Uusien energianormien vaikutus pientalojen rakenteisiin ympäristön kannalta

Tehokkaimpia keinoja vähentää rakennusten lämmitysenergian kulutusta ja lämmityksen aiheuttavia hiilidioksidi- ja happamoitavia päästöjä on tiukentaa rakentamismääräysten lämmöneristysvaatimuksia. Hyvin lämmöneristetyissä, tiiveissä ja ilmanvaihdoltaan optimoiduissa taloissa on pienet lämpöhäviöt. Näin ympäristöä kuormittava vaikutus saadaan paljon vähemmäksi kuin nykynormien mukaisissa asuinrakennuksissa. Johtumislämpöhäviö pienenee suoraan eristekerroksia paksuntamalla ja siihen on helpointa vaikuttaa. Mitä suurempiin eristepaksuuksiin mennään sen suuremmaksi tulee konvektion osuus kokonaislämpöhäviöstä. Tulevaisuudessa parempia ratkaisuja haetaan erityisesti konvektiosta ja säteilystä aiheutuvien lämpöhäviöiden pienentämiseksi. Eristeen osastointi ilmanpitävillä, vesihöyryä diffuusisesti läpäisevillä pystysuuntaisilla konvektiokatkoilla vähentää tehokkaasti paksun seinäeristeen kuljettumis-ilmavirtauksia. Katkoina käytetään erilaisia kalvoja ja rakennuspapereita, joilla on pieni emissiviteetti. Katkojen merkitys kasvaa, kun mennään uusien normien mukaisiin eristepaksuuksiin. Lämmöneriste voidaan toteuttaa myös kokoamalla ohuita kalvoja paketiksi, jotka jakavat ilmatilan ja siis eristeelle varatun paksuuden suljettuihin ilmaväleihin. Kun kalvoiksi valitaan pieniemissiviteettisiä pintoja, saadaan säteilylämmönsiirto lähes eliminoiduksi. Tällaisen ilmatilan lämmönjohtumisluku lähestyy paikallaan pysyvän ilman lämmönjohtumislukua, l = 0,025 W/Km, eli tällä rakennesysteemillä on mahdollista toteuttaa ohuempia rakenteita kuin perinteisillä eristeillä. Hygroskooppisen massan käyttö sisäilman kosteutta tasaavana rakenteena voi olla tulevaisuutta. Kehitystyö tuottaa uusia, kosteusteknisesti toimivia sovelluksia. Toisaalta palomääräykset tulevat kehitystyötä vastaan. Hygroskooppinen pintamateriaali on kevyt (pieni tiheys) ja paloteknisesti arka. Suoraa sähkölämmitystä ei voida pitää ympäristöystävällisenä. Sen jalostusketju on pitkä ja monivaiheinen. Millä peruspolttoaineella sähköä tuotetaan, vaikuttaa asiaan luonnollisestikin. Suoraa sähkölämmitystä voidaan suositella vain yksinäisen ihmisen taloudessa lämmitysmuotona taloudellisista syistä. Halvan polttoaineen säästöllä ei voida maksaa suuria laiteinvestointeja. Aurinkoenergian hyvä hyödyntäminen edellyttää hyvää säätöä, joka kytkee lämmityksen pois päältä silloin, kun aurinko lämmittää. Auringon hetkelliset säteilytehot ovat suuria verrattuna rakenteen lämpöhäviöihin ja huonetilojen lämmöntarpeeseen. Ratkaisu aurinkoenergian hetkellisyyteen ja paikallisuuteen on energian siirtäminen lämmöntarpeen mukaan rakennuksen eri osiin ja sen varastoiminen päivätasolla. Kun varastoivasta massasta ei ole suoraa yhteyttä ulos, voidaan kerääjäeristeeltä saatu lämpö käyttää häviöttömästi huonetilojen lämmittämiseen. Vaikka lämmitysenergian käytössä päästään 30 % vähennyksiin uudisrakennusten osalta, ei kokonaisenergian käyttö merkittävästi pienene, jos taloussähkön kulutus pysyy vakiona. Sama pätee myös CO2 -päästöihin. Saavutettava etu lämmitys-energian kulutuksessa voidaan hukata yhä suurenevaksi taloussähkön käytöksi, mikä olisi erityisen huono asia ympäristön kannalta.

