Oral verrucous lesions – a search for PVL

Proliferatiivinen verrukoottinen leukoplakia (PVL) esiintyy yhtenä laajana tai useampana verrukoottisena, valkoisena muutoksena suun limakalvoilla. PVL on aggressiivinen limakalvomuutos, joka ei usein vastaa hoitoihin, uusii herkästi ja sillä on muita leukoplakioita suurempi pahanlaatuistumistaipumus. Tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa PVL:sta ja sen ilmentymisestä ja kehittymisestä sekä arvioida kriittisesti PVL:n diagnostiikkaa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus suoritettiin etsimällä Pubmed-tietokannan kirjallisuushaulla kaikki englannin kielellä raportoidut ja vertaisarvioidut PVL- potilastapaukset 2000 – 2013. PVL voi histologisesti esiintyä myös verrukoottisena hyperplasiana (VH), joten myös nämä tapaukset sisällytettiin aineistoon. Kaikkiaan 54 artikkelia täytti sisäänottokriteerit. Näissä oli yhteensä 388 PVL- ja 848 VH-tapausta. Lisäksi kerättiin kaikki Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen suupatologian osastolla histologisesti diagnosoidut vastaavat suun VH-muutokset 2000 – 2013. Kirjallisuudesta havaittiin, että PVL esiintyi useammin naisilla (2,2 : 1), kun taas VH esiintyi useammin miehillä (1 : 3,8). Tupakointi ei näyttänyt liittyvän PVL:aan (30 %), kun taas VH:aan se näytti selkeämmin liittyvän (83 %). PVL:n yleisin sijainti oli ikenellä (59 %) ja suurin osa VH-muutoksista esiintyi posken limakalvolla (51 %). PVL-potilaista 47 %:lla ja VH-potilaista 5 %:lla todettiin seurannassa pahanlaatuinen kasvain. Turun yliopiston suupatologian osastolla diagnosoituja VH-tapauksia oli 13 vuoden aikana 29. Naisten osuus sairastuneista oli suurempi kuin miesten (1,4 : 1). Muutokset esiintyivät yleisimmin kielen limakalvolla (48 %) ja poskessa (34 %). Yhdessä tapauksessa kehittyi pahanlaatuinen kasvain (3 %). Tutkimuksessa todettiin, että PVL- ja VH-muutokset poikkeavat toisistaan sukupuolijakauman, tupakoinnin ja pahanlaatuistumisen osalta. Ongelmana katsauksessa olivat tietojen puutteellisuus ja raportoinnin heterogeenisyys kirjallisuudessa. PVL- ja VH-tutkimuksessa tulisikin panostaa yhteneviin diagnostisiin kriteereihin, jotta materiaalit olisivat vertailukelpoisia. Potilaan kannalta PVL:n ja VH:n varhainen diagnosointi ja huolellinen seuranta ovat olennaisen tärkeitä asioita.

Molecular Markers of Oral Lichen Planus

Oral lichen planus (OLP) is a chronic inflammatory mucosal disease and is detected in between 0.5% - 2.2% of the population. WHO has defined OLP as a potentially precancerous disorder, representing a generalized state associated with a significantly increased risk of cancer. However, only 0.5 – 2.9% of OLP lesions will progress to cancer. Currently, there are no prognostic markers to identify the lesions at increased risk for malignant transformation. The main aim of these studies was to identify cellular and molecular markers in order to understand the pathogenesis of atrophic OLP and its progression towards malignancy. Selected markers for cell proliferation, adhesion, apoptosis, and lymphocytic infiltration were assessed by immunohistochemistry in addition to static cytometry analyses for DNA content. DNA quantification of epithelial cells in 82 biopsy samples derived from atrophic lichen planus showed altered DNA content in 41% of the samples. DNA content was associated with proliferation activity, topoisomerase IIalpha, desmocollin-1 and infection with human papillomavirus. CD27+ and CD38+ lymphocytes were detected in inflammatory cell infiltrate, indicating an abnormal homing of B cells from blood circulation to tissue. Physiologic cell death, apoptosis, is frequently seen in OLP, but its pathways are unknown. Here it was shown that caspases 2 and 12 were up-regulated in OLP, indicating that intracellular apoptosis, rather than an external causal factor, is triggering apoptosis. However, this thesis could not identify any singular prognostic marker of malignancy in OLP. Thus, every OLP patient should receive regular follow-up care to identify cancer risk patients at an early stage.