Edith Stein, pyhä naisasianainen

Kirjallisuusarvostelu

Candace Bushnellin Trading Up Edith Whartonin romaanin The Custom of the Country uudelleenkirjoituksena

Candace Bushnellin (1958–) vuonna 2003 julkaistu romaani Trading Up kuvaa nuoren naispäähenkilön määrätietoista pyrkimystä rikkauteen, maineeseen ja New Yorkin suihkuseurapiireihin. Se on uudelleenkirjoitus Edith Whartonin romaanista The Custom of the Country (1913). Wharton (1862–1937) käsitteli tuotannossaan New Yorkin vanhaa yläluokkaa ja kuvasi usein liikettä yhteiskuntaluokassa ylös tai alas. 1990-luvulta alkaen Bushnell on käsitellyt teoksissaan samankaltaisia aiheita, joskin oman aikansa kontekstissa. Hän on itse todennut Whartonin teosten olevan merkittäviä esikuvia omalle tuotannolleen. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Bushnellin romaania Trading Up Whartonin The Custom of the Country -teoksen uudelleenkirjoituksena. Analysoimalla teoksia rinnakkain selvitän, millaisia keinoja Bushnell käyttää uudelleenkirjoituksessaan ja mikä merkitys Whartonin romaanin uudelleenkirjoituksella on. Tutkimusnäkökulmani on feministinen, ja keskityn valtasuhteisiin liittyviin kysymyksiin. Tarkastelen etenkin yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä valtasuhteita ja sitä, miten valtasuhteet Bushnellin uudelleenkirjoituksessa eroavat Whartonin romaanissa esiintyvistä. Tarkastelen tutkimiani romaaneja myös genren näkökulmasta, Trading Up -romaania osana chick lit -genreä ja The Custom of the Country -teosta taparomaanina. Chick lit on 1990- luvulla syntynyt viihteellinen naisten kirjallisuuden genre, joka kuvaa nuoria naisia ja käsittelee esimerkiksi ihmissuhteita ja perheeseen, työelämään tai ulkonäköön liittyviä kysymyksiä. Kulutuskulttuuri ja uusliberalistinen yksilöllisyys kuuluvat chick lit -genreen. Se on kytketty myös postfeminismiin: chick litissä feminismistä joko vaietaan, tai se esitetään pikemminkin yksittäisten naisten elämäntapavalintoina kuin poliittisena liikkeenä. Bushnellin lisäksi myös muut chick lit -kirjailijat ovat teoksissaan viitanneet taparomaaneihin. Tutkielmassani totean Bushnellin uudelleenkirjoittavan The Custom of the Country -romaania paikoitellen hyvin suoraan. Vaikka teosten ajallisen etäisyyden ja yhteiskunnallisten muutosten takia esimerkiksi yhteiskuntaluokkaan liittyvissä valtasuhteissa on tapahtunut muutoksia, esitetään monet asiat muuttumattomina. Etenkin sukupuolen kuvaus ja sukupuoltenväliset valtasuhteet näyttäytyvät samankaltaisina kummassakin teoksessa. Postfeminismissä ja uusliberalismissa yksilön mahdollisuutta tehdä valintoja korostetaan. Bushnellin romaanin naishenkilöhahmoilla pitäisi olla enemmän valinnan mahdollisuuksia kuin Whartonin sankarittarilla, mutta näiden tekemät ratkaisut ovat lopulta hyvin samankaltaisia. Vaikka Trading Up toistaa Whartonin teoksen tarinaa melko tarkasti, ei siitä välity Whartonin romaanissa merkittävää yhteiskuntakriittisyyttä.

Södergran, Edith

Edith Södergran
s. 4.4.1892 Pietarissa, Venäjällä k. 24.6.1923 Raivolassa
Myyttinen lyyrikko Edith Södergran on sekä suomenruotsalaisen että pohjoismaisen modernismin edelläkävijöitä. Södergran debytoi vuotena 1916, ja hänen tuotantoonsa vaikuttivat uudet eurooppalaiset kirjalliset ja aatteelliset virtaukset. Hänen lyriikassaan näkyy eri kausina mm. nietzscheläisyyden, ekspressionismin ja symbolismin vaikutus sekä ajatus ”Uudesta naisesta”. Toisaalta runoissa on romanttisen idealismin piirteitä ja kristillistä tematiikkaa. Södergranin aikana hänen runonsa edustivat radikaalia uudistumista. Hän kirjoitti vapaamuotoista runoutta, käytti voimakkaan assosiatiivista kuvakieltä ja rakensi runoihinsa voimakkaan ja itseriittoisen lyyrisen minän. Södergranin tunnetuimpiin runoihin kuuluvat ”Päivä viilenee” (”Dagen svalnar”, 1916), ”Vierge moderne” (1916) sekä ”Maa jota ei ole” (”Landet som icke är”, 1925). Hänen lyriikkaansa luetaan vielä tänäkin päivänä laajoissa piireissä. Runot vaikuttavat edelleen nykyrunoilijoihin ja herättävät kiinnostusta kirjallisuudentutkimuksessa myös kansainvälisesti.
f. 4.4.1892 i S:t Petersburg, Ryssland, d. 24.6.1923 i Raivola.
Den mytomspunna finlandssvenska lyrikern Edith Södergran hör till föregångarna inte bara i den finlandssvenska, men också den nordiska modernismen. Södergran debuterade år 1916 och var påverkad av litterära och idémässiga strömningar ute i Europa. I hennes lyrik syns vid olika tider influenser av bland annat nietzscheanism, expressionism, symbolism och tankar om den Nya kvinnan, men också romantisk idealism och kristendom. Hennes dikter var radikalt nyskapande i hennes samtid. Hon skrev fri vers, använde sig av ett starkt associativt bildspråk och skapade ett starkt och självtillräckligt lyriskt ”jag”. Till de mest kända dikterna av Södergran hör Dagen svalnar… (1916), Vierge moderne (1916) och Landet som icke är (1925). Hennes lyrik är fortfarande idag läst i vida kretsar och influerar samtida lyriker, samt väcker intresse även i internationell litteraturforskning.
Lisätietoa kirjailijasta / Mera information om författaren:
Kansallisbiografia
Biografiskt lexikon för Finland

