Simulerade skoldilemman : redskap för utveckling av reflektionsförmåga?

Syftet med avhandlingen är att studera lärarstuderandes samtal om simulerad skolverksamhet för att söka förstå möjligheter och begränsningar med simulerade dilemman som medierande redskap för reflektion över lärares arbete. Undersökningen är genomförd under seminarier i svensk och finländsk lärarutbildning. Forskningsprocessen består av tre faser; en konstruktionsfas, en prövningsfas och en undersökningsfas. Under konstruktionsfasen producerades simuleringar på basen av en narrativ analys av semistrukturerade intervjuer med nyutbildade lärare. Simuleringarna testades med lärare och lärarstuderande i prövningsfasen. I undersökningsfasen utarbetades reflektionsfrågor och studiens empiriska data samlades in genom videoobservation. Totalt femton samtal filmades vid fem seminarier och tre olika lärosäten, två i Sverige och ett i Svenskfinland. De studerande som förekommer i datamaterialet befann sig i början, mitten och i slutet av sin lärarutbildning. Analysen bygger på Schöns olika reflektionsbegrepp och ett sociokulturellt perspektiv som bygger på den ryska kulturhistoriska skolan. Resultaten visar att de studerande engagerade sig starkt i samtalen i de flesta fall och att engagemanget var relaterat till deras uppfattningar om simuleringens autenticitet. Simuleringarna och reflektionsfrågorna användes både som sekundära och tertiära artefakter. Bland simuleringarnas modaliteter framstod ljudet som den viktigaste för nyanser av förståelse och engagemang och reflektionsfrågorna fungerade som kommunikativt stöd och strukturell scaffolding. När de studerande använde simuleringen för dekontextualisering i en öppen dialog förekom en tertiär dialog, i vilken förhandling av ny mening ägde rum. Kreativ reflektion – att se dilemmat ur olika perspektiv och reciprok reflektion – öppen utmanande dialog förekom flitigt i vilka en didaktiskanalytisk praktikgemenskap skapades. Slutsatserna är att simulerade skoldilemman kan utgöra en potential för lärarstuderandes utveckling av reflektionsförmåga när de används i mindre samtalsgrupper och den didaktiska inramningen relateras till aktuellt kursinnehåll. Om simuleringens innehåll inte upplevs som autentiskt finns dock risk för att förutfattade meningar om lärares arbete förstärks om de inte utmanas av medstuderande eller lärarutbildare.

Adding Value to Message Mediation in Multioperator MMS Network Architecture

Mobiiliviestintään käytetystä lyhytsanomapalvelusta (Short Messaging Service, SMS) on tullut ilmiömäinen menestys. SMS-palvelulle on tulossa seuraaja, jota kutsutaan monimediaviestipalveluksi (Multimedia Messaging Service, MMS). MMS-viestit voivat sisältää useita erilaisia kuva-, ääni- ja videoformaatteja. Vaikka yhteensopimattomia SMS-keskuksia yhdistämään tarvitaan Intellitel Messaging Gatewayn kaltaisia sanomanvälitystuotteita, ei tällainen SMS-keskeinen lähestyminen sanomanvälitykseen ole MMS-kykyisen sanomanvälittimen kannalta järkevä ratkaisu. MMS-kykyisen sanomanvälittimen täytyy lisätä arvoa itse sanomanvälitysprosessiin, jotta tuotteesta tulisi menestyksekäs. Tässä työssä käsitellään MMS-sanomanvälityksen ongelmallisuuksia. Erityisesti painotetaan MMS-kykyisen sanomanvälittimen kehittämistä olemassaolevasta SMS-sanomanvälitintuotteesta, sekä selvitetään syitä arvonlisäyksen välttämättömyydelle. Työssä esitetään myös erilaisia arvonlisäystapoja MMS-sanomanvälitykseen. Eräitä esitetyistä arvonlisäystavoista käytetään käytännön osassa toteutetussa Nokian MMS-keskuksen MM7/VAS-rajapintaan kytkeytymään kykenevässä sanomanvälityskomponentissa.

