Charta öfver Åland med en del af Svenska och Finska skären samt post-vägen imellan Sverige och Finland - [Yleisnäkymä - Overview]

Stockholm : Kongl. landtmäteri contoiret 1789, E. Åkerlund

Nominalisaatio ja verbaalisubstantiivin kääntäminen suomesta englantiin sairaanhoitopiirien potilasohjeissa

Tutkielma käsittelee nominalisaatiota ja verbikantaisten substantiivien kääntämistä suomesta englantiin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millä eri tavoin kolmen eri sairaanhoitopiirin (HUS, VSHP, VSSHP) potilasohjeissa esiintyvät -minen-päätteiset verbaalisubstantiivit on käännetty englanniksi. Nominalisaatio eli verbaalisubstantiivien käyttö verbin sijasta on erikoisalakielille tyypillinen piirre, joka tekee tekstistä helposti vaikeaselkoista ja heikentää luettavuutta. Suositusten mukaan potilasohjeiden tulisi olla selkeitä, joten liiallista nominalisaatiota tulisi välttää. Hypoteesina oli, että suuri osa verbaalisubstantiiveista on käännetty englannin verbaalisubstantiivilla ja että suomen sijamuoto vaikuttaa ainakin jossain määrin käännösratkaisuihin, koska suomen sijataivutusjärjestelmä on huomattavasti laajempi kuin englannin. Tutkimuksen aineisto koostui 30:stä sairaanhoitopiirien internetsivuillaan julkaisemasta potilasohjeesta ja niiden käännöksistä. Kyseessä on kontrastiivinen tutkimus, joten olen poiminut potilasohjeista kaikki -minen-päätteisen edussanan sisältävät nominilausekkeet (193 kpl) ja niiden englanninkieliset vastineet. Aineisto on jaettu ryhmiin kohdekielen rakenteen perusteella; tuloksia käsitellään ensisijaisesti kvalitatiivisesti kieliopillista taustaa vasten, mutta myös kvantitatiivisesti sekä potilasohjesuosituksiin ja aiempiin tutkimuksiin verraten. Tutkimuksen painopiste on pääosin nominilausekkeen edussanassa ja sen käännösvastineessa, mutta aineistoa analysoidaan myös laajemmin potilasohjeen luettavuuden ja funktion toteutumisen (eli hoidon onnistumisen) kannalta. Tutkimustulokset osoittivat, että suomen verbaalisubstantiivia vastasi kohdetekstissä seitsemän eri käännösvastinetyyppiä seuraavassa esiintyvyysjärjestyksessä: verbaalisubstantiivi, to-infinitiivi, -ing-partisiippi, vapaa käännös, finiittiverbirakenne, adjektiivimäärite tai substantiivi sekä ei vastinetta. Käännösryhmien osuuksissa ei ollut huomattavia eroja sairaanhoitopiirien välillä. Verbaalisubstantiivi oli selvästi yleisin (46,11 %) käännösvastinetyyppi, joten hypoteesi piti paikkansa. Sijamuodoista vain translatiivi vaikutti selkeästi käännöksiin, sillä sitä vastasi useimmin englannin to-infinitiivi tai pidempi in order to -rakenne. Kokonaisuudessaan käännöksissä oli noudatettu hyvin paljon lähdekielen rakennetta, joten nominalisaatiota esiintyi runsaasti myös kohdekielisissä potilasohjeissa. Finiittiverbirakenne ja vapaa käännös auttoivat poistamaan nominalisaatiota ja paransivat käännösten luettavuutta.

Pianokonsertto III op. 46 (1981) : Pianokonsert III op. 46 (1981) = Piano Concerto III op. 46 (1981)

Soitinnus: piano, orkesteri.

I hälsans spelrum : lek på vårdandets scen

With caring science as its foundation and by means of the perioperative dialogue, the intended contribution and overall aim of this present thesis is to describe what play is and could be in the caring reality, an ideal model. The perioperative dialogue is the nurse anaesthetists’ pre-, intra- and post-operative dialogues with the children they care for in connection with anesthesia. The thesis is composed according to Schopenhauer’s notion that the road to science presupposes the world seen as performances, and has an all-pervading hermeneutic approach. The performances of the thesis are: the performance of all performances, the empirical performance, the transcendental performance and the universal performance. The performance of all performances originates in the theoretical perspective of the thesis and describes what play and its characteristics are. This performance is realized through the hermeneutic interpretation of the etymology and original meaning of the word play along with texts from caring science, philosophy, anthropology and the history of religion. The empirical performance originates in four empirical studies where caring is organized as a perioperative dialogue. In study I, the material was collected with the help of participating observations and semi-structured interviews, in study II, with the help of the critical incident method and in study III, with the help of conversation interviews. In study IV, play develops into a clinical caring science research method. The research participants consist of children with special needs, children with a pronounced fear of anaesthesia, parents of children with severe autism and nurse anaesthetists. The empirical performance relates in what way play manifests in a perioperative child context by interpreting the results from the empiric in the light of the characteristics of play. The transcendental performance is enacted in the playhouse of health and presents a picture of the essence of play, the playing. In the playhouse of health, the light, winged movement of play is actualized when what was previously too difficult, too heavy and pinioned instead is as easy as anything. The eye of love and compassion knows the art of deciphering the secret script where the Other’s holiness resides, even if mere glimpses of it appear. The universal performance depicts three caring acts where the entrance consists of entering play, the ideal of which is realized in the unmasked openness face to face, that which protects the playing human being against encroachment and an unwanted audience. In the second caring act, entering play plays on to the finely-tuned interplay between human beings in the winged play of beauty and dignity. In the third caring act, the world’s deepest plays are staged on the stage of caring, in the sense that the innermost being of each individual, the universal will joins in and allows individuals to live as playing human beings who are at home with themselves and the world. The captivating, graceful and friendly play works from within itself, as long as it illumined by the light of claritas can play undisturbed on the stage of caring where it – like an unclouded mirror of its own ideal watches over children’s health.

Tasavallan Presidentin virallinen vierailu Unkariin 17.11.-20.11.1976 (Tasavallan Presidentin vastauspuhe ensimmäinen sihteeri Janos Kadarin ja puhemiesneuvoston puheenjohtaja Pal Losonczin tarjoamilla juhlapäivällisillä Budapestissa 17.11.1976)

Puhe

Tasavallan Presidentin radio- ja televisiopuhe 11.9.1971

Puhe

ETYK III-vaihe (Tasavallan Presidentin esittämä Suomen puheenvuoro 31.7.1975 = Conference on Security and Co-operation in Europe = main speech of Finland delivered by President Urho Kekkonen July 31, 1975)

Puhe