Nikkelin, koboltin, lyijyn ja sinkin selektiivinen erottaminen ioninleimaustekniikalla syntetisoiduilla kelatoivilla erotusmateriaaleilla

Kelatoivat erotusmateriaalit ovat osoittautuneet lupaaviksi haitallisten metallien erottamiseksi vedestä. Puhdistettava vesiliuos sisältää vain harvoin pelkästään erotettavaksi tarkoitettuja metallikationeja, sillä useimmiten mukana on erotusmateriaalien tehokkuutta heikentäviä kationeja. Parantamalla erotusmateriaalin selektiivisyyttä voitaisiin häiritsevien ionien vaikutusta vähentää selvästi. Kandidaatintyön tavoitteena oli tutkia ioninleimaustekniikan avulla syntetisoitujen kelatoivien erotusmateriaalien selektiivisyyttä nikkelille, koboltille, lyijylle ja sinkille. Käyttämällä esimerkiksi nikkelitemplaattia materiaalin synteesivaiheessa materiaalin nikkeliselektiivisyys kasvaa verrattuna perinteiseen synteesitekniikkaan. Tässä työssä tutkittiin erotusmateriaaleja, joissa oli käytetty nikkeli- tai lyijytemplaattia, vertaamalla niitä ilman templaattia syntetisoituihin materiaaleihin. Lisäksi erotustehokkuutta verrattiin kaupalliseen erotusmateriaaliin häiritsevien magnesium- ja kalsiumionien tapauksessa. Lyijyn havaittiin sitoutuvan tehokkaimmin kaikkiin syntetisoituihin materiaaleihin riippumatta nikkelitemplaatin käyttämisestä. Kinetiikkakokeet osoittivat lyijyn sitoutumisnopeudenkin olevan vertailtavista metalleista suurin. Kaikki kokeet suoritettiin huoneenlämpötilassa liuoksen pH-arvon ollessa 7,5. Nikkelitemplaatin käyttö lisäsi materiaalin selektiivisyyttä nikkelille verrattuna templaatittomaan muuten identtiseen materiaaliin. Kuitenkin materiaalien lyijyselektiivisyys oli huomattavasti nikkeliselektiivisyyttä suurempi. Lyijytemplaatin käyttö ei lisännyt lyijyselektiivisyyttä, mutta materiaalin nikkeliselektiivisyys parantui. Materiaaliin sitoutuneet nikkeli-, koboltti- ja sinkkipitoisuudet jäivät huomattavasti vähäisemmiksi verrattuna kaupalliseen materiaaliin. Magnesiumin ja kalsiumin tarttumista syntetisoituihin materiaaleihin tutkittiin myös ja tulosten mukaan IIPD2:een ja IIPD2-Methoxiin sitoutui erittäin vähän magnesiumia ja kalsiumia verrattuna kaupalliseen materiaaliin, jonka kalsiumkapasiteetti oli erityisen suuri. Kyseiset materiaalit soveltuvat tulosten perusteella myös häiritseviä ioneja sisältävien liuosten puhdistamiseen. Näin ollen valittujen kahden materiaalin jatkotutkimuksella olisi mahdollista parantaa nikkelikapasiteettia ja -selektiivisyyttä.

Tracing Innovation Practices in Seaports: the Ports of Klaipeda and Stockholm as Case Studies

This study explores variegated means through which ports have become increasingly entangled in the planning logic of neoliberal innovation-driven economy. The research topic belongs to the academic disciplines of economics and human geography. The aim of the thesis is to analyse how the notion of innovation, adopted in a variety of supranational and national port policy documents, is deployed in operational port environment in two different ports of the Baltic Sea Region: the port of Stockholm, Sweden, and the port of Klaipeda, Lithuania. This novel innovation agenda is visible in several topics I examine in the study, that is, port governance, environmental issues, and seaport – port-city interface. The gathered primary source material on port policy documents, strategies, development planning documents and reports is analysed by utilizing the qualitative content analysis research method. Moreover, the empirical part of the case study, that is, tracing innovation practices in mundane port activities is based on collected qualitative semi-structured interviews with port authorities in Klaipeda and Stockholm, researchers and other port experts. I examine the interview material by employing the theoretical reading research method. In my analysis, I have reframed port-related policy development by tracing and identifying the port transformation from “functional terminals” to “engines for growth”. My results show that this novel innovation-oriented rhetoric imprinted in the narrative “engines for growth” is often contested in daily port practices. In other words, my analysis reveals that the port authorities’ and other port actors’ attitudes towards innovations do not necessarily correspond to the new narrative of innovation and do not always “fit” within a framework of neoliberal economic thinking that glorifies the “culture of innovations”. I argue that the ability to develop innovative initiatives in the ports of Klaipeda and Stockholm is strongly predetermined by local conditions, a port’s governance model, the way port actors perceive the importance of innovations per se, demand factors and new regulations.