Searchig the links between "knowledge governance mechanisms", "the individual conditions of knowledge sharing", and "individual's knowledge sharing behaviour".

The objective of this study was to understand how organizational knowledge governance mechanisms affect individual motivation, opportunity, and the ability to share knowledge (MOA framework), and further, how individual knowledge-sharing conditions affect actual knowledge sharing behaviour. The study followed the knowledge governance approach and a micro-foundations perspective to develop a theoretical model and hypotheses, which could explain the casual relationships between knowledge governance mechanisms, individual knowledge sharing conditions, and individual knowledge sharing behaviour. The quantitative research strategy and multivariate data analysis techniques (SEM) were used in the hypotheses testing with a survey dataset of 256 employees from eleven military schools of Finnish Defence Forces (FDF). The results showed that “performance-based feedback and rewards” affects employee’s “intrinsic motivation towards knowledge sharing”, that “lateral coordination” affects employee’s “knowledge self-efficacy”, and that ”training and development” is positively related to “time availability” for knowledge sharing but affects negatively employee’s knowledge self-efficacy. Individual motivation and knowledge self-efficacy towards knowledge sharing affected knowledge sharing behaviour when work-related knowledge was shared 1) between employees in a department and 2) between employees in different departments, however these factors did not play a crucial role in subordinate–superior knowledge sharing. The findings suggest that individual motivation, opportunity, and the ability towards knowledge sharing affects individual knowledge sharing behaviour differently in different knowledge sharing situations. Furthermore, knowledge governance mechanisms can be used to manage individual-level knowledge sharing conditions and individual knowledge sharing behaviour but their affect also vary in different knowledge sharing situations.

To Succeed Is to Believe: Comparison of Self-Efficacy Beliefs in Language Learning between Learner Groups of English and Swedish in Finland

In this thesis, I studied self-efficacy in the learning of English and Swedish in Finland. The theory of self-efficacy, which was created by Albert Bandura, suggests that the beliefs a person has of his or her capabilities in a certain task affect the person’s performance in the task. My aim was to study whether there are differences in self-efficacy beliefs between the learners of English and Swedish, and whether these beliefs correlate with the performance in the language in question. My hypotheses were that the learners of English have higher self-efficacy beliefs than the learners of Swedish and that self-efficacy beliefs correlate with language performance. The study was quantitative, and it consisted of a self-efficacy questionnaire and a language test which were distributed to students of English and Swedish in an upper secondary school in Rovaniemi. The study was answered by 137 students, of whom 93 were learners of English and 44 were learners of Swedish. The results indicated that the learners of English had a higher sense of efficacy than the learners of Swedish. The analysis proved that there was a significant correlation between English students’ self-efficacy and their performance in the language measured by the test and the grades. In addition, a significant correlation existed between Swedish students’ self-efficacy and their grades. However, there was no correlation between the Swedish students’ self-efficacy and their test results. The difference in the self-efficacy beliefs of the two language groups indicates that people in Finland are more confident in using English than Swedish, which also implies that English is more valued in Finnish society than Swedish. It is important to acknowledge the lower self-efficacy beliefs in Swedish because various studies have proven that self-efficacy affects academic achievement. As a suggestion for further research, the self-efficacy beliefs of different language groups could be compared in a qualitative study in order to understand the development of self-efficacy more profoundly.

Thyroid function in the elderly and sex hormones in elderly men: reference intervals and associations with health

Aims: The aims were to create clinically feasible reference intervals for thyroidstimulating hormone (TSH) and free thyroxine (FT4) and to analyze associations between thyroid function and self-rated health, neuropsychiatric symptoms, depression and dementia in the elderly. The second aim was also to establish reference intervals for sex hormones and to analyze associations between sex hormone levels and self-rated health, symptoms, depression and dementia in elderly men. Subjects and methods: The study population comprised 1252 subjects aged 65 years or over, living in the municipality of Lieto, south-western Finland. Self-rated health, life satisfaction, symptoms, depression, and dementia were assessed with specific questions, clinical examination and tools such as the Zung Self-report Depression Scale and the Mini-Mental State Examination. Independent variables were dichotomized, and associations of these variables with TSH, FT4 or sex hormone levels were assessed. Levels of TSH and FT4 in thyroid disease–free women and women treated with thyroxine were also compared. Results: Elevated concentrations of thyroid peroxidase antibodies (TPOAb) or thyroglobulin antibodies (TgAb) were found to have a marked effect on the upper reference limit for TSH among women, who were thyroid antibody positive more higher than suggested in several recent guidelines. After age adjustment, there were no associations between TSH levels and self-rated health, life satisfaction, or most neuropsychiatric symptoms in the thyroid disease-free population. Although women with thyroxine treatment for primary hypothyroidism had far higher TSH levels than thyroid disease-free women, there were no differences between thyroid-disease free women and women with stable thyroxine treatment regarding self-rated health, life satisfaction or symptoms. Age had a significant positive association with luteinizing hormone (LH), follicle 2 practice, one range in men aged 65 years or over can be used for T, E2 and FSH measured with the AutoDelfia method, but two separate reference intervals should be used for fT, LH and SHBG. After adjustment for age, higher levels of T and fT were associated with better self-rated health (SRH) in the reference population. After adjustment for age and body mass index (BMI), there were no associations between sex hormone concentrations and self-rated health, life satisfaction or most symptoms in concentration. Conclusion: Age-specific reference intervals were derived for thyroid function and sex hormones based on comprehensive data from a community-dwelling population with a high participation rate. The results do not support the need to decrease the upper reference limit for TSH or to lower the optimal TSH target in levothyroxine treatment in older adults, as recommended in recent guidelines. Older age or being overweight symptoms among elderly men. The associations of single symptoms with T levels were inconsistent among elderly men, although the association of low T level with diagnosed depression might be clinically significant.

