CRBNE-terrorismi : turhaa pelottelua vai varteenotettava riski?

Asymmetristen uhkien noustessa varteenotettaviksi turvallisuusriskeiksi 9/11 terrori-iskujen jälkeen ovat turvallisuusviranomaiset maailmanlaajuisesti tiivistäneet yhteistyötään erityisesti ns. CBRNE ja kaksikäyttötuotteiden terrorikäytön ennaltaehkäisemiseksi. CBRNE-lyhenne tulee englannin kielen sanoista chemical, biological, radiological/nuclear, explosives. Uhkassa ei sinänsä ole mitään uutta - ihminen on läpi historian käyttänyt innovatiivisuuttaan yhä tuhoisampien sodankäyntikeinojen kehittämiseen. Yhteiskunnan ja kansalaisten suojelu asymmetrisilta uhkilta on noussut tärkeälle sijalle terroristien valitessa maalinsa yhä useammin ”pehmeistä” kohteista. Uuden terrorismin modus operandi ovat iskut siviilikohteita vastaan. Näiden uhkien ennaltaehkäisy ja torjunta edellyttää kaikkien viranomaisten yhteistoimintaa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Vaikka maailmanlaajuisesti esim. biologisten aseiden vastaisten rokotteiden kehittämisohjelmiin käytetään miljardeja dollareja, on aukotonta suojaa asymmetristä uhkaa vastaan mahdotonta luoda. Jokaista maahantuotavaa ruokakonttia tai laivakuljetusten hedelmä- ja vihanneslavaa ei voida tarkastaa.

Trust Embedded Open Innovation: Human-Centricity in the Financial

Globalization and interconnectedness in the worldwide sphere have changed the existing and prevailing modus operandi of organizations around the globe and have challenged existing practices along with the business as usual mindset. There are no rules in terms of creating a competitive advantage and positioning within an unstable, constantly changing and volatile globalized business environment. The financial industry, the locomotive or the flagship industry of global economy, especially, within the aftermath of the financial crisis, has reached a certain point trying to recover and redefine its strategic orientation and positioning within the global business arena. Innovation has always been a trend and a buzzword and by many has been considered as the ultimate answer to any kind of problem. The mantra Innovate or Die has been prevailing in any organizational entity in a, sometimes, ruthless endeavour to develop cutting-edge products and services and capture a landmark position in the market. The emerging shift from a closed to an open innovation paradigm has been considered as new operational mechanism within the management and leadership of the company of the future. To that respect, open innovation has been experiencing a tremendous growth research trajectory by putting forward a new way of exchanging and using surplus knowledge in order to sustain innovation within organizations and in the level of industry. In the abovementioned reality, there seems to be something missing: the human element. This research, by going beyond the traditional narratives for open innovation, aims at making an innovative theoretical and managerial contribution developed and grounded on the on-going discussion regarding the individual and organizational barriers to open innovation within the financial industry. By functioning across disciplines and researching out to primary data, it debunks the myth that open innovation is solely a knowledge inflow and outflow mechanism and sheds light to the understanding on the why and the how organizational open innovation works by enlightening the broader dynamics and underlying principles of this fascinating paradigm. Little attention has been given to the role of the human element, the foundational pre-requisite of trust encapsulated within the precise and fundamental nature of organizing for open innovation, the organizational capabilities, the individual profiles of open innovation leaders, the definition of open innovation in the realms of the financial industry, the strategic intent of the financial industry and the need for nurturing a societal impact for human development. To that respect, this research introduces the trust-embedded approach to open innovation as a new insightful way of organizing for open innovation. It unveils the peculiarities of the corporate and individual spheres that act as a catalyst towards the creation of productive open innovation activities. The incentive of this research captures the fundamental question revolving around the need for financial institutions to recognise the importance for organizing for open innovation. The overarching question is why and how to create a corporate culture of openness in the financial industry, an organizational environment that can help open innovation excel. This research shares novel and cutting edge outcomes and propositions both under the prism of theory and practice. The trust-embedded open innovation paradigm captures the norms and narratives around the way of leading open innovation within the 21st century by cultivating a human-centricity mindset that leads to the creation of human organizations, leaving behind the dehumanization mindset currently prevailing within the financial industry.

Agendi Modus; Yrittäjyyskasvatusta Etelä-Karjalassa. Yrittäjyys, koulut ja yrittäjyyskasvatuksenhanketoiminta

Julkaisu on kuvaus Agendi Modus - yrittäjyyskasvatushankkeesta, joka toteutettiin Etelä- Karjalassa vuosina 2004-2007. Samalla se on hankkeeseen osallistuneiden kokemuksista tehty vaikuttavuuden arviointiraportti. Agendi Modus-hanke oli Lappeenrannan teknillisen yliopiston Koulutus ja kehittämiskeskuksen kouluille ja yrityksille suunnattu projekti. Hankkeen tavoitteet olivat 1. pedagogisen muutoksen tuottaminen, 2. oppimisympäristöjen kehittäminen ja 3. yrittäjämäistä koulutyötä tukevan koulun kulttuurin ja johtamisen muutoksen tuottaminen. Julkaisusta käy ilmi, että hankevoi oppia yhdessä asiakkaidensa eli hankkeen yhteistyötahojen kanssa. Raportin toisessa osassa tuodaan esille muutamia yrittäjyyskasvatuksen näkökulmia. Lukija voi myös pohtia, tulisiko yrittäjyyskasvatuksen koulutuskokonaisuus rakentua kuten Agendi Moduksessa, eli esitellen aihealuetta sekäyleisesti että perehtyen sen eri olemuspuoliin. Julkaisun keskeisimmät huomiot ovat että A) hanke, joka kuuntelee asiakastaan, tuottaa sen tarvitsemia tuotteita, B) pitkäkestoinen koulutusprosessi tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää yrittäjyyskasvatuksen metodologiaa ja pedagogiaa ja tukee aihealueen didaktiikan kokeilemista, C) on tärkeää kouluttaa sekä työyhteisöjä että näiden yksittäisiä toimijoita, D) eri osallistujilla on omanlaistaan osaamista yrittäjyyskasvatuksessa, koska kukin on valinnut erityyppistä koulutuksista itselleen soveltuvimpia, E) näyttää siltä, että noin puolet koulutuksiin osallistuneista käyttää yrittäjyyskasvatusta opetuksensa käyttöteoriana, F) oppimisympäristöjen kehittäminen on vähäisempää kuin yrittäjyyskasvatuksen käyttö oman opetuksen osana, G) hankkeen jälkeen osallistujilla on laaja ymmärrys yrittäjyyskasvatusta suosivasta oppimiskulttuurista, mutta vain harvat kokevat luovansa yrittäjämäistä koulukulttuuria. Jos uutta aihealueen hanketta suunnitellaan, se voisi keskittyä tätä hanketta tarkemmin koulukulttuurin muuttamiseen, jonka lisäksi toiminta-ajatuksissa kannattaisi huomioida oppimisen, teknologian ja yrittäjyyden strategiat.

