Metallien eluointi kelatoivasta ioninvaihtimesta

Kelatoivat ioninvaihtimet ovat yleensä makrohuokoisia hartseja, joiden avulla metalleja poistetaan ja otetaan mahdollisesti talteen teollisuuden puhdistettavista jätevirroista. Ne muodostavat metalli-ionien kanssa komplekseja runkomateriaaliin kovalenttisesti liitettyjen aktiivisten funktionaalisten ryhmiensä välityksellä. Ioninvaihtimen selektiivisyys eri metalli-ioneja kohtaan vaihtelee riippuen siihen liitetystä kelatoivasta ryhmästä. Työssä tutkitaan metallien tarttumista kelatoiviin ioninvaihtimiin, sekä niiden eluoitumista adsorbentistaan. Kelatoivat ioninvaihtimet sitovat metalli-ioneja tehokkaasti ligandiensa monihampaisuudesta johtuen. Metallien tarttuminen kelatoivaan ioninvaihtimeen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä, vaan siihen vaikuttaa muun muassa pH yhdessä monen muun tekijän kanssa. Ioninvaihtimien selektiivisyyttä tarkastellaan työssä lähinnä kovien ja pehmeiden happojen ja emästen HSAB -teorian näkökulmasta. Regeneroinnilla ioninvaihdin saadaan jälleen alkuperäiseen muotoonsa, minkä jälkeen se voidaan käyttää uudelleen. Yleensä regenerointi suoritetaan kemiallisesti. Tässä työssä ioninvaihtimien regenerointia ja kohdemetallin eluointia tarkastellaan paitsi teoriassa, myös kokeellisessa osuudessa. Kokeellisessa osuudessa tutkitaan kuparin (Cu2+) eluoitumista kelatoivasta Dowex M-4195 kationinvaihtohartsista. Kokeissa hartsi ladattiin kuparilla erillisessä panoksessa kuparin ollessa syöttöliuoksessa kuparisulfaattina. Eluointiliuoksina käytettiin 2 ja 5 molaarista rikkihappoa, sekä 2 molaarista ammoniumhydroksidia. Eluointi suoritettiin panostoimisena kolonniajona ja eluaatista otetut näytteet analysoitiin atomiadsorptiospektrofotometrillä. Analyysitulokset esitetään läpäisykäyrinä, joiden perusteella 2M ammoniumhydroksidi on kolmesta tutkitusta eluentista tehokkain eluoimaan kuparia Dowex M-4195 hartsista.

ErbB Ligands in Angiogenesis

The formation of new blood vessels, i.e. angiogenesis, is an important phenomenon during normal development and wound repair, as well as during various pathological processes, such as tumor growth and metastasis. Specific growth factors regulate angiogenesis by modulating the different cellular functions of endothelial cells (EC), and periendothelial cells, such as pericytes (PC) and smooth muscle cells (SMC), which interact with ECs in a paracrine manner. ErbB receptors form a subgroup of transmembrane receptor tyrosine kinases that interact with growth factors of the epidermal growth factor (EGF) family. ErbB receptors regulate behaviour of a variety of normal as well as tumor cell types. Cancer drugs that target epidermal growth factor receptor (EGFR, ErbB1) or ErbB2 receptor have been approved for clinical use. It has been speculated that part of the antitumor activity of ErbB inhibitor compounds result from an antiangiogenic mechanism. The results presented here indicate a role for endothelial-derived EGF-like growth factors heparin binding EGF-like growth factor (HB-EGF) and neuregulin-1 (NRG-1) in the paracrine regulation of angiogenesis. HB-EGF, EGFR and ErbB2 are shown to mediate interaction between ECs and SMCs in vitro, and gefitinib, an inhibitor of EGFR kinase activity, suppresses recruitment of PCs/SMCs in vivo. NRG-1 is shown to regulate EC functions in vitro and angiogenesis in vivo by indirect mechanisms involving vascular endothelial growth factor-A (VEGF-A) and VEGF receptor-2 (VEGFR-2). Furthermore, EGFR activity is demonstrated to regulate recruitment of bone marrow-derived perivascular cells during tumor neovascularization in vivo. These results indicate that ErbB signaling is involved in the cellular processes of new blood vessel formation. This study gives new information about the role of ErbB ligands and receptors in angiogenesis and vasculogenesis and about the mechanisms by which ErbB inhibitor drugs such as gefitinib affect tumor growth.