Knowledge Sharing between Generations in an Organisation - Retention of the Old or Building the New?

The study explores knowledge transfer between retiring employees and their successors in expert work. My aim is to ascertain whether there is knowledge development or building new knowledge related to this organisational knowledge transfer between generations; in other words, is the transfer of knowledge from experienced, retiring employees to their successors merely retention of the existing organisational knowledge by distributing it from one individual to another or does this transfer lead to building new and meaningful organisational knowledge. I call knowledge transfer between generations and the possibly related knowledge building in this study knowledge sharing between generations. The study examines the organisation and knowledge management from a knowledge-based and constructionist view. From this standpoint, I see knowledge transfer as an interactive process, and the exploration is based on how the people involved in this process understand and experience the phenomenon studied. The research method is organisational ethnography. I conducted the analysis of data using thematic analysis and the articulation method, which has not been used before in organisational knowledge studies. The primary empirical data consists of theme interviews with twelve employees involved in knowledge transfer in the organisation being studied and five follow-up theme interviews. Six of the interviewees are expert duty employees due to retire shortly, and six are their successors. All those participating in the follow-up interviews are successors of those soon to retire from their expert responsibilities. The organisation in the study is a medium-sized Finnish firm, which designs and manufactures electrical equipment and systems for the global market. The results of the study show that expert work-related knowledge transfer between generations can mean knowledge building which produces new, meaningful knowledge for the organisation. This knowledge is distributed in the organisation to all those that find it useful in increasing the efficiency and competitiveness of the whole organisation. The transfer and building of knowledge together create an act of knowledge sharing between generations where the building of knowledge presupposes transfer. Knowledge sharing proceeds between the expert and the novice through eight phases. During the phases of knowledge transfer the expert guides the novice to absorb the knowledge to be transferred. With the expert’s help the novice gradually comes to understand the knowledge and in the end he or she is capable of using it in his or her work. During the phases of knowledge building the expert helps the novice to further develop the knowledge being transferred so that it becomes new, useful knowledge for the organisation. After that the novice takes the built knowledge to use in his or her work. Based on the results of the study, knowledge sharing between generations takes place in interaction and ends when knowledge is taken to use. The results I obtained in the interviews by the articulation method show that knowledge sharing between generations is shaped by the novices’ conceptions of their own work goals, knowledge needs and duties. These are not only based on the official definition of the work, but also how the novices find their work or how they prioritise the given objectives and responsibilities. The study shows that the novices see their work primarily as maintenance or development. Those primarily involved in maintenance duties do not necessarily need knowledge defined as transferred between generations. Therefore, they do not necessarily transfer knowledge with their assigned experts, even though this can happen in favourable circumstances. They do not build knowledge because their view of their work goals and duties does not require the building of new knowledge. Those primarily involved in development duties, however, do need knowledge available from their assigned experts. Therefore, regardless of circumstances they transfer knowledge with their assigned experts and also build knowledge because their work goals and duties create a basis for building new knowledge. The literature on knowledge transfer between generations has focused on describing either the knowledge being transferred or the means by which it is transferred. Based on the results of this study, however, knowledge sharing between generations, that is, transfer and building is determined by how the novice considers his or her own knowledge needs and work practices. This is why studies on knowledge sharing between generations and its implementation should be based not only on the knowledge content and how it is shared, but also on the context of the work in which the novice interprets and shares knowledge. The existing literature has not considered the possibility that knowledge transfer between generations may mean building knowledge. The results of this study, however, show that this is possible. In knowledge building, the expert’s existing organisational knowledge is combined with the new knowledge that the novice brings to the organisation. In their interaction this combination of the expert’s “old” and the novice’s “new” knowledge becomes new, meaningful organisational knowledge. Previous studies show that knowledge development between the members of an organisation is the prerequisite for organisational renewal which in turn is essential for improved competitiveness. Against this background, knowledge building enables organisational renewal and thus enhances competitiveness. Hence, when knowledge transfer between generations is followed by knowledge building, the organisation kills two birds with one stone. In knowledge transfer the organisation retains the existing knowledge and thus maintains its competitiveness. In knowledge building the organisation developsnew knowledge and thus improves its competitiveness.

Sukupolvien välinen tiedon jakaminen organisaatiossa - lapioidaanko vanhaa vai luodaanko uutta?

