions are needed. As a main legislative authority in the maritime community, The International Maritime Organization (IMO) has set down plenary laws and recommendations which are e.g., utilised in the safe operations in ships and pollution prevention. One of these compulsory requirements, the ISM Code, requires proactive attitude both from the top management and operational workers in the shipping companies. In this study, a crosssectional approach was taken to analyse whether the ISM Code has actively enhanced maritime safety in the Gulf of Finland. The analysis included; 1) performance of the ISM Code in Finnish shipping companies, 2) statistical measurements of maritime safety, 3) influence of corporate top management to the safety culture and 4) comparing safety management practices in shipping companies and port operations of Finnish maritime and port authorities. The main results found were that maritime safety culture has developed in the right direction after the launch of the ISM Code in the 1990´s. However, this study does not exclusively prove that the improvements are the consequence of the ISM Code. Accident prone ships can be recognized due to their behaviour and there is a lesson to learn from the safety culture of some high standard safety disciplines such as, air traffic. In addition, the reporting of accidents and nearmisses should be more widely used in shipping industry. In conclusion, there is still much to be improved in the maritime safety culture of the Finnish Shipping industry, e.g., a “no blame culture” needs to be adopted.

Assessment of endocrine disrupting activities in the aquatic environment

Hormonstörande ämnen är syntetiska eller naturliga ämnen som stör organismers hormonsystem och bidrar till könsförvirring och sterilitet. Sådana ämnen kommer i ökande takt ut i vattenmiljön genom rester av läkemedel, bekämpningsmedel och industriprodukter. Eftersom det finns många likheter mellan hormonsystemen hos människan och övriga ryggradsdjur kan till exempel fiskar användas som modellsystem för att underöka detta problem. I tidigare undersökningar har man funnit hormonella störningar, bl.a. feminisering och maskulinisering hos fiskar som utsatts för avfallsvatten från kommunala reningsverk eller avfallsvatten från pappersindustrin. Målet med denna avhandling var att undersöka om renat avfallsvatten från kommunala reningsverk längs Finlands kust innehåller hormonstörande ämnen i sådana mängder att de kan försorsaka hormonstörande effekter på fisk. Målet i denna avhandling var också att utveckla cellulära testsystem baserade på fiskceller, eftersom behovet av tillförlitliga och kostnadseffektiva cellbaserade tester för att underlätta riskbedömningen av hormonstörande ämnen är mycket stort för tillfället. Som testsystem har storspiggen använts, som besitter flera användbara biomarkörer för att mäta hormonstörande ämnens påverkan. Resultaten tyder på att problemen med hormonstörande påverkan på fisk inte är lika utbredda i Finland som i många andra europeiska länder. Detta beror troligtvis på att finska reningsverk har effektiva reningstekniker som reducerar mängden hormonstörande ämnen, eller på att utspädningen av avloppen i recipienterna är större än i många andra länder. Dock kan problemen inte helt uteslutas eftersom vissa feminiserande (estrogena) effekter kunde observeras hos fisken i de undersökta recipienterna utanför kommunala reningsverk. I kontrollerade laboratorieförsök där storpsiggar exponerades för kommunalt avloppsvatten uppmättes även här effekter som tyder på förekomst av estrogener i avloppsvattnet. De cell-baserade testsystemen klarade av att förutspå hormonella effekter hos hel fisk och kan därför vara mycket användbara i fortsatta studier av hormonstörande ämnens verkningsmekanismer i preliminära toxicitetsbedömningar.

Veden desinfiointi UV-LED-valolla

Veden riittämätön puhdistus aiheuttaa riskin veden käyttäjille. Miljoonia kuolemia vuosittain aiheuttavien vesiteitse leviävien sairauksien ehkäisemiseksi vaaditaan tehokkaita juomaveden desinfiointimenetelmiä. Kuivuuden ja väestönkasvun myötä veden tarve on lisääntynyt ja vedenkulutus tulee yhä kasvamaan. Tästä syystä mahdollisuus kierrättää vettä hyödyntäen sitä esimerkiksi kasteluun on saanut yhä enemmän huomiota. Kierrätettävä vesi on kuitenkin käsiteltävä huolellisesti sen sisältämän mikrobiologisen kontaminaatioriskin vuoksi. Ultraviolettisäteily luokitellaan fysikaaliseksi desinfiointimenetelmäksi. Sen tehokkuus perustuu mikro-organismien absorboimaan UV-säteilyyn, jonka aiheuttamien DNA:ssa tai RNA:ssa tapahtuvien muutoksien seurauksena mikro-organismi inaktivoituu ja estyy lisääntymästä. UV-desinfioinnissa on tyypillisesti käytetty elohopeahöyrylamppuja. Vaihtoehtoinen UV-säteilyn lähde ovat LEDit eli valoa emittoivat diodit. Matalapaine-elohopeahöyrylamppujen emittoima säteily on aallonpituudella 254 nm ja keskipaine-elohopeahöyrylamppujen emittoima säteily on laajakaistaista säteilyä. Energiatehokkuuden lisäksi LEDien etuna on, että niillä voidaan tuottaa kapeakaista säteilyä aallonpituudella, joka parhaiten absorboituu DNA:han. Tämän diplomityön tarkoituksena oli tutkia, onko UVC-alueen aallonpituuksien yhdistelmillä synergistisiä etuja LEDien desinfiointitehokkuuteen, kun desinfioidaan virtaavaa vettä useilla säteilyannoksilla ja indikaattorimikrobina käytetään kolibakteeria. Tavoitteena oli myös tutkia tällä hetkellä saatavissa olevien LEDien desinfiointitehokkuutta energiatehokkuuden näkökulmasta. Yksittäisistä aallonpituuksista desinfiointitehokkuudeltaan parhaimmaksi osoittautui 260 nm, aallonpituuksien yhdistelmistä tehokkain oli 265 nm:n ja 260 nm:n yhdistelmä. Muilla aallonpituuksien yhdistelmillä ei saavutettu odotettua parempaa desinfiointitehokkuutta. Optiselta teholtaan parhaimmat LEDit, 265 nm, 270 nm ja 275 nm olivat kokeiden perusteella myös energiatehokkuuden kannalta tarkasteltuina parhaimmat sekä yksittäin että yhdistelminä. UVC-aallonpituuksia emittoivien LEDien optisen tehokkuuden paraneminen on edellytys LEDien hyödyntämiselle desinfioinnissa.

