Mapping out customer segments and marketing channels in the Finnish Homelift market

Työn tavoitteena oli saada selville ketkä ovat uuden tuotteen, eli kotihissin asiakkaat. Mitkä ovat tuotteen mahdollisuudet Suomen markkinoilla ja onko markkinoilla odotettavissa kasvua, sekä miten tähän mahdolliseen kasvuun päästäisiin käsiksi. Kotihissin ominaisuudet vaikuttavat siihen, että se on tarkoitettu asennettavaksi yksityisiin pientaloihin. Uuden tuotteen ansiosta KONE voi liittää nykyiseen vahvaan toimialaansa, eli kerrostaloihin, uuden aluevaltauksen; Pientalot. Tämä 'laajentuminen' tuo mukanaan kuluttajamarkkinoiden haasteet. Markkinatilanteen selvittämiseen käyttin jo olemassa olevaa tietoa hyväkseni; sanomalehdistä markkinatutkimuksiin. Asiakasryhmät kartoitin tutustumalla messutapahtumissa saatuihin kontakteihin. Päätutkimusmenetelmänä käytin haastatteluja. Niihin osallistui kaikkiaan 14 vastaajaa. He vasatsivat kysymyksiin ostomotiiveista ja tuotteesta. Eräs haastattelujen tärkeimmistä teemoista liittyi yhteydenpito- ja jakelukanaviin, joista 12 vastaajaa antoivat mielipiteitään. Työni tulokset viittaavat siihen, että markkinatilanne näyttää positiiviselta KONEen kannalta. Tutkimuksesta sain selville kotihissin asiakassegmentit ja myös miten nämä potentiaaliset asiakkaat saadaan tehokkaimmin tavoitettua.

Tapahtumamarkkinoinnin suunnittelu osana yrityksen markkinointiviestintästrategiaa

Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella tapahtumamarkkinoinnin suunnittelua osana yrityksen markkinointiviestintästrategiaa. Tutkielma jakautuu teoreettiseen ja empiiriseen osaan. Teoriaosassa muodostettavan tapahtumamarkkinoinnin suunnittelumallin avulla kuvataan empiriassa kohdeyrityksen tapahtumamarkkinoinnin suunnittelua osana yrityksen markkinointiviestintästrategiaa. Teoriaosan lähdeaineistona käytettiin keskeistä tapahtumamarkkinointia ja markkinointiviestintää käsittelevää kirjallisuutta. Tutkielman empiirinen aineisto kerättiin haastattelemalla kohdeyrityksen markkinointipäällikköä ja hyödyntämällä sekundääritietolähteitä. Tutkielman lähtökohtana oli ensin selvittää tapahtumamarkkinoinnin käsite sekä sen suhde markkinointiviestintään ennen varsinaisen suunnittelumallin muodostamista. Havaittiin, että tapahtumamarkkinointi käsitteenä on erittäin moniulotteinen, ja että tapahtumamarkkinointia käsitellään yrityksissä usein muusta markkinointiviestinnästä erillisenä kokonaisuutena. Verrattaessa teorian esittämää tapahtumamarkkinoinnin suunnittelumallia empirian todelliseen tilanteeseen huolellisen suunnittelun ja toteutuksen merkitys korostui tapahtumamarkkinoinnin onnistumisessa. Jotta tapahtumamarkkinointi toimisi entistä tehokkaammin markkinointiviestinnän osana, tulisi yritysten kiinnittää huomiota erityisesti tavoiteasetantaan ja seurantaan. Tutkielmassa korostuu eri markkinointiviestintäkeinojen integroimisen tärkeys, jotta yritys pystyy hyödyntämään tapahtumamarkkinointiaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa

Tutkimus tarkastelee kulttuuriperinnön asemaa perheyrityksen yrityskulttuurin,identiteetin ja yrityskuvan osatekijänä ja sitä, miten historiatietoisuus ohjaa yrityksen toimintaa paikallisen vaikuttavuuden näkökulmasta. Samalla tutkimus selvittää, miten liiketoiminnan laajeneminen ja globalisoituminen vaikuttavat paikallistason toimintaan ja miten yritys käyttää kulttuuriperintöään muutosten hallinnassa. Tutkimus on historiallinen tapaustutkimus. Esimerkkitapauksena on A. Ahlström Osakeyhtiö ja Länsi-Suomessa sijaitseva Noormarkun ruukki, joka on ollut yrityksen omistuksessa 1870-luvulta lähtien. 1800-luvun lopusta 2000-luvulle ulottuva tutkimus perustuu pääasiassa arkistolähteisiin. Tutkimuksessa yhdistyvät kulttuuriperinnön ja liiketaloustieteen tutkimuksen sekä historiantutkimuksen lähestymistavat. Paikallistason toiminnan tarkastelussa tutkimus saa piirteitä myös tehdasyhdyskuntatutkimuksesta. Tutkimuksessa perheyrityksen kulttuuriperintöön sisällytetään aineellisen kulttuuriperinnön ja menneisyyden kuvausten lisäksi yrityksen jatkuvuuteen, omistajuuteen, kotipaikkaan ja yhteiskuntavastuuseen liittyvät perinteet. Tutkimus osoittaa, että historia ja perinteet voivat olla yritykselle voimavara mutta myös hidaste. Perheyhtiön traditio on kestänyt liiketoiminnallisista ja organisatorisista muutoksista huolimatta. Suvun rooli yhtiön sisällä on kuitenkin muuttunut. Perhejohtajuudesta on siirrytty sukuomistukseen. Ahlström on tyyppiesimerkki siitä, miten yritykset korostavat historian avulla toimintansa jatkuvuutta, luotettavuutta, uskottavuutta ja innovatiivisuutta. Yritys on rakentanut historiallista yrityskuvaansa muun muassa museoiden, näyttelyiden ja julkaisujen avulla. Yrityksen suhde historialliseen kotipaikkaansa, Noormarkkuun, on ollut poikkeuksellisen kiinteä. Noormarkun ruukki on esimerkki siitä, miten yrityksen menneisyyteen liittyvistä paikoista voi muodostua symbolisia muistin paikkoja. Historiatietoisuus synnyttää ja ylläpitää paikallisvastuuta, joka on ilmennyt eri aikakausina eri tavoin. Ruukin toimintoja on kehitetty, kun vanhat toiminnot ovat päättyneet. 2000-luvulla yritys hyödyntää kulttuuriperintöään liiketoiminnan resurssina, paikallisen liiketoiminnan ja matkailun kehittämisen lähtökohdista. Kansainvälisissä tutkimuksissa historian aktiivista käyttöä yrityksen strategisessa suunnittelussa kuvataan käsitteellä history management. Suomessa aihetta on toistaiseksi tutkittu vähän. Tutkimus on siten avaus yrityksiä kulttuuriperinnön säilyttäjinä ja käyttäjinä koskeville keskusteluille.

Utstillingens retorikk : et bidrag til en retorisk didaktikk for kunst og håndverk

The topic of this dissertation is the didactic exhibition in the Arts and Crafts subject. Exhibiting student work and art and form culture is part of a long professional tradition in the field. Yet, exhibition as form and as a way of learning are inadequately explored and debated. The didactic problem area of the thesis, where studies of formative practices are central, place it within the research field of Educational Slojd. The didactic standpoint and main theoretical perspective relate the project to the Arts didactics research field at the University College of Bergen where the aim is to develop an alternative didactics thinking for the arts; a rhetoric arts didactics. Didactic focus is shifted from the relationship between teacher – pupil – teaching materials, to studies of how knowledge is formulated in specific practices. The thesis has a premise that every exhibition has its own rhetoric and that didactics is inscribed in this rhetoric in the broadest and cultural sense. Through impulses from classical rhetoric and recent text theory, the thesis challenges the Arts and Crafts’s own idiom, its theoretical foundation and didactic grasp such as shown in the discourse established by the discipline and its specific exhibitive practices, as well as studying the relationship between verbal language and the discipline’s own register. The overall objective is to develop knowledge about exhibition rhetoric and its potential as a knowledge and learning arena in this field, and thereby contribute to developing a rhetoric didactics for the Arts and Crafts subject. This raises questions such as: How is an exhibition considered to be used and understood in the subject’s didactics texts and texts about didactics? How do different exhibition spaces inscribe conditions for exhibition work? How can a rhetoric perspective of didactics make aspects of an exhibition’s form register visible and contribute to knowledge of the creative processes in an exhibition? How do some selected exhibitions inscribe creativity and learning? What can a rhetoric perspective bring to the Arts and Crafts? A rhetoric didactics perspective includes knowledge of the tradition. A historical-ideological overview traces how exhibition, of both pupil/student work and of art and form culture, are used and considered as used in the discipline over time. This part can be read separately, but in this thesis, is primarily conceived as a backdrop for the development of the dissertation’s main rhetoric perspective. The empirical data are collected from my teacher training institution and consist of specific exhibition spaces and practices, of which my own production of two exhibitions can link the research to artistic development work. A rhetoric didactics is concrete, specific and contextual. The rhetoric readings are descriptive and show how culture and nature, temporality, materiality and technology are inscribed in the exhibition’s form. Didactic reflection develops from, and close to, the rhetoric readings of the exhibition’s form and content to finally arrive at a rhetorical concept for creativity and learning.