Role and Function of c-Jun Protein Complex in Cancer Cell Behavior

Transcription factors play a crucial role in the regulation of cell behavior by modulating gene expression profiles. Previous studies have described a dual role for the AP-1 family transcription factor c-Jun in the regulation of cellular fate. In various cell types weak and transient activations of c-Jun N-terminal kinase (JNK) and c-Jun appear to contribute to proliferation and survival, whereas strong and prolonged activation of JNK and c-Jun result in apoptosis. These opposite roles played by c-Jun are cell type specific and the molecular mechanisms defining these antonymous c-Jun-mediated responses remain incompletely understood. c-Jun activity in transformed cells is regulated by signalling cascades downstream of oncoproteins such as Ras and Raf. In addition, the pro-proliferative role and the survival promoting function for c-Jun has been described in various cancer models. Furthermore, c-Jun was described to be overexpressed in different cancer types. However, the molecular mechanisms by which c-Jun exerts these oncogenic functions are not all clearly established. Therefore it is of primary interest to further identify molecular mechanisms and functions for c-Jun in cancer. Regulation of gene expression is tightly dependent on accurate protein-protein interactions. Therefore, co-factors for c-Jun may define the functions for c-Jun in cancer. Identification of protein-protein interactions promoting cancer may provide novel possibilities for cancer treatment. In this study, we show that DNA topoisomerase I (TopoI) is a transcriptional co-factor for c-Jun. Moreover, c-Jun and TopoI together promote expression of epidermal growth factor receptor (EGFR) in cancer cells. We also show that the clinically used TopoI inhibitor topotecan reduces EGFR expression. Importantly, the effect of TopoI on EGFR transcription was shown to depend on c-Jun as Jun-/- cells or cells treated with JNK inhibitor SP600125 are resistant to topotecan treatment both in regulation of EGFR expression and cell proliferation. Moreover, c-Jun regulates the nucleolar localization and the function of the ribonucleic acid (RNA) helicase DDX21, a previously identified member of c-Jun protein complex. In addition, c-Jun stimulates rRNA processing by supporting DDX21 rRNA binding. Finally, this study characterizes a DDX21 dependent expression of cyclin dependent kinase (Cdk) 6, a correlation of DDX21 expression with prostate cancer progression and a substrate binding dependency of DDX21 nucleolar localization in prostate cancer cells. Taken together, the results of this study validate the c-Jun-TopoI interaction and precise the c-Jun-DDX21 interaction. Moreover, these results show the importance for protein-protein interaction in the regulation of their cellular functions in cancer cell behavior. Finally, the results presented here disclose new exciting therapeutic opportunities for cancer treatment.

Aseistettujen UAV:iden käyttö Afganistanin sodassa

Nykyajan sodankäynnissä jatkuvan tilannekuvan ylläpitäminen, kaukovaikuttaminen ja täsmäiskut ovat nousseet tärkeisiin rooleihin. Perinteisten lentokoneiden rinnalle taistelukentille ovat tulleet miehittämättömät ilma-alukset, joiden käyttö on lisääntynyt valtavasti 2000-luvun puolella. Tutkimuksessa tarkastellaan Afganistanin sodassa käytettyjä miehittämättömiä ilma-aluksia ja niiden käyttöperiaatteita. Tutkielma on laadullinen eli kvalitatiivisin menetelmin tehty tutkimus, jonka menetelmät painottuvat asiakirja- ja tekstianalyysiin. Päätutkimuskysymyksenä on ”Mitä taktisia elementtejä UCAV tuo taisteluun?”. Tutkimuksessa esitellään UAV yleisesti sekä Afganistanin sodassa käytetyt mallit. Tutkielma jakautuu lukuihin, joista ensimmäisessä esitellään UAV:ta teknisesti ja toisessa luvussa tarkastellaan UAV:iden käyttöä Afganistanissa. Kolmannessa pääluvussa tarkastellaan UAV:iden etuja ja heikkouksia lentokoneisiin verrattuna. Johtopäätöksissä saadut tulokset tiivistetään vastauksiksi tutkimuskysymyksiin. Tutkielman ajankohtaisuutta korostaa UAV-operaatioiden lisääntyminen sodissa jatkuvasti ja niiden lentotuntimäärien huomattava kasvu verrattuna lentokoneisiin. Myös Suomen Puolustusvoimat on päättänyt hankkia lisää tiedusteluun sopivia kevyitä UAV:ita.