Lärande som text : en dramapedagogiskt förankrad läsning av det kroppsliga, rumsliga och retoriska i kunskapsbildande processer

My presupposition, that learning at some level deals with life praxis, is expressed in four metaphors: space, time, fable and figure. Relations between learning,knowledge building and meaning making are linked to the concept of personal knowledge. I present a two part study of learning as text in a drama pedagogical rooted reading where learning is framed as the ongoing event, and knowledge, as the product of previous processes, is framed as culturally formed utterances. A frame analysis model is constructed as a topological guide for relations between the two concepts learning and knowledge. It visualises an aesthetic understanding, rooted in drama pedagogical comprehension. Insight and perception are linked in an inner relationship that is neither external nor identical. This understanding expresses the movement "in between" connecting asymmetrical and nonlinear features of human endeavour and societal issues. The performability of bodily and oral participation in the learning event in a socio-cultural setting is analysed as a dialogised text. In an ethnographical case study I have gathered material with an interest for the particular. The empirical material is based on three problem based learning situations in a Polytechnic setting. The act of transformation in the polyphony of the event is considered as a turning point in the narrative employment. Negotiation and figuration in the situation form patterns of the space for improvisation (flow) and tensions at the boundaries (thresholds) which imply the logical structure of transformation. Learning as a dialogised text of "yes" and "no", of structure and play for the improvised, interrelate in that movement. It is related to both the syntagmic and the paradigmatic forms of thinking. In the philosophical study, forms of understanding are linked to the logical structure of transformation as a cultural issue. The classical rhetorical concepts of Logos, Pathos, Ethos and Mythos are connected to the multidimensional rationality of the human being. In the Aristotelian form of knowledge, phronesis,a logic structure of inquiry is recognised. The shifting of perspectives between approaches, the construction of knowledge as context and the human project of meaning making as a subtext, illuminates multiple layers of the learning text. In an argumentation that post-modern apprehension of knowledge, emphasising contextual and situational values, has an empowering impact on learning, I find pedagogical benefits. The dialogical perspective has opened lenses that manage to hold in aesthetic doubling the individual action of inquiry and the stage with its cultural tools in a three dimensional reading.

Innovations of ageing and societal transition : Dynamics of change of the socio-technical regime of ageing