Tutkimus perehtyy eläköityvien työntekijöiden ja heidän seuraajiensa väliseen tiedon siirtämiseen asiantuntijatyössä. Tavoitteeni on selvittää, liittyykö tähän organisaatiossa tapahtuvaan sukupolvien väliseen tiedon siirtämiseen uuden tiedon kehittämistä eli tiedon rakentamista. Toisin sanoen, onko tiedon siirtäminen kokeneilta, eläköityviltä työntekijöiltä heidän seuraajilleen pelkästään organisaatiossa olemassa olevan tiedon säilyttämistä – siirtämällä sitä yksilöltä toiselle – vai liittyykö siirtämiseen uuden, organisaatiolle merkityksellisen tiedon rakentamista. Sukupolvien välillä tapahtuvaa tiedon siirtämistä ja siihen mahdollisesti liittyvää tiedon rakentamista kutsun sukupolvien väliseksi tiedon jakamiseksi. Artikulaatiomenetelmän avulla saamani tulokset osoittavat, että sukupolvien välisen tiedon jakamisen muotoutumista ohjaavat aloittelijan käsitykset oman työn tavoitteista, tiedontarpeista ja työtehtävistä. Ne eivät perustu vain työn viralliseen määrittelyyn vaan myös siihen, millaisena aloittelija itse työtään pitää eli miten hän priorisoi annettuja tavoitteita ja työtehtäviä. Tutkimuksessa aloittelevat asiantuntijat pitävät työtään ensisijaisesti joko ylläpitotyönä tai kehitystyönä. Ylläpitotyötä tekevät eivät välttämättä tarvitse työssään sukupolvien välillä siirrettäväksi määriteltyä tietoa. Siksi he eivät välttämättä siirrä tietoa heille nimetyn kokeneen asiantuntijan kanssa, joskin he suotuisissa olosuhteissa voivat niin tehdä. He eivät rakenna tietoa, sillä heidän näkemyksensä oman työn tavoitteista ja toiminnoista eivät anna aihetta uuden tiedon rakentamiseen. Kehitystyötä tekevät puolestaan tarvitsevat työssään välttämättä sukupolvien välillä siirrettäväksi määriteltyä tietoa. Siksi he, olosuhteista riippumatta, siirtävät tietoa heille nimetyn kokeneen asiantuntijan kanssa. He myös rakentavat tietoa, sillä heidän työnsä tavoitteet ja toiminnot tarjoavat lähtökohdat uuden tiedon rakentamiselle. Sukupolvien välistä tiedon siirtämistä käsittelevässä kirjallisuudessa on aiemmin keskitytty kuvaamaan joko siirrettävää tietoa tai tiedon siirtämisessä käytettäviä keinoja. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella sukupolvien välistä tiedon jakamista – eli siirtämistä ja rakentamista – ohjaavat siis kuitenkin aloittelevan työntekijän käsitykset oman työn tiedontarpeista ja käytännöistä. Siksi sukupolvien välisen tiedon jakamisen tutkimuksen ja suunnittelun lähtökohdaksi tulisi ottaa – tiedon sisällön ja jakamisen keinojen ohella – se työn konteksti, jossa aloittelija tulkitsee ja toteuttaa tiedon jakamista. Alan kirjallisuudessa ei ole aiemmin tarkasteltu sitä mahdollisuutta, että tiedon siirtämiseen voisi liittyä tiedon rakentamista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat siis kuitenkin tämän olevan mahdollista. Tiedon rakentamisessa yhdistetään toisiinsa kokeneen asiantuntijan jo organisaatiossa olemassa olevaa tietoa ja aloittelijan mukanaan tuomaa, organisaatiolle uutta tietoa. Tästä kokeneen ”vanhan” ja aloittelijan ”uuden” tiedon yhdistelmästä rakennetaan vuorovaikutuksessa organisaatiolle uutta merkityksellistä tietoa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että organisaation uudistumisen edellytys on jäsenten vuorovaikutuksessa tapahtuva uuden tiedon kehittäminen. Organisaation uudistuminen puolestaan luo edellytyksiä organisaation kilpailukyvyn parantamiselle. Tätä taustaa vasten tiedon rakentaminen on organisaation uudistumisen mahdollistaja ja edelleen sen kilpailukyvyn vahvistaja. Kun sukupolvien väliseen tiedon siirtämiseen liittyy tiedon rakentamista, organisaatio ”lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla”: tiedon siirtämisessä organisaatio säilyttää olemassa olevaa tietoaan ja siten ylläpitää kilpailukykyään; tiedon rakentamisessa organisaatio kehittää uutta tietoa ja siten parantaa kilpailukykyään