Verus modus quo mores populorum, ex propriis suis causis prudenter eruendi sunt

Invocatio: Favente Jehovah.

Mä meen niille sanoon, et älkää puhuko höpöjä! Verbit ja lauserakenteet lapsen kielenkehityksen kuvaajina iässä 1;8–3;8

Tämän tutkimuksen aiheena on yhden lapsen kielenkehitys kahden vuoden tarkastelujakson aikana. Tutkimus on aloitettu lapsen ollessa vuoden ja kahdeksan kuukauden (1;8) ikäinen. Kielenkehitystä seurataan ikään kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta (3;8). Tutkimusaineisto jakautuu neljään eri tarkastelujaksoon (ikä 1;8–2;0, 2;6–2;7, 3;0–3;1 ja 3;7–3;8). Olen seurannut informanttini kielenkehitystä syntymästä alkaen ja havainnut, että lapsen kielessä voi tapahtua jo hyvin lyhyessäkin ajassa huomattavaa edistymistä. Toisaalta jotkin lapsenkielelle tyypilliset piirteet, kuten ongelmat astevaihtelussa (näkit ’näit’), voivat säilyä vielä pitkäänkin lapsen puheessa. Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja lapsen puheesta tehdyistä nauhoituksista, jotka on litteroitu. Työn tavoitteena on selvittää, miten lapsen verbit ja lauserakenteet kehittyvät. Lisäksi tuon esiin jokaisena tarkasteltavana ikäkautena joitakin kyseiselle iälle tyypillisiä kielen piirteitä, kuten murteellisuutta ja uudissanoja. Aineistoa analysoidaan sekä kvalitatiivisesti että kvantitatiivisesti. Tutkimus kuuluu lapsenkielen tutkimuksen alaan. Tutkimustulokset osoittavat, että informanttini kielenkehitys noudattelee suomalaislapselle tyypillisiä kehityspolkuja. Informanttini ensimmäisinä omaksumat verbinmuodot esimerkiksi ovat yksikön 2. persoonan imperatiivi (iskä päisty ’väisty’) ja yksikön 3. persoonan indikatiivin preesens (Aada tottaa ’ottaa’). Persoona-, modus- ja tempuskategoriat monipuolistuvat iän karttuessa. Esimerkiksi iässä 2;6 informantti käyttää jo kaikkia muita moduksia paitsi potentiaalia. Iässä 3;0 lapsi on omaksunut kaikki persoonamuodot. Ikään 3;8 mennessä lapsi käyttää myös kaikkia tempuksia. Infinitiivejäkin puheessa esiintyy jo varhain (nykätä ’tykätä’, nukkumassa). Toisaalta variaatio voi olla samanikäistenkin lasten välillä varsin suurta, vaikka kehitys olisi täysin ikäkaudelle ominaista. Siksi jokainen lapsenkielen tutkimus antaa arvokasta tietoa kielenkehityksestä, joka on hyvin yksilöllistä. Tutkimustulokset tuovat esiin monia lapsenkielelle tyypillisiä piirteitä, kuten analogiamuotojen (hakes ’haki’) ja lapsenkielisten sanojen (sylkky ’syli’) esiintymistä puheessa. Toisaalta lapsen puheessa esiintyy alusta asti aikuiskielelle ominaisesti esimerkiksi niin konkreettisia verbejä (mennä, tulla), mentaalisia verbejä (haluta, puhua) kuin sekundaariverbejäkin (voida, täytyä). Toisaalta verbin vaatimat pakolliset täydennykset voivat toisinaan erityisesti tutkittavan ajanjakson alussa olla vielä puutteellisia. Esimerkiksi subjekti saattaa puuttua sitä edellyttävästä lauseesta (peekää tota ’Aada pelkää tuota’). Toisaalta aikuistenkin puhekielelle ovat ominaisia muun muassa yksisanaiset ilmaukset ja verbittömät lauseet. Puhekieli ja alueellinen variaatio tulisikin aina huomioida myös tutkittaessa lapsenkieltä. Nopeasti lapsen lauseet kuitenkin monipuolistuvat ja lauseissa alkaa täydennysten lisäksi esiintyä runsaasti vapaita määritteitä. Lapsen yhdyslauseet ja konjunktioiden käyttö lisääntyvät erityisesti iästä 2;6 alkaen. Lapsen lauserakenteet monipuolistuvat sanaston ja erilaisten verbilekseemien ja verbinmuotojen lisääntyessä.