935 resultados para Organisaatio, visio, strategia, oppiminen, seuranta
em Doria (National Library of Finland DSpace Services) - National Library of Finland, Finland
Resumo:
Markkinatalouden heikentyminen ja kilpailijoiden merkitys tekevät nykyaikaisesta yritystoiminnasta haastavaa. Menestyäkseen yritysten täytyy jatkuvasti kehittää toimintaansa monin eri keinoin. Yksi pitkän tähtäimen kehitystyökalu on organisaatiomuutos. Työn tavoitteena selvitetään, mitä organisaatio tarkoittaa käsitteenä ja mitä kaikkea sen ympärille liittyy. Tutkimuksen kautta selvitetään erilaiset vaiheet organisaatiomuutoksessa, mikä helpottaa työskentelyä tulevaisuuden organisaatiomuutosprosesseissa. Organisaatiokäsitettä tutkitaan teoriassa monissa tieteenaloissa, mikä tekee siitä sen parissa työskentelevälle monialaisen ja laajan työkentän. Organisaatioita on tutkittu tarkemmin viimeiset sata vuotta ja siihen on vaikuttanut eri vuosikymmenten ajattelumallit. Organisaatiotyöskentelyssä tarvitaan monialaista ymmärrystä, jossa tärkeiksi ominaisuuksiksi muodostuvat oman liiketoiminnan tuntemisen lisäksi psykologian ja kulttuurin huomioiminen. Työssä tuodaan esille näkö-kulmia organisaatiokehitystyöhön sekä kuvataan organisaatiorakenteita ja siihen kuuluvia eri vaiheita teorioista. Tutkimuksen kautta selvitetään soveltuva mallinnus organisaatiomuutokseen tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle. Yrityksen lähtökohdat organisaatiomuutokselle selvennetään ja etsitään epäkohdat, joita halutaan muutoksella parantaa. Työn tutkimuksessa saadaan yritykselle käsitys siitä, mitä organisaatiomuutos käsittää, mitä siinä täytyy huomioida, ketä kaikkia se koskee ja miten muutos otetaan käyttöön sekä mitä tulee muutoksen jälkeen tehdä. Tuloksena esitetään uusi tiiviimpi ja yhteistyökykyisempi organisaatiomalli ja sen tuomat etuudet yrityksen toiminnalle. Tutkimustyö mahdollistaa ja herättää ajatuksia parempaan organisaatiotyöskentelyyn eri mallinnusten avulla.
Resumo:
Työn tavoitteena oli tuottaa kestävän kehityksen toimintasuunnitelman rakentamiseen ja seuraamiseen viitekehys, josta Lappeenrannan teknillisen yliopiston yksiköt saavat tarvittavan tiedon kestävän kehityksen indikaattorien valitsemiseen ja yksikkökohtaisten hallintaohjelmien rakentamiseen. Työssä on selvitetty mitkä ovat yliopiston yksiköiden kestävän kehityksen näkökohdat ja niiden seuraamisessa tarvittavat yksikkökohtaiset indikaattorit sekä miten indikaattoreita ja opetusministeriöiden hyväksymää Baltic 21E –ohjelmaa voitaisiin käytännössä hyödyntää. Kestävän kehityksen toimintasuunnitelma perustuu Global Reporting Initiativen (GRI:n) vuonna 2002 julkaisemaan yhteiskuntavastuun raportointiohjeeseen. Toimintasuunnitelma perustuu osittain myös ympäristöjärjestelmästandardi ISO 14001:een ja työssä on huomioitu opetusministeriön ohjeen mukaisesti Baltic 21E –raportti ja erityisesti opetusministeriön asettaman työryhmän ehdotus Baltic 21E –ohjelman käynnistyssuunnitelmaksi. Työssä teoriaosuuden ja raportointiperusteiden jälkeen on kuvattu GRI:n ohjeiden mukaisesti yliopiston organisaatio, visio, strategia ja hallintajärjestelmät. Pääasiassa haastatteluin tehdyllä kestävän kehityksen katselmuksella on selvitetty Lappeenrannan teknillisen yliopiston yksiköiden