The purpose of this dissertation is to examine the dynamics of the socio-technical system in the field of ageing. The study stems from the notion that the ageing of the population as a powerful megatrend has wide societal effects, and is not just a matter for the social and health sector. The central topic in the study is change: not only the age structures and structures of society are changing, but also at the same time there is constant development, for instance, in technologies, infrastructures and cultural perceptions. The changing concept of innovation has widened the understanding of innovations related to ageing from medical and assistive technological innovations to service and social innovations, as well as systemic innovations at different levels, which means the intertwined and co-evolutionary change in technologies, structures, services and thinking models. By the same token, the perceptions of older people and old age are becoming more multi-faceted: old age is no longer equated to illnesses and decline, but visions of active ageing and a third age have emerged, which are framed by choices, opportunities, resources and consumption in later life. The research task in this study is to open up the processes and mechanisms of change in the field of ageing, which are studied as a complex, multi-level and interrelated socio-technical system. The question is about co-effective elements consisting of macro-level landscape changes, the existing socio-technical regime (the rule system, practices and structures) and bottom-up niche-innovations. Societal transitions do not account for the things inside the regime alone, or for the long-term changes in the landscape, nor for the radical innovations, but for the interplay between all these levels. The research problem is studied through five research articles, which offer micro-level case studies to macro-level phenomenon. Each of the articles focus on different aspects related to ageing and change, and utilise various datasets. The framework of this study leans on the studies of socio-technical systems and multi-level perspective on transitions mainly developed by Frank Geels. Essential factors in transition from one socio-technological regime to another are the co-evolutionary processes between landscape changes, regime level and experimental niches. Landscape level changes, like the ageing of the population, destabilise the regime in the forms of coming pressures. This destabilization offers windows for opportunity to niche-innovations outside or at fringe of the regime, which, through their breakthrough, accelerate the transition process. However, the change is not easy because of various kinds of lock-ins and inertia, which tend to maintain the stability of the regime. In this dissertation, a constructionist approach of society is applied leaning mainly to the ideas of Anthony Giddens’ theory of structuration, with the dual nature of structures. The change is taking place in the interplay between actors and structures: structures shape people’s practices, but at the same time these practices constitute and reproduce social systems. Technology and other material aspects, as part of socio-technical systems, and the use of them, also take part in the structuration process. The findings of the study point out that co-evolutionary and co-effective relationships between economic, cultural, technological and institutional fields, as well as relationships between landscape changes, changes in the local and regime-level practices and rule systems, are a very complex and multi-level dynamic socio-technical phenomenon. At the landscape level of ageing, which creates the pressures and triggers to the regime change, there are three remarkable megatrends: demographic change, changes in the global economy and the development of technologies. These exert pressures to the socio-technical regime, which as a rule system is experiencing changes in the form of new markets and consumer habits, new ways of perceiving ageing, new models of organising the health care and other services and as new ways of considering innovation and innovativeness. There are also inner dynamics in the relationships between these aspects within the regime. These are interrelated and coconstructed: the prevailing perceptions of ageing and innovation, for instance, reflect the ageing policies, innovation policies, societal structures, organising models, technology and scientific discussion, and vice versa. Technology is part of the inner dynamics of the sociotechnological regime. Physical properties of the artefacts set limitations and opportunities with regard to their functions and uses. The use of and discussion about technology, contributes producing and reproducing the perceptions of old age. For societal transition, micro-level changes are also needed, in form of niche-innovations, for instance new services, organisational models or new technologies, Regimes, as stabilitystriven systems, tend to generate incremental innovations, but radically new innovations are generated in experimental niches protected from ‘normal’ market selection. The windows of opportunity for radical novelties may be opened if the circumstances are favourable for instance by tensions in the socio-technical regime affected by landscape level changes. This dissertation indicates that a change is taking place, firstly, in the dynamic interactionbetween levels, as a result of purposive action and governance to some extent. Breaking the inertia and using the window of opportunity for change and innovation offered by dynamics between levels, presupposes the actors’ special capabilities and actions such as dynamic capabilities and distance management. Secondly, the change is taking place the socio-technological negotiations inside the regime: interaction between technological and social, which is embodied in the use of technology. The use of technology includes small-level contextual scripts that also participate in forming broader societal scripts (for instance defining old age at the society level), which in their turn affect the formation of policies for innovation and ageing. Thirdly, the change is taking place by the means of active formation of the multi-actor innovation networks, where the role of distance management is crucial to facilitate the communication between actors coming from different backgrounds as well as to help the niches born outside the regime to utilise the window of opportunity offered by regime destabilisation. This dissertation has both theoretical and practical contributions. This study participates in the discussion of action-oriented view on transition by opening up of the socio-technological, coevolutionary processes of the multi-faceted phenomenon of ageing, which has lacked systematic analyses. The focus of this study, however, is not on the large-scale coordination and governance, but rather on opening up the incremental elements and structuration processes, which contribute to the transition little by little, and which can be affected to. This increases the practical importance of this dissertation, by highlighting the importance of very tiny, everyday elements in the change processes in the long run.

SobekCM’s Community Ecosystems & Socio-Technical Practices

Presentation at Open Repositories 2014, Helsinki, Finland, June 9-13, 2014

Sopeutumattomien oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittyminen: Oppilaiden ja opettajien arvioita ja kokemuksia Aggression portaat -interventiosta