Vaahtoamisen estäminen vesiohenteisissa sisäseinämaaleissa

Maalit ovat hyvin komplekseja seoksia, jotka sisältävät erilaisia pinta-aktiivisia aineita. Erilaisia pinta-aktiivisia apuaineita käytetään varsinkin vesiohenteisissa maaleissa veden korkean pintajännityksen takia. Nämä maalin komponentit saat-tavat kuitenkin aiheuttaa maaliin vaahtoamisongelmia. Maalien vaahtoaminen aiheuttaa esimerkiksi erilaisia pintavikoja maalikalvossa ja epäotpimaalista tuo-tantosäiliöiden ja pakkausten täyttöä. Joissain tapauksissa myös maalin funktio-naalisuus saattaa häiriintyä. Maalien vaahtoamista pyritään vähentämään pääasiassa vaahdonestäjiksi kutsu-tuilla apuaineilla. Tärkeimmät vesipohjaisissa maaleissa käytettävät vaahdonestäjät ovat mineraaliöljyjä sekä silikonipohjaisia vaahdonestäjiä. Tässä työssä tutkitaan kolmen eri vesiohenteisen sisäseinämaalin vaahtoamista ja mahdollisia keinoja vähentää sitä. Laboratoriossa kokeillaan nykyisten vaahdonestäjien tilalle mahdollisia korvaavia apuaineita. Lisäksi kullekin maalille luodaan koesuunni-telma, jonka mukaan toteutetaan tehtaalla sarja koeajoja, joilla pyritään löytämään sopiva vaahdonestäjän annostus sekä lisäystapa kullekin maalille, siten että maalien vaahtoaminen vähenee. Laboratoriokokeiden perusteella korvaavaa vaahdonestäjää nykyisten tilalle ei löydetty. Valmistusprosessin yhteydessä sen sijaan havaittiin, että vaahdonestäjän lisäystapaa muuttamalla voisi olla mahdollista vähentää maalien vaahtoamista merkittävästi lisäämättä käytettävää vaahdonestäjän annostusta.

Solutions to water problems in the bottom of the pyramid market

Solving the water crisis in the developing world is a critical issue. Four billion people in the globe, so called the Base of the Pyramid (BoP) population suffer from inadequate access to safe drinking water, while millions die daily from waterborne diseases and lack of clean water. The BoP people desperately need to obtain a satisfactory access to safe water sources. In order to address the issue, this research has been carried out. To provide holistic consideration to the matter, comprehensive exploration of various causes of the water crisis and its impacts in developing countries were discussed. Then, various viable and relevant solutions to the problem have been thoroughly scrutinized, including scientific, rational, practical and speculative approaches, examination of existing methods, technologies and products at the BoP water market. The role of clean water to the sustainable development was specifically featured. The paper also has studied social and economic factors, actors and circumstances which affect the market development of clean water technologies in the BoP. Possibilities and potentials of successful business between foreign water enterprises and BoP consumers were considered, while primary obstacles are deliberated on, with suggestion of the ways to tackle them. Technologies and products which are needed by the poor must be affordable, sustainable and of an appropriate quality. The crucial question of technology transfer was soundly discussed with pointing out main hindrances on the way of its implementation between the developed and developing world. The means to overcome these barriers were properly observed as well. To explore to some extent the possibility and feasibility of technology transfer from Finland to the BoP sector, 3 case study analyses have been implemented. Personal discussions in form of interviews were conducted at Kemira, Outotec and Fenno Water, Finnish water treatment and supply enterprises. The results of the interviews shed light on the specific practical matters, actual obstacles and potential solutions of the technology transfer from Finland to low-income countries.