Workplace Social Capital and Employee Health

Työyhteisön sosiaalinen pääoma ja työntekijöiden terveys Monien tutkimusten mukaan sosiaalinen pääoma vaikuttaa terveyteen. Vaikka työssä käyvä väestönosa on merkittävän osan valveillaoloajastaan työyhteisössä, siellä kertyvää sosiaalista pääomaa on toistaiseksi tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin työyhteisön sosiaalisen pääoman ja kuntatyöntekijöiden terveyden välistä yhteyttä pitkittäisasetelmassa hyödyntäen Kuntasektorin henkilöstön seurantatutkimuksen aineistoa vuosilta 2000–2005. Yhteensä 48592 kuntatyöntekijää vastasi kyselyyn vuosina 2000–02 (vastausprosentti 68 %). Heistä 35914 (77 %) osallistui myös seurantatutkimukseen vuosina 2004–05. Tutkimuksessa kehitettiin kyselyyn perustuva työyhteisön sosiaalisen pääoman mittausmenetelmä. Työntekijän omaan arvioon perustuvan sosiaalisen pääoman lisäksi mitattiin työyhteisön sosiaalista pääomaa käyttämällä samassa työyhteisössä työskentelevien muiden työntekijöiden keskimääräistä arviota sosiaalisesta pääomasta. Terveyttä mitattiin kysymyksellä koetusta terveydestä. Masennusta arvioitiin sekä kysymällä lääkärin toteamasta masennuksesta että masennuslääkeostoilla Kelan lääkerekistereistä. Analyyseihin otettiin mukaan vain ne kuntatyöntekijät, jotka olivat lähtötilanteissa terveitä eli kokivat terveytensä hyväksi tai heillä ei ollut aiempaa diagnosoitua tai lääkehoitoa vaatinutta masennusta. Tulosten analysointiin käytettiin monitasomallinnusta. Tulokset vakioitiin sosiodemografisten tekijöiden ja terveyskäyttäytymisen suhteen. Neljän vuoden seurannassa sekä jatkuvasti vähäinen että vähenevä yksilön sosiaalinen pääoma työssä lisäsi riskiä koetun terveyden heikkenemiseen niillä kuntatyöntekijöillä, jotka eivät vaihtaneet työpaikkaa seurannan aikana ja jotka seurannan alussa kokivat terveytensä hyväksi. Tulos ei selittynyt sosiodemografisilla tekijöillä tai terveyskäyttäytymisen eroilla. Tuloksen merkittävyyttä tuki havainto, että myös työtoverien arvioon perustuva sosiaalinen pääoma ennusti oman terveyden huononemista seuranta-aikana. Niillä työntekijöillä, jotka työskentelivät sellaisissa työyhteisöissä, joissa koko seurannan ajan oli vähiten sosiaalista pääomaa, oli lähes 1.3 -kertainen riski terveyden heikentymiseen. Vähäinen omaan arvioon perustuva sosiaalinen pääoma työssä ennusti myös masennuksen ilmaantuvuutta lähtötilanteessa ei-masentuneilla lähes neljän vuoden seurannassa. Matalaan sosiaaliseen pääomaan liittyi 20–50 % suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen seurannan aikana niin itseraportoidun lääkärin totea-man masennuksen kuin masennuslääkeostojen perusteella. Tätä tulosta ei kuitenkaan pystytty toistamaan käyttämällä oman arvion sijasta työtoverien arviota työyhteisön sosiaalisesta pääomasta. Tutkimusta sosiaalisen pääoman vaikutusta masennuksen ilmaantumiseen jatkettiin selvittämällä miten sosiaalisen pääoman eri ulottuvuudet vaikuttivat masennuksen ilmaantumiseen. Tulosten mukaan sosiaalisen pääoman vertikaalinen komponentti (työntekijöiden ja esimiesten välinen luottamus, vastavuoroisuus ja jaetut arvot ja normit, jotka edesauttavat yhteistyötä) sekä horisontaalinen komponentti (työntekijöiden välisissä suhteissa yhteistyöstä, luottamuksesta ja vastavuoroisuudesta syntyvä sosiaalinen pääoma) vaikuttivat itsenäisesti masennusriskiin. Tutkimuksen perusteella korkea työyhteisön sosiaalinen pääoma saattaa vaikuttaa edullisesti työntekijöiden terveyteen. Jos näin on, olisi tärkeää edistää työyhteisöjen sosiaalista pääomaa ja kannustaa sellaiseen toimintaan, joka lisää suvaitsevaisuutta, luottamusta ja vastavuoroisuutta sekä työntekijöiden kesken että työntekijöiden ja esimiesten välillä.