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sopeutumattomien erityisoppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen kehittymistä Aggression portaat -interventio-ohjelman avulla kolmen vuoden tutkimusjakson aikana. Käsite sopeutumaton oppilas ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä, mutta tässä tutkimuksessa sillä tarkoitetaan yleisopetussuunnitelman mukaan opiskelevaa oppilasta, joka käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi on saanut siirron erityisopetuksen oppilaaksi ja saa enintään 10 oppilaan opetusryhmässä erityistä pedagogista tukea. Tutkimuksen yksi keskeinen tehtävä oli tutkia, onko tunne- ja itsesäätelytaitojen opettamisesta hyötyä sopeutumattomien oppilaiden tunteiden hallinnan ja käyttäytymisen itsesäätelyn kannalta. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on Rose-Krasnorin (1997) malli yksilön sosioemotionaalisesta kompetenssista täydennettynä muiden tutkijoiden näkemyksillä. Sosioemotionaalinen kompetenssi on yläkäsite, johon kuuluvat alakäsitteinä tunne- ja itsesäätelytaidot, sosiokognitiiviset taidot ja sosiaaliset taidot. Lisäksi sosioemotionaaliseen kompetenssiin vaikuttavat kiintymyssuhteet ja osallisuus sekä tavoitteet vuorovaikutuksessa ja konteksti. Tässä tutkimuksessa keskitytään tunne- ja itsesäätelytaitoihin. Interventioryhmän (N=36) muodostivat Varsinais-Suomen alueella opiskelevat sopeutumattomien oppilaiden erityiskoulun 8-13-vuotiaat oppilaat, joille opetettiin tunne- ja itsesäätelytaitoja Aggression portaat -opetusmateriaaliin (Cacciatore 2007) pohjautuvan intervention avulla. Kontrolliryhmän (N=26) oppilaat olivat interventioryhmän oppilaiden ikäisiä ja he opiskelivat Varsinais-Suomen alueen kouluissa pienluokissa myös käyttäytymiseen ja tunne-elämään liittyvien haasteidensa vuoksi. Kontrolliryhmän oppilaat eivät saaneet tutkimusjakson aikana interventio-ohjelman mukaista opetusta. Interventioryhmän oppilaat kävivät erityiskoulua, jossa kaikilla oppilailla oli sopeutumisongelmia ja kontrolliryhmän oppilaat opiskelivat yleisopetuksen koulujen yhteydessä olevilla sopeutumattomien oppilaiden pienluokilla. Tutkimusaineisto on kerätty vuosina 2010-2012. Tutkimusmetodeina olivat sekä oppilaille että opettajille laaditut Webropol-alustaiset kyselyt ja oppilaiden kirjoittamat väkivalta-aiheiset tekstit. Tutkimus- ja kontrolliryhmän oppilaille pidettiin ”Tunteiden hallinta ja käyttäytyminen”- kyselyn avulla alkumittaus syksyllä 2009 ja mittaus toistettiin keväällä 2010, 2011 ja 2012. Kyselyiden avulla selvitettiin, miten oppilaiden tunteiden kokeminen ja ilmaiseminen sekä tunteiden hallinta ja käyttäytymisen itsesäätely muuttuivat tutkimusjakson aikana. Kyselyssä kartoitettiin myös oppilaiden kokemuksia kiusaamisena ilmenevästä väkivallasta. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla selvitettiin oppilaiden kirjoitelmista heidän ajatuksiaan ja näkemyksiään väkivallasta ja ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Keväällä 2012 interventioryhmän oppilaille ja opettajille laadittujen erillisten kyselyiden avulla selvitettiin sekä oppilaiden että opettajien arvioita ja kokemuksia oppilaiden tunne- ja itsesäätelytaitojen muutoksesta interventio-ohjelman avulla. Lisäksi oppilaat ja opettajat arvioivat pidettyjen tunnetaitotuntien hyödyllisyyttä oppilaille. Interventioryhmän opettajat arvioivat myös Aggression portaat -interventiomateriaalin käyttökelpoisuutta. Vuoden 2014 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyt velvoitteet opettaa kouluissa oppilaille tunne- ja vuorovaikutustaitoja edellyttävät tietoa konkreettisista käytänteistä ja tutkimusperustaisista interventio-ohjelmista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että interventioryhmän muodostaneet sopeutumattomat oppilaat hyötyivät Aggression portaat -interventiosta. Heidän tunne- ja itsesäätelytaidoissaan tapahtui myönteistä kehitystä etenkin myönteisten tunnekokemusten lisääntymisen ja toisiin kohdistuneen fyysisen väkivallan vähenemisen osalta. Myös suhtautuminen väkivaltapelien ikärajoihin oli merkittävästi myönteisempää kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla kielteinen asenne lisääntyi selvästi tutkimusjakson aikana. Lisäksi interventioryhmän oppilailla oli keinoja itsensä rentouttamiseksi, päinvastoin kuin kontrolliryhmän oppilailla, joilla keinottomuuden kokemus jopa lisääntyi. Interventioryhmän oppilaat suhtautuivat hyvin kielteisesti toisen yllyttämiseen väkivaltaiseen tekoon ja kirjoittivat enemmän ajatuksiaan väkivallasta tuoden esille runsaasti ehdotuksia keinoista väkivallan vähentämiseksi. Myös oppilaat ja opettajat kokivat interventio-ohjelman oppilaiden kehityksen kannalta hyödylliseksi ja opettajat myös interventiomateriaalin käyttökelpoiseksi.