kestävän kehityksen näkökohdat. Näkökohdat on jaoteltu ympäristöhallintajärjestelmän mukaisesti toimintoihin, tuotteisiin ja palveluihin. Näkökohdissa on huomioitu Baltic 21E –raportti ja sen tavoite- ja toimenpide-ehdotukset. Kestävän kehityksen näkökohtien ja vaikutusten seuraamiseksi on jokaiselle yksikölle tunnistettu indikaattorit, jotka on muotoiltu GRI:n Sustainability Reporting Guideliness –julkaisun indikaattorien pohjalta. Työssä on selvitetty indikaattorien käyttötarkoitusta ja esimerkein havainnollistettu indikaattorien ja Baltic 21E –ohjelman käyttöönottomahdollisuuksia ISO 14001 –järjestelmän mukaisesti. Haastattelujen ja Baltic 21E –toimintaohjelman perusteella yliopiston kestävän kehityksen näkökohdat liittyvät opetukseen, tutkimukseen, täydennyskoulutukseen ja julkaisutoimintaan sekä yliopistoyhteisön omaan kestävän kehityksen tietoisuuteen ja toimintaperiaatteiden noudattamiseen. Yliopistotoiminnassa kestävä kehitys on myös mukana alueellisessa vuorovaikutuksessa sidosryhmäsuhteiden ja uuden tiedon tuottamisen kautta. Yliopiston yksiköiden kestävää kehitystä mittaavia indikaattoreita tunnistettiin suuri joukko. Eniten tunnistettiin yhteiskunnalliseen vaikutusluokkaan kuuluvia indikaattoreita. Jaoteltaessa indikaattorit käyttötarkoituksittain tarkasteltavien indikaattorien määrä hieman vähenee. Tämän työn jälkeen tulisi GRI:n ohjeiden mukaisesti käydä sidosryhmien välistä vuoropuhelua yksikkökohtaisten merkittävimpien indikaattorien tunnistamiseksi ja kestävän kehityksen päämäärien ja tavoitteiden asettamiseksi. Tämän työn indikaattorien pää-asialliset käyttökohteet olisivat yksiköiden sisäisessä kehittämisessä ja viestinnässä, vähemmässä määrin tuloskeskusteluissa.
Resumo:
Tutkielman tarkoituksena oli tutkia viestinnän merkitystä osaamisen kehittämisessä. Tavoitteena oli tutkia, miten viestintä edistää ravitsemusosaamisen kehittämistä sairaalan ateriaprosessissa. Tutkimuksessa etsittiin vastausta kysymyksiin, mitkä ovat ravitsemusosaamisen kehittämisen ja viestinnän tavoitteet, millä työyhteisöviestinnän foorumeilla uuden ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämiä muutoksia käsitellään ja millaisia työssä oppimisen prosesseja näillä foorumeilla on tunnistettavissa. Empirian näkökulmasta tutkimusta voidaan kuvata tapaustutkimukseksi. Tapauksena on sairaalan ateriaprosessi. Tutkimuksen valmistelevana aineistona käytettiin uutta ravitsemushoitosuositusta (Nuutinen ym. 2010), jota täydennettiin haastatteluaineistolla. Tutkimuksessa ovat edustettuina hoitotyön, ruokapalvelun ja ravitsemushoidon asiantuntemuksen näkökulmat sairaalasta sekä ammatti- ja aikuisopistosta. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastatteluja. Haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstimuotoon. Aineisto analysoitiin teemakortiston ja teemoittelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ravitsemusosaamisen kehittämisen tavoitteena on uuden ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämien muutosten toteuttaminen sairaalan ravitsemushoidon prosesseissa ja tuotteissa. Ravitsemusosaamisen kehittämisen tavoitteena on tässä yhteydessä ateriaprosessin ja ruokapalvelun tuotteiden eli ruokavalioiden kehittäminen. Ravitsemushoidon kehittämisen tarkoituksena