Spitfirestä Bloodhoundiin : Kuninkaallisten Ilmavoimien hävittäjäilmavoimien kehitys 1945–1958

Tässä tutkielmassa käsitellään Kuninkaallisten Ilmavoimien hävittäjäilmavoimien kehitystä vuosina 1945 - 1958. Ison-Britannian hävittäjäilmavoimat kehittyi suurin harppauksin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Kehitys käsitti teknisiä, strategisia ja organisaatiota kos-kevia muutoksia. Suurvaltojen ilmavoimien pelikenttä laajentui yhä suuremmaksi nopeuksien kasvaessa ja asejärjestelmien kehittyessä. Kuninkaallisten Ilmavoimien oli tärkeä pysyä mu-kana tässä kehityksessä niin strategisella, kuin teknisellä tasolla. Kylmän sodan edetessä RAF tasapainoili myös sen faktan kanssa, että puolustusmäärärahoja leikattiin toisen maailmanso-dan jälkeen. Demobilisaatio käynnistyi heti sodan loputtua ja tärkeimmät investoinnit kohdis-tettiin sodan runteleman Ison-Britannian talouden elvyttämiseen. Politiikassa ja sotilasjoh-dossa oltiin yleisesti sitä mieltä, että laajamittaiset sotatoimet eivät olleet todennäköisiä aina-kaan seuraavaan kymmenen vuoden aikana. Lähdeaineistona tutkimuksessa on käytetty pääosin englanninkielisiä kirjallisuus- ja internet-lähteitä. Vertailussa on otettu huomioon teoksia mahdollisimman monelta eri aikakaudelta. Eri aikakausien lähteiden vertailu ja niiden avulla hävittäjäilmavoimien kehityksen selvittä-minen on tutkimuksen ydin. Tärkeimpänä aikalaislähteenä käytetään Ison-Britannian asevoi-mien vuosittaista julkaisusarjaa Brassey’s Annual: The Armed Forces Year-Book. Muut kir-jallisuusläheet jakautuvat tasaisesti eri vuosikymmenille vanhimpien ollessa 1950-luvulta ja uusimmat 2010-luvulta Tutkimuksessa on käytetty myös saatavilla olevia suomenkielisiä tut-kimuksia kuten Petteri Joukon väitöskirjaa Strike Hard, Strike Sure – Operation Musketeer: British Military Planning during the Suez Crisis, 1956. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaan hävittäjäilmavoimien roolin kasvaneen osana sodan-käyntiä toisen maailmansodan jälkeen. Hävittäjätoiminnan kehityksen suuntaan on vaikutta-nut etenkin toisessa maailmansodassa ensimmäisen kerran käytetty ydinase. Hävittäjäilma-voimien tehtävät muuttuivat vuosien 1945–1958 aikana sen moton mukaisesta hyökkäyksestä ja puolustuksesta (Offence, Defence) lähemmäs valvontaa ja turvaamista. Taustalla tärkeim-pänä säilyi kuitenkin aina Ison-Britannian ilmatilan puolustaminen. Hävittäjäilmavoimat ei osallistunut laajamittaisesti operaatioihin edellä mainittuina vuosina. Tämä ei kuitenkaan tar-koittanut, että se olisi ollut toimettomana. Ison-Britannian ilmatilaa oli valvottava idästä nousseen uhan takia vuoden jokaisena päivänä 24 tuntia vuorokaudessa sääolosuhteista riip-pumatta.