Grammatikdidaktik: Svensk grammatik och språklig medvetenhet i några läromedel för grundskolans första årskurser

Mitt övergripande forskningsintresse är grammatikdidaktik, medan det explicita syftet med denna licentiatavhandling är att erhålla ny kunskap om grammatikdidaktik så som den synliggörs i nutida läromedel för grundskolans första årskurser. Den empiriska undersökningen är gjord i tre nutida läromedelspaket avsedda för undervisning i skolämnet modersmål och litteratur i årskurs ett och två, läromedlen som undersöks är de finlandssvenska serierna Läseboken och Litteraturboken samt den sverigesvenska serien Kom och läs! Bland resultaten kan nämnas att det finns ett brett spektrum av nivåer av extern grammatik i alla de undersökta läromedelspaketen. Den fonologiska och syntaktiska medvetenheten, vilka bägge är viktiga för läs- och skrivutvecklingen i de diskuterade årskurserna, satsas på i alla tre läromedelspaket. Det jag dock också märkt i läromedlen som kan påverka läs- och skrivutvecklingen är att andelen belägg för grafonomi är större i årskurs två än i årskurs ett. Härigenom får eleverna på detta sätt småningom växa in i en skriftkultur. Det finns betydligt fler muntliga uppgifter i lärarhandledningarna till serierna Litteraturboken och Kom och läs! än i Läseboken. Det exakta ”hur” står inte alltid utskrivet i lärarhandledningarna, men de flesta gånger verkar tanken vara att det rör sig om diskussioner eller andra muntliga genrer. I många fall känns de muntliga uppgifterna mer funktionella än skriftliga uppgifter som inte verkar vara helt genomtänkta. Att mitt material innehåller fler funktionella uppgifter i lärarhandledningar och fler formalistiska eller delvis funktionella uppgifter i arbetsböcker överensstämmer med att lärarhandledningar kan vara en bättre väg för att öka elevernas kunskapssökande och minska förmedlingspedagogiken.

Exploring Relationship between Pakistani Teachers’ Pedagogical Beliefs and ICT Use for Teaching and Learning

Background: The aim of present study is to investigate relationship between Pakistani teachers’ pedagogical beliefs and ICT use for teaching and learning. Previous studies found close relationship between pedagogical beliefs and teaching practices including use of ICT. However, variation in results is also reported and attributed to cultural and contextual differences. Methodology: Quantitative approach was used to study a sample of 231 Pakistani basic education teachers from middle and upper-middle range private schools, mostly from large urban centres. Results: This study confirmed previously study results that constructivist-compatible pedagogical beliefs are significantly related to both traditional and constructivist use of ICT. However, it is also found that traditional-transmission pedagogical beliefs are significantly related to traditional use of ICT – a finding not reported in previous studies. Some amounts of ICT training for pedagogical purpose exhibit significant impact on ICT use, in particular constructivist use of ICT. Similarly age also play a role as younger teachers are more likely to use ICT, however, no significant difference of pedagogical beliefs and ICT use was found between male and female teachers. Recommendation for practice and further investigation are made in chapter 5.