Palkinvalmistuksen hitsauksen laadunvarmistus

Vuonna 2004 hitsauksen menetelmäkoestandardisarjauusiutui. Tällöin havaittiin yrityksessä kokeiden kattavuuden olevan jatkossa eräiltä osin puutteellista. Tällä työllä paneudutaan PPTH Norden Oy:n Ylivieskan tehtaan palkinvalmistuksen laadunvarmistuksessa hitsausohjeiden ajan tasalla pitämiseen sekä helppoon ja virheettömään käyttöön. Ohjeistuksen käytettävyyttä ja saatavuutta haluttiin samalla parantaa aikaisempaa helpommaksi hiljattain käyttöön otetun toimintajärjestelmän avulla. Tuloksena tehdystä työstä on Ylivieskan tehtaallakäytössä toimintajärjestelmässä palkinvalmistuksen päivitetty, selkeä ja helppokäyttöinen hitsausohjeistus. Sama operaatio toistetaan myöhemmin PPTH:n muillakin tehtailla. Työn tekemisen aikana nousi esiin kolme kehityskohdetta. WQ palkkien hitsausta on syytä kehittää laatupoikkeamien vähentämiseksi ja sen tehokkuuden parantamista kannattaa tutkia. Jatkohitsaukseen on aihetta hankkia työtä helpottavia apuvälineitä.

Molecular genetics of the immotile short tail sperm defect

Hedelmättömyyttä aiheuttavan siittiöiden puolihäntävian molekyyligenetiikka Suomalaisissa Yorkshire karjuissa yleistyi 1990-luvun lopulla autosomaalisesti ja resessiivisesti periytyvä hedelmättömyyttä aiheuttava siittiöiden puolihäntävika (ISTS, immotile short tail sperm). Sairaus aiheuttaa normaalia lyhyemmän ja täysin liikkumattoman siittiön hännän muodostuksen. Muita oireita sairailla karjuilla ei ole havaittu ja emakot ovat oireettomia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa siittiöiden puolihäntävian aiheuttava geenivirhe ja kehittää DNA-testi markkeri- ja geeniavusteiseen valintaan. Koko genomin kartoituksessa vian aiheuttava alue paikannettiin sian kromosomiin 16. Paikannuksen perusteella kahden geenimerkin haplotyyppi kehitettiin käytettäväksi markkeri-avusteisessa valinnassa. Sairauteen kytkeytyneen alueen hienokartoitusta jatkettiin geenitestin kehittämiseksi kantajadiagnostiikkaan. Vertailevalla kartoituksella oireeseen kytkeytynyt alue paikannettiin 2 cM:n alueelle ihmisen kromosomiin viisi (5p13.2). Tällä alueella sijaitsevia geenejä vastaavista sian sekvensseistä löydetyn muuntelun perusteella voitiin tarkentaa sairauteen kytkeytyneitä haplotyyppejä. Haplotyyppien perusteella puolihäntäoireeseen kytkeytynyt alue rajattiin kahdeksan geenin alueelle ihmisen geenikartalla. Alueelle paikannetun kandidaattigeenin (KPL2) sekvensointi paljasti introniin liittyneen liikkuvan DNA-sekvenssin, Line-1 retroposonin. Tämä retroposoni muuttaa geenin silmikointia siten, että sitä edeltävä eksoni jätetään pois tai myös osa introni- ja inserttisekvenssiä liitetään geenin mRNA tuotteeseen. Molemmissa tapauksissa tuloksena on lyhentynyt KPL2 proteiini. Tähän retroposoni-inserttiin perustuva geenitesti on ollut sianjalostajien käytössä vuodesta 2006. KPL2 geenin ilmenemisen tarkastelu sialla ja hiirellä paljasti useita kudosspesifisiä silmikointimuotoja. KPL2 geenin pitkä muoto ilmenee pääasiassa vain kiveksessä, mikä selittää geenivirheen aiheuttamat erityisesti siittiön kehitykseen liittyvät oireet. KPL2 proteiinin ilmeneminen hiiren siittiön hännän kehityksen aikana ja mahdollinen yhteistoiminta IFT20 proteiinin kanssa viittaavat tehtävään proteiinien kuljetuksessa siittiön häntään. Mahdollisen kuljetustehtävän lisäksi KPL2 saattaa toimia myös siittiön hännän rakenneosana, koska se paikannettiin valmiin siittiön hännän keskiosaan. Lisäksi KPL2 proteiini saattaa myös toimia Golgin laitteessa sekä Sertolin solujen ja spermatidien liitoksissa, mutta nämä havainnot kuitenkin vaativat lisätutkimuksia. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että KPL2 geeni on tärkeä siittiön hännän kehitykselle ja sen rakennemuutos aiheuttaa siittiöiden puolihäntäoireen suomalaisilla Yorkshire karjuilla. KPL2 proteiinin ilmeneminen ja paikannus siittiön kehityksen aikana antaa viitteitä proteiinin toiminnasta. Koska KPL2 geenisekvenssi on erittäin konservoitunut, nämä tulokset tuovat uutta tietoa kaikkien nisäkkäiden siittiöiden kehitykseen ja urosten hedelmättömyyteen syihin.

Role of ErbB2 and ErbB4 in Cancer Growth, Prognosis and as Targets for Immunotherapy

ErbB receptors (EGFR, ErbB2, ErbB3 and ErbB4) are growth factor receptors that regulate signals of cell differentiation, proliferation, migration and survival. Inappropriate activation of these receptors is associated with the development and severity of many cancers and has prognostic and predictive value in cancer therapy. Drugs, such as therapeutic antibodies, targeted against EGFR and ErbB2, are currently used in therapy of breast, colorectal and head and neck cancers. The role of ErbB4 in tumorigenesis has remained relatively poorly understood. Alternative splicing produces four different isoforms of one ErbB4 gene. These isoforms (JM-a, JM-b, CYT-1 and CYT-2) are functionally dissimilar and proposed to have different roles in carcinogenesis. The juxtamembrane form JM-a undergoes regulated intramembrane proteolysis producing a soluble receptor ectodomain and an intracellular domain that translocates into the nucleus and regulates transcription. Nuclear signaling via JM-a isoform stimulates cancer cell proliferation. This study aimed to develop antibodies targeting the proposed oncogenic ErbB4 JM-a isoform that show potential in inhibiting ErbB4 dependent tumorigenesis. Also, the clinical relevance of ErbB4 shedding in cancer was studied. The currently used monoclonal antibody trastuzumab, targeting ErbB2, has shown efficacy in breast cancer therapy. In this study novel tissues with ErbB2 amplification and trastuzumab sensitivity were analyzed. The results of this study indicated that a subpopulation of breast cancer patients demonstrate increased shedding and cleavage of ErbB4. A JM-a isoform-specific antibody that inhibited ErbB4 shedding and consequent activation of ErbB4 had anti-tumor activity both in vitro and in vivo. Thus, ErbB4 shedding associates with tumor growth and specific targeting of the cleavable JM-a isoform could be considered as a strategy for developing novel ErbB-based cancer drugs. In addition, it was demonstrated that ErbB2 amplification is common in intestinal type gastric cancers with poor clinical outcome. Trastuzumab inhibited growth of gastric and breast cancer cells with equal efficacy. Thus, ErbB2 may be a useful target in gastric cancer.