”Eurooppa-neuvosto korostaa niitä mahdollisuuksia, joita lähestyvä Euroopan unionin laajentuminen tarjoaa Venäjälle.” Eurooppa-neuvoston päätöslauselmien, Helsingin Sanomien ja The New York Timesin suhtautuminen Venäjään vuosina 1999 – 2008

Tutkin pro gradussani Eurooppa-neuvoston huippukokouksista julkaistavien päätöslauselmien, sekä huippukokousten yhteydessä julkaistujen Helsingin Sanomien ja The New York Timesin suhtautumista Venäjään vuosina 1999–2008. Lisäksi analysoin näiden kahden länsilehden suhtautumista Eurooppa-neuvostoon ja Euroopan unioniin. Aikarajauksen molemmissa päissä ovat Euroopan unionin ja Venäjän välejä kiristäneet kriisit: vuonna 1999 toinen Tšetšenian sota ja vuonna 2008 Venäjän- Georgian sota. Lisäksi tarkasteluväliä rajaavat presidentti Putinin kaksi ensimmäistä virkakautta. Eurooppa-neuvoston huippukokousten jälkeen julkaistavissa puheenjohtajan päätelmissä linjataan unionin tulevaisuutta ja muovataan unionille yhteistä kantaa ulkopolitiikassa. Sanomalehdet käyttävät näitä päätöslauselmia uutisoidessaan huippukokouksen tuloksista sekä avartavat uutisoinnillaan päätöslauselmissa esiintyvien linjausten syitä ja seurauksia. Sisältöanalyyttisen tutkielmani metodina on diskurrssianalyysi, jonka avulla selvitän niitä tapoja, joilla päätöslauselmat ja sanomalehdet puhuvat Venäjästä. Tarkoituksenani ei ole niinkään selvittää prosesseja päätöslauselmien tai uutisoinnin muotoilun taustalla, vaan keskittyä kuvaamaan sitä, miten puhutaan, mistä puhutaan ja miksi puhutaan. Tutkimustulosten perusteella Eurooppa-neuvoston päätöslauselmat muodostavat monologin, jota EU käy Venäjän suuntaan. Ne pyrkivät ohjaamaan EU:n ja sen jäsenmaiden suhtautumista Venäjään, mutta etenkin jäsenmaiden välisten ristiriitojen vuoksi päätöslauselmien Venäjä-linjassa on suuria vaihteluita tarkasteluvälillä. Isoimpien Venäjään liittyvien kriisien yhteydessä maata kritisoidaan rajusti, mutta kritiikki toisaalta häviää päätöslauselmista. Sanomalehtien suhtautuminen Venäjään kiristyy tarkasteluvälillä. Helsingin Sanomien linja Venäjän suhteen on selvästi varovaisempi kuin The New York Timesin. Sanomalehdet kuvaavat tarkasti Eurooppa- neuvoston kokousten taustoja ja päätöslauselmien linjausten taustoja, esittäen vahvastikin omia tulkintojaan EU:n ja Venäjän välisistä suhteista.

Kumouksellinen ja vastakumouksellinen sota toisessa intifadassa

Syyskuussa 2000 alkanut toinen intifada on muokannut israelilaisten käsitystä omasta turvallisuudestaan. Uhka ei suoranaisesti kohdistu vihamielisen naapurivaltion taholta, vaan se on muuttunut arkipäiväiseksi palestiinalaisterrorismin ja alempiasteisen konfliktin muodossa. Sotilasdoktriini kuitenkin tunnustaa maalle korkeimmaksi uhaksi edelleen vihamielisen arabimaan tekemän ABC-asehyökkäyksen. Kumouksellinen ja vastakumouksellinen sota ovat molemmat syntyneet tarpeesta käydä sotaa epätavanomaisin ja yllätyksellisin keinoin. Kumouksellisen sodan tarkoituksena kaataa hallitseva järjestelmä ja vastakumouksellisen sodan tarkoituksena käydä sotaa kumouksellista osapuolta vastaan sen omin keinoin. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään toisen intifadan mahdollinen kumouksellinen ja vastakumouksellinen luonne, niinpä tutkimusongelmana onkin: Käydäänkö toisessa intifadassa kumouksellista sotaa palestiinalaisten toimesta ja käykö Israel tämän vastapainoksi vastakumouksellista sotaa? Tutkimusaineistona käytetään kumouksellisesta ja vastakumouksellisesta sodasta laadittua kirjallisuutta ja tutkimuksia. Toista intifadaa tarkasteltaessa keskeisenä tutkimusmateriaalina ovat olleet internet-lähteet, lehdistöartikkelit ja uutismateriaali. Toisen intifadan tutkimusmateriaalia analysoitaessa on erityisesti korostunut tiukka lähdekritiikki, sillä varsin tuoreena tapahtumien ketjuna julkaistaan konfliktia käsittelevää materiaalia paljolti erittäin subjektiiviseen sävyyn. Tutkimuksessa selvisi toisen intifadan luonne edelleen jatkuvana konfliktina, huolimatta useista rauhansopimuksista, merkkihenkilöiden kuolemista ja sairastumisista. Tapahtumat, jotka on aikaisemmin totuttu listaamaan varsin selväpiirteiseksi toisen intifadan käänteiksi, ovat edelleen osoittaneet jatkuvuutensa. Toinen keskeinen tutkimustulos on kumouksellisen sodan ja vastakumouksellisen sodan käymisestä toisessa intifadassa. Huolimatta useista yhteensopivuuksista kumouksellisiin ja vastakumouksellisiin sotateorioihin ei voida selkeästi osoittaa toisessa intifadassa käytävän kummankaan osapuolen taholta heiltä odotettavaa kamppailua.

Venäjän toinen moderniteetti ja sukupuoli

Anna Rotkirchin väitöskirja "The man question : loves and lives in late 20th century Russia" tarkastettiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa 31.3.2000.

Rouva Anna-Liisa Vaurola 18/9 1973

Kirje 18.9.1973