on asiakkaiden toipumisen, elämänlaadun ja hyvinvoinnin edistäminen sekä terveydenhuollon kustannusten säästäminen. Viestinnällä on tärkeä merkitys ravitsemusosaamisen kehittämisessä. Viestinnän avulla edistetään yksilöllistä ja yhteistä eli tiimioppimista vuorovaikutuksen kautta. Ruokapalvelu- ja hoitohenkilöstön sekä ravitsemushoidon asiantuntijoiden välinen vuoropuhelu nähdään tärkeänä ravitsemusosaamisen kehittämisessä. Vuoropuhelun avulla vahvistetaan ravitsemushoitoon liittyvää tietopohjaa ja yhteistä käsitteistöä. Tavoitteena on yhteisen kielen ja toimintamallin luominen ravitsemushoidon kehittämiseen. Ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämiä muutoksia käsitellään ulkoisissa ja sisäisissä verkostoissa esimerkiksi ravitsemus-yhdyshenkilöverkoston tapaamisissa, moniammatillisissa työryhmissä, henkilöstö- ja oppisopimuskoulutuksissa sekä työfoorumilla eli fyysisessä työtilassa ja hyödyntäen viestintäteknologiaa. Hoitotyön, ruokapalvelun ja ravitsemushoidon asiantuntijoilla/opettajilla on tärkeä rooli ravitsemusosaamisen kehittämiseen liittyvässä työssä oppimisen ohjaamisessa. Ravitsemusosaamisen kehittämisessä on tunnistettavissa sosiaalisia, reflektiivisiä, kognitiivisia ja operationaalisia työssä oppimisen prosesseja. Sosiaalisia prosesseja ovat työkokemusten vaihdanta ja reflektiivisiä niiden arviointi. Kognitiivisten prosessien tarkoitus on tiedonhankinta ja prosessointi, jolloin yhdistetään kokemustietoa sekä uutta ravitsemustieteellistä tietoa. Tavoitteena on yhteisen kielen ja toimintamallin luominen, jota kokeillaan käytännössä. Operationaalisia prosesseja ovat fyysisessä työtilassa tapahtuva kokeilemalla, tekemällä ja soveltamalla oppiminen, jolloin uutta toimintamallia esimerkiksi vajaaravitsemuksen seulontaa, ateriatilausta tai reseptiikkaa kokeillaan käytännössä. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sairaalassa on omaksuttu oppivan organisaation periaatteita ravitsemusosaamisen kehittämisessä. Ravitsemusosaamisen kehittäminen on yhteydessä muutokseen, strategiaan, prosessien ja tuotteiden kehittämiseen. Viestinnän avulla edistetään ravitsemushoitosuosituksen ja ravitsemushoidon strategian edellyttämien muutosten toteuttamista sairaalan ateriaprosessissa ja ruokavalioissa. Hoito- ja ruokapalveluhenkilöstön sekä ravitsemushoidon asiantuntijoiden välisen vuoropuhelun tavoitteena on yhteisen kielen ja toimintamallin luominen ravitsemushoidon kehittämiseen. Tutkimus palvelee ravitsemusosaamisen kehittämistä sairaalan ateriaprosessissa. Tutkimuksen tuloksia on mahdollista käyttää vertailuoppimismateriaalina terveydenhuollon organisaatioissa ja verkostoissa.
Resumo:
Tämän diplomityön päätavoitteena oli laatia katsastusalan yritykselle liiketoimintasuunnitelma, joka luo perustan yrityksen johtamiselle ja jatkokehittämiselle.Katsastus Kovalainen Oy tarvitsee jatkuvaan käyttöönsä yrityksen toimintaa ohjaavan viitekehyksen. Ensimmäisenä alaongelmana oli selvittää, mitä liiketoiminnaneri osa-alueita liiketoimintasuunnitelma käsittelee? Onnistuneen liiketoimintasuunnitelman yhtenä peruspilarina voidaan pitää sitä, kuinka hyvin se soveltuu kohdeyrityksen käyttöön ja onko sen sisältämä tieto oleellista juuri kohdeyritykselle? Toinen alaongelma ratkaistiin vastaamalla