Kuka määrää kulttuuriperintösi?

Kirja-arvio

Dikter

Edith Södergran (1892-1923) on lyyrisen ilmaisun uudistaja ja suomenruotsalaisen modernismin kärkihahmo. Sairaus ja aineellinen puute varjostivat Södergranin elämää; hän sairastui 16-vuotiaana keuhkotautiin, johon hän myöhemmin menehtyi. Södergran oli käynyt koulua Pietarissa ja matkustellut parantolahoidoissa Sveitsissä, josta teki myös matkan Italiaan. Viimeiset vuotensa hän asui äitinsä kanssa Kannaksen Raivolassa.

Södergranin moderni, feminiininen ja eroottinen runous heijastelee ajan ekspressionistisia ja symbolistisia virtauksia. Runot eivät noudatelleet mitään perinteisiä kaavoja. Esikoisteos Dikter sai ymmärtämättömän vastaanoton, eikä Södergrania eläessään juurikaan arvostettu. Nykyään Södergran on kuitenkin kansainvälisesti arvostetuimpia ja tunnetuimpia suomalaisia runoilijoita.

Emmanuel Levinasin etiikan historiallisuus

Juutalaisen filosofin Emmanuel Levinasin (1906-1995) ajattelusta käydyn keskustelun valossa ei ole itsestään selvää, että hänen etiikkansa on historiallista. Tutkielmassa etiikan historiallisuus perustellaan ja ymmärretään kolmesta näkökulmasta: ensiksi etiikan elämänhistoriallisena tulkintana, seuraavaksi etiikkaan sisältyvänä historianfilosofiana ja lopuksi lukion historian oppikirjojen eettisyyden tarkasteluna. Työn dispositio on sen keskeisimpiä tuloksia. Elämänhistoriasta liikkeelle lähtevä tulkinta paljastaa, että sekä Levinasin omat kokemukset holokaustista että juutalaisen muistamisen pitkä perinne motivoivat häntä käymään ylihistoriallista historianfilosofista keskustelua. Edelleen hänen ajattelunsa vaatii tämän keskustelun tulosten soveltamista käytännön elämään ja tutkimukseen, myös historiankirjoitukseen. Keskeisin lähde Levinasin tuotannossa on Otherwise than Being or Beyond Essence. Myös teokset Totality and Infinity ja, juutalaisuuden osalta, Difficult Freedom ovat useiden tulkintojen pohjalla. Levinasin ajatteluun keskittyvässä kotimaisessa tutkimuskirjallisuudessa tärkeä keskustelukumppani on Jukka Hankamäki ja ulkomaisessa mm. Aadrian Peperzak ja Rudi Visker. Historianteoreettista keskustelua käydään ennen kaikkea Kari Immosen, Jorma Kalelan ja Edith Wyschogrodin kanssa. Tutkielman päättävän tapaustutkimuksen aineistopohjan muodostavat kahdeksan tutkielman kirjoitushetkellä opetuskäytössä olevaa lukion historian oppikirjaa. Tutkielma keskittyy Levinasin filosofiaan kuuluvaan ylihistoriallisuuden ja historiallisuuden jännitteeseen. Ylihistoriallisuus tulkitaan myös inhimilliseksi toiseudeksi ja historiallisuus kulttuuriseksi toiseudeksi. Levinasin mukaan kumpiakin tarvitaan eettisen historiankirjoituksen onnistumiseksi, mutta kulttuurinen toiseus uhkaa usein tukahduttaa inhimillisen toiseuden. Tapaustutkimuksessa päädytään siihen, että lukion historian oppikirjoissa kulttuurinen toiseus ja sille läheinen historian läsnäolo todella uhkaavat peittää alleen menneisyyden ihmisten kuolevaisuuden ja korvaamattomuuden. Menneisyyden ihmisten poissaolon vahvempi huomioiminen historian läsnäolon rinnalla voisi helpottaa etiikan käsittelyn ongelmia, jotka ovat selvästi havaittavissa niin opetussuunnitelman perusteissa kuin oppikirjoissakin. Tutkielmassa myös nostetaan oppikirjoista esimerkkejä, joissa on toimittu onnistuneesti juuri näin. Sama suositus esitetään myös kulttuurihistorian tutkimukselle ja historianteoreettiselle keskustelulle, jossa historian läsnäolon pohdinta ylikorostuu.

Uskoton ja petollinen Julia

äänitetty 25.10.1928, [New York].

Laivan kannella

äänitetty: [25.10.1928, New York].

Who Needs Language?

Book review.

Poliittisten toimijoiden vastuun toteutuminen

Kirjallisuusarvostelu