Puunpolton mahdollisuudet Suomenojan voimalaitoksella

Puuenergian käyttö on viime vuosina lisääntynyt kaukolämmön tuotannossa sekä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa. Puun kilpailukykyä polttoaineena ovat lisänneet polttotekniikan ja korjuutekniikoiden kehittyminen. Puun energiakäyttöä on edistänyt myös valtiovalta tukien ja veroratkaisuiden avulla, koska fossiilisten polttoaineiden korvaaminen puupolttoaineilla tukee Suomen ilmastopoliittisia tavoitteita. Tämän työn tavoitteena oli selvittää puupolttoaineiden käytön mahdollisuudet Espoon Sähkön Suomenojan voimalaitoksella. Nykyiset Suomenojan pääpolttoaineet ovat kivihiili ja maakaasu. Suomenojalle toimitetut puupolttoaineet koostuisivat sahoilta saatavista sivutuotteista, metsätähdehakkeesta ja kierrätyspuusta. Puupolttoaineiden taloudellinen saatavuus vaihtelee alueittain huomattavasti. Espoo ei tässä suhteessa ole sijainniltaan edullinen. Saatujen polttoainetarjousten perusteella puunpolton kustannukset nousevat kivihiilen kustannuksia korkeammiksi kuljetusetäisyyksistä johtuen, kun puunpoltto on yli 300 GWh/a. Tämä vastaisi 10 prosenttia Espoon Sähkön vuoden 2000 kokonaispolttoainekäytöstä ja 8 prosenttia arvioidusta polttoaineiden käytöstä vuodelle 2010. Puuta voidaan polttaa leijukerrostekniikkaan perustuvissa kattiloissa, arinakattiloissa, pölypolttona tai kaasuttamalla ja johtamalla tuotekaasu poltettavaksi. Puun ravinneaineista kloori voi aiheuttaa kuumakorroosiota höyrykattiloiden tulistimissa. Tätä pyritään estämään seospoltolla rikkipitoisten polttoaineiden, kuten turpeen tai kivihiilen kanssa. Seospoltto muiden polttoaineiden kanssa parantaa myös puun palamistulosta. Puupolttoaineiden kosteus voi olla jopa 60 prosenttia. Tässä työssä tutkittiin puun energiakäytölle pääasiassa kuutta eri ratkaisua. Ne olivat: kaasuttimen rakentaminen ja tuotekaasun poltto nykyisessä hiilipölykattilassa, hiilipölykattilan muuttaminen leijukerrospolttoon, uuden vastapainevoimalaitoksen rakentaminen, Suomenojalla olevan hiilivesikattilan muuttaminen puupolttoaineille, kivihiilen ja puun yhteispoltto hiilipölykattilassa puu/hiilipölypolttimilla sekä leijukerroskattilan rakentaminen ja sen yhdistäminen olemassa olevaan höyryturbiiniin. Taloudellisesti kannattaviksi ratkaisuiksi osoittautui kaksi viimeksi mainittua. Jos voimalaitostonttia halutaan säästää myöhempää maakaasuvoimalaitoshanketta varten, nousee puun ja kivihiilen yhteispoltto puu/hiilipölypolttimilla oleellisesti paremmaksi vaih-toehdoksi. Tämän vaihtoehdon korollinen takaisinmaksuaika on 7-11 vuotta, riippuen puunpolton laajuudesta. Kannattavuudelle on hyvin tärkeää puulla tuotetun sähkön tuki. Yhteispolton ansiosta hiilipölykattilan rikkidioksidi- ja hiilidioksidipäästöt sekä mahdollisesti myös typenoksidipäästöt vähenisivät. Puunpoltto lisää savukaasuvirtaa, nostaa savukaasun loppulämpötilaa ja mahdollisesti laskee hyötysuhdetta. Laitoksen rekkaliikenne lisääntyy. Kaikki esitetyt ratkaisuvaihtoehdot vähentäisivät hiilidioksidipäästöjä. Puunpolttoratkaisuilla ei kuitenkaan pystytä vähentämään Espoon Sähkön energiantuotannon hiilidioksidipäästöjä alle vuoden 1990 tason, mutta hiilidioksidin ominaispäästöissä edellä mainitun tason alle päästäisiin.

3D Stripixel Detectors Simulation

Solid-state silicon detectors have replaced conventional ones in almost all recent high-energy physics experiments. Pixel silicon sensors don't have any alternative in the area near the interaction point because of their high resolution and fast operation speed. However, present detectors hardly withstand high radiation doses. Forthcoming upgrade of the LHC in 2014 requires development of a new generation of pixel detectors which will be able to operate under ten times increased luminosity. A planar fabrication technique has some physical limitations; an improvement of the radiation hardness will reduce sensitivity of a detector. In that case a 3D pixel detector seems to be the most promising device which can overcome these difficulties. The objective of this work was to model a structure of the 3D stripixel detector and to simulate electrical characteristics of the device. Silvaco Atlas software has been used for these purposes. The structures of single and double sided dual column detectors with active edges were described using special command language. Simulations of these detectors have shown that electric field inside an active area has more uniform distribution in comparison to the planar structure. A smaller interelectrode space leads to a stronger field and also decreases the collection time. This makes the new type of detectors more radiation resistant. Other discovered advantages are the lower full depletion voltage and increased charge collection efficiency. So the 3D stripixel detectors have demonstrated improved characteristics and will be a suitable replacement for the planar ones.