ADHD:sta arkisesti

Kirjallisuusarvostelu

Lausunto Maarit Sihvosen väitöskirjasta

Kirjallisuusarvostelu

ATS3-testausjärjestelmän evaluointi

Työ tehtiin Nokia Technology Platforms S60 Mobile Runtime-yksikölle. Työn tavoitteena oli evaluoida ATS3-testausjärjestelmä. ATS3-järjestelmällä voidaan automatisoida ohjelmistotestausta. Evaluoinnilla pyrittiin selvittämään voidaanko tuotekehitysvaiheessa oleva järjestelmä ottaa jo käyttöön vai vaatiiko se vielä lisäkehitystä. Työssä kerrotaan aluksi yleisesti ohjelmistotestauksesta. Siinä käydään läpi myös testausprosessin vaiheet sekä kerrotaan lyhyesti avuksi kehitetyistä työkaluista. Työssä kerrotaan myös ATS3-järjestelmän edeltäjien ominaisuuksista, sekä miten ne eroavat tarkastelun kohteena olevasta järjestelmästä. Varsinainen evaluointi alkoi tutustumalla ja asentamalla järjestelmä. Tämän jälkeen suoritettiin samat testit sekä ATS2.x-järjestelmässä että ATS3-järjestelmäss. Testauksen jälkeen analysoitiin testitulosten yhdenmukaisuuden perusteella, voidaanko siirtyä käyttömään ATS3-järjestelmää. Testitulokset olivat käytännässä yhdenmukaiset suoritettaessa testejä matkapuhelimessa, mutta emulaattoritestaus täytyi jättää väliin. Lukuisista yrityksistä sekä järjestelmän kehittäjän avusta huolimatta testejä ei onnistuttu suorittamaan ATS3-järjestelmän emulaattoriympäristössä. Näin ollen päädyttiin tulokseen, ettei järjestelmää voida ottaa vielä käytöön emulaattoritestauksessa, vaan se vaatii lisätutkimusta sekä perehtymistä järjestelmään.

Rutiinimenetelmillä ja Vitek2-laitteella saatujen tulosten vertailu bakteerien identifikaatio- ja antibioottiherkkyystutkimuksissa

Nykyään bakteerien identifikaatio- ja antibioottiherkkyysmääritykset tehdään kliinisen mikrobiologian laboratorioissa suurimmaksi osaksi manuaalisesti. Näytemäärät ovat lisääntyneet bakteriologian laboratorioissa, ja siksi diagnostiikan automatisointi on tullut tarpeelliseksi. BioMerieux on kehittänyt Vitek2-laitteen, jolla voidaan tehdä bakteerien ja sienien identifikaatio ja antibiootti-herkkyys-määrityksiä. Opinnäytetyön tarkoituksena oli verrata rutiinimenetelmien ja Vitek2laitteen identifikaatio- ja antibioottiherkkyystuloksia. Yksittäisiä vertailtavia kohteita olivat testireaktiot, ESBL (Extended Spectrum Beta-Lactamase) -ominaisuus ja määrityksiin kulunut aika. HUSLABin toimeksiannosta Vitek2-laitteella tutkittiin ESBL-kantoja sekä rutiinimenetelmillä vaikeasti tunnistettavia nonfermenta-tiivisia sauvabakteereja ja kasvuolosuhteiltaan vaativia bakteereja. Laitetta varten on kehitetty uusia testikortteja, jotka tunnistavat näitä bakteerik antoja. Aikaisemmat identifikaatio-, reaktio- ja antibioottiherkkyystulokset kerättiin HUSLABin potilastieto-järjestelmästä. Niitä verrattiin Vitek2-laitteesta saatuihin tuloksiin. Määritysten kestoa Vitek2-laitteella verrattiin aikaisempiin tutkimuksiin. Tutkimuksessa käytettiin yhteensä 183 bakteerinäytettä, joista 76 oli ESBL-kantoja, 40 nonfermentatiivisia sauvabakteereja, 41 kasvuolosuhteiltaan vaativia bakteereja sekä 26 uusia potilasnäytelöydöksiä. Vitek2 antoi 99 prosentille kaikista tutkituista ESB--kannoista saman identifikaation kuin rutiini-menetelmät. Uusista potilasnäytelöydöksistä Vitek2 tunnisti 96 Nonfermentatiivisista sauva-baktee-reista ja kasvuolosuhteiltaan vaativista bakteereista Vitek2 tunnisti noin 70 amalla tavalla kuin rutiinimenetelmät. Vitek2-laitteen antamat identifikaatioreaktiotulokset vastasivat paremmin Api20E-testin (94 kuin Api20NE-testin (70 reaktiotuloksia. Noin 80 aikista antibiootti-herkkyys-tuloksista vastasi perinteisillä menet elmillä saatuja tuloksia. Vitek2-laitteella saadut antibiootti-herkkyystulokset olivat yleensä rutiinimenetelmiä herkempiä. Vitek2-laitteella saadut ESBL-tulokset vastasivat rutiinimenetelmillä saatuja tuloksia noin 90-prosenttisesti. Verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin Vitek2-laitteen suorittamat määritykset olivat rutiinimenetelmiä paljon nopeampia. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että Vitek2-laite on käyttökelpoinen bakteriologian laboratoriossa identifikaatio- ja antibioottiherkkyystutkimuksissa. Nonfermentatiivisia sauvabakteereja ja kasvuolo-suhteiltaan vaativia bakteereja voisi kuitenkin tutkia enemmän.