Bully-victims: Prevalence, psychosocial adjustment, and responsiveness to intervention

In this thesis, a unique subgroup involved in the bullying phenomenon, the bully-victims, are identified and examined. Despite the increasing attention on the bully-victims in recent years, their prevalence, psychosocial adjustment, and response to anti-bullying programs has not been clearly determined. Three empirical studies were conducted in this thesis to examine the prevalence of bully-victims. Moreover, in study I, the psychosocial adjustment of bully-victims was compared with that of pure bullies, pure victims, and non-involved students. In study II, different forms of bullying and victimization were compared among pure bullies, pure victims, bully-victims, and non-involved students. In study III, the effectiveness of anti-bullying programs, in particular, the KiVa program, on bully-victims was demonstrated. Overall, bully-victims formed the smallest group comparing with pure bullies, pure victims, and non-involved students, and in general differed from pure bullies rather than pure victims in terms of subjective experience of maladjustment. They employed more verbal, physical, and cyberbullying perpetration, but not indirect bullying; and they were more victimized by verbal, physical, cyber, and indirect bullying. The KiVa anti-bullying program in Finland is effective in reducing the prevalence of bully-victims.

Predicting the growth response to thinning for Scots pine stands using individual-tree growth models

Summary

Land use response to agricultural policy and market movements on Finnish dairy-farms

Selostus: Tuki- ja hintamuutosten vaikutus maitotilojen pellon käyttöön

Sward and milk production response to early turnout of dairy cows to pasture in Finland

Selostus: Laiduntamisen aloitusajankohdan vaikutus laitumen tuottoon

But in this twilight our choices seal our fate : the interplay autonomy and dignity in defining the international legal response to the beginning of life

Tutkielman aiheena on kansainvälisen oikeuden kysymys elämän alkamisesta ja elämän alkamisen ajankohdasta. Tutkielma lähestyy aihetta Yhdistyneiden kansakuntien lasten oikeuksien sopimuksen kolmannen lisäpöytäkirjan valossa. Astuessaan voimaan lisäpöytäkirja tulee mahdollistamaan yksilövalitusten käsittelyn erillisessä ihmisoikeuskomiteassa. Koska lasten oikeuksien sopimus jättää määrittelemättä elämän alkamisen ajankohdan, tutkielman perushypoteesina on, miten tuleva komitea ratkaisisi lasten oikeuksien sopimukseen jääneen jännitteen. Tämän hypoteesin ohella tutkielmaa suuntaa olettamus elämän alun määrittymisestä pitkälti oikeusperiaatteisiin rinnastuvien autonomian ja ihmisarvon käsitteiden kautta. Tutkielma lähestyy aihettaan sekä oikeuskäytännön että -kirjallisuuden valossa, sitoutumatta sen tarkemmin mihinkään yksittäiseen oikeustieteelliseen tutkimusmetodiin. Oikeuskäytännön kohdalla tarkastelu perustuu pääosin länsimaisten ylimpien oikeuksien antamille tuomioille kysymyksissä, jotka liittyvät elämän alkamisen tematiikkaan. Tämän ohella, rajatummin, käsitellään pohjoismaista elämän alun sääntelyä. Oikeuskäytännön sekä säädösten tarkastelun keskiössä on ennen kaikkea oikeudellinen argumentaatio sekä esiintuodun argumentaation jännitteisyys. Oikeuskäytännön pohjalta muotoutuu moniääninen ja usein kontekstisidonnainen kuva elämän alusta. Tämän oikeudellisen moniäänisyyden analyysi muodostaa tutkielman keskeisen sisällön. Autonomian ja ihmisarvon käsitteiden merkitystä oikeuskäytännön ja säädösten arvioinnille perustellaan tutkimuksessa yhtäältä niiden merkityksellä tuomioistuinten argumentaatiossa toisaalta periaatteiden saamalla tuella oikeustieteellisessä kirjallisuudessa. Tutkielma suhtautuu kriittisesti autonomian ja ihmisarvon käsitteisiin. Kriittisen luennan tarkoituksena on paljastaa oikeudellisen argumentaation sumeus ja sumeuden oikeudelliselle tulkinnalle aiheuttama epävarmuus. Tulkinnan epävarmuuden seurauksena myös vastaus elämän alulle näyttäytyy tutkielmassa ristiriitaisena ja osin perustelemattomana. Tutkielman keskeinen tulos on ennen kaikkea oikeuden jännitteiden tunnistamisessa sen lähestyessä elämän alun määrittelyä. Tutkielman tulosten pohjalta on mahdollista pyrkiä löytämään muotoutumassa olevan kansainvälisen oikeuden vastaus elämän alulle. Tuon vastauksen vakaus, perusteltavuus ja pysyvyys riippuvat siitä, miten onnistuneesti oikeudellinen argumentaatio kykenee yhdistämään yksilön autonomisen oikeuden päättää elämästään kollektiivin intressiin ylläpitää elämää.