Construction de l'Est et de l'Ouest : vers des compétences interculturelles. Un exemple de recherche à Hong-Kong en situation de mobilité académique

Numerous scholars have already stressed the need to prepare students prior to academic mobility (Abdallah-Pretceille, 2003; Jackson, 2013, for example) in order to face hypermodernity (Aubert, 2004). As per the new mobilities paradigm (Urry, 2007), this implies considering individuals at the centre of political and institutional issues. Furthermore, the multiplicity of terminology of references towards academic mobility, and intercultural competences, justifies this research. The theory, for this doctoral dissertation, applies “renewed interculturality” (Dervin, 2012), a move away from a culturalist approach. Intercultural competences are therefore defined as a stepping back from discourses on the Other that may emerge during encounters. In order to collect the data, six focus groups have been organised with two batches of students from a Higher Education Institution in Hong-Kong, an “education hub” (Dervin & Machart, 2014) that is striving to be competitive particularly in increasing the number of incomingand outcoming students. Training and education to interculturality have been implemented prior to academic mobility in order to observe the impact on participants’ discourses before and after the mobility. Theories of enunciation and dialogism represent the methodology allowing us to compare and analyse the reported voices in the participants’ discourse and their prosodic realisation (Martin & White, 2005) before and after the experience of academic mobility. I have attempted to observe the dialogic space available to welcome the Other during encounters in the participants’ discourse. The results seem to underline the increased number of reported voices in participants’ discourse after study abroad, but as the space opened for negotiation is instable and depends on the interlocutors and the voices addressed, consequently, further research appears necessary to study the influences of a preparation prior to mobility on the contraction or expansion of heteroglossia. All in all, this doctoral dissertation aimed to renew preparation

Between Dugin’s Eurasianism and Mahan’s Sea Power Concept: Russia’s Geopolitical Discourse within Foucault’s ‘Discursive Tree’ before and After the Incorporation of the Crimea

The fall of 2013 could be characterized as a crossroad in the geopolitics of Eastern Europe, namely Ukraine. Two rivalry geopolitical projects have been developing throughout the post-Cold War years, and it seems that they reached a collision point in Ukraine; a country whose authorities have been for long switching sides between the European Union and the Russian Federation in their foreign policy commitments. The refusal/postponing to sign the Association Agreement with Brussels, an expected event by a large category of the Ukrainian society, by Yanukovich’s government led to the outset of the latter; and brought a pro-Western, anti-Russian government in Kyiv. It seems that Ukraine, after those events, has embarked definitively on the path of integration into the West (European Union and possibly NATO). The Russian Federation, who has been throughout Putin’s years engaged into the re-integration of post-Soviet space, reacted to these developments in an assertive manner by violating borders, agreements and the territorial integrity of Ukraine. Thus, the incorporation of the Crimea into the Russian Federation is the first in its kind in the post-Soviet space, despite the existence of various other conflicts that broke out in the region after the Soviet Union broke up. I will investigate in this thesis the nature of what will be labelled, in this work, the Crimean issue. I argue that the incorporation of the Crimean peninsula into the Russian Federation marks a new era in Russian geopolitical thinking that shapes, to a far extent, Russian foreign policy. Discourse analysis will be the methodological basis for this study, with a special focus on Michel Foucault’s Archaeology of Knowledge. The innovation that this research brings is the fact that it discusses Russian geopolitical discourse within the scope of Foucault’s ‘discursive tree’, with a reference to the Crimean issue. A wide range of primary sources will be consulted in this study such as presidential addresses to the Federal Assembly (2000-2014), Foreign Policy Concepts of the Russian Federation (2000, 2008), Russian maritime doctrines, as wells as Dugin’s Osnovy Geopolitiki (Foundations of Geopolitics), Mahan’s (The Influence of Sea Power Upon History, 1660–1783) and other Eurasianism related literature.

Pricing of Liquidity Risks in London Stock Exchange

This thesis aims to investigate pricing of liquidity risks in London Stock Exchange. Liquidity Adjusted Capital Asset Pricing Model i.e. LCAPM developed by Acharya and Pedersen (2005) is being applied to test the influence of various liquidity risks on stock returns in London Stock Exchange. The Liquidity Adjusted Capital Asset Pricing model provides a unified framework for the testing of liquidity risks. All the common stocks listed and delisted for the period of 2000 to 2014 are included in the data sample. The study has incorporated three different measures of liquidity – Percent Quoted Spread, Amihud (2002) and Turnover. The reason behind the application of three different liquidity measures is the multi-dimensional nature of liquidity. Firm fixed effects panel regression is applied for the estimation of LCAPM. However, the results are robust according to Fama-Macbeth regressions. The results of the study indicates that liquidity risks in the form of (i) level of liquidity, (ii) commonality in liquidity (iii) flight to liquidity, (iv) depressed wealth effect and market return as well as aggregate liquidity risk are priced at London Stock Exchange. However, the results are sensitive to the choice of liquidity measures.

Guidelines for small embedded system companies aiming to enter the space industry

This guide summarizes useful information about the European Space Agency (ESA), the European space industry, the ECSS standards and product assurance for small and medium enterprises that are aiming to enter the industry. Additionally, the applicability of agile development in space projects is discussed.