kysymykseen: Millä tavoin yrityksestä ja sen toimintaympäristöstä kyetään erottamaan juuri se oleellisin tieto liiketoimintasuunnitelman luomiseksi? Kolmanneksi alaongelmaksi muodostui kysymys siitä, kuinka liiketoimintasuunnitelman viitekehys ja empiirinen tieto yhdistetään toimivaksi kokonaisuudeksi, jota yritys voi hyödyntää. Työn teoriaosuus on tehty kirjallisuustutkimuksena ja siinä esitellään liiketoimintasuunnitelmaan kuuluvat osa-alueet teorian näkökulmasta. Empiirisen osuuden tiedot on kerätty pääasiassa haastatteluiden avulla. Empiiristä aineistoa on kerätty myös käyttämällä hyväksi jo olemassa olevaa dokumentoitua tietoa yrityksestä, kuten yrityksen tilinpäätös- ja markkinaosuusraportteja. Liiketoimintasuunnitelmaan kuuluva yrityksen sisäinen analyysi auttoi yrityksen johtoa identifioimaan ja priorisoimaan ne toiminnot ja tekijät, jotka eniten vaikuttavat yrityksen menestymiseen ja kilpailukykyyn. Kyseisen analysoinnin avulla huomattiin, että suurimmat puutteet ja kehitystoimenpiteet koskivat Katsastus Kovalaisen markkinointia ja katsastustiloja.Toimintaympäristön analysoinnin tuloksena huomattiin, että Katsastus Kovalaisenmarkkinaosuus on jo 40 prosenttia, jota voidaan pitää sen verran suurena, että tärkeimmäksi tekijäksi tulevaisuudessa katsottiin nykyisen markkinaosuuden säilyttäminen muun muassa pitämällä nykyiset asiakkaat tyytyväisenä.
Resumo:
Tavoitteet Tutkielman tavoitteena on selvittää ne tekijät, jotka ratkaisivat lähes konkurssissa olleen vähittäiskaupan yrityksen nostamisen todelliseksi menestystarinaksi. Aineisto ja tutkimusmenetelmä Teoreettinen viitekehys tutkielmassa muodostui keskeisten käsitteiden ympärille liittyneiden artikkeleiden sekä kirjallisuuden tarkastelusta tämän tutkielman kannalta. Empiirinen osa sisälsi tutkimuksen toteuttamisen case-yrityksessä, jossa tutkin strategisen muutoksen johtamista teoreettista viitekehystä hyväksikäyttäen. Tutkimusote tutkielmassa oli kvalitatiivinen ja informaation keräämisen metodina oli teemahaastattelu, mikä mahdollisti runsaan ja monipuolisen aineiston keräämisen case-yrityksestä. Tulokset Tutkimus vahvisti aikaisempia käsityksiä arvojen, vision ja strategian merkityksistä muutoksenjohtamisessa. Arvojen osalta tutkimustuloksessa korostuivat johdon oman esimerkin ja voimakkaan tahtotilan merkitykset arvojen sisäistämisessä. Menestyvän vähittäiskaupan yrityksen strategiaprosessi näyttää olevan monia aikaisempia teorioita suoraviivaisempi prosessi. Myös tietojärjestelmien tuen merkitys tuli esille vahvasti.
Resumo:
Tutkielmassa selvitetään ammattikorkeakouluopiskelijan ammatillisen harjoittelun vaikutuksia harjoitteluorganisaatioon. Kokeneen työntekijän purkaessa hiljaista tietoaan sanoiksi ja pohtiessaan ajatuksiaan toisten kanssa, hän saa oman tietämyksensä uudelleen tietoiseen käyttöönsä. Näin hän voi entistä paremmin kehittää osaamistaan. Tästä syystä hiljaisen tiedon siirtäminen on palkitsevaa myös tiedon antajalle. Opiskelijat olisi saatava rohkeammin arvioimaan työyhteisön käytäntöjä. Tällöin ei vallitsevia rutiineja pidetä annettuina totuuksina, vaan toimintatapoja ja tietoja kyseenalaistetaan, etsitään vaihtoehtoja ja sovelletaan uutta tietoa työyhteisöjen käytäntöihin yhteistyössä työpaikan henkilöstön kanssa.
Resumo:
Organisaation strategia ja visio jäävät työntekijöille usein kaukaisiksi ja vieraiksi asioiksi. Strategian toimeenpanon kannalta on oleellista, että tavoitteet ja toimintasuunnitelmat viestitään koko organisaatiolle. Sen vuoksi tämän tutkimuksen tavoitteena on laatia suunnitelma taloushallinnon palvelukeskuksen BSC-mittariston ja strategisten tavoitteiden viestimisestä. Henkilöstön tulee nähdä niiden yhteys omaan työhön. Tätä kautta jokainen voi vaikuttaa tavoitteiden toteutumiseen. Ta-voitteiden sisäistäminen lisää myös työtyytyväisyyttä. Tutkimus perustuu strategiaviestinnän ja Balanced scorecardin teoriaan. Empiiristä osuutta varten BSC-mittariston rakennetta ja tarkoitusta on selvitetty haastattelemalla palvelukeskuksen päällikköä. Haastattelumenetelminä on käytetty avointa haastattelua ja puolistrukturoitua haastattelua. Viestintäsuunnitelmassa viestintä tapahtuu avoimen keskustelun sekä tiimi- ja yksilökohtaisten mittaristojen avulla. Intranetiä ja ilmoitustauluja käytetään lisätiedon jakamiseen sekä palautteen keräämiseen. Työtyytyväisyyttä ja motivaatiota pa-rannetaan oman työn merkityksen ymmärtämisen kautta. Esimiehille tarjotaan tarpeen mukaan viestintään ja mittariston rakentamiseen liittyvää koulutusta.
Resumo:
Yritykset ja muut organisaatiot voivat käyttää laadunkehittämistyössään erilaisia metodeja ja kehittämisvälineitä. Kyseeseen voivat tulla niin laatustandardit ja laajat itsearviointimenetelmät kuin suppeammat laatutyön kehittämisen välineet. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää miten laajoja laatutyön kehittämiskeinoja käytetään organisaatioissa ja millaisia kokemuksia niistä on saatu. Laajoiksi kehittämiskeinoiksi on rajattu ensinnäkin standardeihin perustuva integroitu toiminnanohjausjärjestelmä (laatu-, ympäristö- ja työterveysjärjestelmä) joko koko laajuudessaan tai suppeammin sekä laatupalkintokriteerit (esim. EFQM) kokonaisvaltaisina laadun kehittämismalleina, ja toiseksi standardoitujen järjestelmien sertifiointi ja laatupalkintokilpailuihin osallistuminen. Ensin mainitut on nimetty sisäisiksi laatuinstrumenteiksi ja viimemainitut ulkoisiksi laatuinstrumenteiksi. Vastauksia on haettu seuraaviin kysymyksiin: laatutyön eteneminen ja periaatteet organisaatiossa sekä näkemykset ja kokemukset laatuinstrumenteista organisaatioissa. Tutkimusmetodina käytettiin tapaustutkimusta, joka kohdistui neljään laatutyössään eri vaiheissa olleeseen organisaatioon. Tutkimuksen johtopäätöksenä korostui laatuinstrumenttien rooli strategisina välineinä ja siten ylimmän johdon sitoutumisen suuri merkitys. Vahvat sisäiset muutosvoimatekijät päämotivaationa näyttäisivät olevan terveen laadunkehittämistyön ja laatuinstrumenttien käyttöönoton ja käytön kannalta olennaisempia kuin ulkoiset tekijät. Johdon tahtotilan läpiviemisessä laatuinstrumenttien avulla systemaattisesti organisaatioon korostui viestintä ja käytetty terminologia. Organisaation oppimisprosesseissa korostui implisiittisen (hiljaisen) tiedon saaminen eksplisiittiseksi ja keskusteleva ote instrumenttien jalkauttamisessa organisaatioon. Kahden sisäisen instrumentin yhteiskäytöllä havaittiin olevan toistaan vahvistava vaikutus, kun niiden strateginen tai toimintafilosofinen rooli oli löydetty. Sisäisiä laatuinstrumentteja käytettäessä on haasteena saada johtamisen välineistä missio, visio, strategia ja arvot mukaan. Aineisto antaa viitettä, että haasteeseen vastaa laatupalkintokriteeristö (EFQM) paremmin kuin standardijärjestelmä. Laadunkehittäminen voi edetä pitkälle pelkillä sisäisillä instrumenteilla. Ulkoisilla instrumenteilla, kuten järjestelmien sertifioinnilla, voidaan laadunkehittämisprosessia vahvistaa ja jossain määrin hankkia myös imagohyötyä.
Resumo:
Pirjo Ståhle ja Urpo Sarala kommentoivat erilaisia käsityksiä oppivasta organisaatiosta